Mulla on nyt pari vappaata päivää koirahotellilta ja oon innolla kahlannu uusia ihania koirakirjojani. Meillä ei oo pakollisia hankittavia kirjoja ollenkaan määrätty mutta meillä aikuisina käytäntöön painottuvassa opiskelumuodossa on itsellä se suurin vastuu ottaa selville ja oppia asioita. Oon haalinu tämän puolen vuojen aikana jo melkosen määrän kirjallisuutta jossa on  hyödyllistä tietoa. Netistä löytyy toki paljo tietoo mutta se on kovin hajanaista eikä tosiaankaan ihan luotettavaa.



Koirakirjojen hankintaan kannusti muutama ongelmakoira nykysessä harjottelupaikassa, sillä niiden kanssa tilanne on käyny välistä jo melko vaaralliseksikin. Esimerkiksi puremaan on arvaamaton ja huonosti koulutettu hoijokki jo kerran päässy. Oon hoitanu suurikokosia ja kurittomina vaikeesti käsiteltäviä rotuja kuten dopperit ja saksanpaimenkoirat. Ihmeen moni labbiskin on ollu kertakaikkisen mahoton paikasta toiseen siirrettävä. On toki muistettava että koiratarha on kotikoiralle stressaava ympäristö äkkiseltään, ja me ventovieraat hoitajat saahaan tietysti sitä kaikkein "parasta" käytöstä kun oma omistaja ei oo paikalla. Tokihan koirasta näkee kun se on peloissaan tai uhkaava, mutta miten sitä lähestytään tai käsitellään on kyllä asia erikseen. Haasteet on varmasti oppimisen kannalta pelkästään hyväksi mutta tyhmäähän se olis 50 kilosen tai siitä suuremman elukan kanssa lähtiä käytännössä kantapään kautta oppejaan hakemaan. Onneksi 95% "asiakkaista" on helppoja käsitellä ja ne loput 5%:kin aiheuttaa ongelmia ainoostaan stressin tai pelkotilan vuoksi. Kyllä on heränny ymmärrys koiran koulutuksen ja oikianlaisen kasvatuksen tarpeellisuuen suhteen. Koiran pittää antaa olla koira, ei nostaa sitä lapseksi tai täysvaltaseksi perheenjäseneksi. Tuollasissa tarhaolosuhteissa nimittäin ne rajoihin tottuneet ja terveen itsetunnon omaavat yksilöt loistaa hyvällä ja rauhallisella käytöksellä. Välillä omistajat kuulostaa siltä että: "kun koiran takia ei voi tehä sitä eikä tätä eikä ainakaan tuota eikä voi minnekkään sen kanssa mennä muttei itekkään siltä minnekkään voi lähtiä.."jne jne jne.. Tuntuu sikäli järjettömältä että elläimestä on tehty itelleen se risti kannettavaksi vaikka se vois oikialla koulutuksella olla se kiva kaveri ja mukana kaikenlaisessa menossa antamassa sitä iloa. Koirapsykologia ja niitten käyttäytyminen kiinnostaa kyllä hirmuisesti ja siksi aionki perehtyä siihen vaikka tiiänki etten pieneläimiin ensivuonna opinnoissani erikoistu. Minusta tullee lomittaja, sen oon jo päättäny.Koirien ja kissojen kanssa touhuaminen on ihan mukavaa harrastuksena, mutta Ikävä kyllä niitten kanssa työskentelystä ei makseta palkkaa näillä leveysasteilla edes sen vertaa että sillä itsensä elättäisi. Maataloutta täällä on ja sen myötä tarvetta työvoimalle. Eläinsuojelutyö kyllä kiinnostaa että jahka asumismuotoni tästä kerrostalosta vaihtuu omakotitaloon, aion auttaa sijaiskotitoiminnassa ja muussa missä vaan voin ihan vapaaehtosena. Senkin tarpeen on tämän harjottelun aikana nähäny, ihmiset kun välittää hylätyistä tai huostaan otetuista eläimistä järkyttävän vähän.   Onneksi on olemassa eläinrakkaita ihmisiä jotka tekkee palkatta toitä karvasten orpojen avuksi.  Mukavaa tiistaita teitille, tämä lähtee nyt haukkaamaan happea yhden karvasen kaverin lenkityksen myötä!

PS: Sunnuntaina käytiin muuten ekaa kertaa tälle talvelle lumikenkäilemässä,kyllä sitä lunta tänäkin talvena ainakin ON. Mukavaa oli kyllä rämpiä pitkästä aikaa...