Koulutielle
Tänään se sitten alkoi, uusi elämä opiskelijana.
Päivä meni nopsaan ja oli kaikin puolin hauska. Tutusteltiin koulun eläimiin, tiloihin ja ihmisiin. Kaikki olivat mukavia ja opinnotki vaikutti oikein mielenkiintosilta. Jotensakkin tunne siitä että olen oikealle suunnalle matkalla vahvistui lisää tämän päivän aikana. Pakkohan minun oli hankkia oman tyylinen kansiokin uuden uran kunniaksi:

Huomenna menemme hankkimaan työvaatetuksen, suojat ja kengät, otetaan myös valokuvat. Perjantaina onkin ensimmäinen luokkaretki ryhmäytymispäivän merkeissä. Päivä menee siis Vuokatti Huskyn toimintaan (ja rekikoiriin) tutustuessa ja makkaran paistoa siinä sivussa harrastaessa. Ei voi koulupäivän tarjonnasta ainakaan valittaa. ![]()
Ensiviikolla koulupäivät alkavat aamuvarhaisella ja päättyvät myöhään iltasella kun tutustuminen alaan alkaa ihan oikealla työllä. Maanantaina ja tiistaina sain vuorot koirakeskuksella jossa lenkitetään ja ruokitaan palvelus- ja projektikoirat aamuin illoin. Näyttivät olevan enimmäkseen saksanpaimenkoiria ja Belgianpaimenkoiria. Sehän passaa mulle, ovat molemmat suosikkirotujani omasta koirasta haaveillessa.
Keskiviikkona ja Torstaina pääsen sen kauhua ja pelkotiloja aiheuttavan hevostenhoidonkin kokemaan tallivuorojen muodossa peräti kolme kertaa päivässä... jaiks! Navetoimaan ja lypsämään pääsen seuraavalla viikolla ja reenaamaan traktorilla ajoakin, toivottavasti en aja ainakaan kovin monesta seinästä läpi... Koululla on kuulemma onneksi vakuutukset kunnossa..
Sitten on vuorossa viikko metsän uudistustöitä ja sitten sitä pitäisi jo poistua takavasemmalle kuudeksi viikoksi maatilalle työharjottelun merkeissä. Toivottavasti löydän mukavan tilallisen jolta saan ammennettua hyvät käytännön opit ja työkokemuksen. Tekemistä riittää niin paljo etten usko että vapaa-ajan ongelmia juuri ilmenee tulevina kuukausina. Kalenteri on jo melko täysi viikoiksi eteenpäin. Ihanaa pitkästä aikaa kun on taas arki ja perjantait tuntuu varmasti kanssa myös perjantailta.
Touhukasta keskiviikkoa kaikille!


Voisit tulla meille työharjoitteluun :D Poika kun anelee nyt joka päivä pääsyä ajelemaan traktorilla ja kun meidän isi kotiutuu vasta ensi viikon lauantaina.. Sitten pääsevät yhdessä peltoja kyntämään, mutta ennen sitä tässä on tuskaiset ajat vielä edessä :) Anoppi ei uskalla peruutella traktoria takaisin talliin ja minun kokemukseni traktorilla ajosta on se yksi metri :D
Täällä olisi siis paikka auki :D Tosin se sisältäisi vain ajelua pitkin peltoja, mutta seura olisi ainakin ihan parasta :D :D