Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Reissaajat joitten koiria vahittiin viime viikolla muisti meitä mitä ihanimmilla tuliaisilla.. Vissiin sitä on läpeensä kissa-ihminen kun niistä tehty taidekin puhuttelee enemmän ku muut...

Avokille hiirimatto:

Ja miulle ihana pussukka:

Tämän viikon naurettavan lyhyestä "koira-keikasta" sain toiselta ystävältä karkkia ja solar-lampun.. Vaikka niin vannotin että tuo oli niin pikku juttu hoitaa ettei sitte mitään korvausmenettelyitä!

Tykkään hirveästi turkoosista ja tuo lamppu oli kyllä aivan ihana.. Ei oo mitään aiempaa kokemusta kyseisistä tuotteista niin jännittää ihan että miten se toimii..

Eilen käytiin pitkästä aikaa yhessä salilla.. Kyykätessä avokki huomasi paljo ongelmia mun tekniikassa.. en menny tarpeeksi alas ja ryhin kanssa oli nyt muutenki vähä niin ja näin, seisonta ei ollu riittävän leveä ja jalkaterät ei ollu tarpeeksi ulkonevat.. Jos painoa alkaa olla paljo tuolla mun nykysellä tekniikalla saattaa paukkua paikat pahastikkin rikki... Käytiin liikkeet perusteellisesti läpi niin etu- ku takareisillekki ja sovittiin että toistaseksi kyykkään ilman painoja pelkällä jumppakepillä. Tuleepahan tekniikka hiottua ajatuksen kanssa turvallisesti kuntoon. Voin sitte kuitenki penkillä lopuksi aina rääkätä kinttuni kipeiksi niinku ennenki enkä menetä sitä vähää lihaskuntoa minkä oon onnistunu hankkimaan.. Entisellä salilla kyykkäsin smithillä nii se oli paljo helpompaa ku vapailla tangoilla. Vapaat on kuulemma aina paras ratkasu kun niillä saa ne tukilihakset myös mukkaan erilailla ku kiinteissä laitteissa. Tuntuu vaan olevan oma opettelunsa että oppii oikian ja turvallisen tavan touhuta rikkomatta ittiään..   mut mukava ku joutuu keskittymään ja ajattelemaan tekemisiään..  Ja positiivista että rinta- hauis hommeleissa ei löytyny mitään huomautettavaa vaikka ähistelin ison- ja käppyrätangon kanssa..

Mukavaa torstaita! sain juuri puhelun että autoni on valmistunut maalaamolta.. taidanpas suunnata päivälenkin sille suunnalle ja hakia ruttumuruseni kotiin..

Eilen pesin ja tyhjensin kaikesta turhasta romusta parvekkeen. Melkein sen 5v mitä tässä ollaan asuttu oon haaveillu saavani sinne myös kukkia ja pöyät ja tuolit. Jotenki se on aina jääny mutta nyt kun mulla tosissaan ON aikaa siellä viettää, päätin tarttua toimeen...

Parvekkeella oli lojunu yks vanha tuunattu tarvikehylly jonka olin jo heivaamassa kokonaan mutta keksinki sille eteiseen parempaa käyttöä. Meiän kengät ei mahu mihinkää tavalliseen telineeseen ja yleensä ne onki lojunu vaa yhtenä kasana jossain eteisessä, van eivätpä loju enää..

Vanha rottinkinen kukkapöytä on niin sympaattinen että sen käytin vaan suihkussa ja vein takas entiselle paikalleen. Istuttelin vaan kukkia jotta sais ensimmäistä kertaa mun omistuksessa sitä varsinaista virkaasa toimittaa.

Kukkia täytyy varmaan käydä ostelemassa vielä lisääkin.. En voi uskoo että viherpiiperrys into iski minuunki... Jokin roikkuva amppeli täytyy ainaki saaha ja yhteen isoon ruukkuun haluan istuttaa vielä paljo orvokkeja...

Kävin tänään taas lenkittämässä ja ruokkimassa paria käppänä neitua ja niitten omistaja oli jättäny mulle pöyälle kiitos-lahjan.. Se kuuluu kylpyhuoneeseen mutta on niin kaunis ja ihana ja väreiltään passeli että sijoitin sen hetkeksi koristamaan parveketta.

Nuo lyhdyt pongasin pöytää ja tuoleja kaupassa etsiskellessäni.. Makoisan väriset! Muratin purkki on siskonpojan pienenä minulle itse koristelema ja siksi rakas.

Keksin sijottaa kesäiset magneetit metalliseen ikkunalautaan pöyän kohalle, yhdessä on kätevästi lämpömittariki.

Ruman tuuletustelineen valjastin lyhdyille ja kuorrutin muoviköynnöksellä..

Isosta lyhdystä tein miun kissoille häkin, hyvin näyttävät viihtyvän..

Toki niillä oikeillaki kissoilla on oma piilosa siinä vieressä. Siitä onki välillä aina kiistaa kuka kolmesta saa tuolla varjossa makoilla. Lasi-, ja muoviverhot antaa pikkusen näkösuojaa naapureilta. Peittävämpää ei toiseen kerrokseen tarttekkaan, jollei joku keksi puujaloilla alkaa kulkemaan.

Katossa killuu pyykit kuivumassa kesät talvet..

Taannoin opettelin virkkaamaan tätä ihanan retroo siksakkikuviota.. Sillä oliki hyvä päällystää uuet istuimet nii ei takamus hikua.. Tuskin huomaakaan että oskari tunki väkisin kuvvaan..

Molemmat on tietysti erilaiset nii ei vahingossakaa oo tylsää ja tavallista..

Retroon ku nyt päästiin nii meillä ei oo kovinkaa montaa ylimäärästä muovipussia enää kaapeissa.. Ne on parvekkeen lattialla.

Koko setti on aika riemun kirjavaa, minä tykkään! Näemmä miun puuhia vakoiltiin tuolta ikkunasta..

Minen taia raskia ees avata tuota pakettia ku on nii nätti... Kiitokset vielä kerran Tepalle!

Meillä käy joskus tupakoivia vieraita joten piilotin tulentekovälineet lasten pinkkiin kassiin seinälle.

Vanhan rottinkitoolin päälle asetin kirjahyllyn vanhan lasin johon maalasin auringon. Sen päällä ei haittaa vaikka tuhkaa tumpatessa karisteleeki ku voi kosteella sitte aina pyyhkiä.  Samalla maalasin lasipurkeista lyhtyjä oottamaan hämärtyviä iltoja.

Kyllä tuolla kelpaa kahvit tai kesäsiiderit nautiskella... Mulla on kyllä sen sorttinen inspiraatio että tuonne tulee vielä vaikka mitä pientä kivaa ku ehin tekemään ja laittamaan. Toivottavasti ette siis kyllästyneet ihan kuoliaaksi..  Aurinkoista keskiviikkoa!

Ainakin lahjoista päätellen..

Aattoaamuna herättiin jo aikasin ja ku muu perhe alotti riisipuuron keiton, me avokin kanssa karattiin pihalle lumitöihin ja lenkille. Ei oisi kannattanut riekkua hangessa ihan niin pitkään koska sillä aikaa manteli oli jo löyetty nälkäsimpien lautasilta.. ensi vuonna uusi taisto sen saamiseksi..

Seuraavaksi vietiin kynttilöitä porukalla haudalle ja haettiin viimeset täydennykset kaupasta joulupöytään.

Me otettiin ukkelin kanssa hommaksi puitten ja vesien kantaminen pihasaunaan ja lämmitettiinki se oikein hyvin.. ensimmäisillä löylyn ottajilla kuulu tulleen kiire pihalle kun lämmintä oli ollu jo +120.. No mitäs epäreilusti löysivät sen mantelin..   

Lastenohjelmia seuraten ja vaniljaglögiä maistellen ootettiin sitten sitä omaa saunaan pääsyä.  Saunotellessa tontut oli kannellu lahjat kuusen alle. Päätettiin syyä ensin ja nostattaa nuorison jännitystä oottamalla vielä tovi ennen niitten kimppuun käymistä (siis lahjojen, ei nuorison..)

Tässäpä helmiä meiän paketeista..

Mie sain ihanat suojelussiivet suojakseni ystävältä. Laitoin ne jo meiän sängyn yläpuolelle varjelemaan... Punainen liina on passelin pitunen meiän keittiön pöylle ja rakas se on siksi että se on äitin meille virkkaama.. Tonttulyhty ja joulusia kynttilöitä saatiin myös, mie niin tykkään kynttilöistä! Noissa pussukoissa on miulle pehmoset valkoset pörrörukkaset ja avokkaalle mustat räpikkään... tulevat tarpeeseen näillä pakkasilla..

Saatiin myös lämpöpeite ja mualiman sulosimmat fiftarityyliset kahvikupit....

Ihania ihania Iittalan ja arabian astioita pukki oli myös tienny meille paketoia. Nuita ei ite taho koskaan raskia ostaa. Koko-kulhoon oli piilotettu kaikkee muutaki ihanaa... tuoksuvia voiteita ja suihkujuttuja.. 

Saatiin myös suklaata ja arpoja. Niin ja molemmille omat torkkupeitot.. miun peitossa oli tatuointikuvioita..

Avokin kanssa oltiin osteltu toisillemme tuoksupakkaukset. Oisin kyllä pettyny jos sitä ei tänä vuonna ois tullukkaan... Ystävä oli paketoinu meille mieleiset tuikkulyhyt..

Tässä oli se mun ostama yllätyslahja avokkaalle. Pääsee kuvaamaan crossiradalle treenejään. Tuo oli ihan nappivalinta kun se ilostui tuosta oikein kovasti. 

Se oli hankkinu mulle myös pari yllätystä. Niitten saamiseen liittyi pieni seikkailukin.. Ne nimittäin oli piilotettu sen pakuun ulos ja miun homma oli jouluyönä pimeessä taskulampun avulla suorittaa "aarteen metsästys". No löytyihän ne lopulta mutta kamalaa kikatusta ja lumipesun välttelyä se kyllä vaati..

Mutta mieleiset ne kyllä oli... sisätilanlämppäri ja haarotusjohto sen kytkemiseen. Chryslerin laseja ei tartte enää rapata kun nää on saatu asennettua (lahjaan kuuluu myös asennus)...

Sitten innostuttiin maistelemaan vähän punaviiniä ja pelattiin aliasta aamuyöhön asti. Oli kyllä lysti joulu...

Mut ei se hauskuus siihen loppunu, joulupäivänä nimittäin mentiin avokin äidille syömään ja pelaamaan. Siitä jatkettiin kavereitten luokse iltaa istumaan ja eksyttiinpäs jopa kylille  tanssaloimaanki. Hauskaa oli...

Maanantaina oisi koittanut jo arkikin ja aikanen aamuvuoro.. mutta toisinpas kävi... sairastuin nimittäin taas vaihteeksi ja tohtori passitti sairaslomalle kera lääkekuurin... Mut onneksi ei sentään tarttenu joulua sairastaa... Nyt tympii eniten se ettei salillekkaan pääse...   Toivotaan että uusi vuosi alkais terveemmissä merkeissä.. Aijon muuten pitkästä aikaa antaa uudenvuoden lupauksen. Lupailettekos te mitään ensivuodelle?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sain yllätys tuliaisen avokkaalta eilen kun tulin iltavuorosta kotia. Oli ostanu miesten puolelta myös itelleen samaa sarjaa olevan. Se on ihana vaikka siinä lukeekin Yamaha. Tais vaikuttaa ostopäätökseen sen uuen mopon merkki..

Takapuolellakin on kivoja juttuja alaselässä ja niskassa..

Tulipas hyvä mieli. Ei yllätyksiä liian usein tule saatuakaan.. Tais olla ensimmäinen kerta tähän ikään mennessä kun mies ostaa mulle lahjaksi vaatetta...

Chrysleriin ostelin myös: laatikkoöljyt, suodattimen, tiivisteen ja uudet jarrupalat eteen ja taakse...  suosittelen muuten tätä liikettä näihin autoihin: www.usavaraosat.fi/ Loistava palvelu, edulliset hinnat ja nopee toimitus..

Tänä aamuna sain alle myös upouudet Nokian nordmanit. Enkä hetkeekään liian myöhään... lunta tuprutti yöllä ja ensi yönä tulee kuulema lisää. Pelotti jo liukastellakkin vanhoilla läpi vuoden ajetuilla kitkoilla.

Yhteenvetona sain loppusummaksi  vajaan 500e..  väkisin kävi mielessä että josko ostas polkupyörän ja myis murusen pois..  se raukka kun oottaa vielä uutta takapönttöö ja iskareita...   No, ei me niin helposta lannistuta..

Ilosta tiistaita kaikille!

Ensinnäkin taustamusiikkia.. käsittämättömän toimiva renkutus vielä vuosien ja vuosien jälkeenki..

Onpas huirahtanu pitkä pätkä ilman päivityksiä... Tämä syksy välillä saa ihmisen mielen matalaksi ja energiat purkautuu jonnekkin hukkapiiloon.  Kait se on se perisuomalainen melankolia kun kesästä on pakko luopua ja kylmät sateiset säät tekee ilmasta kostean ja pimeän.  Eessä on pitkä kylmä kausi ja kaamos.

Onneksi on olemassa kynttilöitä. Mielen piristykseksi ollaan harrasteltu kaikkee mukavaa. 

 Yhtenä lauantaina käytiin akkaporukalla keilaamassa ja ulkona syömässä. Keilaaminen on muuten hirmu hauskaa vaikka surkia siinä oonki..

Toissa viikonloppuna sisko hurautti Kestilästä kylään ja me piettiinki kovasti lystiä: Kierrettiin kirpputoreja, naurettiin, värjättiin hiukset, tehtiin mutanaamiot, kokattiin ja tietysti käytiin illalla tanssimassa ja puhumassa maailma paremmaksi paikaksi.

Viime sunnuntaina varastettiin ukkelin kanssa taas anopin koira ja lähettin tuohon Jormuan mettiin rämpimään. Noustiin Pahalle vaaralle ja voi jotta oliki makiat maisemat. Harmitti älyttömästi etten muistanu ottaa kameraa matkaan.. Aurinko paisto ja ilma oli raikkaan kuulas. Maaruska oli komeimmillaan.. ja voi sitä koiran onnea kun sai kirmailla metässä vapaana ja kannella keppejä mukanaan.. Siinä meni useampi tunti ja hikikin meinasi tulla poluttomassa metässä samotessa. Enempää ei ois voinu ulkoilusta nauttia.. palattiin kotiin mahat kurnien ja väsättiin oikein isot pitsat molemmille.  

Herkuteltua on siis tullu viikonloppusin mutta viikolla oon pyrkiny noudattamaan terveellistä ruokavaliota. Tiukka linja ruuan suhteen on tehny tehtävänsä siinä että osaan jo kuunnella omaa kroppaani ja syyä sen mukaan rennommin. Kun pitää mielessä kunki päivän kalorit suhteessa kulutukseet edes suurinpiirtein niin puntarilla piipahtaessa  ei suurempia yllätyksiä pitäisi ilmaantua. Meneillään oleva saliohjelma on kiitettävän raskas jotenka miun on kumminki katottava mitä syön ja mihin aikaan jotta treenit kulkee suunnitellusti.

Tuloksia on tullu mukavasti ja uudet vaikeemmat harjotuksetki alkaa olla hanskassa. Mahtava tunne kun huomaa jonkin lihaksen edes ihan vähän kasvaneen tai että saa laittaa kilon lisää rautaa tankoon retuutettavaksi. voisin laitella ohjelmaaki näytille jossain vaiheessa kun reilu kk vielä tällä samalla kaavalla kuitenki mennään. Kovasti oon kinunnu avokkaalta että väsäis vielä vähä haasteellisemman ohjelman seuraavaksi. pelkäämpä kummiski että eessä on taas parin viikon palauttava jaksa.. blääh.. se on tylsää..   Mut kun kerran kehitystä tuntuu tapahtuvan niin teenhän toki kiltisti ihan niinku käsketään..

Mutta niin siitä ruuastahan se puhe oli..

Välillä menen siitä mistä aita on matalin ja teen valtavan annoksen ruokaa jonka sitten jaan monelle päivälle rasioihin valmiiksi. Sillätavalla tietää syövänsä terveellisesti ja välttyy tuhertamasta keittiössä tunteja päivittäin.

Tässä yks suosikki pöperöistäni (tokihan tästäkin joku kulinaristi nokkaansa nyrpistäisi mutta itelle maistuu ja se on tärkeintä):

4:n annokseen tarvitset:

2rkl oliiviöljyä paistamiseen

400g naudan paistijauhelihaa

1tlk (370g) chilillä maustettua tomaattimurskaa

400g kasviksia esim. valmiita pakaste wok-suikaleita tms..  monesti silppuan sekaan myös yhden sipulin tai valkosipulin kynttä.

4-5 vihreätä mietoo jalopenoa (poista kannat ja palottele)

jauhelihamaustetta, cajunmaustetta, suolaa, carrya yms oman maun mukkaan...

-paistan ensin wokkipannussa jauhelijan ja maustan sen jauhelihamausteella..  heitän kypsän lihan sekaan kasvikset ja annan niitten sulaa ja kuullottua vähän.. lopuksi vielä jalopenot, mausteet ja tomaattimurska ja annan hautua hetken. Vejän nassuun nuudeleitten, riisin  tai munapastan kanssa( keittämättömän pastan paino n.140g tähän neljään annokseen).

Tää on siis päivän isoista aterioista se hiilaripainotteinen jonka pyrin natustamaan aina salireenin jälkeen, keveempänä ateriana tätä voi käyttää ilman sitä pastaa tai riisiä tms. niin että syö pelkkää lihakasvisseosta raejuuston kanssa.  Sekin menettelee...  Tässä hommassa ei kuitenkaa oo tärkeintä se makustelu vaan se mitä siitä ruuasta saa.

Käytiin tässä yhtenä iltana kaverin luona iltakahvilla.. sen pikkuvanha poika halus piirtää mulle kuvan ku kerroin sille mun kissoista.. tää on nyt kunniapaikalla meiän jääkaapin ovessa...

Nuo on niin näkösiä!   Tulee joka kerta hyvä mieli ku tuota vilkasee.. tuollasta terapiaa sitä tarttee näin kaamoksen kynnyksellä..

Lämpöinen voimahali kaikille tähän alkaneeseen viikkoon!

Pahoittelut pitkästä postaustauosta... ei oo tullu oikeestaan mitään tähellistä asiaa... Saa ehotellakki aiheita jos jollakulla on jottain ideaa mistä ois kiva postausta lukea..

Treeniviikko nro 8 lähti käyntiin eilen ja tulokset on olleet kyllä itellekkin mieleen.. Aamulla olin vaihtelemassa vaatteita salille lähtöä varten kun ukkeli tuumasi muka tyytymättömänä ohi mennessään että "senkin laiheliini"...   Vaatekaapista on myös muodostunu mun oma aarreaitta kun sieltä löytyykin jo ihan mukavasti "laihempien kausien" ajalta säilyneitä vaateparsia jotka mahtuu paalle eikä kiristä tai ahista.  (onneksi oon niitä farkut, t-paita ja huppari aina päällä ihmisiä niin aika ei oo poistanu vermeitä muodista).Ihan mahtavaa... tosin hihoista ne tuntuu paljo tiukemmilta ku ennen.. Hauiksen reenaus onki kyllä kaikkein mieleisin vaihe kuntosalilla että ilmeisesti se antaumuksella yrittäminen sitten näkyy lopputuloksessa.. Kintut ja hanuri ei oo pienentyny niin paljo ku haluaisin mutta eiköhän niistäki vielä selvää tehä. Uskotaan ainaki..

Mietin että jos tilaisi sellaisen crostrainerin kotia niin voisi kovimmilla syysmyrskyilla korvata sen tunnin lenkin telkun ääressä. Työpaikalla tuli puheeksi tämä Juttailu ja löysin sieltä yllättäen ihan läheltä toisenki saman haasteen kanssa kamppailijan.. ensiviikolla oisi tarkotus mennä ihan yksissä tuumin työpaikan kuntosalille rehkimään.

Oon ottanu käyttöön uuden lisäravinteen joka kyllä on tosi toimiva ja tehokas..

On siis maitohappobakteeria ja auttaa vatsan toimintaan ja turvotukseen joka monella tuntuu olevan ongelmana tämän ruokavalion kanssa...  Sisko sen mulle suositteli kun myy nuita terveysalan liikkeessään.. Ensin kauhistelin melkein 35e hintaa turhan kalliiksi mutta purkissa on kumminki 60 kapselia (1kpl päivässä) ja on tosiaan testatessa huomannu että on  hintansa väärti.

Ja papatusta on aiheuttanu vähäsen nyt kyllä tuo mun oikee nilkka joka renaa eikä suostu antautumaan millään vaikka sitä venyttelen ja hellästi jumppailen.. Meillä on sukuvika että nivelet on löyhät.. mulla ne jäi tavallista väljemmiksi aikoinaan siksi kun kesken kovimman kasvupyrähdyksen sairastuin keuhkokuumeeseen eikä lääkärit sitä heti saanu kuriin ja se pääsi pahaksi.. myöhemmin ihmeteltiin kun jalat ei oikein kantanu ja kävi ilmi että se kuume oli painunu nivelliin ja tehny niistä vielä entistäki heikommat.  Sauvakävelemään sillä onneksi vielä pystyy mutta kevyet hölkät ja juoksut saa kyllä hetkeksi unohtaa. Nilkka senku raksaa ja poksaa kivuliaasti jos sitä ees yrittää..  Toivottavasti kevyt liikunta kumminki parantaa lihaksien tukea nivelten ympärillä niin tilanne ei ois ainakaan jatkuava..  Toivotaan toivotaan...

Appiukko emäntineen oli tuonu meille hupituliaisen jostain reissultaan..

Se on pieni ja näppärä kylmälaukku radiolla, ja kuuluuki vielä hyvin! Tuossa on kesällä hyvä kulettaa eväät viileenä rannalle..

Monta vuotta oon halunnu oppia neulomaan sellasta oikein ilmavaa ja harsomaista reikäpitsiä. Nyt alotin opettelun rose mohairilla. Vaikka oon puikkoja heiluttanu pienestä pitäen niin on pakko tunnustaa että meinas puikot lentää seinään muutaman ekan mallikerran aikana kun menin sekasi kierroksissa... Onneksi en antanu periksi niin homma lähti sujumaan pikkuhiljaa..

Enempää en kerrokkaan että mikä tuosta vielä (toivottavasti) valmistuu...

Missä se miun niin kaiholla oottamani ruska muuten on? näyttää nyt siltä että kylmä tuli niin nopeesti että lehdet tippuu vihreenä jo puista maahan..

Iloista syksyisen sunnuntain jatkoa nyt kuitenkin!

Niihän se joulu tuli ja meni, uusivuosikin on jo ihan nurkilla. Oma aattomme meni mukavasti perinteisin menoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni rohkenin tekemään itse alusta loppuun myös porkkanalaatikkoa ja täytyypä kyllä myöntää että parempaa siitä niin tulee kuin ostettuna kaupan einestiskiltä. Ensivuonna uhkasin tehdä kaikki laatikot  kun se ihan mukavaa puuhaakin oli.

Pukki toi mm timangikorvikset ja hajuvettä, astioita, lahjakortin ja tietysti niitä skottilaisia viskejä sekä Chileläisiä viinejä. Ostin meille yhteiseksi lahjaksi liput huhtikuun 10pv olevaan Helkattiin vuokatissa, kun siellä esiintyy Children of  bodom ja Stratovarius. <3 Nuo nyt on niitä pändejä jotka täytyy nähä livenä ainakin kerran. Bodomilla ei ilmeisesti keikkoja liikoja ensivuonna liene ja tosi mukavaa että ne esiintyy nyt tuossa lähikunnassa.

Mutta niin, kaikki joululahjat sain myös itse väsättyä pukin konttiin. Tiukille se veti koskapa viimeisen kolmiohuivin sain valmiiksi virkkauksen täyteisen yön jälkeen aattoaamuna klo 5.30! Naureskelinkin että kun tänä vuonna oli aie ottaa lahjojen kanssa rennosti niin ähräsinkin työläimmät ja vaativimmat tuotokset kuin koskaan ennen!

Virkkasin asennepipon eräälle pikku anarkistille.

Rokkistaran voimarannekkeet  neuloin jotta soitto kulkee huononakin päivänä.

Ompelin pörröisestä tekoturkiksesta pikku neidille sänkyyn peiton. Lisäsin pohja kankaasta sydämmet piristämään päällypuolta. <3

Neuloin söpöjä pannulappuja intarsianeuleena.

Ne sai sävy sävyyn pareikseen koristelemani torkkupeitot. Ankaran kokkailun ja syömisen jälkeen ne päiväunet vasta maistuukin!

Päätin palkita myös itseni pompula puuhkalla.

Näitten lisäksi väsäsin lisää jo aiemmin esiteltyjä pompom kaulaliinoja ja rose-mohairista tehtyjä kolmiohuiveja. huh, mikä urakka mutta lahjat ovat kuulemma olleet mieleisiä ja siksi siis kaiken vaivan arvoisia. On palkitsevaa tehdä itse ihmisille jotka osaa arvostaa käden taitoja. <3

Kaveri halus lahjottaa miulle kevyt toppatakin josta voisin kuulemma muokata jottain kivvaa jos kelpaa... (muutoin oisi heittäny pois!) herttunen minkä aarteen hää mulle toikaan.. tähän en muuten muutoksia mee aivan paikalla tekeen. Oli nimittäin sen verran ihana yllätys tää takin alkuperä.  Mie nimittäin  tykkään KOVASTI näistä pojista ja siitä mitä ne tekkee...

Tää isukkihan vieraili taannoin meillä suomessakin. Moniko suomalainen on tossa iässä tossa kunnossa vielä?! Mut siis nää pyöräthän on sitä mitä eniten täytyy ihailla...

Ja nyt mulla hirvittävän kiire saaha talvi tänne heti nytten!  koska saan sitten käyttää jotain tällästä:

Ilme on ainaki sellanen et kuolkaa kateuteen, tää on MUN!

Kiitos Annelle vielä kerran, ihana lahja ja vielä ihanampi lahjan antaja... <3 <3 <3