Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
kolmekymppisen eläintenhoitajaksi opiskelevan tuuliviirin jorinoita. Innostun suunnattomasti milloin mistäkin ja uskon tuolloin löytäneneeni sen ihan oman juttuni jota en lakkaa tekemästä koskaan.. Hyvinkin pian voin kuitenkin taas innostua jostain muusta. Mielenkiinnon kohteet siis tulee ja menee, vain rakkaus rokkiin ja eläimiin näyttää seuraavan läpi elämän. Niin ja kaikenlainen luova hulluus ja käsillä räpeltämisen himo. Tervetuloa Hitleriinan maailmaan, jätäthän kommenttia ilokseni vierailessasi. wink
kävijät syyskuu 2010 --->

Palattua aikaa...

Meillä oli ruma avokkaan "perintö"kello eteisessä..  Isänsä on sen joskus jostain kilpailusta voittanu ku armas avokkini oli vasta pikkupoika. Siksi on kulkenu matkassamme näinkin pitkään kun on aikanaan ollu avokin poikamiesboxissa ensimmäisenä kellona.

Mikälie tekstikin tuosta alhaalta jo pois kulunu/poistettu aikoinaan..

No tärväsin siihen joitain satoja paloja, puikon kuumaa liimaa sekä muutaman tunnin aikaa ja tältä se nyt näyttää:

Mätsääpähän ainaki nuitten pikaseen kasaan kyhättyjen taulujen kanssa..

Paikoin joutu käyttämään vähä väkivaltaa että sai palat taipumaan tahtoosa kaarevissa tai terävissä kohdissa.. piti myös testata monesti että mahtuuhan viisarit varmasti pyörimään joka kohasta. Mut mukava tätä oli väsätä..

Tämä nyt on niin korni että hipoo jo mauttomuuden rajoja.. Mut en mie koskaan oo väittänykkää että mulla ois tajua hyvän päälle.

Nyt pittää pikkasen vakavoituakki pitkästä aikaa..

Tuli taas paha mieli niistä suru uutisista tuon Topi Sorsakosken pois menemisen tiimoilta.. Taas on yksi tervaskanto pois joukostamme. Vastahan mie alan tajuta että Kari Tapio on meiät jättäny viime vuojen lopulla...  Hää ku läksi yhtäkkiä samoihin aikoihin meiän Isän kanssa... Kuolema on väistämätön osa elämää mutta ei sitä oo koskaan helppo hyväksyä...  Eläinlapsemme pois menostaki on vasta pari kk aikaa nii mieli on herkässä aina ku suru-uutisia kuulee..    Oikein jos huvittaa tiristä nii tämä veisu viimestään avaa ainaki mulla ihan kaikki pavot:

Ainoo positiivinen puoli näissä pysäyttävissä tapahtumissa aina on että elämän arvot tulee tarkastettua. Ei pitäs marista jos on aamusin sukka makkaralla, jossain joku kokee aina ihan oikeeta tuskaa ja pahaa oloa silläki hetkellä.. Pitäs olla itellä kiitollinen että vastoinkäymisistä huolimatta saa niistä selvitä ja porskuttaa. Siinähän sitä vahvistuu entisestään. Näistä oppii myös sen että kohtelee toisia niin hyvin ettei sitte kaduta jos näkeeki sen ihmisen just sillä kertaa sitä viimestä kertaa. Elämä on sillä tävalla kummasti oikukasta..  Menipäs vakavaksi mutta välillä täytyy nämäki ajatukset julki tuua..

Lauantaita kaikille!

Miia kirjoitti 17.08.2011 - 21:57
Sinulta ei ainakaan nuo ideat lopu kesken! :) Jestas mitä kekseliäisyyttä :)

Niin se vain on, että suru-uutiset ja pahat tapahtumat saa sen tärkeysjärjestyksen pysymään kohdillaan..
Välillä vain tuntuu, että tulee liikaakin yhdelle ihmiselle. Minä olen ainakin läksyni oppinut jo vähän turhankin nuorena. Mutta kun oppi kerralla kunnolla, niin ei koskaan unohda.. :/
Hitleriina kirjoitti 18.08.2011 - 10:49
Saa olla vähän hullu jos on sitä luovasti.. Nyt on pijettävä paloista taukoa hetkonen ennen ku on koko talous päällystetty..;)

Näinhän se on että vastoinkäymisien jälkeen niitä pieniäki iloja osaa arvostaa ja olla niistä kiitollinen.. Tajuaa myös sen että elämä on liian lyhyt murehtimiseen, jos jotain haluaa niin sen eteen on tehtävä kaikkensa jos sen mielii joskus saavuttaa. :)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code