Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Jo joku aika sitten vietimme avokkaan synttäreitä. Olin suunnitellu erikoista "lahjaa" jo useamman kuukauden ennen h-hetkeä. Karma ei ollu ainakaa valmisteluissa ihan mun puolella... Tarkotuksenani oli tehdä kermakakku edellisenä iltana myöhään valmiiksi jotta voisin sitten viedä synttärisankarille kahvit aamulla sänkyyn.. No en tiiä mitä yön pimeinä tunteina tapahtu mutta kakku meni ihan plörinäksi.. sankari nauro aamulla katketakseen sille tekeleelle eikä makukaan ollu kyllä oikein hyvä. Meillä oli tarkotus viettää varsinaiset juhlat illalla kaksin kun avokki pääsisi töistä. Mulla oli siis koko päivä aikaa siivota ja kokata. Huono tuurini ei jääny sen yöllisen kakun susiutumiseen vaan myös siivotessa katkesi mopista varsi.. Onneksi sain häthätää mopattua teipatullakin varrella..  Voileipäkakku oli elämäni ensimmäinen tekele ja siitä tuli kyllä yllättävän onnistunu mutta kun aloin sitä hienoutta kuvaamaan, totesin meiltä hajonneen digikameran... Just ku tätä lahjan antoa varten haluaisin taltioia saajan ilmeet talteen muistoksi.. No onneksi huomasin että meiän videokamerassa oli myös pelkkä kuvan otto toiminto.. Laatu ei vaan ole sillä kovin kummoinen joten pahoittelen kuvien suttuisuutta..

Kakku oli siis tässä:

Täytteenä on kinkkua, paprikakylmäsavulohi-tahnaa ja italian salaattia.

Alta näkyykin vähän tätä lahjan teemaan metsästeltyä kangasta...

Sateenkaari niin meiän edesmenneestä Esko-vauvasta muistuttaa. Sillon kun sitä hautaamasta kotiin palattiin näky taivaalla se poikkeuksellisen kirkas ja iso sateenkaari. Jotenki ajateltiin että kissamme sieltä ilmotti että nyt on kaikki taas hyvin.

Lahjapaketti oli myös hieman erikoinen (huusin tämän huutonetistä jo kk sitten):

Välioveen laitoin ison askartelemani kortin odottamaan että avokas avaa oven ja sen huomaa. Tuossa vähän jo vihjailtiin että mikä ylläri saattaisi ehkä oottaa.. Lisäksi tein pienen kortin johon laitoin pitkän listan miesten etunimiä (alleviivasin omat suosikkini tietty) ja kehotin muutaman päivän sisään valitsemaan sopivimman.

Sitten tein yllätyshyökkäyksen eteiseen keittiöstä ja pukkasin syliin tämän pakkauksen:

Avokki oli useaan otteeseen Eskon menehtymisen jälkeen sanonu kaipailevansa vielä joskus punasta kissanpoikaa. Siksi tiesin että tämä oli mieleinen ja iloinen yllätys. Halusin myös ajatella että kyllä tämä pentu oli meille tarkotettu tulevaksi koska oli syntyny lähellä Eskon lähtöä (vieläpä ihan tässä samassa kaupungissa) ja luovutus sattui juuri avokkaan syntymäpäivälle.

Siinä meinasi kahvit jäähtyä kuppiin ja kakku jäähä syömättä..

Näillä synkkas kyllä sitte ihan hetimmiten..

Lempipaikka onki "iskän" olkapäällä istumassa..

Nimi löysi kantajansa seuraavana päivänä kuin itsestään. Herra kun kuvittelee oikiasti osaavansa lentää ja tekee etutassuilla sellasta lentoliikettä ku hyppää mitä huimimmista korkeuksista vailla mitään pelkoa. Isot korvat, takajalat ja hoopo luonne tuki tätä nimeä.. Hessu sai siis nimensä Super-Hessun mukaan.

Tämä pentu sopeutui meille ennätysvauhtia sillä jo 12h päästä tilanne oli Oskarin kanssa tämä:

Ja 24h päästä Veerankin kanssa sama..

Yleensä ollaan saatu siihen viikonki kestävään sähinöintiin ja isotteluun varautua. Mut tämä pentu on kyllä nii peloton, reipas ja sosiaalinen että kaikki tykästyttiin kertaheitolla.

Meillä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis muutaman kk verran tästä eteen päin... Luontoa tältä epeliltä ei ainakaan puutu!

Lemppari näyttää olevan tuo pyykkiteline.. vaatteilla tai ilman..

Siinä leikitään, kiekutaan, tpsippaillaan ja nukutaan:

Ja mamman mielestä kun tämä on muka vaarallista...

Uuden kameran nauhat on hitti myös..

Ja kun kaukosääjin käjessä ei ihmiset minua niin hyvin huomaa nii sitä on vahittava tarkoin..

Tää taitaa vaan nukkua vahtivuorolla..

Vanhuksetki joutuu nyt olemaan tarkkana tuon pikku-veikan perään kahtoessa:

Oskarin ilme kertoo kaiken ku päivä kääntyy iltaan ja virtaa vaan riittää ja riittää ja riittää...

Nukkus jo!

Viimesin oivallus on avata keittiön kaappi, kiivetä roskiksiin ja levittää kaikki kivat jutut pitkin kämppää... Eilen esimerkiksi mamma keräs makkarankuoret makkarista, margariinirasian olkkarista ja kahvin porot oli lintaroitu pikkuisilla tassuilla hienon hienosti pitkin keittiön lattiaa...  Ja joku vielä sanoo että voi ku ne pysys nuin pienenä..

On se kyllä ihana..

Koomisinta taisi olla viime viikolla kun jouduin kotikonnulle koiravahdiksi Lantin luo ja Hessu oppi täällä kotona sillä aikaa kehräämään.. Avokki sitten tohkeissaan mammalle soittamaan että: "kuuntele, kuuntele!".. ja minä tippa linssissä kuuntelin luurin toisessa päässä sitä pientä hurinaa....

Pörröistä viikkoa kaikille!

Siskoni piipahti tuossa yllättäen kylään ja me kun ei itse olla kahvileivän syöjiä (tai minä olisin liikaaki ja siksi niitä ei meillä ikinä oo) niin siinäpä jykkäski tenkkapoon että mitäs ihmettä sitä kahvin kanssa tarjoaisi.. Onneksi löysin epäterveellisten välipalojeni-kätkön kuivakaapista ja sain jotain tarjolle...

Höpöteltiinki siinä kaffitellessa että myslipatukkahan onki huomattavasti vähäkalorisempi ja terveellisempi kahvipöytään kun esimerkiksi pulla, ja maistuuki ihan hyvältä... Näitä täytyy melkein alkaa vakituiseen pitämäänki ainaki naispuolisten vieraitten varalta jemmassa. Säilyvät pitkään ja  tulee itselläkin näitä syötyä.

Tein äitienpäivälahjaksi tänä vuonna tyynynpäällisiä:

Nämä 40X40 kokoiset sai Anoppi. Hänestä tuli ihan vasta mummu ensimmäistä kertaa nii ajattelin että kunnon Ulla Taalasmaa-kuvio sen olla pittää..

Oma äitini sai siniseen olkkariinsa hyvin passaavat kesäiset kukkatyynyt kokoa 60X60:

Tein myös tölkinnippeleistä vielä yhden pannunalusen kun aiemmat vaaleat oli kuulemma varovaisella käytöllä etteivät vaan likaannu... Tämän päälle voi mustan valurautapannun laskea ihan huoletta.

Säästin rahaa ja luontoa enkä käyttänyt lahjapaperia... AIkuisilla tuskin on samaa viehtymystä lahjapapereitten repimiseen kuin lapsilla..

Viihdyin äitienpäivän vierailulla melkein viikon, siellä oli jo kevät aluillaan niin leikin taas luontokuvaajaa..

Melko karuahan se vielä on kun ei juuri viheriöi..

Takapihan uimaallaskin on vielä täynnä talvenlumien sulamisvettä ja lehtiä. Mutta tässä uidaan kyllä jo kk päästä.

Melkoinen surina ja pörinä kyllä täytti kaikki puskat kun mehiläiset ja muut oli tohkeissaan siitepölyn kimpussa...

Ojassa molski vesimyyrä.. ristin sen ihanaksi karvapyllyksi kun näin sen uimassa ja viputti mennä niin ilosesti. Neitiki huomasi sen ja jäätiin kuuntelemaan sen liikkeitä pitkäksi aikaa.

Sitten lähdettiin saalista etsimään kuivemmista paikoista..

Flexissa ei ihan riittäny narua niin pitkälle metsään ku nirppu ois halunnu...

Mutta halkopinon alta ja pitkästä heinikosta me saatiin kyllä ihan tarpeeksi saalista..

Neiti on napannu tänävuonna valjaissa päästäisen ja melko monta sisiliskoa.. Tai no itseasiassa sisiliskon häntiä.. ne peijoonit ku tiputtaa häntäsä kiemurtelemaan ja sitte heittäytyy muka kuolleena liikkumattomaksi.. menee Mirkkuun ihan täyestä ja sitte se polleena telottaa sitä hännäntöpöä..

Limaista mutta maukasta?!?

Ja sitten uutta saalista vaanimaan...

Äitin vanha seitsen varpainen Murhe-kissa seuraili huvittuneena meiän puuhia..

Muutama päivä kaupunkiin paluun jälkeen saatiin kuulla että Murhetta ei enää ole..  Ei tiietty mikä raukalle yhtäkkiä lienee tullu.. Vanhahan se oli mutta pihapiirissä on kyykäärmeitä ja joku on saattanu myrkyttää vaikka hiiriä kun oireet täsmäsi myrkytykseen.. Iso aukko jäi kun vanha vaari meiät jätti.. Sen verran oli valloittava ja persoonallinen tapaus että suru tuli puseroon kaikilla tästä uutisesta..

Isän vasta pois mentyä toivon että löydämme äidille seuraksi  uuden eläinystävän vaikkapa pienikokoisesta koirasta (saa vinkata jos joku tietää hyvää kotia etsivää turrea, ei tartte olla pentu mut nuori kuitenki jotta on iloa pitkään). Jollei sopivaa löydy, saattaa olla että meiän neiti muuttaa maalle ainaki joksiki aikaa seuraa pitämään. Hää kun on oppinu meiän tuolla maalla reissatessa käymään ulkona valjaissa tarpeillaan, ei tartteta hiekkalaatikkoo siellä ollenkaan.

Iloisempiin aiheisiin siirtyäkseni näytän teille herkkuhampparin joita väsäsin MM-kisojen ja kiekkokullan(!) kunniaksi.. Oli kyllä hieno voitto ja kisat Suomelta yleensäkkin!

Slurps! Ja jenkkakahvat kiittää ja kuittaa... Kunhan nyt eivät pilaisi tätä fiilistä tuolla liialla hösöttämisellä ja hehkutuksella... Ainakin ne Leijonien voitonjuhlat oli nii ärsyttävät että en saattanu kattua ku pätkiä ja harmitti että Pasila peruttiin sen örvellyksen ja alaarvosen hoilaamisen takia.. pah..

Mutta nyt tämä lähtee nostattamaan pyöräkuumetta ja kiertelemään sen alan tarjouksia..  Avokas väittää että mulla on pakkomielle.. polkupyörän saamisesta ja sillä ajamisesta.. keskustelu kääntyi jotensakkin niin että tapaturmaalttiina henkilönä tarviisin myös apurattaat ja mahollisesti varasuunnitelman vesistöjen läheisyyessä kulkeville pyöräteille..

itse ehotin vielä jotain pärisevää juttua takarenkaaseen ja pitkää viiriä tarakalle heilumaan että näyn ja kuulun varmasti...

Mukavaa viikon jatkoa!

Käsittelin hevosia koskevaa fobiaani sen verran että terapiana tein siskonpojan toiveesta saada oma keppihevonen totta.. 

Saanko esitellä: Polle Koninkaulus

Tiedustelin tulevalta omistajalta saako heponen olla kuolaimin ja suitsin kesytetty ja mitenkä hulmuava harja sillä seriffin hepalla saakaan olla.. "Kaikilla herkuilla pitää olla!"-kävi käsky.. 

Sellanen siitä sitten tuli.. täytyy jännittää vielä muutama päivä että läpäiseekö se sitten omistajan asettamat käyttökriteerit.

Olin taas 4pv kotikonnuilla viihtymässä. Mukavaa puuhastella ulkona vapaasti kun kaupungissa kerrostalossa se ei oo ollenkaan sama ku omakotitalossa maalla.

Torstaina päätettiin puotella lumet katolta, ooteltiin muutaki sukulaisporukkaa avuksi mutta innostuttiin niin että homma hoitui kaksissa naisin ennen ku ehtivät ilmaantua paikalle. Mie puottelin ja äippä kuletteli lumet alta pois.  Olipas mukava huomata uuden liikunnallisemman elämäntavan vaikutukset tuossakin kun ei tullut edes hiki.

Joku muukin oli käyny katolla...

On se ollu näky ku äitin vanha Murhe-kissa on sutostellu tuossa tuulilasilla...

Seuraavana aamuna näky oliki toinen...

Lumitöitä nimittäin riitti parille seuraavallekki päivälle kun satoi 15cm lunta molempina öinä...

Prinsessa sen sijaan nautti olostaan sillä aikaa ku me huhkitiin ulkosalla:

Mikäpä siinä oli kelliessä takkatulen lämmössä... Tuossa valmistui myös maailman ihanin karjalanpaisti.. vei kielen mennessään!

Mie vein saunalle puita miun vanhalla uskollisella sarporo-pulkalla.. se on vieläki tosi hyvässä kunnossa...

Muistan ku velipoika veti minuu tuossa moponsa perässä.. Muutaman kerran piti penkassa ylösalasin pyörähtää ennen ku uskottiin ettei se oo ehkä äitin ja isän mielestä yhtä turvallinen ja hyvä harrastus...

Ihana pihasauna lämpesi iltahämärissä...

ehdin kuvailla myös tekeleitäni joita kotiväelle oon lahjotellu vuosien varrella..

Ammattikoulussa tuli väsättyä tälläsia:

Kolmen taulun sarja on tilaustyö kun porukat hankki uuet siniset sohvat..

Olipas se ihana reissu! Paljon tuli tehtyä hyvää hyötyliikuntaa ja sai sitä raitista ilmaakin.. Pian taas tullaan Äippä!

Näpersin äitiliinille synttärilahjaksi tölkin nippeleistä pienet liinaset.. ajatus oli että niitten päälle voi laskea vaikka kuuman kattilan pöytäpintaa suojaamaan koska nippelit toimii hyvin alusena.

Nuitten näperrys on kyllä aika mukavaa puuhaa... Pari valmistui hujauksessa.

Huhhelihuijaa, kylläpä on kiirusta pitäny niin töissä ku vapaallaki. Saleilu on kulkenu mukavasti ja tuloksiakin on saatu.. Sain uuen ohjelman alotettavaksi joulun jälkeen mutta siitä voisin tehä vaikka oman postauksen kuhan pääsen siihen sisälle. 

Tänään alkaa onneksi 4 päivän vapaa ja huomenna päästäänki kotikonnuille korpeen oikein maalaisjoulua viettämään... pihasauna, leivinuunissa paistetut laatikot ja kinkku.. seurapelejä ja  läheisiä ihmisiä.

Tässäpäs muuten lisää pakettiin menneitä juttuja...

Näihin pehmoisiin pörryköihin on hyvä piilottaa kännykkä tai vaikka mp3-soitin...

Mustasta puuvillalangasta väsäsin "teineille" Clutch-mallisia meikkilaukkuja.. Tölkkien "avausnippuloita" piilottelin sekaan vähän särmää tuomaan. Nuita onkin tullu kerättyä melkoset pinot.. niistä ku vois keksiä vaikka mitä ku aikaa vaan oisi näpertää.. 

Tuon vasemmanpuileisen kukkaron tein osaksi huovuttamalla ja osaksi neulomalla... pussukoitten sisään piilotin: kynsikoruja, suklaata ja suklaan makuisen huulirasvan..

Ja niitä pom pom-puuhkia... niitä pursus yhessä välissä jo joka kaapista ja laatikosta.....

Miun pitäs oikeestaan olla jo pakkaamassa ja paketoimassa loppuja lahjoja mutta aion olla hurja ja ottaa ensteksi koko viikon haaveilemani päiväunet..

Pitemmittä puheitta toivotan siis kaikille lukijoille oikein rauhaisaa ja mukavaa joulua! Lämmin kiitos kommenteistanne joista jokaisesta tulee ihan aina niin hyvä mieli...

Hirmuista fiilistä lahjojen väsäämiseen ja muuhun joulu ruusaukseen ei tänä vuonna tuntunu olevan... sain kuiteskin flunssan enkä tosiaankaan voi pötkötellä vaan telkkarin ääressä peiton alla.. siinä makoillessa kun ehti pikkukätösin pipertää yhtä sun toista.. kolmen päivän saikkuilun jälkeen huomasin että pukin konttihan tulisi näistä räpöstyksistä jo helposti ihan mukavan pulleaksi. viimeistelyä tosin kaipaa vielä tosi tosi moni juttu mutta enköhän aattoon menessä niistäkin selvinne..

Tässä jo pakettiin mennyt kemeleontti (saaja on reipas 4v siskonpoika) :

Ja eräälle vasta masukille äiteineen laitan jo valmiiksi menemään oman unikaverin:

sillä on saparo..

ja ystävälliset kasvot..

onhan se Nasu..

Molemmat lasten lahjat on tehty omasta päästä säveltäen..

Avokkaalle ostin pari jänskää juttua, ei malttas millään oottaa aattoa ja sen ilmettä kunhan kääröt avataan..  Esko tuli mulle laaduntarkkailijaksi paketointihommiin..

Tänä aamuna väsäsin tälläsia pieniä "asetelmia" jaettavaksi.

Niissä on tuoksykynttilä, suklaata ja pikkuruinen tonttuloinen..

Kun laittaa yhteen kaikkee pientä ja sulosta niin ympärille riittää kääreeksi sellofaania ja nauhaa..

Kovasti on tullu omissa oloissaan nysvättyä pikän aikaa, kaverit on ollu lähinnä tietokoneella siellä ruudun toisella puolella. Tämän harvinaisen perjantaivapaan hitleriina pyhitti muutamalle rakkaimmalle ystävälle. Aamusta kahvittelua ja turinointia yhden kanssa  ja iltapäivällä kaupungille ja syömään kera toisen. Molempien kavereiden lasten synttärit oli ja meni enkä sairastelultani kesteille päässyt joten samalla tuli hoidettua onnittelut ja lahjonta..

Pienelle 5v. täyttäneelle miehelle avokkaani valkkasi lahjan koskapa oli sitä mieltä että jokaisella pikkupojalla on oltava mikäpäs muukaan kuin: moottorikelkka..  Pikkutarkan pienoismallin oikeesta tottakait.. Mieleinen lahja tuntui oleva...  Kuva on suuntaa antava koskapa en muistanu ostosta kuvata ja ite en erota nuita malleja kyllä ikuna toisistaan... sen verran sentään hoksasin kattoa että merkki oli Yamaha...

Ne kaikki näyttää kyllä minusta ihan samalta....

Toinen sankaritar täytti 13v ja mie melkein tiesinki mitä neitille ostan: pääkallo ja pääkalloja... (miten niin muka tyrkytetään toisten viattomille lapsille omia mieltymyksiämme..)

Rock-henkeen penaali, säästöpossu ja muistilappuja... diu diu! <3

Saatanpa jatkaa tätä "ystävä" päivää vielä siten että soittaa rimpautan parille kaaaaaaukana asuvalle kaverille pitkästä aikaa ja kyselen kuulumisia. Että osaakin olla hyvä mieli!

Eilen kuulin vahingossa radiosta Zen Cafesta soolouralle lähteneen Samuli Putron biisiin ja sitä piti sitten metsästellä youtubesta sanojen kertaamiseksi. harmi vain että tuo saatavilla oleva versio on kehnompi kuin se levyllä oleva... Mut sanottajana hän on kyllä lyömätön..  Todella kauniisti on  ajatuksia taas sanoiksi puettu vaikka muuten näin hidas joikha ei kyllä meikäläiseen hevin suurkuluttajana uppoo. Ite ainaki löysin omia ajatuksia ja elämää tuosta hyvin pitkälti.

www.youtube.com/watch  Samuli Putro - Mitäpä jos

Toivottavasti ette ihan kyllästy näihin mun musajaaritteluihin.. opin nääs vastikään ton linkittämisen ja musiikki on miulle kaikki kaikessa nii juttua siitä riittää välillä loputtomiin..

Putron Uutukaiselta levyltä jees sanoituksena myös: www.youtube.com/watch älä huuda mulle

ja itse Zen Cafèn parhaimpia tuli fiilisteltyä tottakait...

Todella kaunis

 www.youtube.com/watch -Eipä tiennyt tyttö

www.youtube.com/watch -Rakastele mua

www.youtube.com/watch -Ihminen

aamuisin

Älkääkä kysykö miksi noi linkit menee aina välillä noin... huoh.. kun ei tajuu niin ei tajuu.. säätämistähän tää hyvin pitkälti on.. kestäkää kuin naiset.. Ette muutakaan voi...

Ainiin ja Sally Spectralle  terkkuja Rookeltaaaaaa kun kuulemma täällä väijyskelee..... <3 (sisäpiirivitsi)

Niihän se joulu tuli ja meni, uusivuosikin on jo ihan nurkilla. Oma aattomme meni mukavasti perinteisin menoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni rohkenin tekemään itse alusta loppuun myös porkkanalaatikkoa ja täytyypä kyllä myöntää että parempaa siitä niin tulee kuin ostettuna kaupan einestiskiltä. Ensivuonna uhkasin tehdä kaikki laatikot  kun se ihan mukavaa puuhaakin oli.

Pukki toi mm timangikorvikset ja hajuvettä, astioita, lahjakortin ja tietysti niitä skottilaisia viskejä sekä Chileläisiä viinejä. Ostin meille yhteiseksi lahjaksi liput huhtikuun 10pv olevaan Helkattiin vuokatissa, kun siellä esiintyy Children of  bodom ja Stratovarius. <3 Nuo nyt on niitä pändejä jotka täytyy nähä livenä ainakin kerran. Bodomilla ei ilmeisesti keikkoja liikoja ensivuonna liene ja tosi mukavaa että ne esiintyy nyt tuossa lähikunnassa.

Mutta niin, kaikki joululahjat sain myös itse väsättyä pukin konttiin. Tiukille se veti koskapa viimeisen kolmiohuivin sain valmiiksi virkkauksen täyteisen yön jälkeen aattoaamuna klo 5.30! Naureskelinkin että kun tänä vuonna oli aie ottaa lahjojen kanssa rennosti niin ähräsinkin työläimmät ja vaativimmat tuotokset kuin koskaan ennen!

Virkkasin asennepipon eräälle pikku anarkistille.

Rokkistaran voimarannekkeet  neuloin jotta soitto kulkee huononakin päivänä.

Ompelin pörröisestä tekoturkiksesta pikku neidille sänkyyn peiton. Lisäsin pohja kankaasta sydämmet piristämään päällypuolta. <3

Neuloin söpöjä pannulappuja intarsianeuleena.

Ne sai sävy sävyyn pareikseen koristelemani torkkupeitot. Ankaran kokkailun ja syömisen jälkeen ne päiväunet vasta maistuukin!

Päätin palkita myös itseni pompula puuhkalla.

Näitten lisäksi väsäsin lisää jo aiemmin esiteltyjä pompom kaulaliinoja ja rose-mohairista tehtyjä kolmiohuiveja. huh, mikä urakka mutta lahjat ovat kuulemma olleet mieleisiä ja siksi siis kaiken vaivan arvoisia. On palkitsevaa tehdä itse ihmisille jotka osaa arvostaa käden taitoja. <3

heipparallaa tosiaan.. hetkeen en oo kerenny ees ajattelemaan blogia kun meillä pukkaa töissä hirvittävää joulukiirettä. Menny tässä pari viikkoa putkeen töitä eikä tosiaan oo päivän mitat jääny siihen 8h vaan kellon ympäryksiä ihan kevyesti.  Onneksi edessä häämöttää hyvin ansaittu joululoma. selkä parkani on alkanukkin jo lakkoilemaan kaikesta töissä istumisesta.. Aikaa ei ole ollut juuri ylimääräistä ja vapaa ajat menneet sitten univelkoja kiinni ottaessa. jotain on sentään kumminkin valmistunut pukin konttiinkin.

Kolmiohuivi on iso ja lämmin, näitä on pari kappaletta. turkoosin värisenä taidan tehä itsellenikin. Nuoriso saa erilaisia brazil-nylonista neulottuja ja virkattuja juttuja jotka voi kietaista kaulaan kesällä tai näin talvella sisällä ihan vaan väriä antamaan. Tuo nylon ei nimittäin juurikaan talvella lämmitä niin ei ulkoilussa ole paras mahdollinen jos pakkasta on.

Ystävän kaksosvauvoja menen katsomaan ensiviikolla, heille halusin viedä jotain lämmintä ja pehmoista jonka päällä kölliä. Ostin fleece peiton ja kiinnittelin siihen vanhahtavasta kankaasta erikokoisia sydämmiä molempiin päihin.

Lisäsin mukaan suklaata mammalle ja vielä aiemmin virkkaamani töppöset.

Tätä mieltä meillä oli lapset tästä kaikestä kiireestä töissä ja lahjatehtailusta.. kaikki aikahan kun on poissa näiltä mussukoilta..

miun mamma ei rakasta minuu..  pöh ja pah..

Pitää koittaa lepytellä mussukoita ja ostaa herkkuja kaupasta. 

Tälläsia kortteja väsäilin tänä vuonna omalle ja avokkaan äidille.

ite kortti on kyllä pelkkä pahvin pala, mut tää koristus on vähä työläämpi.

se on kiinni pelkällä hakaneulalla.

virkkasin eri kokosia ja mallisia pikku kukkia. puuvillasta ja ohuesta hopea langasta johon oli pujotettu paljetteja. Kerään KAIKEN käyttökelposen aina talteen jokapaikasta.. irrottelen hienot napit vanhoista käyttökelvottomista vaatteista, puran helmet  ja paljetit sun muut koristukset.. talletan jopa nauhat jotka pitää vaatteet henkareissa suuren kaula-aukon takia. mini kokoset hakaneulatkin joilla hintalaput on joskus kiinni on ihan omiaan mun räpöstelyihin. Näihin rintaneuloihin en ole laittanut euroakaan kun kaikki on hamstrauksen tulosta. Näitä on lisäksi tosi kiva tehä, toivotaan vaa et äiti ja anoppi tykkää...

Oon mie piirtäny kasan kaikenlaisia kaavoja ja leikannukki jo jotain lasten vaatteita valmiiksi. huomenna aion päästä ompelupuuhiin.. jos miun selkä kestää joka päivä jo töissä sen 8h singerin takana niin luulis kestävän sen kotonaki...

Tälläsiä tein mm joululahjaksi lapsille viimejouluna.. Pehmohepoja, poroja ja meikkipussukoita muutaman Tildan tapaan enkelin väsäsin kanssa. Hauskoja tehdä kaikki mutta noin tehtailtuina kiintiö tuli kyllä täyteen..

Tää oli tällänen oloasu enkeli..

tohveleita unohtamatta..

Tää oli sitte tällänen aamuäreä äkäpussi enkeli aamutakissaan.. =)

Heposia. Tein kahta kokoa näitä..

Inkkari pussi sotamaalauksia varten.. ;)

Poroja...

Muumi versioitakin tuli tehtyä. Pussukoita tein kanssa montaa eri kokoa.

itselle tehty lahja... No ei kovin rokkari henkinen mut tarviiko sen aina ollakkaan?!?

ja maalasin lahjaks tälläset ihan luonnollisissa väreissä (ei valitettavasti oo kuvaa niistä). Piti sitte ostaa vielä itellekki taulupohjat ja tehä vähä tälläset modernimmat. =)