Viimeviikonloppuna meillä oli jännät paikat kun avokkaan kauan odotettu ensikisa koitti. Koskaan aiemmin ei siis olla ihan virallisissa rossikisoissa oltu kilpailemassa.. tai no me ja me.. minä panikoin ja huolsin lähinnä siellä kentän reunalla ja varikolla. Mutta hengessä olin mukana joka sekunnilla...  Avokin sarjassa oli todella kovia kuskeja eikä tosiaankaa lähetty mitään voittosijoja tavottelemaankaan. Ihan vaan sitä kisakokemusta ja oman kunnon testaamista. Hyvin siellä pärjättiinki, vaikka kärki oli kaukana ei oltu siellä hännänhuipullakaan(kuudes ja seitsemännes sija). Tekniikka ja ajotaiot näytti kanssa olevan ihan sitä mitä pitikin että enää puuttuu sitä kuntoa lisää ja sitähän saa liikkumalla. Eli ensikertalaiseksi todella onnistuneet kisat joista voi olla ylpee ja tyytyväinen. Jossain välissä sattui muitten ajoissa niitä kaatumisia ja loukkaantumisiakin.. siinä kävi jo mielessä kun yhtä nuorta kuljettajaa vietiin lanssilla kuvattavaksi että lukihen ukkelini pakun peräkonttiin enkä päästä koko radalla ettei mittään vaan sattuis.. Suurin toive nuissa erissä on ainaki näin lähimmäisen vinkkelistä että kuski tulis myös ehjänä takas.. sijotuksista viis! Syttyi meilläkin  tosin kerran pyörä palamaan kun pakoputken joku kuminen osa leimahti ilmiliekkeihin kun startti viivästyi paljon ja tyhjäkäynnillä se putki kuumuu vietävästi. Onneksi pyörä säilyi ajokuntosena.. vitsailtiin vain jälkikäteen että oliko se nyt pakko tuli persien alla ihan ajaa...   Sekavin tuntein ajattelututtaa ensi kevät ja tulevat kisat kun niitä ilmeisesti kertyisi sitten syksyyn mennessä ainakin 8 kappaletta. Mutta pelkäämään ei pidä ruveta.. lajin luonteeseen kuuluu että jäsenet joskus paukkuu ja pelti kolisee...

Tässäpäs kuvia tuolta lauantailta ja pikkasen tilanteeseen sopivaa taustamusaaki:

Kuski oli niin kaikkensa antanu että voi ihan kunnolla pahoin pitkään kisan jälkeenki. Päivä oli kuitenki ihan huippu ja saatiin viettää se samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.. Keväällä ja kesällä näitä mukavia päiviä saadaan toivottavasti viettää enemmänki.