Kyllä on ylimäärästä aikaa jääny niin niukasti etten oo ees yrittäny mitään tyhjänpäiväsiä pikapostauksia alkaa kiireellä tänne näön vuoksi laittamaan. On käyny seki mielessä että jos poistais koko blogin käytöstä kun täällä tyhjän panttina vaan pyörii. Toisaalta elättelen toiveita että kesällä aikaa olisi enemmän tarinointiin. Katsellaan katsellaan.. Kipeenä olin melkein viikon tuossa taannoin ja siinä ohessa taisin täyttää sen pelätyn kolmenkymmenenki lukeman mittariin, ihan ilman isoja juhlia tai  ikäkriisejä selvittiin. :)

Ei tarvinne selittää suuremmin mihin aikani on mennyt mutta voin yrittää kuitenki. Oon ollu siis nyt Haapavejellä reissuhommissa työharjottelussa 6vk ja eilen suoritin ensimmäisen tutkintotilaisuuden nimeltään: "työskentely maatalousalalla". Suurin haaste täällä oleilussa on järjettömät univelat. Minä en kertakaikkiaan saa nukuttua 2-4h enempää yössä kun oon jossain muualla ku kotona. Lisäksi minä tunnettuna stressaajana oon päntänny pöljän lailla tietoo pieneen pollaani öisin ja hionu työtekniikoita ja muuta käytäntöön liittyvää navetalla päivisin. Navetta on tuttu syksyn harjottelusta että sikäli se ei opeta enää työpaikkana mitään uutta joten ollaan sovittu tilan väen kanssa niin että he hoitavat aamunavetan ja minä itsekseni päivä/iltanavetan koskapa en ohjausta tarvitse. Se on ollu ihan toimiva käytäntö eikä oo tuottanu ongelmia yksin työjellessä oikeastaan mikkään etteen tullu, kaikki oon pyrkiny ratkomaan omatoimisesti. Voisin jakaa teille tuon eilisen stressin aiheuttajan elikkä mun näyttämät tiedot ja taidot mitä alallamme vaaditaan. Mukana oli yksi arvioija joka haastatteli ja seurasi minua päivän töissäni. Hänen mukaansa arvosana olisi ehdottomasti kiitettävä mutta lopullisen päätöksen tekee kolmikanta joka esittää arvosanan opetuslautakunnalle. Jännityksellä odottelemme siis vielä jonkin aikaa.. Pitäkää peukkuja... =P

 

Ammattitaitovatimukset "Työskentely maatalousalalla"

Tutkinnon suorittaja osaa:

-Käyttää traktoria maataloustöissä
-Tehdä eläinten päivittäisiä hoitotöitä
-Tehdä metsän uudistustöitä
-Käyttää maatilan työkaluja
- Tehdä pienimuotoisia rakennustöitä
-Huolehtia tilan jätehuollosta
-Tunnistaa vaarat ja terveyshaitat työympäristössä.
-Ottaa toiminnassaan huomioon turvallisuuden ja osaa pitää yllä työkykyä
-Käyttää työtehtäviinsä kuuluvia suojaimia.

Arviointeina on mahdollista hylätyn lisäksi saada : Tyydyttävä 1, Hyvä 2 ja kiitettävä 3

Näin minä taitoni suunnitelmani mukaan näytin:

-Teen ajolähtötarkistuksen ja kuormaan paaleja oven eteen Acronikkia varten valmiiksi.

-Puhdistan ruokapöydän ja jaan hiehoille rehua acronikilla ja jaan nuorkarjalle täysrehun.
Sen jälkeen Puhdistan karsinat, parret ja vesipisteet.

-Kerron kasvilajeista ja kuvailen niitä mitä tilalla rehussa syötetään. Näytän ja nimeän rehussa vastaan tulleita kasveja mitä pihapiirissä tai pellolla kasvaa.

- Kerron alueen metsätyypistä ja sen opakasveista joiden avulla metsätyypit tunnistetaan. Kerron myös metsän uudistustöistä: istutuksesta, hoidosta ja hakkuusta käytettävistä välineistä jne.

- Asennan tallin vasikoille tuttisankkoja porakoneen avulla. Kerron samalla mitä työkaluja ja rakennusmateriaaleja voidaan tilalla tarvita.

- Kiristän käytössä löystyneitä parsien rakenteita räikän ja jakoavaimen avulla. Kerron mitkä työkalut tulisi olla eläinten turvallisuuden vuoksi välittömästi löydettävissä.

- Lajittelen työssä tulevat jätteet niille varatuille paikoille. Kerron suullisesti myös jätteistä ja niiden lajittelusta joita voi syntyä muutoinkin kuin tänään suorittamissani töissä. Kerron havaitsemistani puutteista jätteiden lajittelupaikoissa ja selvennän tarpeen vaatiessa miten jätteet tulisi lajitella oikein.

-Noudatan varovaisuutta pihatossa eläinten seassa parsia puhdistaessani, varmistan että portit ovat kunnolla kiinni.
Kerron mitä vahinkoja voisi tapahtua tilalla ja kuinka niitä voitaisiin ennaltaehkäistä.
Tunnistan riskit ja työn kuormittavuuden sekä kerron kuinka sitä voitaisiin helpottaa.

-Tulen ajoissa paikalle.
Teen työt itsenäisesti, turvallisesti ja suojavarusteita käyttäen.
Kerron kuinka työtehtävät muuttumat eri vuodenaikoina.
Palautan käyttämäni esineet paikoilleen ja jätän jälkeeni siistin työtilan. kerron jos jokin paikka mielestäni on vaarallisesti rempallaan.
 
-Toimin tilallisen antamien ohjeiden mukaan.Teen työtehtävät niin kuin ne
tilalla tehdään ja olen ahkera, joustava ja yhteistyökykyinen.

-Käytän turvakenkiä ja työhaalaria sekä kuulosuojaimia ja suojakäsineitä.


Näin jälkikäteen katsottuna nämä nyt ei nuin listattuna kummoselta näytä.. Mutta kun aletaan kertomaan tilan vuosikierrosta sisältäen rehuanalyysit, veroilmoitukset, eu-tukihakemukset, peltotyöt vuoden aikoina ja metsänhoito kaikkine yksityiskohtineen niin kyllä se tietomäärä tuntuu hyökyvän yli aivokapasiteetin yhtenä päivänä kerralla muistettavaksi. Myös kasvilajeja on satoja ja on olemassa riski että et tunnistakkaan sitä kasvia (tai eläintä) jota arvioija sattuu kysymään. Myös työturvallisuus pykälät ja niiden noudattaminen pelastussuunnitelmineen on melkoinen viidakko hallittavaksi. Pelkästään traktorin ajolähtötarkistuksessa on näytettävä asioita ihan sieltä konepellin altakin ja itse ajaminen saati keulakuormaajan käyttäminen jonkun kyylätessä saa ainaki minut melko hermostuneeksi. Ja kun navetta on täynnä eri ikäisiä eläimiä, voi kysymys yhtäkkiä tulla myös naudasta joka siis on se pääasia koko navetassa. Ja sehän se monimutkainen kompleksi onkin, neljä mahaa ja kaikki.. =D  Pääsin pätemään kun osasin kertoa kiiman vaiheista, kierrosta ja siemennyksestä, sekä osasin käsitellä arkaa eläintä vaikka ne eivät tähän tutkinnon osaan kuuluneetkaan. Seuraava näyttötutkinto on syksyllä ja on nimeltään: "Eläimen hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen", siihen saakin valmistautua vieläkin huolellisemmin mutta onneksi aikaa on!

Ystävä jonka luona täällä asustelen oli järkänny mulle ihanan yllätyksen jännityksen täyteisen päivän päätteeksi kun vei minut illalla kahden tunnin hunajahierontaan! Viime yönä minä muuten nukkuin ku tukki. :)

Roz Ojensi minulle eteenpäin haasteen johon päätin tarttua. Kaikki tarvii hyvää mieltä joten jaan tämän kaikille sivuillani vieraileville bloggareille.
Haasteen tarkoituksena on luetella 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa satunnaisessa järjestyksessä ja jakaa eteenpäin 5:n blogiin (toivottavasti teitä lukijoita on sentään se 5kpl =P).

1. Avokas, ei siis kenkä vaan se karvaisempi meistä kahdesta joka asuu täällä. Avokki on paras kaveri, perseelle potkija ja 24/7 tukeva ja kannustava. Siltä saan myös rehellisen ja kaunistelemattoman mielipiteen kun sitä tarviin. Ja on se mun mielestä aika herkku muutenki.. ;)

2.Kissat, Lapset, riiviöt, pehmoset paijattavat pallerot. Ne ei ihmistä orjaile tai mielistele vaan tuntevat arvonsa ja sitä itsenäisyyttä niissä arvostan.

3.Koirat, Omaa koiraa ei kotona ole mutta äipän luona asustaa yhteisprojektimme Lantti. Kavereilla ja sukulaisilla onneksi löytyy monen moista karvaista kaveria jotenka lenkkikavereita ja viikonloppuhoijokkeja riittää ihan joka haluun.  Koirissa on haastetta ja seuraa kissoja enemmän, ne on miellyttämishalusia ainaki joskus.. ;)

4. Ystävät, En oo koskaan tykänny haalia suuria määriä kavereita. Ne muutamat joihin voin luottaa ja joista aiosti tykkään on kalliita ja vietän mieluiten juuri niitten kanssa sitä aikaa aina kun mahollista.

5. Opiskelu ja työ, minussa on työnarkomaanin vikaa ollu aina. Nyt työnä on opiskelu ja kaikki tarmo uppoaa siihen. Tykkään tehä ruumiillista ja raskasta työtä eikä minua häiritse pitkät tai paineen alaset työpäivät. Opiskelu aikuisiällä on tosi ihanaa ja eläimiä parempaa opiskeluaihetta en voi kuvitellakkaan. Harmittaa että piti elää melkein kolmikymppiseksi ennen ku sattuman kaupalla löysi oman juttunsa. Mutta parempi myöhään kun ei millonkaan. :)

6.Koti, Oma koti on minulle pyhä vaikka vuokralla asutaanki. En tykkää ottaa vastaan yllätysvieraita ja välillä ahistaa jo ajatuski että joku on tulossa kylään. Se aiheuttaa aina stressiä siivouksen tai tarjottavien muodossa. Minussa on myös se vika että välillä koen "seuran pitämisen" raskaana, erakko kun olen. Viihdyn hyvin päivisin yksin kotona ja puuhailen omiani, saatan paeta jonki älypelin ääriin tietokoneelle tunneiksi ajattelematta yhtään mittään. Näen niitä kavereitakin mieluummin lenkkeillessä tai kahvilla jossain kun minun tai niitten kotona.

7. Käsillä tekeminen, piirtäminen ja maalaus, neulominen, ompelu, liimaus, leikkaus, vääntely, punominen.. Kaikki missä saa käyttää mielikuvitusta ja näkee kätensä jäljen on terapeuttista ja antoisaa.

8.Musiikki, En ole vähääkään musikaalinen mutta ilman sen kuuntelua ei kyllä elämä tuntus oikein miltään. Lauluista tuntuu löytyvän ne oikeat sanat ja ajatukset purettuna kaikenlaisiin tunnetiloihin. Musamaku vaihtelee kausittain ja näköjään ikääntymisen mukaankin.

9.Haasteet ja haveilu, Tykkään oppia uutta, tavotella mahottomia ja tehä töitä sen saavuttamiseksi. Monet pelkotilat ja kammot on tullu voitettua lujilla päätöksillä vaikka hampaat irvessä. Haaveita on ihan liikaa että niitä ehtis ikinä toteuttaa mutta mukavaa se mielikuvien maalailuki on.

10. Liikunta, Olin lapsena lihava enkä tykänny liikunnasta. Aikuisena oon löytäny liikunnan ja terveellisen elämän eikä liikunnan tuoma hengästyminen tai rasitus enää tunnu ikävältä laisinkaan, päinvastoin. Saan huonon omantunnon ja tulen kärttyseksi jos oon viikkoja tekemättä mitään liikuntaa mistä tulee hiki. Lihavaksi en enää koskaan haluaisi tulla vaikka jenkkakahvat välillä karkaileeki. Toisten lihavuus ei minua haittaa pätkääkään mutta omalle itsetunnolle ja psyykkeelleni se tekee melkoisesti hallaa ja pahaa oloa.

Huh, sellaisia tunnustuksia. Mulla veti eilen vähä mielen vakavaksi ku näin harjottelussa tämän uran ensimmäisen mahalaukun kiertymän suurella koiralla. Potilas meni huonoksi todella nopiaa eikä sitte loppupeleissä selviytynykkään. Mielessä pyöri illan ja viimeyön että oisko pitäny tarhalla sitä käsitellessä huomata jo aiemmin jotaki tai tehtiinkö jotaki väärin. Tosiasia on kuitenki se että näitä tapahtuu eikä niihin voi juuri ennalta vaikuttaa. Paljo sen näkemisestä ja seuraamisesta sai arvokkaita oppeja mutta surettaa kyllä omistajanki puolesta. Henkinen karastuminen siis jatkukoon, sitä tällä uralla on pakko löytyä.

Aurinkoista perjantaita!

Kyllä välillä tuntuu siltä että sitä pakahtuu ku tykkää niin paljo nuista karvasista lapsista..







Siis ei mulla mitään sen kummempaa asiaa teille ollu.. Paitsi että minä pahapahapaha oon jääny taas koukkuun kirppistelyyn ja huutonettiin.. kenkiä ja niihin mätsääviä laukkuja on tullu/tulossa niin että uskon saavani pahemmalta puoliskoltani vielä "kiitosta" ja korvamakiaa. Se ku on sitä mieltä että mulla muka on jo niitä liikaa?!? Ja en muka käytä entisiäkään... miten se nyt muka mihinkään liittyy että käyttääkö niitä vai ei..  Onneksi kirppistely tai huutelut ei maksa paljoa kun useinki postikulut on ite tuotetta tyyriimpiä. seliseli...




Nämä yhteiset seesteiset torkkuhetket ei oo kovin yleisiä eivätkä ne kestä kauaa. Aina joku saa muka tarpeekseen toisista ja poistuu paikalta tai alottaa riian haastamisen...


Aurinkoista keskiviikkoa itsekullekkin..

Mulla on nyt pari vappaata päivää koirahotellilta ja oon innolla kahlannu uusia ihania koirakirjojani. Meillä ei oo pakollisia hankittavia kirjoja ollenkaan määrätty mutta meillä aikuisina käytäntöön painottuvassa opiskelumuodossa on itsellä se suurin vastuu ottaa selville ja oppia asioita. Oon haalinu tämän puolen vuojen aikana jo melkosen määrän kirjallisuutta jossa on  hyödyllistä tietoa. Netistä löytyy toki paljo tietoo mutta se on kovin hajanaista eikä tosiaankaan ihan luotettavaa.



Koirakirjojen hankintaan kannusti muutama ongelmakoira nykysessä harjottelupaikassa, sillä niiden kanssa tilanne on käyny välistä jo melko vaaralliseksikin. Esimerkiksi puremaan on arvaamaton ja huonosti koulutettu hoijokki jo kerran päässy. Oon hoitanu suurikokosia ja kurittomina vaikeesti käsiteltäviä rotuja kuten dopperit ja saksanpaimenkoirat. Ihmeen moni labbiskin on ollu kertakaikkisen mahoton paikasta toiseen siirrettävä. On toki muistettava että koiratarha on kotikoiralle stressaava ympäristö äkkiseltään, ja me ventovieraat hoitajat saahaan tietysti sitä kaikkein "parasta" käytöstä kun oma omistaja ei oo paikalla. Tokihan koirasta näkee kun se on peloissaan tai uhkaava, mutta miten sitä lähestytään tai käsitellään on kyllä asia erikseen. Haasteet on varmasti oppimisen kannalta pelkästään hyväksi mutta tyhmäähän se olis 50 kilosen tai siitä suuremman elukan kanssa lähtiä käytännössä kantapään kautta oppejaan hakemaan. Onneksi 95% "asiakkaista" on helppoja käsitellä ja ne loput 5%:kin aiheuttaa ongelmia ainoostaan stressin tai pelkotilan vuoksi. Kyllä on heränny ymmärrys koiran koulutuksen ja oikianlaisen kasvatuksen tarpeellisuuen suhteen. Koiran pittää antaa olla koira, ei nostaa sitä lapseksi tai täysvaltaseksi perheenjäseneksi. Tuollasissa tarhaolosuhteissa nimittäin ne rajoihin tottuneet ja terveen itsetunnon omaavat yksilöt loistaa hyvällä ja rauhallisella käytöksellä. Välillä omistajat kuulostaa siltä että: "kun koiran takia ei voi tehä sitä eikä tätä eikä ainakaan tuota eikä voi minnekkään sen kanssa mennä muttei itekkään siltä minnekkään voi lähtiä.."jne jne jne.. Tuntuu sikäli järjettömältä että elläimestä on tehty itelleen se risti kannettavaksi vaikka se vois oikialla koulutuksella olla se kiva kaveri ja mukana kaikenlaisessa menossa antamassa sitä iloa. Koirapsykologia ja niitten käyttäytyminen kiinnostaa kyllä hirmuisesti ja siksi aionki perehtyä siihen vaikka tiiänki etten pieneläimiin ensivuonna opinnoissani erikoistu. Minusta tullee lomittaja, sen oon jo päättäny.Koirien ja kissojen kanssa touhuaminen on ihan mukavaa harrastuksena, mutta Ikävä kyllä niitten kanssa työskentelystä ei makseta palkkaa näillä leveysasteilla edes sen vertaa että sillä itsensä elättäisi. Maataloutta täällä on ja sen myötä tarvetta työvoimalle. Eläinsuojelutyö kyllä kiinnostaa että jahka asumismuotoni tästä kerrostalosta vaihtuu omakotitaloon, aion auttaa sijaiskotitoiminnassa ja muussa missä vaan voin ihan vapaaehtosena. Senkin tarpeen on tämän harjottelun aikana nähäny, ihmiset kun välittää hylätyistä tai huostaan otetuista eläimistä järkyttävän vähän.   Onneksi on olemassa eläinrakkaita ihmisiä jotka tekkee palkatta toitä karvasten orpojen avuksi.  Mukavaa tiistaita teitille, tämä lähtee nyt haukkaamaan happea yhden karvasen kaverin lenkityksen myötä!

PS: Sunnuntaina käytiin muuten ekaa kertaa tälle talvelle lumikenkäilemässä,kyllä sitä lunta tänäkin talvena ainakin ON. Mukavaa oli kyllä rämpiä pitkästä aikaa...

Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Niimpä vaan vei opiskelu ja kaikki jännä ja uus sen mukanaan tuoma mennessään. Blogi on ollu mielessä mutta aina on ollu muka liian kiire tai tai väsy sen päivittämiseen. Koneella saa tehtävien takia istua ihan liikaa jo muutenkin. Tässäpä nyt kuulumisia kumminkin..

Edellisen työssäoppimisen suoritin vaellusratsastustallilla jossa oli 3 suomenhevosta ja 5 islanninhevosta. Kaikki tietää miten kauhee kammo mulla on hevosia kohtaan ollu koko pienen ikäni... kuollakseni niitä pelkäsin vielä tuonne mennessäki mutta onneksi sattui olemaan niin huippupaikka että tilanne on muuttunu paljoltikkin. Ette usko vai? no jostain kumman syystä ei muka kukkaan muukaa uskonu ku tästä kerroin kavereille ja sukulaisille.

Kyllä mie kuulkaas voitin pelkoni kuukaudessa niin että rohkenin Issikan kanssa itse ohjastaen ihan maastoonkin umpihankeen. Kentällä koetin myös sitä tölttiäkin joka on siis niitten askellaji. Tallin suurin sumenhepo oli niin kiltti että siitä opin jopa tykkäämään. Osasin hoitaa loppupäässä harjottelua tallin hevosineen itsenäisesti ja kiitettävät arvostelutkin tilalta sain. :) Taisipa olla mainintakin että tulen HYVIN toimeen HEVOSTEN kanssa... =P

Joulua vietettiin kotikonnuilla äitin ja Lantin kanssa..

Nyt oon töissä eläinhotellissa/löytöeläintarhassa ja tykkään siitä hommasta ihan hirveesti. Miun syrämmen on vieny ekasta päivästä lähtien ihana koditon koira jonka toisin kotiin itelle heti jos asusin maalla enkä kerrostalossa. Se tarvii liikuntaa, tilaa, rakkautta ja määrätietosta koulutusta mutta koska se on fiksu ja niin ihana niin siitä sais aivan mahtavan karvasen kaverin se joka vaan viitsis ja osais sen vaivan nähä. Toivon niin kovasti että se löytäs osaavan ja rakastavan kodin melkein kuukauden tarhalla säilömisen jälkeen...

Tuollasessa paikassa näkee ja pääsee käsittelemään monenlaisia koiria ja kissoja ja saa hirmuisesti hyvää kokemusta, myöskin asiakaspalvelusta. :)

Sellaistaa tänne päin, toivottavasti en oo ihan kaikkia seuraajia menettänyt tämän ihan liian pitkän tauo takia. Yritän muistaa antaa kuulua itestäni useammin!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Nyt minua pikkasen harmittaa kun tulin sairastuneeksi ihan väärään saumaan ja ihan liian pitkäksi aikaa. Sain nimittäin vasikoilta kiitokseksi tälläisen loisen:

Cryptosporidium parvum

Kryptosporidit ovat yksisoluisia alkueläimiä, joista Cryptosporidium parvum voi aiheuttaa ihmiselle kryptosporidioosi-taudin. C. parvumia esiintyy sekä tuotanto- että lemmikkieläimillä ja luonnonvaraisilla eläimillä. Suomessa ei ole tutkittu C. parvumin esiintymistä elintarvikkeissa tai juomavedessä.

Tartuntatavat
Tartuntaa kantavat eläimet erittävät ulosteeseen ookystoja, joiden välityksellä C. parvum voi levitä edelleen ympäristöön, eläimiin ja ihmisiin. Tartunta on siis aina peräisin ookystia sisältävistä eläinten tai ihmisten ulosteista. Ookystat ovat paksun kuoren suojaamia kestomuotoja, jotka kestävät alkueläinsoluja paremmin erilaisia ympäristöolosuhteita, kuten kuumuutta, kuivuutta ja kemiallisia desinfiointiaineita, ja säilyvät pitkään hengissä isäntäelimistön ulkopuolella. Elintarvikkeisiin ookystia voi joutua saastuneesta talousvedestä tai suoraan ookystia sisältävästä ulosteesta tai ristisaastutuksen kautta toisista elintarvikkeista tai niiden käsittelijästä.

Itämisaika
Oireet alkavat yleensä 3–14 vuorokauden kuluttua tartunnasta.

Oireet
Kryptosporidioosin oireita ovat raju vesiripuli, johon voi liittyä kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja, vatsakramppeja ja pahoinvointia. Tauti voi olla myös oireeton. Oireet kestävät yleensä 2–4 vuorokautta, mutta ne voivat jatkua jopa neljä viikkoa. Tauti paranee itsestään. Erityisen vaarallinen tauti on riskiryhmille, etenkin vastustuskyvyltään heikentyneille ihmisille. Taudin kantajuus kestää ripulin loppumisen jälkeen 1–2 viikkoa, joskus jopa kaksi kuukautta.

Ehkäisy
• Villi- ja kotieläinten pääsy viljelyalueelle tulee estää.
• Vihannesten ja marjojen kasteluun käytettävän kasteluveden tulee olla puhdasta.
• Tuotteiden puhdistamiseen ja käsittelyyn käytettävän veden tulee olla puhdasta.
• Pastörointi, kuumentaminen +60–+70 C:seen, kuivattaminen sekä pakastaminen tuhoavat ookystat.
• Hygieeniset työskentelytavat ehkäisevät ristisaastumista.
• Hyvä käsihygienia.

© Elintarviketurvallisuusvirasto

Tässä on nyt menny 9pv petin pohjalla ja kadotettuja kiloja sitä myöten 6. Eipäs oo näin pahaa ja kivuliasta mahatautia kohdalle vielä koskaan sattunukkaan, onneksi ei oo tarvinnu lähtee tiputukseen heikon kunnon takia. Nyt tuntuu jo siltä että tämä on selvästi menossa parempaan suuntaan kun krampit. lihaskipu ja oksetus on hellittäneet.. Jälellä on enää järkyttävä vesiripuli ja alati etova olo. Maha on turvonnu rantapalloksi vaikkei kiinteetä raviintoo oo yli viikkoon juuri tullu maisteltua.. Toivottavasti oireet ei ihan tuota 4vk kestäisi sentään, siinä alkaa lykkääntyä jo valmistuminen kun en saa tarvittavia tunteja kasaan harjottelussa.. Onneksi ahersin pitkää päivää tuon alkuharjottelun niin tämä viikon kestänyt makoilu on onneksi jo tuntien puolesta tehtynä sisään, muutaman päivän vielä voin huoletta toipua mutta sitten alkaa jo huolettaa kovasti koulun takia. Liian aikasinkaan ei voi töihin palata koska tämä tauti voi alkaa uudelleen ihan alusta jollei ole täysin tervehtynyt. Se lohtu sentään että kun tästä nyt selviän, en voi samalle loiselle altistua enää toista kertaa vaan tulen sille immuuniksi. Hieman heikkoa tuuria tämä jokatapauksessa oli koskapa koko loinen on käsittääkseni Suomessa tosi harvinainen, ainakaan sitä ei ole tutkittu jos sitä viljalti esiintyy.....

Hessu meillä laittaa parastaan äitin mieliksi:

Suihkuverho on "hieman" repaleinen kun herra halajaa korkeuksiin sitä pitkin...

Myös ovien päälle on kiva ramuilla millon mitäkin reittiä..

Ja siellä ollaan niin jämynä että...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pari viikkoo on nyt saatu makustella tätä uutta opiskeltavaa alaa. Lystiä on kyllä ollu ja jopa odotettua kivempaakin. Koirakeskuksella ei kyllä juuri tullut muuta uutta jo entisiin taitoihin ku häkkien perusteellinen desinfioiminen. Lääkitsemisiä, lenkityksiä ja ruokkimisia (ja sitä perussiivoomista) on tullu harrastettua sen verran että ne melkolailla hoitui luonnostaan.

Suurin ja iloisin yllätys tässä työvuorojen aikana tulikin sieltä hevostallilta... Kyllä! vaikka sitä pelkäsin ja kammosin, selviydyin toimista ja käsittelyistä omaksi yllätyksekseni ihan hyvin... Onneksi tallivastaava oli ymmärtäväinen ja antoi meidän heposia vieroksuvien ja kokemattomien aloittaa poneista. Niin sitä vain ihan itse tuli: ruokittua,harjattua,putsattua kaviot ja mitattua kuume siltä pelkotiloja lapsuudesta asti aiheuttaneelta oliolta... talutinpas sen vielä aitaukseen uloskin..sitten päästiin hevosten karsinoita siivoamaan. Seuraavana päivänä täytyi siirtyä jo isoon Suomenhevoseen.. se olikin suurin mitä on koskaan tullu silmämunillani mittailtua.. Eetu nimeltään. Onneksi tallin suurin oli myös tallin kiltein ja parittain hoitui senkin hoitaminen ihan nuin vain. Isoilta heposilta pestiin myös kavioita ja puettiin ja riisuttiin loimia. Mutta pelotti se kyllä, sitä en käy kieltämään! Enää en ehkä kuitenkaan pelkää niin paljo heikäläisiä ku ennen. Mutta missään nimessä ei tullu sellasta tunnetta että iih ku ihanaa, ratsastamaan haluan.. Heppatyttöö tästä lyylistä ei kyllä ikinä tuu mutta mulle riittää että hoitamisesta pakon edessä suoriudun. (Onneksi tuli käsiteltyä nekin niksit miten konille näytetään ns "kaapin paikka" jos sattuu sellainen änkyrämpi tapaus kohdalle). Kohtasin ja selätin pelkoni ja tästä olen kuulkaas aika ylpeä!

Tänäaamuna sitten suunnattiin navetalle ja päästiin heti lypsyhommiin.. Perskules miehän jopa vielä muistin etes suurinpiirtein miten se lehemä oikein lypsetään. Lapsuuteni kesät oon siis aina ammattikouluun asti viettäny sukulaiseni maatilalla ja siellä opettelin navettahommat ja lypsämisen. Olin ihan varma että se on yli kymmenessä vuodessa unohtunu kokonaan ja jännitin miten siinä onnistun mutta kaikki meni muutaman opastetun kerran jälkeen jo hyvin. Lehmiäkään en arastellu kokonsa puolesta ja sellaset vähän potkivatki tapaukset sain (tosin aika varautuneesti) lypsettyä. Tämä suurten tuotantoeläinten hoitaminen tulee varmaan olemaan se miun suuntautuminen sitten toisena vuotena. Se päätös tuntu ainaki ihan oikeelta vielä tuolla navetassakin. Kaikkein vahvimmilla koin myös siellä olevani. Tänään illalla vielä lypsyasemalle hommiin ja huomenna sitten sinne ruokintapuolelle navettaa..

Ensiviikko onkin enää tätä lähiopetusta metsän uudistustöiden merkeissä koululla ja sen jälkeen päästään työelämää kokeilemaan ihan oikiasti. Mie löysin huippukivan tilallisen ja saan vieläpä asua huippukivan kaverin luona tämän harjottelun ajan. Tila on sen verran kaukana ettei kotoa käsin kulkeminen päivittäin mitenkään onnistu. Halusin silti lähteä kauemmas kun kerran mukavan paikan löysin josta saan varmasti hyvät opit. Tila on siis eräänlainen välikasvattamo jossa on toistasataa hiehoa ja useita kymmeniä pikkuvasikoita. Niin ja yksi iso hevonen... Tärkeitä taitoja siis karttuu noina viikkoina, siitä oon kyllä ihan varma...

Tämmöset riemunkirjavat sukkaloiset sain tuossa taannoin aikaseksi... sukat on tullu kyllä ihan tarpeeseen jo nyt vaikkei talvi vielä ookkaan täällä.

Muuten mennään pitkälti näin:

Hessusta navetta ja talli tuoksuu iiiiihanalta... Kuulosuojaimet ja turvakengät on must näissä töissä...

Turvakumpparit jäi ikäväkyllä jälkitoimitukseen mutta jospas nekin tälle viikolle vielä tulisi. Noi vermeet on kyllä extra stylet...

Tilasin myös itelleni läppärin (toivottavasti ehtii tulla!). Etätehtävät ja muut kouluhommat täytyy saaha tehtyä ja palautettua netin kautta harjotteluissakin ja nyt näyttää siltä että tulen olemaan niitten tiimoilta reissuissa melko paljo tämän parin vuojen aikana. Pääsen siis hermoomaan sen mokkulan kanssa minäkin..

Sellaista tänne suunnalle, sateista mutta mukavaa alkanutta viikkoa teitille!

Tajusin juuri aloittaneeni syksyn viidennen sukkaparin.. Vuosien tauon jälkeen niiden neulominen vaikuttaa kyllä hauskalta puuhalta varsinkin näillä uusilla ihanan värikkäillä langoilla. Nämä neljä paria ovat jo päässeet käyttöön.

Koulun aloitan keskiviikkona (HUI!) ja luulempas että turvakengillä työhommissa puuhastellessa sukat tulevat enemmän kuin tarpeeseen kun talvi kunnolla pääsee alkamaan. Navetan tai tallin tuoksu (Ei missään nimessä haju!) ei minulle maalta tulleena ole ongelma mutta luulen että kanssa-asukkaani saattaa paheksua jos tulen navetoinnin jälkeen samoilla villasukilla sohvalle viereen köllöttämään.. On siis hyvä että on vara vaihtaa kotiin puhtaat lämmittimet, viluisena en niitä ilman pysty kuitenkaan olemaan.

Ihmettelen vain kuinka tämän pienen täystuhon raskin kotiin aamuisin jättää?!? Yhtenä päivänä ihmettelin että mitäs ne kaikki kolme hännät paksuina täällä oikein sinkoilevat??? tutkinta paljasti että kissat olivat märkiä.. Nuorimmaisemme oli tolskannu tyhjän pahvilaatikon kanssa eteisessä ja roikassu sen niin voimalla keittiöön että iso vesikuppi lentää loiskahti melkoisella vauhdilla nurin pitkin keittiön lattiaa (ja muitakin kissoja)... Siivo oli mitä melkoisin kun napukuppikin oli levinny siihen lätäkköön...

Rapatessa roiskuu kun elämä on pienellä kissalla yhtä seikkailua.. Siitäpä tulikin mieleen että tällä on piakkoin lähtö hammaslääkäriin.. siinä onki taas jännitystä kerrakseen!

Syksyistä alkanutta viikkoa kaikille!

Minä tyttö sitä ajattelin että kilkuttelen uuden villasukat ihan hetkessä... Minulla on kuitenki apuna pieni karvapallo jonka apu.. hmmmm.. miten sen nyt sanoisin ei ainakaan vauhdita niiden valmistumista...

Aamulla herraskainen ilmaantui vessasta hampaissaan täysi vessapaperirulla ja alkoi pokkana leikkiä sillä olohuoneen lattialla.. Ei antanu sen häiritä että rulla oli suurempi kuin hän itse... Ikävä kyllä kameraa ei ollu sillon käsillä.. 

Hän auttoi myös parvekkeen syyskuntoon laitossa..

Veerakin nautti auringosta vielä tuolilla makoilemalla.. ilme kertonee että pikkuinen taisi käyä läppäämässä takapuolelle?

En tiiä kuvittelenko mutta Osku näytää minusta vähä väsyneeltä?

Keinoemona ei ole helppoa...

Mutta mukavaa se silti taitaa olla...

Rattoisaa sunnuntain jatkoa!

Yhtäkkiselle viikon kestäneelle koiranvahtikeikalle korpeen nappasin kiireesti mukaan vaan jämälankoja ja sukkapuikot sekä sukkakirjasen. Nämä valmistuiki muutamassa päivässä.

Ensin ajattelin että väri on kyllä vähä turhan pirtsakka mun makuun mutta oikeestaan nää on just hyvät näin pimeneviin iltoihin.

Varressa on olevinaan sydänkuviot mutta värien samankaltasuuen takia eivät erotu ainakaan jalassa ihan niin hyvin ku oisin halunnu.

 

Nämä tulikin yllättävän pian tarpeeseen, tänään nimittäin heräsin kummaan olotilaan ja kolotukseen. Lämpöä oli ja kurkkua kaikertaa.. Nyt se syyslentsu on siis minussa. Mutta mieluummin nyt ku sitte ku koulu on alkanu, eikä tämä olotila nyt edes pahimmasta päästä ole...

Loppuun Hemppa joka auttoi äitiä farkkujen paikkauksessa...

 

Jo joku aika sitten vietimme avokkaan synttäreitä. Olin suunnitellu erikoista "lahjaa" jo useamman kuukauden ennen h-hetkeä. Karma ei ollu ainakaa valmisteluissa ihan mun puolella... Tarkotuksenani oli tehdä kermakakku edellisenä iltana myöhään valmiiksi jotta voisin sitten viedä synttärisankarille kahvit aamulla sänkyyn.. No en tiiä mitä yön pimeinä tunteina tapahtu mutta kakku meni ihan plörinäksi.. sankari nauro aamulla katketakseen sille tekeleelle eikä makukaan ollu kyllä oikein hyvä. Meillä oli tarkotus viettää varsinaiset juhlat illalla kaksin kun avokki pääsisi töistä. Mulla oli siis koko päivä aikaa siivota ja kokata. Huono tuurini ei jääny sen yöllisen kakun susiutumiseen vaan myös siivotessa katkesi mopista varsi.. Onneksi sain häthätää mopattua teipatullakin varrella..  Voileipäkakku oli elämäni ensimmäinen tekele ja siitä tuli kyllä yllättävän onnistunu mutta kun aloin sitä hienoutta kuvaamaan, totesin meiltä hajonneen digikameran... Just ku tätä lahjan antoa varten haluaisin taltioia saajan ilmeet talteen muistoksi.. No onneksi huomasin että meiän videokamerassa oli myös pelkkä kuvan otto toiminto.. Laatu ei vaan ole sillä kovin kummoinen joten pahoittelen kuvien suttuisuutta..

Kakku oli siis tässä:

Täytteenä on kinkkua, paprikakylmäsavulohi-tahnaa ja italian salaattia.

Alta näkyykin vähän tätä lahjan teemaan metsästeltyä kangasta...

Sateenkaari niin meiän edesmenneestä Esko-vauvasta muistuttaa. Sillon kun sitä hautaamasta kotiin palattiin näky taivaalla se poikkeuksellisen kirkas ja iso sateenkaari. Jotenki ajateltiin että kissamme sieltä ilmotti että nyt on kaikki taas hyvin.

Lahjapaketti oli myös hieman erikoinen (huusin tämän huutonetistä jo kk sitten):

Välioveen laitoin ison askartelemani kortin odottamaan että avokas avaa oven ja sen huomaa. Tuossa vähän jo vihjailtiin että mikä ylläri saattaisi ehkä oottaa.. Lisäksi tein pienen kortin johon laitoin pitkän listan miesten etunimiä (alleviivasin omat suosikkini tietty) ja kehotin muutaman päivän sisään valitsemaan sopivimman.

Sitten tein yllätyshyökkäyksen eteiseen keittiöstä ja pukkasin syliin tämän pakkauksen:

Avokki oli useaan otteeseen Eskon menehtymisen jälkeen sanonu kaipailevansa vielä joskus punasta kissanpoikaa. Siksi tiesin että tämä oli mieleinen ja iloinen yllätys. Halusin myös ajatella että kyllä tämä pentu oli meille tarkotettu tulevaksi koska oli syntyny lähellä Eskon lähtöä (vieläpä ihan tässä samassa kaupungissa) ja luovutus sattui juuri avokkaan syntymäpäivälle.

Siinä meinasi kahvit jäähtyä kuppiin ja kakku jäähä syömättä..

Näillä synkkas kyllä sitte ihan hetimmiten..

Lempipaikka onki "iskän" olkapäällä istumassa..

Nimi löysi kantajansa seuraavana päivänä kuin itsestään. Herra kun kuvittelee oikiasti osaavansa lentää ja tekee etutassuilla sellasta lentoliikettä ku hyppää mitä huimimmista korkeuksista vailla mitään pelkoa. Isot korvat, takajalat ja hoopo luonne tuki tätä nimeä.. Hessu sai siis nimensä Super-Hessun mukaan.

Tämä pentu sopeutui meille ennätysvauhtia sillä jo 12h päästä tilanne oli Oskarin kanssa tämä:

Ja 24h päästä Veerankin kanssa sama..

Yleensä ollaan saatu siihen viikonki kestävään sähinöintiin ja isotteluun varautua. Mut tämä pentu on kyllä nii peloton, reipas ja sosiaalinen että kaikki tykästyttiin kertaheitolla.

Meillä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis muutaman kk verran tästä eteen päin... Luontoa tältä epeliltä ei ainakaan puutu!

Lemppari näyttää olevan tuo pyykkiteline.. vaatteilla tai ilman..

Siinä leikitään, kiekutaan, tpsippaillaan ja nukutaan:

Ja mamman mielestä kun tämä on muka vaarallista...

Uuden kameran nauhat on hitti myös..

Ja kun kaukosääjin käjessä ei ihmiset minua niin hyvin huomaa nii sitä on vahittava tarkoin..

Tää taitaa vaan nukkua vahtivuorolla..

Vanhuksetki joutuu nyt olemaan tarkkana tuon pikku-veikan perään kahtoessa:

Oskarin ilme kertoo kaiken ku päivä kääntyy iltaan ja virtaa vaan riittää ja riittää ja riittää...

Nukkus jo!

Viimesin oivallus on avata keittiön kaappi, kiivetä roskiksiin ja levittää kaikki kivat jutut pitkin kämppää... Eilen esimerkiksi mamma keräs makkarankuoret makkarista, margariinirasian olkkarista ja kahvin porot oli lintaroitu pikkuisilla tassuilla hienon hienosti pitkin keittiön lattiaa...  Ja joku vielä sanoo että voi ku ne pysys nuin pienenä..

On se kyllä ihana..

Koomisinta taisi olla viime viikolla kun jouduin kotikonnulle koiravahdiksi Lantin luo ja Hessu oppi täällä kotona sillä aikaa kehräämään.. Avokki sitten tohkeissaan mammalle soittamaan että: "kuuntele, kuuntele!".. ja minä tippa linssissä kuuntelin luurin toisessa päässä sitä pientä hurinaa....

Pörröistä viikkoa kaikille!

Nimittäin se juupas eipästely tulevan suhteen. Loppujen lopuksi tein kärpäsestä härkäsen ja valvoin öitä ihan turhaan puntaroimalla vaihtoehtoja. Otin järjen käteen ja päätös tuli helposti ja itsestään tuoden valtavan helpotuksen harteilta poistuneesta taakasta. Pitäs ottaa enemmän mallia meiän neitistä nii ei tulis turhia ressailtua..

Ensinnäkin työstä.. Lama tulee pahempana ku koskaan, näin väittää viisaammat.. Se näkyy ensimmäisenä minun nykysen ammattitaidon työllistävällä alalla ompelijana ja huonekalujen valmistuksessa. Jos siis menisin töihin, voisin olla vastaavassa tilanteessa kuin nyt jo hyvinkin pian. Toisaaltaan tämä ammatti on minulla tulevaisuudessakin joten voin hyödyntää sitä vielä joskus. Nyt sen tiedän osaavani ja olevani hyvä siinä. Tähän on hyvä lopettaa tältä erää. Vaihtoehto nro 1 on tarkasteltu ja suljettu pois.. 2 jäljellä...

Toiseksi yrittämisestä.. Lama ja talousmarkkinat vaikuttaa varsinkin pienien harraste-putiikkien myyntiin. Meillä on mahdollisuus perustaa vastaava liike vielä joskus tulevaisuudessakin olimmepas sitte töissä tai koulussa..  Kahdestaan se pyörisi kyllä vaikka jompi kumpi olisi palkkatöissä tai koulussa muualla osan aikaa.. Vaihtoehto nro 2 on tarkasteltu ja säilötty hautumaan mahdollisesti tulevaa varten... Ei kuitenkaan hukattu iäksi.. 1 jäljellä...

Valintani on siis se kolmas tie koulunpenkillä..  Eilen sain virallisen kutsun kouluun kera niin kattavan tietopaketin opintojen sisällöstä että ihan innostuin kaikesta mitä pääsenkään tekemään. Lisäksi kuulin oikein mukavalta opintovalvojaltani että tälle linjalle on tullut paljon hakemuksia ympäri maata. Meitä paikallisia ei luokallemme ole montaa valittu. Tällä polulla on kaikkein eniten positiivisia puolia.. Saan mielenkiintoisen uuden ammatin, käytännön työkokemusta, jatko opiskelujen mahollisuuet on tosi hyvät, voin valmistumisen jälkeen toimia myös yrittäjänä tai palkollisena muille,saan (ainakin alustavasti lupasivat) opiskella muutosturvalla tuetulla liitonpäivärahalla, Saan hyödyntää teiniaikojen työkokemusta ja ala on muutenkin lähellä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Maaseudussa on tulevaisuus ja töitä ON enemmän ku jaksaa tehä.

Jos karma ja (työkkäri)sen suo, minusta tulee siis eläintenhoitaja...  

Ps: Pakko lisätä vielä yksi hyvä puoli listaan.. pääsen eroon HEVOSKAMMOSTANI! Nyt on nimittäin PAKKO!

Ajatukset siis myllertää edelleen tuolla tulevaisuuden kuvioitten saralla... Sen lisäksi että mielenkiintoiselle alalle kouluun pääsy on mahdollista olisi minulla lähiviikkoina myös työpaikka odottamassa ja vieläpä mukava sellainen.. Lisäksi mielessä on ihan vakavissaan viime päivinä pyörinyt avokkaan kanssa yhdessä oman yrityksen perustaminen. Hänellä kun on sille alalle tarvittava ammattitaito ja molemmilla meillä kokemusta asiakaspalvelusta ja kassatyöstä.. Ehdotus oman yrityksen perustamisesta tuli avokkaalle nykyisen työn kautta ja kannustava ja alkuun auttava ketju taustalla tosiaan kuulostaa houkuttelevalta yhteistyökumppanilta.  Oma liike ja pomoton arki, rakas työkaveri ja helposti myytävät (sydäntä, ja harrastuksia lähellä olevat) laadukkaat tuotteet..  Tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.. Sitten on ne varjopuolet kuten pitkät työpäivät, huoli kaupan käynnistä, kilpailusta  ja menestyksestä.. mitä kaikkea se stressi sitten huonoimpina aikoina onkaan pahimmillaan.. Voi jos oisi kristallipallo josta voisi tarkastaa jokaisen vaihtoehdon vaikkapa vuoden päästä tästä hetkestä... Mutta asioilla on tapana järjestyä.. Parin viikon päästä tästä eteen päin päätöksiä on jo pitänyt tehdä.. Joku väläytti sitäkin että kyllä nuo kaikki voisi toteuttaa toki yhtä aikaa. Siihen ei ihan taia rahkeet sentään riittää vaikka miten haluaisi. Kaikesta huolimatta tämä tälläinen valinnan vaikeus on positiivinen ongelma. Minähän voisin olla pelkästään pitkäaikais työtön ja vailla mitään sunnitelmaa elämässä jos niin itse haluaisin. Mieluummin näin päin että saan puntaroida monen hyvän vaihtoehdon välillä, ja kuka tietää ehkä ehdin tosiaan suorittaa vielä joskus useammankin näistä suunnitelmista.. 

Kesä on lopuillaan mutta meillä lapset nauttii vielä täysin rinnoin parvekkeella olostaan:

Yhtenä päivänä sinne oli pujahtanu iso kärpänen.. Aikansa sitä vahattiin mutta sitte ei jaksettu enää..

Mamma sen sijaan on tänä kesänä nauttinut lavatansseista peräti 2 kertaa. Suvi Teräsniska oli maineensa veroinen ja näkemisen arvoinen ihana raikas nähtävä. Tietenkään siellä väkijoukossa ei kuvaaminen onnistunu ku lava oli tupaten täynnä. Meinasi saaha varpaansa tallottua vaikkei tanssinukkaan ensinkään. 

Toisissa tansseissa sitten oliki sitä tilaa kun artisti oli maineensa kanssa tasapainoillu yölintu.. Ikävää oli todeta että median puheissa oli vähän perääkin solistin ja pändin ongelmien suhteen. Tosi fani tosin kyllä tukee näissä alamäissäkin että kyllä oltiin hyvissä ajoin eturivissä kiljumassa ja tukea antamassa tälläkin kertaa vaikkei hohdokkain keikkansa ollukkaan.. Seuraavalla viikolla tiedottivat että Markus on irtautunu pändista joten hieman siitä haiku tuli kun sama se porukka ei nyt sitte enää ikinä voi olla. Toevon mukkaan Simo skarppaa nyt ja saa asiansa kuntoon ennen ku on liian myöhästä. Ei saa antaa periksi..

Miun mielestä tuo tyttöjen ilta oli kyllä tämän kesän kohokohta ja tosi hauska jo ihan pelkästään seuranki takia, Kiitokset vielä tätäkin kautta "seuralaiselle"! Pääsin myös ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan tuollon miun ite väsättyjä tylliä ja pääkallohametta.. Johan nuitten valmistumisesta muutama vuosi onkin ja ovat vaan harmikseni kaappia koristaneet.

Tällä viikolla oon sitten taas lenkitelly koiria ja poteny siivousvimmaa. Se "tauti" tulee yleensä keväällä ja syksyllä ja kestää viikosta puoleentoista riippuen siitä miten paljo turhaa kamaa on tullu kerrytettyä. Se alkaa pienestä viattomasta viikkosiivouksesta ja yltyy ja yltyy pian siihen että kaikki kaapit ja laatikotki pitää purkaa, puunata ja järjestää. Tähän kohtaukseen on hyvä tarttua ja hankkiutua eroon kaikesta tarpeettomasta. Sen lisäksi että meiän roskakatos sai kiitettävästi täytettä myös siskontyttöni sai ilokseen aika monta säkillistä vaatteita ja kenkiä. Pois antamisesta tulee hyvä mieli puhumattakaan siitä miten ilosena hykerrellen ihastelen järjestyksessä olevia ja siistejä kaappeja..  

Viimesen vuorokauden kärsin pitkästä aikaa migreenistä. Se oli yks pahimmista mitä on koskaan ollu. Pimeessä pysty vaan makaamaan piikkimatolla ja juoksemaan välillä norjankielen kertauskurssille vessanpöntön kanssa..  Tänään aamulla herätessäkin jyskytti vielä ohimoita mutta onneksi iltapäivän puolella olin jo takas elävien kirjoissa.. Nyt olo on jo voittajan ku ruoka pysyy sisällä ja suihkussakin pysty käymään. Täytys vissiin ihan oikiasti mennä lääkäriin ja pyytää kunnolliset ropit näin pahojen kohtausten varalta.

Sellaista tämän ruustiinan arkeen.. Mukavaa viikonloppua!

 

Avokin kk mittainen kesäloma alkoi viikko sitten ja siksi suuntasimmekin pitkästä aikaa yhdessä miun kotikonnuille..  Pari päivää meni mukavasti saunoessa, grillatessa, nurmikkoa ajaessa ja Lantin kanssa touhutessa. Itikan pistoja riitti kuten maalla kuuluuki.. Oon ihan varma että ne haistaa kaupunkilaisten veren ja ovat sille persompia ku ei ne vaan paikallisia niin paljoo tiklaa.. Niin se vaan menee.

 

Ennen reissua sain yllättävän työtarjouksen entisellä alalla  sohvien parissa, uusi aloitteleva yritys kyseli olisiko intoa ja halua ottaa haaste vastaan ja kehittyä entisestään ja laajentaa osaamista.. Kyselijän kehut  ammattitaidostani ja vapaus vaikuttaa omaan työhön isoine vastuineen tottakai imarteli jotenka lupasin ainaki harkita asiaa. Työporukka olisi pieni ja töitä tehtäisiin tiiviisti ja hyvässä hengessä, entisestä työilmapiiristä täysin poiketen. Isoon tehtaaseen en enää simputettavaksi halua, enkä samojen ihmisten alaisuuteen joitten kanssa jo olen töitä joutunu tekemään. Valitettavasti aiemmalla työnantajalla oli jo vuosikausia pinttyneet tavat kohdella työntekijöitä huonosti ettei siellä siitä johtamistavasta varmaan koskaan osata erottautua. Kyllähän mie ompelijan hommista aina oon tykänny että sikäli ehtisin kouluun ja alan vaihtoon myöhemminki.. Töissä olevana voisi sitten aikastaa sitä oman talon hankintaaki, Opiskelijana kun ei kannata niin isoja lainoja edes kysellä. Isoja päätöksiä, tällä hetkellä olo on juupas eipäs ailahtelua mutta eiköhän ne ajatukset vielä siitä kasaannu ja asiat hauduskele kypsäksi. Toisaalta on perhosia mahassa kun syksy voi vielä tuua tullessaan melkein mitä tahasa.   Rohkiasti kohti uusia tuulia joka tappauksessa..

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Peltiä siksi että voisin hoitaa pois alta eilen sattuneen papatuksen aiheen ihan ensiksi. Oltiin avokin kanssa lähössä sunnuntai-ajelulle ja huomasin parkkipaikalla että mikäs kumma se minun auton takapuskurissa on.. No kiva punanen maalirantu ja omat maalit rakoilleet ja pois isolta alueelta...  Perjantaina sitä ei vielä ollu enkä ollu ajanu autolla koko viikonloppuna eli ei se omalla ajolla siihen ainakaan ollu tullu.

alkoi kiehua keskushermostossa asti.. ei taas.. eihän tuosta olekkaan kun vuosi kun yks tukevahko maahanmuuttaja tyttönen jysäytti pyöräilyä opetellessa tossa alamäessä parkkeerattuun autoni kylkeen ja se ku oli kielitaijoton,alaikänen ja varaton nii siitä on rikosilmotus edelleen selvitettävänä.. Ei siis oo tietookaan korvauksista.  ilmeisesti ovat miliisilaitoksella hukanneet sen ilmotuksen mappi ÖÖÖ:hön.. 

Avokas huomasi nyt vastäpäätä mun autoo vieraspaikalla punasen auton jolla oli pikkasen saman näköstä osumaa puskurissa ja väriki passas.. Kipitettiin kattomaan tuulilasiamme että onko tämä kolaroija jättäny yhteystietojaan ku kerran autoki on nuin lähellä. No eipä ollu.. soitettiin siis partio paikalle..  Ne totes että syyllinen on kyllä ihan selvä. Sitä kun alkoivat siinä soittelemaan että kuka sitä syyllistä autoa ois mahollisesti ajanu niin ilmeni että ite omistaja oli jostain tosi kaukaa eikä ees tienny kuka autoo on ajanu ja missä päin maailmaa sitä ajellaan ku sitä oli lainattu neljälle eri kaverin kaverille ennen ku se meiän pihaan pääty yhen näistä kaverin kavereista tyttöystävän ajamana.. Tää  18 vee typy oli vasta saanu kortin ja oli onneksi halukas tulemaan selvittämään tätä asiaa paikan päälle ku ei ollu kuulemma ees huomannu mihinkää pahki peruuttaneensa.. Tunnusti sitte kuitenki ja saatiin paperit tehtyä.

Tänään kävi tarkastaja ja huomenna saan varata ajan jo korjaukseen sen vastapuolen vakuutuksen kustannuksella. Uskoni yhteiskuntaamme palautui pikkiriikkisen tämän nopean ja hyvän palvelun takia.    Tuli vaan mieleen että Ihmeen hövelisti ihmiset kyllä lainailee muille autojaan? nyt se on kuitenki se varsinainen omistaja jonka vakuutusmaksut nousee ja boonukset häviää vaikka ei ite ajanukkaan kolaria.. Mie en uskalla tällä omalla tuurillani ees lainata kenenkään autoo... Neljän vuoden kortin omaamisen aikana oon ajanu yhen pahan kolarin (se oli ite aiheutettu ja saatte uskoa että otin siitä opiksi) ja muutama toisten aiheuttama lommo on tullu kanssa.. Mulla on vaan autojen kanssa todella huono karma ku ne ruttaantuu vaikka vaan seisosivat omalla parkkipaikallaanki ihan kaikessa rauhassa... Jos se nyt jottain auttaa nii vaihoin tänään parkkipaikan kauemmas nuista vierasparkeista ku niitten kohilla aina jotain on sattunu.

No mut sitte ilosempiin aiheisiin..

Ajatella että isän tavaroista löyty mulle sukulaistätin vuonna -83 avaama pankkikirja talletuksineen. Olin jo heittämässä sitä saunanpesään mut äiti sano että kannattaa sitä käyä jossain näyttämässä..  ne sanoi pankissa että se on lunastuskelponen ja että korkoaki maksavat ekalta 10v. Jään nyt jännityksellä oottamaan että paljonko 119mk ja 90penniä on kasvanu.. Tuskin montaa euroo mutta hauska juttu silti.

Täällä on ooteltu ja povailtu säätiedotuksissaki jo monta päivää kovaa ukkosta.. Ei vaan oo näkyny vaikka ilma onki painostava ja hikinen.. jos satais välillä nii ilma raitistuis ja jos saatais kunnon ukkonen niin kyllä seki ois mukava ihastella..

Meiän prinsessa on ihan naatti ku kämppä vaan kuumuu ja kuumuu.. se nukkuu parvekkeella melkein aina..

Viime viikolla olin koiria hoitamassa ja Kassu teki mulle änskää sillä aikaa ku olin toisia lenkittämästä. Se oli vetäny kaikki petivaatteet sängystä ja tunkenu sängyn alle.. Tuumin sille ku tulin takas että: Hyi sinua.. ihan vaisusti.. nii herra meni niin söpöksi nöpöksi että..

Miten tuota nyt voi vastustaa...

Viikonloppuna sitte olin pitkästä aikaa avokin mukana rossiradalla ja tietysti kuvasin kultsia touhuissaan.. Kovasti se jo ajaa vaikka kuuma keli oliki.. Kuvaaja ei vaan ehtiny tai osannu taltioia hurjimpia pomppuja vaikka miten koitti.. välillä kastuin päällä olevien sadettimien takia ku koitin niin kovasti sarhata sopivia kuvauskulmia.. Tuolla pöllyää tajuttomasti jos rataa ei kastella..

Se oli kyllä kiva päivä.. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Meiän viimesimmäksi hankittu raapimispuu kesti 5v ja tässä kunnossa se on nyt..

Olin jo kantamassa tätä roskakatokseen mut sitte muistin että uuen hinta on vähintään sen 100e jos haluaa että se myös kestää...

Kävin ostamassa kodintukusta 60m sisalköyttä hintaan 5.90/20m.. ja armaaseen kuumaliimapistooliini muutaman paketin liimapuikkoja hintaan 1.60/pkt... Hintaa tuli siis vajaat 21e ja tulos on tämä:

Uskon että tuo kestää paremmin ku uutena koska tehtaalla olivat iskeneet narun alun kiinni muutamalla niitillä ja kieputelleet vaan narun tiukkaan putken ympäri. Mie liimasin narun joka kohasta koko matkalta.

Tiedustelin neitokaiseltamme ekan raapimissession jälkeen että kelpasiko siihen terotella? Hää tuumi siihen kimakasti että: BRrruuuiiii!  Otin sen myöntävänä vastauksena.. 

Sitten niillä terävillä kynsillä piti tietysti mennä uhoamaan Oskulle...

Eikä Oskari raukka tienny mikä iski..

Neitiki yritti näyttää vaan viattomalta ku huomasi että me katotaan sitä niitten touhua.. Mitään en oo tehny!

Äippä sai joku aika sitten sen uuden karvaisen eläinystävän menehtyneen Murhe-kissan korvaajaksi. Hyvin ovat toisensa ottaneet omakseen ja Äippä onki ollu ilosempi ku piiiitkiin aikoihin. . Lantti on kyllä niin ihana koira että tippa linssissä saa aina kotia lähtiä kun sitä meinaa nii ikävä jäähä.. Ikäähän hänellä on siis 3vee ja virtaa piisaa vielä niinku pienellä pennulla.

Tuon virikelelun sisällä on nameja jotka ei millään taho tulla pois.. ensin sitä paiskotaan pitkin poikin ja viimesin keino on tuo kielellä kaivelu että ees murunen irtoisi..

Näissä maisemissa Lantti pääsee päivittäin lenkkeilemään..

Tarkkaan täytyy katsoa ja kuunnella kaislikon suhinat...

Sytkyti sytkyti...

Pieni pihasaunan lämmittäjä...

ihmiset vaan käpytteli puitten lisäykseen nii hitaasti että kerkes välillä ootellessa istahtaa nauttimaan kesästä..

Ostin meiän vauvalle toisenki virikelelun..  tarkalla nenällä haistetaan onko piilossa tavallisia ruokanappuloita vai herkkuja.. herkut innostaa yrittämään mut ne perusnaput saa jäähä etsimättä..

Joku tulee...

Väsyttää...

Mutta kohta taas on puhtia heilua...

Tahdon syliin..

Voitko pliis ottaa tän nolon ja epämiehekkään huivin pois...

Huiiii! Mikä se tuolla on?!?

Kykykylymäää....

Ihmeteltiin myös vesilintua 16 (!) poikasen kanssa...

Nähtiin muitaki eläimiä..

Jokin haisi erilaiselle ku mikkään muu ennen ja vainun perässä piti ihan kiskoo hihna tiukalle...

Minuu tuo löytö kyllä lähinna pelotti...

Lenkkipolku jatkuu siltoja pitkin aina saareen asti..

Sieltä löytyi jonkun toisen rakkaan lemmikin hautapaikka... Helppo kuvitella että tuo on jonkun koiran lempireitti ollut kulkea..

Näinkin voi käydä...

Mutta matka jatkuu..

Polun päässä odotti iso hiekkaranta ja päästiin ihmettelemään isoa järven selkää..

Se oli mukava päivälenkki kaikkien mukana olleitten mielestä..

Mukavaa Sunnuntaita!

Viimenen viikko on ollu meille tosi raskas... Esko oli pari päivää tosi vaisu eikä syöny, juonu tai käyny hiekkalaatikolla. Luultiin suolitukokseksi ja alotettiin kotihoito ja mentiin äkkiä lääkäriin. Otettiin röntgenit, verikokeet ja kaikki maholliset.. Suoli oliki vaa jostain syystä lakannu toimimasta.. Alotettiin nesteytys, antibiotit ja ravintoliuokset. Ruokin pientä ruiskulla tunnin välein yli juhannuksen. Siinä koitettiin kaikki keinot, itkettiin ja hoivattiin mutta ei se alkanu toimimaan. (Tässä vaiheessa yksi valopäinen humaltunut "kaveri" tuumi että pöljää on istua juhannus kotona kissan takia itkemässä että oisitte vieny piikille vaan kärsimästä nii ois voitu juhlia ja että kuolee se kumminki uskokaa pois.. voitte kuvitella että tämä lyttääjä sai lähtöpassit kaveripiiristä lopullisesti.) Rakkaan eloon jäämisestä on taisteltava jos lääkäriki on sitä mieltä että hyvät mahollisuuet on toipua täysin ennalleen.

Seuraavana päivänä ureaa kerty kuitenki sitte nii myrkyllinen määrä elimistöön että se tulehutti maksan ja alko vaikuttaa keskushermostoon. Vauvamme tuijotti vaan eteesä laajentunein mustin silmin ja kieliki roikku suusta. Oli pakko todeta että taisto oli hävitty. haikein mielin oli päästettävä vasta 5v kultamme kissojen taivaaseen.   Ei oikeestaan tiietä miksi maha lakkas toimimasta, me epäillään että sillä täyty olla joku piilevä perinnöllinen sairaus mikä puhkes tuolleen. Päätä ku ei kuvattu ollenkaan et siellä saatto olla jotain.

Kyllä tässä on itketty kovasti eikä tätä oikein tunnuta tajuavan vieläkään... Ihmetellään itekkin kuinka tämä nyt niin lujille meillä ottaa ku olo on nii kurja ettei jaksa muuta ku itkeä ja surra. Ehkä syy on siinä että Esko ei koskaan mieltäny itteesä kissaksi, se halus olla mukana ja toimia kaikissa asioissa ihan niinku meki, ihmismäisesti. Sen vinkeitä on nii ikävä ku tajutaan että vastaavan laista ei koskaan enää ole eikä tule olemaan. Se tykkäs halailla ja osas antaa suukon omalla tavallaan, se tykkäs istua tietokoneella sylissä ja lukea aamukahvilla aamulehdet muka niinku mekin.. ja kattoo isännän kanssa rossikisoja netistä sylikkäin. Se istu tuntikausia vieressä sohvalla ja katto telkkaria, halus vaa tehä niinku meki. Ja ne meiän omat leikit joita ei muut meiän kissat tajunneet tai ymmärtäneet. Ulkopuoliset piti sitä pelokkaana kissana ja pelkäsiki se ovikelloa, naisia ja lapsia, kahisevia housuja ja kopisevia kenkiä, kameroita (siitä kaikki jurotuskuvat).. Mutta meiän kesken se oli kyllä pelkästään hurmuri. Jotenki se oli niin paljo enemmän ku mikään lemmikki on ollu koskaan ennen. Melkein ku ois oikeesti oman lapsen menettäny. Miksi terve nuori kissa voi kuihtua pois muutamassa päivässä, kun se ei ollu sairastanu koskaan aiemmin? Tämä on niin epäreilua että tekis mieli rikkoa jotakin... Meiltä on otettu pois rakas perheen jäsen eikä siihen auta muu mun aika... Jäähyväisiä heittämästä kotia kohti ajellessa nähtiin taivaalla poikkeuksellisen suuri ja kirkas sateenkaari, uskon vahvasti että se oli viesti Eskoloiseltamme että nyt on kaikki sillä hyvin...

 

Harmi että melkein kaikki pentukuvat on jossain levyllä poltettuna... täytyy kaivella nekin näytille jossain vaiheessa...

Väkisin tässä miettii että oisko pitäny huomata jotain aikasemmin, tai osasinko kertoa lääkärille oireet tarpeeksi tarkasti.. ja jopa sitä että mitä pahaa tässä on tullu tehtyä ku 7kk sitte kuoli isä, kk sitte äitin meillekki rakas kissa ja nyt se kallein omastaki eläinperheestä....  Totesinki avokkaalle että oon sanonu varmaan viimeaikoina liian monta kertaa ääneen että: voi kun olenki onnekas ja onnellinen kaikesta mitä ympärillä on.. Tämä on salettiin taas se karman tapa näpäyttää siitä liiallisesta oman onnen ja ilon hehkutuksesta... pitäs olla nöyrästi hiljaa ja onnellinen sisäisesti jos aihetta on nii ei ehkä sattus nii paljo pahoja juttuja... Kyllä tämän opin kertaaminen oltaisiin uskottu vähemmälläki.. Toissa lauantaina saimme iloksemme äidille kuolleen Murhe-kissan tilalle ihanan Lantti-koiran, tulin iloinneeksi siitäkin varsin kovaan ääneen.. ehkä kerron teille hänestä sitte seuraavalla kerralla mutta hyvin pienesti ja vaatimattomasti ettei suruja vaan ilmaannu tähän hätään enempää kestettäväksi.

Parempaa viikon alkua kaikille! Minä lähden lellimään jäljelle jääneitä lauman jäseniä...