Kyllä on ylimäärästä aikaa jääny niin niukasti etten oo ees yrittäny mitään tyhjänpäiväsiä pikapostauksia alkaa kiireellä tänne näön vuoksi laittamaan. On käyny seki mielessä että jos poistais koko blogin käytöstä kun täällä tyhjän panttina vaan pyörii. Toisaalta elättelen toiveita että kesällä aikaa olisi enemmän tarinointiin. Katsellaan katsellaan.. Kipeenä olin melkein viikon tuossa taannoin ja siinä ohessa taisin täyttää sen pelätyn kolmenkymmenenki lukeman mittariin, ihan ilman isoja juhlia tai  ikäkriisejä selvittiin. :)

Ei tarvinne selittää suuremmin mihin aikani on mennyt mutta voin yrittää kuitenki. Oon ollu siis nyt Haapavejellä reissuhommissa työharjottelussa 6vk ja eilen suoritin ensimmäisen tutkintotilaisuuden nimeltään: "työskentely maatalousalalla". Suurin haaste täällä oleilussa on järjettömät univelat. Minä en kertakaikkiaan saa nukuttua 2-4h enempää yössä kun oon jossain muualla ku kotona. Lisäksi minä tunnettuna stressaajana oon päntänny pöljän lailla tietoo pieneen pollaani öisin ja hionu työtekniikoita ja muuta käytäntöön liittyvää navetalla päivisin. Navetta on tuttu syksyn harjottelusta että sikäli se ei opeta enää työpaikkana mitään uutta joten ollaan sovittu tilan väen kanssa niin että he hoitavat aamunavetan ja minä itsekseni päivä/iltanavetan koskapa en ohjausta tarvitse. Se on ollu ihan toimiva käytäntö eikä oo tuottanu ongelmia yksin työjellessä oikeastaan mikkään etteen tullu, kaikki oon pyrkiny ratkomaan omatoimisesti. Voisin jakaa teille tuon eilisen stressin aiheuttajan elikkä mun näyttämät tiedot ja taidot mitä alallamme vaaditaan. Mukana oli yksi arvioija joka haastatteli ja seurasi minua päivän töissäni. Hänen mukaansa arvosana olisi ehdottomasti kiitettävä mutta lopullisen päätöksen tekee kolmikanta joka esittää arvosanan opetuslautakunnalle. Jännityksellä odottelemme siis vielä jonkin aikaa.. Pitäkää peukkuja... =P

 

Ammattitaitovatimukset "Työskentely maatalousalalla"

Tutkinnon suorittaja osaa:

-Käyttää traktoria maataloustöissä
-Tehdä eläinten päivittäisiä hoitotöitä
-Tehdä metsän uudistustöitä
-Käyttää maatilan työkaluja
- Tehdä pienimuotoisia rakennustöitä
-Huolehtia tilan jätehuollosta
-Tunnistaa vaarat ja terveyshaitat työympäristössä.
-Ottaa toiminnassaan huomioon turvallisuuden ja osaa pitää yllä työkykyä
-Käyttää työtehtäviinsä kuuluvia suojaimia.

Arviointeina on mahdollista hylätyn lisäksi saada : Tyydyttävä 1, Hyvä 2 ja kiitettävä 3

Näin minä taitoni suunnitelmani mukaan näytin:

-Teen ajolähtötarkistuksen ja kuormaan paaleja oven eteen Acronikkia varten valmiiksi.

-Puhdistan ruokapöydän ja jaan hiehoille rehua acronikilla ja jaan nuorkarjalle täysrehun.
Sen jälkeen Puhdistan karsinat, parret ja vesipisteet.

-Kerron kasvilajeista ja kuvailen niitä mitä tilalla rehussa syötetään. Näytän ja nimeän rehussa vastaan tulleita kasveja mitä pihapiirissä tai pellolla kasvaa.

- Kerron alueen metsätyypistä ja sen opakasveista joiden avulla metsätyypit tunnistetaan. Kerron myös metsän uudistustöistä: istutuksesta, hoidosta ja hakkuusta käytettävistä välineistä jne.

- Asennan tallin vasikoille tuttisankkoja porakoneen avulla. Kerron samalla mitä työkaluja ja rakennusmateriaaleja voidaan tilalla tarvita.

- Kiristän käytössä löystyneitä parsien rakenteita räikän ja jakoavaimen avulla. Kerron mitkä työkalut tulisi olla eläinten turvallisuuden vuoksi välittömästi löydettävissä.

- Lajittelen työssä tulevat jätteet niille varatuille paikoille. Kerron suullisesti myös jätteistä ja niiden lajittelusta joita voi syntyä muutoinkin kuin tänään suorittamissani töissä. Kerron havaitsemistani puutteista jätteiden lajittelupaikoissa ja selvennän tarpeen vaatiessa miten jätteet tulisi lajitella oikein.

-Noudatan varovaisuutta pihatossa eläinten seassa parsia puhdistaessani, varmistan että portit ovat kunnolla kiinni.
Kerron mitä vahinkoja voisi tapahtua tilalla ja kuinka niitä voitaisiin ennaltaehkäistä.
Tunnistan riskit ja työn kuormittavuuden sekä kerron kuinka sitä voitaisiin helpottaa.

-Tulen ajoissa paikalle.
Teen työt itsenäisesti, turvallisesti ja suojavarusteita käyttäen.
Kerron kuinka työtehtävät muuttumat eri vuodenaikoina.
Palautan käyttämäni esineet paikoilleen ja jätän jälkeeni siistin työtilan. kerron jos jokin paikka mielestäni on vaarallisesti rempallaan.
 
-Toimin tilallisen antamien ohjeiden mukaan.Teen työtehtävät niin kuin ne
tilalla tehdään ja olen ahkera, joustava ja yhteistyökykyinen.

-Käytän turvakenkiä ja työhaalaria sekä kuulosuojaimia ja suojakäsineitä.


Näin jälkikäteen katsottuna nämä nyt ei nuin listattuna kummoselta näytä.. Mutta kun aletaan kertomaan tilan vuosikierrosta sisältäen rehuanalyysit, veroilmoitukset, eu-tukihakemukset, peltotyöt vuoden aikoina ja metsänhoito kaikkine yksityiskohtineen niin kyllä se tietomäärä tuntuu hyökyvän yli aivokapasiteetin yhtenä päivänä kerralla muistettavaksi. Myös kasvilajeja on satoja ja on olemassa riski että et tunnistakkaan sitä kasvia (tai eläintä) jota arvioija sattuu kysymään. Myös työturvallisuus pykälät ja niiden noudattaminen pelastussuunnitelmineen on melkoinen viidakko hallittavaksi. Pelkästään traktorin ajolähtötarkistuksessa on näytettävä asioita ihan sieltä konepellin altakin ja itse ajaminen saati keulakuormaajan käyttäminen jonkun kyylätessä saa ainaki minut melko hermostuneeksi. Ja kun navetta on täynnä eri ikäisiä eläimiä, voi kysymys yhtäkkiä tulla myös naudasta joka siis on se pääasia koko navetassa. Ja sehän se monimutkainen kompleksi onkin, neljä mahaa ja kaikki.. =D  Pääsin pätemään kun osasin kertoa kiiman vaiheista, kierrosta ja siemennyksestä, sekä osasin käsitellä arkaa eläintä vaikka ne eivät tähän tutkinnon osaan kuuluneetkaan. Seuraava näyttötutkinto on syksyllä ja on nimeltään: "Eläimen hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen", siihen saakin valmistautua vieläkin huolellisemmin mutta onneksi aikaa on!

Ystävä jonka luona täällä asustelen oli järkänny mulle ihanan yllätyksen jännityksen täyteisen päivän päätteeksi kun vei minut illalla kahden tunnin hunajahierontaan! Viime yönä minä muuten nukkuin ku tukki. :)

Roz Ojensi minulle eteenpäin haasteen johon päätin tarttua. Kaikki tarvii hyvää mieltä joten jaan tämän kaikille sivuillani vieraileville bloggareille.
Haasteen tarkoituksena on luetella 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa satunnaisessa järjestyksessä ja jakaa eteenpäin 5:n blogiin (toivottavasti teitä lukijoita on sentään se 5kpl =P).

1. Avokas, ei siis kenkä vaan se karvaisempi meistä kahdesta joka asuu täällä. Avokki on paras kaveri, perseelle potkija ja 24/7 tukeva ja kannustava. Siltä saan myös rehellisen ja kaunistelemattoman mielipiteen kun sitä tarviin. Ja on se mun mielestä aika herkku muutenki.. ;)

2.Kissat, Lapset, riiviöt, pehmoset paijattavat pallerot. Ne ei ihmistä orjaile tai mielistele vaan tuntevat arvonsa ja sitä itsenäisyyttä niissä arvostan.

3.Koirat, Omaa koiraa ei kotona ole mutta äipän luona asustaa yhteisprojektimme Lantti. Kavereilla ja sukulaisilla onneksi löytyy monen moista karvaista kaveria jotenka lenkkikavereita ja viikonloppuhoijokkeja riittää ihan joka haluun.  Koirissa on haastetta ja seuraa kissoja enemmän, ne on miellyttämishalusia ainaki joskus.. ;)

4. Ystävät, En oo koskaan tykänny haalia suuria määriä kavereita. Ne muutamat joihin voin luottaa ja joista aiosti tykkään on kalliita ja vietän mieluiten juuri niitten kanssa sitä aikaa aina kun mahollista.

5. Opiskelu ja työ, minussa on työnarkomaanin vikaa ollu aina. Nyt työnä on opiskelu ja kaikki tarmo uppoaa siihen. Tykkään tehä ruumiillista ja raskasta työtä eikä minua häiritse pitkät tai paineen alaset työpäivät. Opiskelu aikuisiällä on tosi ihanaa ja eläimiä parempaa opiskeluaihetta en voi kuvitellakkaan. Harmittaa että piti elää melkein kolmikymppiseksi ennen ku sattuman kaupalla löysi oman juttunsa. Mutta parempi myöhään kun ei millonkaan. :)

6.Koti, Oma koti on minulle pyhä vaikka vuokralla asutaanki. En tykkää ottaa vastaan yllätysvieraita ja välillä ahistaa jo ajatuski että joku on tulossa kylään. Se aiheuttaa aina stressiä siivouksen tai tarjottavien muodossa. Minussa on myös se vika että välillä koen "seuran pitämisen" raskaana, erakko kun olen. Viihdyn hyvin päivisin yksin kotona ja puuhailen omiani, saatan paeta jonki älypelin ääriin tietokoneelle tunneiksi ajattelematta yhtään mittään. Näen niitä kavereitakin mieluummin lenkkeillessä tai kahvilla jossain kun minun tai niitten kotona.

7. Käsillä tekeminen, piirtäminen ja maalaus, neulominen, ompelu, liimaus, leikkaus, vääntely, punominen.. Kaikki missä saa käyttää mielikuvitusta ja näkee kätensä jäljen on terapeuttista ja antoisaa.

8.Musiikki, En ole vähääkään musikaalinen mutta ilman sen kuuntelua ei kyllä elämä tuntus oikein miltään. Lauluista tuntuu löytyvän ne oikeat sanat ja ajatukset purettuna kaikenlaisiin tunnetiloihin. Musamaku vaihtelee kausittain ja näköjään ikääntymisen mukaankin.

9.Haasteet ja haveilu, Tykkään oppia uutta, tavotella mahottomia ja tehä töitä sen saavuttamiseksi. Monet pelkotilat ja kammot on tullu voitettua lujilla päätöksillä vaikka hampaat irvessä. Haaveita on ihan liikaa että niitä ehtis ikinä toteuttaa mutta mukavaa se mielikuvien maalailuki on.

10. Liikunta, Olin lapsena lihava enkä tykänny liikunnasta. Aikuisena oon löytäny liikunnan ja terveellisen elämän eikä liikunnan tuoma hengästyminen tai rasitus enää tunnu ikävältä laisinkaan, päinvastoin. Saan huonon omantunnon ja tulen kärttyseksi jos oon viikkoja tekemättä mitään liikuntaa mistä tulee hiki. Lihavaksi en enää koskaan haluaisi tulla vaikka jenkkakahvat välillä karkaileeki. Toisten lihavuus ei minua haittaa pätkääkään mutta omalle itsetunnolle ja psyykkeelleni se tekee melkoisesti hallaa ja pahaa oloa.

Huh, sellaisia tunnustuksia. Mulla veti eilen vähä mielen vakavaksi ku näin harjottelussa tämän uran ensimmäisen mahalaukun kiertymän suurella koiralla. Potilas meni huonoksi todella nopiaa eikä sitte loppupeleissä selviytynykkään. Mielessä pyöri illan ja viimeyön että oisko pitäny tarhalla sitä käsitellessä huomata jo aiemmin jotaki tai tehtiinkö jotaki väärin. Tosiasia on kuitenki se että näitä tapahtuu eikä niihin voi juuri ennalta vaikuttaa. Paljo sen näkemisestä ja seuraamisesta sai arvokkaita oppeja mutta surettaa kyllä omistajanki puolesta. Henkinen karastuminen siis jatkukoon, sitä tällä uralla on pakko löytyä.

Aurinkoista perjantaita!

Kyllä välillä tuntuu siltä että sitä pakahtuu ku tykkää niin paljo nuista karvasista lapsista..







Siis ei mulla mitään sen kummempaa asiaa teille ollu.. Paitsi että minä pahapahapaha oon jääny taas koukkuun kirppistelyyn ja huutonettiin.. kenkiä ja niihin mätsääviä laukkuja on tullu/tulossa niin että uskon saavani pahemmalta puoliskoltani vielä "kiitosta" ja korvamakiaa. Se ku on sitä mieltä että mulla muka on jo niitä liikaa?!? Ja en muka käytä entisiäkään... miten se nyt muka mihinkään liittyy että käyttääkö niitä vai ei..  Onneksi kirppistely tai huutelut ei maksa paljoa kun useinki postikulut on ite tuotetta tyyriimpiä. seliseli...




Nämä yhteiset seesteiset torkkuhetket ei oo kovin yleisiä eivätkä ne kestä kauaa. Aina joku saa muka tarpeekseen toisista ja poistuu paikalta tai alottaa riian haastamisen...


Aurinkoista keskiviikkoa itsekullekkin..

Mulla on nyt pari vappaata päivää koirahotellilta ja oon innolla kahlannu uusia ihania koirakirjojani. Meillä ei oo pakollisia hankittavia kirjoja ollenkaan määrätty mutta meillä aikuisina käytäntöön painottuvassa opiskelumuodossa on itsellä se suurin vastuu ottaa selville ja oppia asioita. Oon haalinu tämän puolen vuojen aikana jo melkosen määrän kirjallisuutta jossa on  hyödyllistä tietoa. Netistä löytyy toki paljo tietoo mutta se on kovin hajanaista eikä tosiaankaan ihan luotettavaa.



Koirakirjojen hankintaan kannusti muutama ongelmakoira nykysessä harjottelupaikassa, sillä niiden kanssa tilanne on käyny välistä jo melko vaaralliseksikin. Esimerkiksi puremaan on arvaamaton ja huonosti koulutettu hoijokki jo kerran päässy. Oon hoitanu suurikokosia ja kurittomina vaikeesti käsiteltäviä rotuja kuten dopperit ja saksanpaimenkoirat. Ihmeen moni labbiskin on ollu kertakaikkisen mahoton paikasta toiseen siirrettävä. On toki muistettava että koiratarha on kotikoiralle stressaava ympäristö äkkiseltään, ja me ventovieraat hoitajat saahaan tietysti sitä kaikkein "parasta" käytöstä kun oma omistaja ei oo paikalla. Tokihan koirasta näkee kun se on peloissaan tai uhkaava, mutta miten sitä lähestytään tai käsitellään on kyllä asia erikseen. Haasteet on varmasti oppimisen kannalta pelkästään hyväksi mutta tyhmäähän se olis 50 kilosen tai siitä suuremman elukan kanssa lähtiä käytännössä kantapään kautta oppejaan hakemaan. Onneksi 95% "asiakkaista" on helppoja käsitellä ja ne loput 5%:kin aiheuttaa ongelmia ainoostaan stressin tai pelkotilan vuoksi. Kyllä on heränny ymmärrys koiran koulutuksen ja oikianlaisen kasvatuksen tarpeellisuuen suhteen. Koiran pittää antaa olla koira, ei nostaa sitä lapseksi tai täysvaltaseksi perheenjäseneksi. Tuollasissa tarhaolosuhteissa nimittäin ne rajoihin tottuneet ja terveen itsetunnon omaavat yksilöt loistaa hyvällä ja rauhallisella käytöksellä. Välillä omistajat kuulostaa siltä että: "kun koiran takia ei voi tehä sitä eikä tätä eikä ainakaan tuota eikä voi minnekkään sen kanssa mennä muttei itekkään siltä minnekkään voi lähtiä.."jne jne jne.. Tuntuu sikäli järjettömältä että elläimestä on tehty itelleen se risti kannettavaksi vaikka se vois oikialla koulutuksella olla se kiva kaveri ja mukana kaikenlaisessa menossa antamassa sitä iloa. Koirapsykologia ja niitten käyttäytyminen kiinnostaa kyllä hirmuisesti ja siksi aionki perehtyä siihen vaikka tiiänki etten pieneläimiin ensivuonna opinnoissani erikoistu. Minusta tullee lomittaja, sen oon jo päättäny.Koirien ja kissojen kanssa touhuaminen on ihan mukavaa harrastuksena, mutta Ikävä kyllä niitten kanssa työskentelystä ei makseta palkkaa näillä leveysasteilla edes sen vertaa että sillä itsensä elättäisi. Maataloutta täällä on ja sen myötä tarvetta työvoimalle. Eläinsuojelutyö kyllä kiinnostaa että jahka asumismuotoni tästä kerrostalosta vaihtuu omakotitaloon, aion auttaa sijaiskotitoiminnassa ja muussa missä vaan voin ihan vapaaehtosena. Senkin tarpeen on tämän harjottelun aikana nähäny, ihmiset kun välittää hylätyistä tai huostaan otetuista eläimistä järkyttävän vähän.   Onneksi on olemassa eläinrakkaita ihmisiä jotka tekkee palkatta toitä karvasten orpojen avuksi.  Mukavaa tiistaita teitille, tämä lähtee nyt haukkaamaan happea yhden karvasen kaverin lenkityksen myötä!

PS: Sunnuntaina käytiin muuten ekaa kertaa tälle talvelle lumikenkäilemässä,kyllä sitä lunta tänäkin talvena ainakin ON. Mukavaa oli kyllä rämpiä pitkästä aikaa...

Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Niimpä vaan vei opiskelu ja kaikki jännä ja uus sen mukanaan tuoma mennessään. Blogi on ollu mielessä mutta aina on ollu muka liian kiire tai tai väsy sen päivittämiseen. Koneella saa tehtävien takia istua ihan liikaa jo muutenkin. Tässäpä nyt kuulumisia kumminkin..

Edellisen työssäoppimisen suoritin vaellusratsastustallilla jossa oli 3 suomenhevosta ja 5 islanninhevosta. Kaikki tietää miten kauhee kammo mulla on hevosia kohtaan ollu koko pienen ikäni... kuollakseni niitä pelkäsin vielä tuonne mennessäki mutta onneksi sattui olemaan niin huippupaikka että tilanne on muuttunu paljoltikkin. Ette usko vai? no jostain kumman syystä ei muka kukkaan muukaa uskonu ku tästä kerroin kavereille ja sukulaisille.

Kyllä mie kuulkaas voitin pelkoni kuukaudessa niin että rohkenin Issikan kanssa itse ohjastaen ihan maastoonkin umpihankeen. Kentällä koetin myös sitä tölttiäkin joka on siis niitten askellaji. Tallin suurin sumenhepo oli niin kiltti että siitä opin jopa tykkäämään. Osasin hoitaa loppupäässä harjottelua tallin hevosineen itsenäisesti ja kiitettävät arvostelutkin tilalta sain. :) Taisipa olla mainintakin että tulen HYVIN toimeen HEVOSTEN kanssa... =P

Joulua vietettiin kotikonnuilla äitin ja Lantin kanssa..

Nyt oon töissä eläinhotellissa/löytöeläintarhassa ja tykkään siitä hommasta ihan hirveesti. Miun syrämmen on vieny ekasta päivästä lähtien ihana koditon koira jonka toisin kotiin itelle heti jos asusin maalla enkä kerrostalossa. Se tarvii liikuntaa, tilaa, rakkautta ja määrätietosta koulutusta mutta koska se on fiksu ja niin ihana niin siitä sais aivan mahtavan karvasen kaverin se joka vaan viitsis ja osais sen vaivan nähä. Toivon niin kovasti että se löytäs osaavan ja rakastavan kodin melkein kuukauden tarhalla säilömisen jälkeen...

Tuollasessa paikassa näkee ja pääsee käsittelemään monenlaisia koiria ja kissoja ja saa hirmuisesti hyvää kokemusta, myöskin asiakaspalvelusta. :)

Sellaistaa tänne päin, toivottavasti en oo ihan kaikkia seuraajia menettänyt tämän ihan liian pitkän tauo takia. Yritän muistaa antaa kuulua itestäni useammin!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Minusta tuli muuan viikko sitten isotäti ensimmäistä kertaa ( kymmenen lapsen yksinkertainen tätihän jo olenkin.. ) ja halusin hankkia sukumme uudelle prinsessalle persoonallisen kortin. Ystäväni on todellinen lahjakkuus korttien kanssa joten luonnollisesti esitin tilauksen hänelle. Oi mikä ihanuus siitä tulikaan...

Kortista tuli nykyaikainen ja herkkä.. kertakaikkisen ihana.. Kiitokset Camillalle tästä vielä kerran!

Nyt minua pikkasen harmittaa kun tulin sairastuneeksi ihan väärään saumaan ja ihan liian pitkäksi aikaa. Sain nimittäin vasikoilta kiitokseksi tälläisen loisen:

Cryptosporidium parvum

Kryptosporidit ovat yksisoluisia alkueläimiä, joista Cryptosporidium parvum voi aiheuttaa ihmiselle kryptosporidioosi-taudin. C. parvumia esiintyy sekä tuotanto- että lemmikkieläimillä ja luonnonvaraisilla eläimillä. Suomessa ei ole tutkittu C. parvumin esiintymistä elintarvikkeissa tai juomavedessä.

Tartuntatavat
Tartuntaa kantavat eläimet erittävät ulosteeseen ookystoja, joiden välityksellä C. parvum voi levitä edelleen ympäristöön, eläimiin ja ihmisiin. Tartunta on siis aina peräisin ookystia sisältävistä eläinten tai ihmisten ulosteista. Ookystat ovat paksun kuoren suojaamia kestomuotoja, jotka kestävät alkueläinsoluja paremmin erilaisia ympäristöolosuhteita, kuten kuumuutta, kuivuutta ja kemiallisia desinfiointiaineita, ja säilyvät pitkään hengissä isäntäelimistön ulkopuolella. Elintarvikkeisiin ookystia voi joutua saastuneesta talousvedestä tai suoraan ookystia sisältävästä ulosteesta tai ristisaastutuksen kautta toisista elintarvikkeista tai niiden käsittelijästä.

Itämisaika
Oireet alkavat yleensä 3–14 vuorokauden kuluttua tartunnasta.

Oireet
Kryptosporidioosin oireita ovat raju vesiripuli, johon voi liittyä kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja, vatsakramppeja ja pahoinvointia. Tauti voi olla myös oireeton. Oireet kestävät yleensä 2–4 vuorokautta, mutta ne voivat jatkua jopa neljä viikkoa. Tauti paranee itsestään. Erityisen vaarallinen tauti on riskiryhmille, etenkin vastustuskyvyltään heikentyneille ihmisille. Taudin kantajuus kestää ripulin loppumisen jälkeen 1–2 viikkoa, joskus jopa kaksi kuukautta.

Ehkäisy
• Villi- ja kotieläinten pääsy viljelyalueelle tulee estää.
• Vihannesten ja marjojen kasteluun käytettävän kasteluveden tulee olla puhdasta.
• Tuotteiden puhdistamiseen ja käsittelyyn käytettävän veden tulee olla puhdasta.
• Pastörointi, kuumentaminen +60–+70 C:seen, kuivattaminen sekä pakastaminen tuhoavat ookystat.
• Hygieeniset työskentelytavat ehkäisevät ristisaastumista.
• Hyvä käsihygienia.

© Elintarviketurvallisuusvirasto

Tässä on nyt menny 9pv petin pohjalla ja kadotettuja kiloja sitä myöten 6. Eipäs oo näin pahaa ja kivuliasta mahatautia kohdalle vielä koskaan sattunukkaan, onneksi ei oo tarvinnu lähtee tiputukseen heikon kunnon takia. Nyt tuntuu jo siltä että tämä on selvästi menossa parempaan suuntaan kun krampit. lihaskipu ja oksetus on hellittäneet.. Jälellä on enää järkyttävä vesiripuli ja alati etova olo. Maha on turvonnu rantapalloksi vaikkei kiinteetä raviintoo oo yli viikkoon juuri tullu maisteltua.. Toivottavasti oireet ei ihan tuota 4vk kestäisi sentään, siinä alkaa lykkääntyä jo valmistuminen kun en saa tarvittavia tunteja kasaan harjottelussa.. Onneksi ahersin pitkää päivää tuon alkuharjottelun niin tämä viikon kestänyt makoilu on onneksi jo tuntien puolesta tehtynä sisään, muutaman päivän vielä voin huoletta toipua mutta sitten alkaa jo huolettaa kovasti koulun takia. Liian aikasinkaan ei voi töihin palata koska tämä tauti voi alkaa uudelleen ihan alusta jollei ole täysin tervehtynyt. Se lohtu sentään että kun tästä nyt selviän, en voi samalle loiselle altistua enää toista kertaa vaan tulen sille immuuniksi. Hieman heikkoa tuuria tämä jokatapauksessa oli koskapa koko loinen on käsittääkseni Suomessa tosi harvinainen, ainakaan sitä ei ole tutkittu jos sitä viljalti esiintyy.....

Hessu meillä laittaa parastaan äitin mieliksi:

Suihkuverho on "hieman" repaleinen kun herra halajaa korkeuksiin sitä pitkin...

Myös ovien päälle on kiva ramuilla millon mitäkin reittiä..

Ja siellä ollaan niin jämynä että...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tästä se sitten alkoi, tilalla työskentely ja käytännön kautta oppiminen. Aikaa ei juuri muuhu jää kun päivät venyvät aamu ja iltavuoroineen helposti jopa 12h. Mutta en valita, työskentely eläinten ja laitteiden kanssa on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Opin kokoajan hirveästi uutta eikä yksikään päivä ole samanlainen. Roppa on kipiä ja väsyny kaikenlaisista saaduista kolhuista ja raskaista töistä mutta se kuuluu asiaan, ihan samoin ku se silmien kirvely univeloista johtuen. Voisin laittaa tänne katkelmia työssäoppimispäiväkirjastani jotta saisin teillekkin kerrottua jotain päivistäni.

Maanantai:

Aamunavetta meni taivastellessa ja ihmetellessä talon tiloja ja eläimiä. Yhessä kierrettiin kattomassa kiimat ja merkittiin ne taulukoihin. Pääsin rehun jakoon ja pöyän siistimiseen ja parsien putsaukseen isompien hiehojen navetassa. Pienempien puolelle mittailin ja tein oikeen suhteisia maitosekotuksia ja kuljettelin niitä juotavaksi lämmitettynä. Pää meinasi mennä pyörälle kun oli niin paljo eri ikäsiä ja kokosia juotettavia. Aamunavetalla meni 4.30-7.00 =2.5h
 
Iltapäivällä sovittiin että meen takas yheksi kun oli tulossa uusia hiehoja ja lähti pari kantavaa emoilemaan takas kotitiloilleen, synnytys ja lypsyura niillä sitte nyt edessä. Ristin mielessäni tuon paikan hiehojen täysihoitolaksi. Tulevat tuonne hoitoon kun omissa navetoissa ei oo tilaa nuorkarjalle ja isona lähtevät sitte takas.. iltapäivällä juotettiin taas vasikat ja todettiin yhden syntyjään heikkolaatusen olevan aika sairas. sillä oli hoiettu jo jonku aikaa jotain haavaumia jaloissa, ilmeisesti jotain tulehusta. Nostin sen jaloilleen ja se joikin ku maanittelin ja laitoin lääkettä haavaumiin spraypullosta.. Ilalla se ei enää halunnu nousta tai syödä ja se jouduttiin lopettamaan. Ite en halunnu siihen toimenpiteeseen vielä osallistua nii mulle riitti ihan hyvin hommia muitten juottamisessa ja parsien putsaamisessa. Illalla pistettiin yhelle terhakalle mullikalle antibiottia (oletettavasti etujalan niveltulehdus), melkonen piteleminen siinä oli kun ei tykänny kiinniottamisesta mutta saatiin pistos annettua. Pääsen kuulema pistämäänki jossain vaiheessa. Päivässä oli paljo uutta asiaa, olotilaa ei auttanu se että viimeyönä en saanu  nukuttua ensinkään, vieras paikka ja jännitys.... Toivotaan että nyt saan aikaseksi sen 3-4h unta mitä tässä aikaa on uinailla..  Ihan mukava on mennä aamulla taas kun päästään juottamaa ihan vasta saapuneita pienosia.. <3 iltanavetalle tuli siis mittaa 13-21.00= 8h

Tiistai:

Nukuin 3h, jee! =D Aamu alkoi taas 4.30 sillä että kävin laittamassa vaavien ternit lämpiämään. kätevä se sellainen sankkoon laitettava lämmityslaite. sitten hilipastiin isompaan navettaan katsomaan kiimat, ei tullu merkintöjä tälle päivälle ollenkaan. selvisi tämä aikainen aamun aloituksen syykin kun emäntä sanoi että kun kaikki elukat nukkuu vielä parsissa peput käytävään päin, on helppo niiltä makuullaan kiimat katsoa. siistin ruokapöydän, pukin eteen rehua ja jaoin nuoremmille täysrehupapanoita. Pesin paloletkulla pari karsinaa ja kuivitin. niihin siirrettiin sitte pienimpiä eteenpäin kohti vanhempia hiehoja. Osastoilla menee elukat siis ikäjärjestyksessä niin että pienimmästä aletaan ja vanhemmat on toisessa päässä niitä jotka on lähöllä maailmalle. Putsailin eläinosastojen makuuparret ja kaatelin kumoon ja laitoin uuelleen täyttymään vesipisteet.
Siitä jouvuttiinki takas pikkunavettaan jossa mm.juotettiin pikkuvasikat tuttipulloilla. Sen verran pieniä olivat että piti käsillä avittaa kovasti sitä juomista. Iltapäivä navetalla sainkin juotettua kaikki kolme kerralla, sen verran hyvin pääsivät jyvälle.=D Aamunavetta kesti taas sen 2,5h... täytyy tähän väliin todeta että miun emäntä tekee kyllä älyttömän hyvää ruokaa.. aamupala, ruoka, iltapala ja kahvit päälle on ollu kyllä viimesen päälle molempina päivinä... :)
Iltanaavetalle palasin kahdeksi. Päivällä oli lähteny välitykseen vasikoita ja päästiin taas muitten töitten lomassa jäljelle jääneitä siirtelemään samojen ruokintojen mukaan samoihin karsinoihin ja tietysti siivoilmaan ja kuivittamaan kaikki karsinat. Nyt muistin jo mitä juotetaan ja syötetään millekkin mutta siihen tunteeseen ei kannata liiaksi kuulema tuudittautua koska tilanne ja äpyleitten määrä vaihtelee jos ei päivittäin niin viikottain.
isolla navetalla ruokinnat ja siivoukset tapahtu ihan rutiinilla jo, uutta pääsin tekemään kun jaoin rehun acronikilla. sain peräti paalit nostettua kyytiin ihan ite ja ekan jaoinki ihan kohtalaisesti.. Toisenki paalin sain kyytiin mutta unohin laskee terän paalia pitämään kun alotin peruuttamaan pitkää käytävää.. Paali siinä mennessä liuku pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs ja lopulta ku lopetin peruuttamisen ja käännyin ite eteenpäin oli paali niin eessä että sitä ei saanu leikattua. Sitte ku aloin laskemaan kauhaa toivoen että paali liukus vähän kauemmas se kellahtiki kyyistä lattialle ja pyöri pitkin lattiaa kauas. Hain emännän hätiin ja sitä nauratti kovasti. sanoi että näynkin voipi käyä. Ei saatu paalia enää takas kyytiin niin talikkohommiksihan se meni mutta hymyssä suin se saatiin jaettua. Tartuin härkää sarvista ja hain vielä yhen paalin aamuksi valmiiksi kyytii, se meni ihan hyvin ja TÄLLÄ KERTAA MUISTIN laskea sen terän. =D
Talutin myös COWiksen, tilan heposen laitumelta talliin, hää ku on persoonallinen ja voimakastahtonen niin vähäsen se kyllä korsku ja vikuroi ku näki että ei oo oma mamma taluttamassa tällä kertaa. Vähän pelotti mutta onneksi emäntä käveli eellä ja opasti olemaan vetämättä liikaa narusta ja kulkemalla ovista itse ensin topakasti. Iltanavetta oli ohi tänään jo 19.30..  Oli rauhallisempi  ilta ku eilen, sillon oli kiirus ja hommaa kun tuli niitä uusia elukoita ja maitotankkiki piti pestä. Tänään tuli todettua se ihan ääneenki ohjaajan kanssa että yksikään päiväpäs ei ole näissä hommissa samanlainen. :)

keskiviikko:

Hups.. tänäaamuna nousin normaaliin aikaan 3.15 ja kävin laittaan kahavit tippumaan. Menin vielä viieksi minuutiksi petiin oottamaan sen tippumista. Heräsin sitte tunnin SEN JÄLKEEN ku ois pitäny jo olla navetalla. Soitin sitte emännälle jota vaan nauratti. Se sano ajatelleensakkin että onpas hyvä jos nyt sain unen päästä kiinni ku pari edellistä yötä olin valvoskellu ja tuumi että mee takas nyt nukkumaan ja tuu puolilta päivin takas nii jatketaan sitte iltaan asti hommia ku oon hyvin levänny. Hävetti se kyllä van sitte kerto tuo minun kämppis lomittaja että tuo on ihan normaalia ja inhimillistä tässä työssä joskus. =D Rankkaa on äkkiseltään näin tottumattomana päästä illalla myöhään nukkumaan ja herätä aamulla aikasin ilman näitä univaikeuksiaki. Eiköhän tähän totu kummiski ku saa unirytmin kuntoon ja pahin koti-ikävä helepottaa..
Nyt alkaa olla muistissa vasikoitten juomingit ja homma alkaa tapahtua pikkuhiljaa nopeammin, pienimmät on oppineet kyllä syömään tosi kovasti.
Pyysin saada omatoimisesti putsata eilen tyhjentyneen ison vasikkakarsinan ja siivosin samalla omin lupineni COWiksen pilttuun siinä vieressä. Kuulosti emäntä olevan mielissään kun on omaalotteinen ja päättelee tehtävissä olevia askareita vähän itsekkin.  innostuttiin siivoomisesta yhessäki niin että putsattiin kaikkien karsinat oikein vimpan päälle. :) Eilen juttelin talon poikien kanssa ruuasta ja kehuin omaksi lempparikseni makkarakeittoa.. Tänään sitä oli sitte ruokana kun "joku" siitä kuulemma tykkää. =P Isossa navetassa sattui ja tapahtui tänäänkin kaikenlaista. Yksi paali oli niin märkä ettei acronikki jaksanu sitä nostaa.. meinas mennä kuperkeikalla minä mukanaan paalin yli koko laitos. Onneksi emäntä riensi apuun ja kertoi että  näin käy usein noitten kanssa. Taas siis talikkohommia kun paali levisi pihalle...  Hiehojen hoito on aika yksinkertasta niin sen jo alan muistaa ulkoa, jännitystä aiheutti parsia putsatessa yksi hepulissa ollut hieho.. se ei jotenki minusta piitannu ja juoksi ees taas käytävää ja koitti potki sivuille minua kohti. Puno päätään ja "vahti" mua koko ajan ku tein hommia seuraten perässä. Onneksi minut on opastettu pitämään silmät auki selässäkin ja komentelulla ja kauemmas hätistelyllä selvisin ihan hyvin tuostakin.

Torstai:

Tänään meillä oli kämppiksen kanssa yhteinen työmatka kun hänellä alkoi lomitus tuolla samalla tilalla, mentiin vasta viideksi kun täällä  lomittajalla saa alkaa päivä aikasintaan silloin. Kiimojen katsonnassa ja seuraamista varten olevasta kalenterista opin paljon tämän työparin kanssa. Aika inhaahan se on niitä löllöjä ja limoja sieltä lehmän hanurista sormissa tunnustella mutta luulisin tajunneeni mikä ero on vuorokautta ennen kiimaa alkavan sitkoliman ja varsinaisen kiiman juoksevan liman välillä. Venyttäessä sormien väliin muodostuu limasta tähti niin silloin on siemennettävä. Paljon niissä on kyllä tulkinnan varaa. Tänään tulee sitte siementäjä taas vieraisille. orastavia kiimoja oli monta joten huomisesta tulee kiireinen... Acronikin kanssa piti taas töpeksiä... leikkasin liian suuren palan paalia ja se tukki koko hihnan... Sitten kun saatiin tukko pois, ehdin jakaa pienen hetken ja itse paali vierähti liian liki taas vaihteeksi... Itse aloin jo turhautua kun tulee töppöityä kovasti mutta minua lohdutettiin että näitä sattuu kaikille ja että jokainen on tuon saman rakkineen kanssa taistellu aikanaan alottaessaan.. toivottavasti se alkaisi minultaakin sujumaan, pitää koittaa ottaa hitaasti ja keskittyä vieläkin huolellisemmin.
Pikkusten navetassa minä hoidin juottelut ja astioitten tiskailut koskapa ne ulkoa muistin vielä eiliseltä. Huomasin yhden vasikan vähän vaisuksi ja juomishaluttomaksi tuttiämpäristään, lomittaja sitten tuli katsomaan ja tuttipullosta juottamaan sitä. Kuului pientä korinaa juodessa ja se kertoi kuulemma hengitystien tulehduksesta, onneksi talossa on aina lääkettä (terramycin)pistoksena tuohon vaivaan. Sain siis opit pistämiseen ja ylihuomenna kun seuraava lääke annetaan pistäjä olen minä. XD Aamunavetalla meni tänään:  3,5h

Iltavuoro oli 8,5h... se olikin pitkä ja tapahtumarikas vuoro.. siivoilin karsinoita, jaoin rehua, juotin vasikoita. Se heikko oli huonontunnu entisestään ja jouvuttiin siirtämään se eri karsinaan ja juottamaan tuttipullolla. Silmät oli kuopalla ja pää turvonnu, pelkäämme että huomenna meitä odottaa taas eläimen lopetus. Enempää Terramycinia ei voi antaa tälle päivälle ja antibiootti kumoaa sen vaikutukset joten sekään ei tule kysymykseen. =/  Lomittaja kertoili myös muista vasikoiden taudeista ja niiden hoidoista. Isossa navetassa kävi siementäjä ja olin toimitusta seuraamassa. Lomittaja näytti omalla esimerkillään Acronikin käyttöä ja antoi hyviä vinkkejä joita aion huomenna testailla. Kuormasin trktorilla paaleja valmiiksi navetan eteen. Vein myös kauhalla lantalaan parsien siivouksesta tulleita kikkareläjiä. Ihan hyvin se meni, mitä nyt kosketushäiriö tai muu palanu sulake tms sai aikaan raktorin kojetaulusta nousevan savun ja homma piti keskeyttää. Illalla huomattiin lähtiessä vielä että vaavien ternimaito oli vähissä, sitä piti sitten hakia emojen tilalta kärsämäestä.. kyllä nyt silmä luppasee... Ainii se piti lisätä että opin tänään että terniä ei saa lämmittää yli 55 asteeseen koska se tuhoaa suojaaineet maidosta.. ja kerrattiin työturvallisuusasioista sitä että aiv-happo ei käsitellä ilman suojahanskoja.

Perjantai:

Aamunavetalla meni 4h. Tutkittiin kiimat, Putsasin karsinat ja jaoin täysrehut. Täydensin täysrehuvarastoa ja kuivittelin parsia. Pikkunavetassa juotettiin vasikat ja todettiin että pienonen kipiä oli menny heikommaksi lääkityksestä huolimatta ja ei enää halua juua ollenkaan ees väkisin. Annettiin vielä kipulääkettä että jos se auttais. Iltanavetalla se jouvutaan todennäkösesti päästämään tuskistaan... =/ Saa nähä uskallanko ite mennä lomittajalle avuksi vai lymyilenkö jossain kuulomatkan ulottumattomissa.. Tämä on arkipäivää tällä alalla että jos mielin selvitä tulevaisuuessa niin parempi varmaan ois alottaa se itsensä karaiseminen jo varhain. Ruokin aamuhukin päätteeksi tallin kanit ja annettiin COWikselle kauroja ja porkkanoita. se on kyllä luonteikas elukka.. porkkanan eteen päätä kallistelee ja mielistelee meille että sen saisi mutta kukaan muu ku oma omistaja ei sitä kunnialla ja kiltisti saa tottelemaan kun parren ulkopuolella ollaan. Oon uskaltanu sille juttelemaan ja pikkusen turvasta rapsuttelemaan van sitä täytyy varoa ettei narskauta.
Iltanavetta kesti 7h... se oli vaikein vuoro tähän mennessä. Tajusin että vaikka tuolla pienten puolella on ihana tehä töitä ja pieniä hoitaa on siellä myös suuri vastuu. Täytyy nähdä masuista onko vasikka syönyt tarpeeksi vai ei, ja hoksata nukkumaasennosta tai käyttäytymisestä jos joku on vialla. Samoten on muistettava kuka on syönyt mitäkin ja millon viimeksi ettei tule liian pitkä väli syömättä koska seki voi merkitä sairautta. Imuteho ja suun ja turvan lämpö on myös hyviä mittareita. Niitä olin vähän jo pongaillutkin viimepäivinä ja tiedottanu tilallisille juomahaluttomista ja vetelistä vaaveista. Opin tutkimaan ja tunnistamaan käsin vasikoiden navat ja erottamaan mikä on ok ja mikä tulehtunu, löydettiin neljä tulehtunutta pikku napaa ja minäkin piikitin antibiottia pienten potilaitten lihakseen. Siinä pitää olla yhtäaikaa nopea, määrätietoinen ja tarkka. Yhtäaikaa napakka ja hellä liikkeissään. Onnistuin ensiyrittämättä kiitos hyvän opettajan, tämä lomittaja ystäväni on kyllä ihan huippu neuvomaan ja opastamaan kaikessa! Se heikko vasikka piti lopettaa ja tällä kertaa olin mukana. Ensin käytiin testaamassa toiselta tilalta lainaan haettu pulttipyssy styroksin ja laudan päällä.. Läpi meni jämäkästi. Itse lopetus toimenpide oli yksinkertanen ja nopea. Isku otsaan ja veret laskettiin. Lomittaja kertoi että kannattaa hankkia tulevalle uralle oma kunnollinen metsästysveitsi tms jos mielii lopetuksin eläinten kärsimystä kyetä auttamaan nopeasti. kannettiin kahestaan eloton kottikärryyn ja nostettiin edellisen elottoman viereen odottelemaan raatoauton keräilypäivää. Oli vähän haikia mieli mutta helpotus siitä että vasikka ei kärsi enää turhaan. Lomittaja sanoi nostavansa minulle hattua, harvasta harjottelijasta löytyy sisua kuulema näin paljon ja vielä ihan ilman itkemistä. Sanoinkin että itku saattaa tulla sitte illalla ku oon yksin. Van ei tullu, sitä ku ottaa asenteen että eläimet hoidetaan, vaikka sitten viimeselle matkalle niin sitä ei passaa surra asiaa mille ei mittään voi. Joskus nämä jutut eteen tulee kummiskin.
Isolla navetalla kävi siementäjä. 3 äpyliä siemennettiin, yks oli pukannu veret eli myöhästyttiin ja kiima oli ohi. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta...;) Henkisesti lujille ottaneen päivän palkitsi se että acronikki.. tuo vanha viholliseni kävi tottelemaan kuin unelma.. paali siirtyi pienenä silppuna ihan sinne minne pitikin. Kiitos tuostakin lomittajalle. Eiliset ja tänään täydennetyt opit auttoivat ihan älyttömästi... Pitää olla kiitollinen että rautanen ammattilainen ottaa ristikseen ummikon harjottelijan ja opastaa tekemään asioita joita ei kirjoista koskaan voi oppia... :)

Lauantai:

Aamunavetta kesti tänään 3h. Näin tänään kuinka putsataan karsinoitten lisäksi myös lietelantakoneen päätykuilu pitkistä heinistä jotka elukat oli pöyältä alleen nykineet ja kulkeutuneet sitte lannan mukana kuilun tukoksi. raskasta ja likasta hommaa. Muuten tehtiin perushommat karsinoitten siivoilujen, kuivittamisten ja rehun jakamisten tiimoilta. Erikoisia kiiman ensioireita havaittiin myös. Vain kirkkaaseen limaan siemennetään, yhdellä oli hyvät limat mutta siinä oli ihan vähän valkosta, sitä ei lomittajan mukaan siemennetä. Opin että liian alussa siementämiseen joillain hiehoilla voi valua roitonaan limaa mutta kiima onkin vasta seuraavana päivänä, liika limakaan ei ole hyvä. Tulkittiin myös eilen tehdyn siemennyksen toivottavasti onnistuneen koska kyseinen yksilö oli työntänyt verisen sitkaan liman yöllä. se on kuulemma melko varma merkki. Pikkusten puolella saatiin kaikki juomaan ihan hyvin, ne eilen kipuilleet pienetkin yksilöt joita piikitettiin.
Iltavuoro kesti 8h ja oli taas aika hektinen. Alotettiin hommat pienten puolella jossa piikitin kolme pientä antibiotilla, tuntuu että tajusin nyt miten se taphtuu nopeasti ja oikein. Muutama pienimmistä joi aika heikosti joten heitin vointiin on huomenna keskityttävä extra tarkasti jotta eivät menisi huonompaan kuntoon. Uusiakin tulokkaita saatiin eli ternitettäviä on nyt 5. Aamulla alkaa siis tuttipulloon opettaminen. Karsinoita siivotessa sattui semmonen äxidentti että jotain kolahusta säikähti puolen vuoden ikästen karsinassa kaikki ja kolme niistä ryyki ruokinta-aukostaan läpi ja levisi pitkin navettaa. kiireesti syöksyttiin sulkemaan pakotiet ulos ja tehtiin tovi töitä että saatiin neitokaiset takas omaan karsinaansa. Siinä otti vähän lomittajan polvi osumaakin sorkkaan ja meni heti mustaksi ja alkoi turvota. Onneksi tais selvitä säikähyksellä kun pystyi kävelemään. Pääsin viemään vanhemmalla traktorilla kököt lantalaan ja se sujuikin ihan mallikkaasti. Kuormasin myös paaleja isolle navetalle valmiiksi acronikkia varten.. Homma tosin keskeytyi kun  lomittaja huusi minut kiireesti kaveriksi. Yksi hieho oli tunkenut itsensä parren väliin pahasti ja laittanut jalat niin pahasti mutkalle ettei se sieltä oisi päässyt pois. Pää oli myös oudosti ahtaassa välissä pystyssä. Olisi kuulemma tukehtunut siihen piakkoin jos ei oltaisi hätiin hoksattu tulla. Siinä oli narut laitettava lehmän ympäri äkkiä ja kiskottava kaikin voimin että saatiin se vejettyä pois pahimmasta ja henki kulki. Sitten juotin äkkiä kipulääkettä lomittajan pitäessä päätä paikoillaan. etuhampaitten väliin ei passaa kuulemma sormia tunkea, siinä menee äkkiä töpöttimet poikki. Suun sivun hampaattomasta kohdasta leukojen väliin sitte tungin sen pullon suun kielen päälle  ja sinnehän tuo meni. Ootettiin että lääke vaikuttaa ja sitte oiottiin jalat ja varovasti komenneltiin hieho jaloilleen. Sen verran oli jalat jo puutuneet että vapisi seisoessa kovasti mutta käpyttelemään se onneksi siitä lähti että taiettiin selvitä säikähyksellä.  Jatkoin traktorihommia mutta sitten oliki tullu jo pimiä, oli jotenkin epävarma olo kun ei nähny kunnolla vaihteitten asentoa tai paalipihtien ohjaimia niin muutaman yrittämän jälkeen totesin että pyydän apua ennen ku taitamattomuuttani rikon raktorin tai navetan seinän. Lomittaja sanoi että muistaa omat harjottelunsa aikanaan ja ymmärsi ihan täysin pimeän tuomat vaikeudet. Pimeällä ei oisi kuulema turvallista ja suotavaa ylipäätänsä nuita hommia tehdä.  Putsailin sitten odotellessa omatoimisesti karsinat ja kuivitin. Sitten kävi raatoauto hakemassa ne kuolleet pikkuvasikat, siihen autoon mahtuu kuulema 47 täysikasvusen lehemän ruhot ja siinä oli nosturi ja rättikatto. Kuljettaja kerto nähneesä paljo huonosti pidettyjä elukoita ja epämääräsiä tiloja, siinäpä vasta ammatti joka varmasti on raskas.. Haettiin COWis kimpassa talliin, se pisti taas hanttiin oikein urakalla. Että voi hevonen ollakkin sisukas tapaus...
Tilallinen lähti lomareissulle viikonlopuksi joten nyt meillle kuului myös iltatarkastus työpäivään. Kierrettiin molemmat navetat ja katottiin että ruokaa ja juomaa oli ja kaikilla oli kaikki hyvin.

Sunnuntai:

Aamunavetalla meni 3.5h. Meillä oli paljon hommaa ja kiirus joten keskityin siihen minkä jo osasin itsenäisesti ja suhteellisen nopeasti. Sen verran unenpöpperöissäni tunaroin että kävelin parren silmien tasolla olevaan yläplkkiin voimakkaasti kumahtaen pahki kun katsoin vaan lattiaan työjellessäni. Hetkeksi musteni silmissä ja myöhemmin huomasin saaneeni kuhmunki ottaan. Toivottavasti ei mee silmät mustaksi kun nenävarteenkin otti osumaa. XD Siivosin ja kuivitin siis karsinat ja jaoin täysrehut. Pienellä navetalla tuli uusi tankillinen maitoo johon lisäsin puhdasta AIV-happoa annetun ohjeen mukaan säilyvyyden parantamiseksi. Pienoiset eilen tulleet vasikat jäi mun vastuulle. monestikkaan ne uudet ei vielä osaa juua tutistakaan mutta näillä kahella oli kyllä imutehot kohillaan. Malttamattomana yksi pökkäsi mua niin kovasti päällä reiteen että hetken aikaa piti irvistellä. Ihmeellistä miten niin pienellä voi olla niin mielettömät voimat. :) Mustelmia alkaa toki olla muutenki kaikkialla, ja pieniä hampaanjälkiä käsissä.. Näiltä ei vaan oikein voi välttyäkkään.=P Eilen heikommin juoneet vasikat oli tänään jo huomasti pirteempiä, lääkekuurit alkaa ilmeisesti vaikuttaa. Ravintoliuosta silti vielä tuttipulloista juotettiin että vahvistuvat varmasti. Paras ääni pienten puolella on kyllä se kun kaikki tuttisankot kolisee innokkaista syöjistä ja hännät viuhuu hötäkästä ja innosta. :) Meiän piti sitä ihan istahtaa kattomaan ja ihastelemaan ku kerranki kaikki on sen verran terveitä että syövät hyvällä halulla. Kun elukoita on paljo nii aina joku sairastaa tai on muuta härdelliä. COWis pääsi lähimpään aitaukseen ettei illalla tarvii niin paljo sitä vikuroivana talutella, se meni sinne hyvin ku syötettiin sille ensin maha täyteen ja houkuteltiin porkkanalla. =P Tallissa ruokittiin kanit ja sisätiloissa tilalla omistajan pyynnöstä gerbiilit ja talon kaksi kissaa: Laku ja Pisu. En oo tainnu muistaakkaan mainita että mulla kulkee joka päivä töissä mukana tuon lomittajan/kämppikseni Espanjan vesikoira nimeltä Iina. Se kulkee koko päivän hienosti mukana pienen välimatkan päässä ja tarkkailee askareita. Luontaisetuna nukkumiseen kuuluu myös tuo samainen kiharakarvainen pallero kainalossa.. =)

 

Että sellaista mahtui tähän viikkoon työtunteja kertyy keskimäärin 72h. Tänään vielä sitten tuo iltanavetta ja iltatarkastus,, 5pv kun vielä jaksaa rutistaa ja olla yhtä reipas niin voisin körötellä kotiin 3-4 päiväksi vähän huokaisemaan ja omaa eläinperhettä katsomaan. Taitaa mulla vähän olla ikävä sitä miestäkin... ;)

Kukapa olis uskonu että eläinten hoitoon liittyy paljo muutakin mukavaa ku eläinten kanssa oleminen... (KAIKKI Kuvat on sitten googlen kuvahaun tuloksia, EI OMIANI)...

Ollaan päästy jo ajamaan rehun jakamiseen tarkotettua vempelettä (yllättävän monimutkanen hallittava kaikkine vipuineen nuin äkkiseltään kun on osattava silputa paali terällä ja jakaa se elukoille yhtäaikaa sen kahden ohjaustikuilla tapahtuvan ajamisen lomassa)....

Sitten ollaan ajeltu eri sorttisilla ja ikäisillä traktoreilla..

Ja tietenki opeteltu kärryjen perään laittamista ja niiden kanssa peruuttamista..

Kouralla lastaaminen oli niin jännää että änkäytyin siskoni maatilalle ihan vapaehtosesti yhtenä lauantaina olkipaalien ajuun...

Tällä viikolla opeteltiin metsätyyppejä, puitten iän ja pituuden laskemista sekä arvioimaan puun kuutiomääriä alueilla esimerkiksi hakkuuta varten. Käytiin myös istuttamassa kuusen taimia ja tutustuttiin erilaisiin metsän muokkaus keinoihin. Tänään huollettiin ja tankattiin raivaussaha ja huomenna niitä päästään pärisyttämään ihan tosi toimiin. Päästään myös pärräämään maastomönkijöillä... 

Yksi sukulainen tuossa kuulumisia kysellessään tuumikin että kovin "maanläheiseltä" kuulostaa meikäläisen arki nykyään... Niinpä se taitaa olla! Tunne siitä että maalle kuulun, vahvistuu kyllä päiväpäivältä enemmän ja enemmän...

Iloista loppuviikko kaikille!

Pari viikkoo on nyt saatu makustella tätä uutta opiskeltavaa alaa. Lystiä on kyllä ollu ja jopa odotettua kivempaakin. Koirakeskuksella ei kyllä juuri tullut muuta uutta jo entisiin taitoihin ku häkkien perusteellinen desinfioiminen. Lääkitsemisiä, lenkityksiä ja ruokkimisia (ja sitä perussiivoomista) on tullu harrastettua sen verran että ne melkolailla hoitui luonnostaan.

Suurin ja iloisin yllätys tässä työvuorojen aikana tulikin sieltä hevostallilta... Kyllä! vaikka sitä pelkäsin ja kammosin, selviydyin toimista ja käsittelyistä omaksi yllätyksekseni ihan hyvin... Onneksi tallivastaava oli ymmärtäväinen ja antoi meidän heposia vieroksuvien ja kokemattomien aloittaa poneista. Niin sitä vain ihan itse tuli: ruokittua,harjattua,putsattua kaviot ja mitattua kuume siltä pelkotiloja lapsuudesta asti aiheuttaneelta oliolta... talutinpas sen vielä aitaukseen uloskin..sitten päästiin hevosten karsinoita siivoamaan. Seuraavana päivänä täytyi siirtyä jo isoon Suomenhevoseen.. se olikin suurin mitä on koskaan tullu silmämunillani mittailtua.. Eetu nimeltään. Onneksi tallin suurin oli myös tallin kiltein ja parittain hoitui senkin hoitaminen ihan nuin vain. Isoilta heposilta pestiin myös kavioita ja puettiin ja riisuttiin loimia. Mutta pelotti se kyllä, sitä en käy kieltämään! Enää en ehkä kuitenkaan pelkää niin paljo heikäläisiä ku ennen. Mutta missään nimessä ei tullu sellasta tunnetta että iih ku ihanaa, ratsastamaan haluan.. Heppatyttöö tästä lyylistä ei kyllä ikinä tuu mutta mulle riittää että hoitamisesta pakon edessä suoriudun. (Onneksi tuli käsiteltyä nekin niksit miten konille näytetään ns "kaapin paikka" jos sattuu sellainen änkyrämpi tapaus kohdalle). Kohtasin ja selätin pelkoni ja tästä olen kuulkaas aika ylpeä!

Tänäaamuna sitten suunnattiin navetalle ja päästiin heti lypsyhommiin.. Perskules miehän jopa vielä muistin etes suurinpiirtein miten se lehemä oikein lypsetään. Lapsuuteni kesät oon siis aina ammattikouluun asti viettäny sukulaiseni maatilalla ja siellä opettelin navettahommat ja lypsämisen. Olin ihan varma että se on yli kymmenessä vuodessa unohtunu kokonaan ja jännitin miten siinä onnistun mutta kaikki meni muutaman opastetun kerran jälkeen jo hyvin. Lehmiäkään en arastellu kokonsa puolesta ja sellaset vähän potkivatki tapaukset sain (tosin aika varautuneesti) lypsettyä. Tämä suurten tuotantoeläinten hoitaminen tulee varmaan olemaan se miun suuntautuminen sitten toisena vuotena. Se päätös tuntu ainaki ihan oikeelta vielä tuolla navetassakin. Kaikkein vahvimmilla koin myös siellä olevani. Tänään illalla vielä lypsyasemalle hommiin ja huomenna sitten sinne ruokintapuolelle navettaa..

Ensiviikko onkin enää tätä lähiopetusta metsän uudistustöiden merkeissä koululla ja sen jälkeen päästään työelämää kokeilemaan ihan oikiasti. Mie löysin huippukivan tilallisen ja saan vieläpä asua huippukivan kaverin luona tämän harjottelun ajan. Tila on sen verran kaukana ettei kotoa käsin kulkeminen päivittäin mitenkään onnistu. Halusin silti lähteä kauemmas kun kerran mukavan paikan löysin josta saan varmasti hyvät opit. Tila on siis eräänlainen välikasvattamo jossa on toistasataa hiehoa ja useita kymmeniä pikkuvasikoita. Niin ja yksi iso hevonen... Tärkeitä taitoja siis karttuu noina viikkoina, siitä oon kyllä ihan varma...

Tämmöset riemunkirjavat sukkaloiset sain tuossa taannoin aikaseksi... sukat on tullu kyllä ihan tarpeeseen jo nyt vaikkei talvi vielä ookkaan täällä.

Muuten mennään pitkälti näin:

Hessusta navetta ja talli tuoksuu iiiiihanalta... Kuulosuojaimet ja turvakengät on must näissä töissä...

Turvakumpparit jäi ikäväkyllä jälkitoimitukseen mutta jospas nekin tälle viikolle vielä tulisi. Noi vermeet on kyllä extra stylet...

Tilasin myös itelleni läppärin (toivottavasti ehtii tulla!). Etätehtävät ja muut kouluhommat täytyy saaha tehtyä ja palautettua netin kautta harjotteluissakin ja nyt näyttää siltä että tulen olemaan niitten tiimoilta reissuissa melko paljo tämän parin vuojen aikana. Pääsen siis hermoomaan sen mokkulan kanssa minäkin..

Sellaista tänne suunnalle, sateista mutta mukavaa alkanutta viikkoa teitille!

Viimeviikonloppuna meillä oli jännät paikat kun avokkaan kauan odotettu ensikisa koitti. Koskaan aiemmin ei siis olla ihan virallisissa rossikisoissa oltu kilpailemassa.. tai no me ja me.. minä panikoin ja huolsin lähinnä siellä kentän reunalla ja varikolla. Mutta hengessä olin mukana joka sekunnilla...  Avokin sarjassa oli todella kovia kuskeja eikä tosiaankaa lähetty mitään voittosijoja tavottelemaankaan. Ihan vaan sitä kisakokemusta ja oman kunnon testaamista. Hyvin siellä pärjättiinki, vaikka kärki oli kaukana ei oltu siellä hännänhuipullakaan(kuudes ja seitsemännes sija). Tekniikka ja ajotaiot näytti kanssa olevan ihan sitä mitä pitikin että enää puuttuu sitä kuntoa lisää ja sitähän saa liikkumalla. Eli ensikertalaiseksi todella onnistuneet kisat joista voi olla ylpee ja tyytyväinen. Jossain välissä sattui muitten ajoissa niitä kaatumisia ja loukkaantumisiakin.. siinä kävi jo mielessä kun yhtä nuorta kuljettajaa vietiin lanssilla kuvattavaksi että lukihen ukkelini pakun peräkonttiin enkä päästä koko radalla ettei mittään vaan sattuis.. Suurin toive nuissa erissä on ainaki näin lähimmäisen vinkkelistä että kuski tulis myös ehjänä takas.. sijotuksista viis! Syttyi meilläkin  tosin kerran pyörä palamaan kun pakoputken joku kuminen osa leimahti ilmiliekkeihin kun startti viivästyi paljon ja tyhjäkäynnillä se putki kuumuu vietävästi. Onneksi pyörä säilyi ajokuntosena.. vitsailtiin vain jälkikäteen että oliko se nyt pakko tuli persien alla ihan ajaa...   Sekavin tuntein ajattelututtaa ensi kevät ja tulevat kisat kun niitä ilmeisesti kertyisi sitten syksyyn mennessä ainakin 8 kappaletta. Mutta pelkäämään ei pidä ruveta.. lajin luonteeseen kuuluu että jäsenet joskus paukkuu ja pelti kolisee...

Tässäpäs kuvia tuolta lauantailta ja pikkasen tilanteeseen sopivaa taustamusaaki:

Kuski oli niin kaikkensa antanu että voi ihan kunnolla pahoin pitkään kisan jälkeenki. Päivä oli kuitenki ihan huippu ja saatiin viettää se samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.. Keväällä ja kesällä näitä mukavia päiviä saadaan toivottavasti viettää enemmänki.

Tänään se sitten alkoi, uusi elämä opiskelijana. Päivä meni nopsaan ja oli kaikin puolin hauska. Tutusteltiin koulun eläimiin, tiloihin ja ihmisiin. Kaikki olivat mukavia ja opinnotki vaikutti oikein mielenkiintosilta. Jotensakkin tunne siitä että olen oikealle suunnalle matkalla vahvistui lisää tämän päivän aikana.  Pakkohan minun oli hankkia oman tyylinen kansiokin uuden uran kunniaksi:

Huomenna menemme hankkimaan työvaatetuksen, suojat ja kengät, otetaan myös valokuvat. Perjantaina onkin ensimmäinen luokkaretki ryhmäytymispäivän merkeissä. Päivä menee siis Vuokatti Huskyn toimintaan (ja rekikoiriin) tutustuessa ja makkaran paistoa siinä sivussa harrastaessa. Ei voi koulupäivän tarjonnasta ainakaan valittaa.

Ensiviikolla koulupäivät alkavat aamuvarhaisella ja päättyvät myöhään iltasella kun tutustuminen alaan alkaa ihan oikealla työllä. Maanantaina ja tiistaina sain vuorot koirakeskuksella jossa lenkitetään ja ruokitaan palvelus- ja projektikoirat aamuin illoin. Näyttivät olevan enimmäkseen saksanpaimenkoiria ja Belgianpaimenkoiria. Sehän passaa mulle, ovat molemmat suosikkirotujani omasta koirasta haaveillessa. Keskiviikkona ja Torstaina pääsen sen kauhua ja pelkotiloja aiheuttavan hevostenhoidonkin kokemaan tallivuorojen muodossa peräti kolme kertaa päivässä... jaiks! Navetoimaan ja lypsämään pääsen seuraavalla viikolla ja reenaamaan traktorilla ajoakin, toivottavasti en aja ainakaan kovin monesta seinästä läpi... Koululla on kuulemma onneksi vakuutukset kunnossa.. Sitten on vuorossa viikko metsän uudistustöitä ja sitten sitä pitäisi jo poistua takavasemmalle kuudeksi viikoksi maatilalle työharjottelun merkeissä. Toivottavasti löydän mukavan tilallisen jolta saan ammennettua hyvät käytännön opit ja työkokemuksen. Tekemistä riittää niin paljo etten usko että vapaa-ajan ongelmia juuri ilmenee tulevina kuukausina. Kalenteri on jo melko täysi viikoiksi eteenpäin. Ihanaa pitkästä aikaa kun on taas arki ja perjantait tuntuu varmasti kanssa myös perjantailta.

Touhukasta keskiviikkoa kaikille!

Tajusin juuri aloittaneeni syksyn viidennen sukkaparin.. Vuosien tauon jälkeen niiden neulominen vaikuttaa kyllä hauskalta puuhalta varsinkin näillä uusilla ihanan värikkäillä langoilla. Nämä neljä paria ovat jo päässeet käyttöön.

Koulun aloitan keskiviikkona (HUI!) ja luulempas että turvakengillä työhommissa puuhastellessa sukat tulevat enemmän kuin tarpeeseen kun talvi kunnolla pääsee alkamaan. Navetan tai tallin tuoksu (Ei missään nimessä haju!) ei minulle maalta tulleena ole ongelma mutta luulen että kanssa-asukkaani saattaa paheksua jos tulen navetoinnin jälkeen samoilla villasukilla sohvalle viereen köllöttämään.. On siis hyvä että on vara vaihtaa kotiin puhtaat lämmittimet, viluisena en niitä ilman pysty kuitenkaan olemaan.

Ihmettelen vain kuinka tämän pienen täystuhon raskin kotiin aamuisin jättää?!? Yhtenä päivänä ihmettelin että mitäs ne kaikki kolme hännät paksuina täällä oikein sinkoilevat??? tutkinta paljasti että kissat olivat märkiä.. Nuorimmaisemme oli tolskannu tyhjän pahvilaatikon kanssa eteisessä ja roikassu sen niin voimalla keittiöön että iso vesikuppi lentää loiskahti melkoisella vauhdilla nurin pitkin keittiön lattiaa (ja muitakin kissoja)... Siivo oli mitä melkoisin kun napukuppikin oli levinny siihen lätäkköön...

Rapatessa roiskuu kun elämä on pienellä kissalla yhtä seikkailua.. Siitäpä tulikin mieleen että tällä on piakkoin lähtö hammaslääkäriin.. siinä onki taas jännitystä kerrakseen!

Syksyistä alkanutta viikkoa kaikille!

Minä tyttö sitä ajattelin että kilkuttelen uuden villasukat ihan hetkessä... Minulla on kuitenki apuna pieni karvapallo jonka apu.. hmmmm.. miten sen nyt sanoisin ei ainakaan vauhdita niiden valmistumista...

Aamulla herraskainen ilmaantui vessasta hampaissaan täysi vessapaperirulla ja alkoi pokkana leikkiä sillä olohuoneen lattialla.. Ei antanu sen häiritä että rulla oli suurempi kuin hän itse... Ikävä kyllä kameraa ei ollu sillon käsillä.. 

Hän auttoi myös parvekkeen syyskuntoon laitossa..

Veerakin nautti auringosta vielä tuolilla makoilemalla.. ilme kertonee että pikkuinen taisi käyä läppäämässä takapuolelle?

En tiiä kuvittelenko mutta Osku näytää minusta vähä väsyneeltä?

Keinoemona ei ole helppoa...

Mutta mukavaa se silti taitaa olla...

Rattoisaa sunnuntain jatkoa!

Yhtäkkiselle viikon kestäneelle koiranvahtikeikalle korpeen nappasin kiireesti mukaan vaan jämälankoja ja sukkapuikot sekä sukkakirjasen. Nämä valmistuiki muutamassa päivässä.

Ensin ajattelin että väri on kyllä vähä turhan pirtsakka mun makuun mutta oikeestaan nää on just hyvät näin pimeneviin iltoihin.

Varressa on olevinaan sydänkuviot mutta värien samankaltasuuen takia eivät erotu ainakaan jalassa ihan niin hyvin ku oisin halunnu.

 

Nämä tulikin yllättävän pian tarpeeseen, tänään nimittäin heräsin kummaan olotilaan ja kolotukseen. Lämpöä oli ja kurkkua kaikertaa.. Nyt se syyslentsu on siis minussa. Mutta mieluummin nyt ku sitte ku koulu on alkanu, eikä tämä olotila nyt edes pahimmasta päästä ole...

Loppuun Hemppa joka auttoi äitiä farkkujen paikkauksessa...

 

Jo joku aika sitten vietimme avokkaan synttäreitä. Olin suunnitellu erikoista "lahjaa" jo useamman kuukauden ennen h-hetkeä. Karma ei ollu ainakaa valmisteluissa ihan mun puolella... Tarkotuksenani oli tehdä kermakakku edellisenä iltana myöhään valmiiksi jotta voisin sitten viedä synttärisankarille kahvit aamulla sänkyyn.. No en tiiä mitä yön pimeinä tunteina tapahtu mutta kakku meni ihan plörinäksi.. sankari nauro aamulla katketakseen sille tekeleelle eikä makukaan ollu kyllä oikein hyvä. Meillä oli tarkotus viettää varsinaiset juhlat illalla kaksin kun avokki pääsisi töistä. Mulla oli siis koko päivä aikaa siivota ja kokata. Huono tuurini ei jääny sen yöllisen kakun susiutumiseen vaan myös siivotessa katkesi mopista varsi.. Onneksi sain häthätää mopattua teipatullakin varrella..  Voileipäkakku oli elämäni ensimmäinen tekele ja siitä tuli kyllä yllättävän onnistunu mutta kun aloin sitä hienoutta kuvaamaan, totesin meiltä hajonneen digikameran... Just ku tätä lahjan antoa varten haluaisin taltioia saajan ilmeet talteen muistoksi.. No onneksi huomasin että meiän videokamerassa oli myös pelkkä kuvan otto toiminto.. Laatu ei vaan ole sillä kovin kummoinen joten pahoittelen kuvien suttuisuutta..

Kakku oli siis tässä:

Täytteenä on kinkkua, paprikakylmäsavulohi-tahnaa ja italian salaattia.

Alta näkyykin vähän tätä lahjan teemaan metsästeltyä kangasta...

Sateenkaari niin meiän edesmenneestä Esko-vauvasta muistuttaa. Sillon kun sitä hautaamasta kotiin palattiin näky taivaalla se poikkeuksellisen kirkas ja iso sateenkaari. Jotenki ajateltiin että kissamme sieltä ilmotti että nyt on kaikki taas hyvin.

Lahjapaketti oli myös hieman erikoinen (huusin tämän huutonetistä jo kk sitten):

Välioveen laitoin ison askartelemani kortin odottamaan että avokas avaa oven ja sen huomaa. Tuossa vähän jo vihjailtiin että mikä ylläri saattaisi ehkä oottaa.. Lisäksi tein pienen kortin johon laitoin pitkän listan miesten etunimiä (alleviivasin omat suosikkini tietty) ja kehotin muutaman päivän sisään valitsemaan sopivimman.

Sitten tein yllätyshyökkäyksen eteiseen keittiöstä ja pukkasin syliin tämän pakkauksen:

Avokki oli useaan otteeseen Eskon menehtymisen jälkeen sanonu kaipailevansa vielä joskus punasta kissanpoikaa. Siksi tiesin että tämä oli mieleinen ja iloinen yllätys. Halusin myös ajatella että kyllä tämä pentu oli meille tarkotettu tulevaksi koska oli syntyny lähellä Eskon lähtöä (vieläpä ihan tässä samassa kaupungissa) ja luovutus sattui juuri avokkaan syntymäpäivälle.

Siinä meinasi kahvit jäähtyä kuppiin ja kakku jäähä syömättä..

Näillä synkkas kyllä sitte ihan hetimmiten..

Lempipaikka onki "iskän" olkapäällä istumassa..

Nimi löysi kantajansa seuraavana päivänä kuin itsestään. Herra kun kuvittelee oikiasti osaavansa lentää ja tekee etutassuilla sellasta lentoliikettä ku hyppää mitä huimimmista korkeuksista vailla mitään pelkoa. Isot korvat, takajalat ja hoopo luonne tuki tätä nimeä.. Hessu sai siis nimensä Super-Hessun mukaan.

Tämä pentu sopeutui meille ennätysvauhtia sillä jo 12h päästä tilanne oli Oskarin kanssa tämä:

Ja 24h päästä Veerankin kanssa sama..

Yleensä ollaan saatu siihen viikonki kestävään sähinöintiin ja isotteluun varautua. Mut tämä pentu on kyllä nii peloton, reipas ja sosiaalinen että kaikki tykästyttiin kertaheitolla.

Meillä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis muutaman kk verran tästä eteen päin... Luontoa tältä epeliltä ei ainakaan puutu!

Lemppari näyttää olevan tuo pyykkiteline.. vaatteilla tai ilman..

Siinä leikitään, kiekutaan, tpsippaillaan ja nukutaan:

Ja mamman mielestä kun tämä on muka vaarallista...

Uuden kameran nauhat on hitti myös..

Ja kun kaukosääjin käjessä ei ihmiset minua niin hyvin huomaa nii sitä on vahittava tarkoin..

Tää taitaa vaan nukkua vahtivuorolla..

Vanhuksetki joutuu nyt olemaan tarkkana tuon pikku-veikan perään kahtoessa:

Oskarin ilme kertoo kaiken ku päivä kääntyy iltaan ja virtaa vaan riittää ja riittää ja riittää...

Nukkus jo!

Viimesin oivallus on avata keittiön kaappi, kiivetä roskiksiin ja levittää kaikki kivat jutut pitkin kämppää... Eilen esimerkiksi mamma keräs makkarankuoret makkarista, margariinirasian olkkarista ja kahvin porot oli lintaroitu pikkuisilla tassuilla hienon hienosti pitkin keittiön lattiaa...  Ja joku vielä sanoo että voi ku ne pysys nuin pienenä..

On se kyllä ihana..

Koomisinta taisi olla viime viikolla kun jouduin kotikonnulle koiravahdiksi Lantin luo ja Hessu oppi täällä kotona sillä aikaa kehräämään.. Avokki sitten tohkeissaan mammalle soittamaan että: "kuuntele, kuuntele!".. ja minä tippa linssissä kuuntelin luurin toisessa päässä sitä pientä hurinaa....

Pörröistä viikkoa kaikille!

Meillä oli ruma avokkaan "perintö"kello eteisessä..  Isänsä on sen joskus jostain kilpailusta voittanu ku armas avokkini oli vasta pikkupoika. Siksi on kulkenu matkassamme näinkin pitkään kun on aikanaan ollu avokin poikamiesboxissa ensimmäisenä kellona.

Mikälie tekstikin tuosta alhaalta jo pois kulunu/poistettu aikoinaan..

No tärväsin siihen joitain satoja paloja, puikon kuumaa liimaa sekä muutaman tunnin aikaa ja tältä se nyt näyttää:

Mätsääpähän ainaki nuitten pikaseen kasaan kyhättyjen taulujen kanssa..

Paikoin joutu käyttämään vähä väkivaltaa että sai palat taipumaan tahtoosa kaarevissa tai terävissä kohdissa.. piti myös testata monesti että mahtuuhan viisarit varmasti pyörimään joka kohasta. Mut mukava tätä oli väsätä..

Tämä nyt on niin korni että hipoo jo mauttomuuden rajoja.. Mut en mie koskaan oo väittänykkää että mulla ois tajua hyvän päälle.

Nyt pittää pikkasen vakavoituakki pitkästä aikaa..

Tuli taas paha mieli niistä suru uutisista tuon Topi Sorsakosken pois menemisen tiimoilta.. Taas on yksi tervaskanto pois joukostamme. Vastahan mie alan tajuta että Kari Tapio on meiät jättäny viime vuojen lopulla...  Hää ku läksi yhtäkkiä samoihin aikoihin meiän Isän kanssa... Kuolema on väistämätön osa elämää mutta ei sitä oo koskaan helppo hyväksyä...  Eläinlapsemme pois menostaki on vasta pari kk aikaa nii mieli on herkässä aina ku suru-uutisia kuulee..    Oikein jos huvittaa tiristä nii tämä veisu viimestään avaa ainaki mulla ihan kaikki pavot:

Ainoo positiivinen puoli näissä pysäyttävissä tapahtumissa aina on että elämän arvot tulee tarkastettua. Ei pitäs marista jos on aamusin sukka makkaralla, jossain joku kokee aina ihan oikeeta tuskaa ja pahaa oloa silläki hetkellä.. Pitäs olla itellä kiitollinen että vastoinkäymisistä huolimatta saa niistä selvitä ja porskuttaa. Siinähän sitä vahvistuu entisestään. Näistä oppii myös sen että kohtelee toisia niin hyvin ettei sitte kaduta jos näkeeki sen ihmisen just sillä kertaa sitä viimestä kertaa. Elämä on sillä tävalla kummasti oikukasta..  Menipäs vakavaksi mutta välillä täytyy nämäki ajatukset julki tuua..

Lauantaita kaikille!

En tiiä mistä,  mut otsikkoo keksiessä mulla alko soimaan päässä Nylon Beatin: Sanoja väärinpäin...

Miulla oli Tiimarin iän ikkuiset hajonneet taulut kaappivarastoissa ja nyt oli oiva tilaisuus entrata ne takas käyttökelposeksi...

Ennen:

Jälkeen:

Ne passaa meiän eteisen väreihin nii sinne joutivat mennä.. Naulat on edellisen asukkaan jäliltä ja taulut ei siksi oo ihan niin ku haluaisin. Meillei ollu enää betonikoukkuja nii en kehannu alkaa niitten paikkoja vielä muuttelemaan...

Tähän sarjaan on tulossa jatkoa muttei taulun muodossa... sen tekeminen on ainaki tosi kivaa, en oo sitte ihan niin varma siitä lopputuloksesta..

Mukavaa viikonloppua!