Äippä sai joku aika sitten sen uuden karvaisen eläinystävän menehtyneen Murhe-kissan korvaajaksi. Hyvin ovat toisensa ottaneet omakseen ja Äippä onki ollu ilosempi ku piiiitkiin aikoihin. . Lantti on kyllä niin ihana koira että tippa linssissä saa aina kotia lähtiä kun sitä meinaa nii ikävä jäähä.. Ikäähän hänellä on siis 3vee ja virtaa piisaa vielä niinku pienellä pennulla.

Tuon virikelelun sisällä on nameja jotka ei millään taho tulla pois.. ensin sitä paiskotaan pitkin poikin ja viimesin keino on tuo kielellä kaivelu että ees murunen irtoisi..

Näissä maisemissa Lantti pääsee päivittäin lenkkeilemään..

Tarkkaan täytyy katsoa ja kuunnella kaislikon suhinat...

Sytkyti sytkyti...

Pieni pihasaunan lämmittäjä...

ihmiset vaan käpytteli puitten lisäykseen nii hitaasti että kerkes välillä ootellessa istahtaa nauttimaan kesästä..

Ostin meiän vauvalle toisenki virikelelun..  tarkalla nenällä haistetaan onko piilossa tavallisia ruokanappuloita vai herkkuja.. herkut innostaa yrittämään mut ne perusnaput saa jäähä etsimättä..

Joku tulee...

Väsyttää...

Mutta kohta taas on puhtia heilua...

Tahdon syliin..

Voitko pliis ottaa tän nolon ja epämiehekkään huivin pois...

Huiiii! Mikä se tuolla on?!?

Kykykylymäää....

Ihmeteltiin myös vesilintua 16 (!) poikasen kanssa...

Nähtiin muitaki eläimiä..

Jokin haisi erilaiselle ku mikkään muu ennen ja vainun perässä piti ihan kiskoo hihna tiukalle...

Minuu tuo löytö kyllä lähinna pelotti...

Lenkkipolku jatkuu siltoja pitkin aina saareen asti..

Sieltä löytyi jonkun toisen rakkaan lemmikin hautapaikka... Helppo kuvitella että tuo on jonkun koiran lempireitti ollut kulkea..

Näinkin voi käydä...

Mutta matka jatkuu..

Polun päässä odotti iso hiekkaranta ja päästiin ihmettelemään isoa järven selkää..

Se oli mukava päivälenkki kaikkien mukana olleitten mielestä..

Mukavaa Sunnuntaita!