Viimeviikonloppuna meillä oli jännät paikat kun avokkaan kauan odotettu ensikisa koitti. Koskaan aiemmin ei siis olla ihan virallisissa rossikisoissa oltu kilpailemassa.. tai no me ja me.. minä panikoin ja huolsin lähinnä siellä kentän reunalla ja varikolla. Mutta hengessä olin mukana joka sekunnilla...  Avokin sarjassa oli todella kovia kuskeja eikä tosiaankaa lähetty mitään voittosijoja tavottelemaankaan. Ihan vaan sitä kisakokemusta ja oman kunnon testaamista. Hyvin siellä pärjättiinki, vaikka kärki oli kaukana ei oltu siellä hännänhuipullakaan(kuudes ja seitsemännes sija). Tekniikka ja ajotaiot näytti kanssa olevan ihan sitä mitä pitikin että enää puuttuu sitä kuntoa lisää ja sitähän saa liikkumalla. Eli ensikertalaiseksi todella onnistuneet kisat joista voi olla ylpee ja tyytyväinen. Jossain välissä sattui muitten ajoissa niitä kaatumisia ja loukkaantumisiakin.. siinä kävi jo mielessä kun yhtä nuorta kuljettajaa vietiin lanssilla kuvattavaksi että lukihen ukkelini pakun peräkonttiin enkä päästä koko radalla ettei mittään vaan sattuis.. Suurin toive nuissa erissä on ainaki näin lähimmäisen vinkkelistä että kuski tulis myös ehjänä takas.. sijotuksista viis! Syttyi meilläkin  tosin kerran pyörä palamaan kun pakoputken joku kuminen osa leimahti ilmiliekkeihin kun startti viivästyi paljon ja tyhjäkäynnillä se putki kuumuu vietävästi. Onneksi pyörä säilyi ajokuntosena.. vitsailtiin vain jälkikäteen että oliko se nyt pakko tuli persien alla ihan ajaa...   Sekavin tuntein ajattelututtaa ensi kevät ja tulevat kisat kun niitä ilmeisesti kertyisi sitten syksyyn mennessä ainakin 8 kappaletta. Mutta pelkäämään ei pidä ruveta.. lajin luonteeseen kuuluu että jäsenet joskus paukkuu ja pelti kolisee...

Tässäpäs kuvia tuolta lauantailta ja pikkasen tilanteeseen sopivaa taustamusaaki:

Kuski oli niin kaikkensa antanu että voi ihan kunnolla pahoin pitkään kisan jälkeenki. Päivä oli kuitenki ihan huippu ja saatiin viettää se samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.. Keväällä ja kesällä näitä mukavia päiviä saadaan toivottavasti viettää enemmänki.

Enpä olis koskaan uskonu että iloitsen siitä että saan potkut! Mutta tämä on totta tosiaan elämäni onnellisin päivä... Ei enää lomautettuna roikkumista, ei jossittelua tulevaisuuden suhteen jos kutsutaankin takas töihin jonne en halua palata... ei meistä kukaan tainnu haluta, työnantaja ei ollu kenenkään mielestä yhtään mukava. Ei vääntämistä liiton tai työvoimatoimiston kanssa siitä voinko mennä opiskelemaan jos kuhtu töihin käykin sitten jos on jo kouluun hyväksytty.. Sanktioitten pelko oli puolin ja toisin kun lopareitakaan ei voinu ottaa vaikka ois haluttanukki..  Mie oon vappaa, ja tulevaisuus alkoi NYT!

Toki työkavereita tulee varmasti kova ikävä kun hajotaan maailmalle mutta kaikki meistä pääsee alottamaan alusta, ollaan samalla viivalla ja innolla uuteen matkaan.

Luvassa on patoutumien purkua ja papatusta..

Kun elämä on lomautuksen takia nytten tässä muutosvaiheessa ja kaikki vaihtoehot työelämässä tai koulutuksissa on eessä apposen avoimina.. Tuntuu välillä että voi piä mennä helposti sekaisin kaikkien  näitten pohintojen kanssa.. Onneksi tässä on ollu aikaa miettiä mitä elämältään haluvaa ja kyllä tässä on enemmänki intopiukeena ja kielipitkällä oottelevainen jännityksellä että mitä se tuleva tuopikaan etteen. Sen verran on selekiytyny tuo pääkoppa että tiiän ihan varmasti haluavani opiskella uuen ammatin, siis jos vaan suinni kouluun pääsen..  Nyt se koulunpenkki ois tarjolla kultatarjottimelta kun oesi mahollisuus korotetulla liitonpäivärahalla  ittiään sivistää, näitä mahollisuuksia ei varmasti tule monesti elämässä etteen. Tästä päätöksestä rohkastuneena otin ja hain kahteen eniten mielimääni kouluun. Molemmat alat on miesvoittoset ja täysin poikkeevat toisistaan ja nykysestä ammatistani.. ainoo yhtäläisyys niissä taitaa olla se että molemmat on fyysisiä ja kuntoo vaativia ja työ ite palkihtee tekijänsä, eli jäläki tahi tulos on näytillä heti. Näille tohin hyvillä mielin hakia siksi että lihaskunto alkaa pikkuhiljaa olla suhteellisen ok niin tiiän että voimien puolesta jaksan saman minkä pienempi mieski (paikataan loput sisulla)... Ykkösvalintaani miulla on teinivuosilta jonkinlainen työkokemuski pohjalla..

Nytten ku tässä on ihimisille kertonu aikovansa syksyllä opiskelemaan ja mieliväsä täyellistä alan vaihosta... Niin on olemassa kahen sorttisia immeisiä.. Toiset on niitä jotka kysyy että: HIENOO, mille alalle hait? ja ku kertoilee aiotuista suuntautumisista  ja miksi niihin päävyttiin niin ollaan iloisia ja sanotaan että pärjäät varmasti molemmissa oikein hyvin. Pijetään peukkuja että pääset. Pääasia että on ammatti joka ittiäsi kiinnostaa eniten.

Noh.. sitte on nämä toiset immeiset.. jotka kyssyy kyllä samaten mihin oot hakenu? Mutta heikäläisille ei viitti valottaa tilannetta muuten ku että oon hakenu monille aloille että näjemme sitte syksyllä mikä se ammattikunta on... Se tievon pihtaaminen  johtuu ihan siitä että heikäläisistä tietää jo sen että hyö tunteita säästelemättä lyttäävät sen miun hyvässä hapessa olevan piukeuven ja innon.. sieltä tulisi meleko varmasti lausahuksia: Niinköhän pärjäät ku ei kaikki miehetkää, mitenhän lie työllistymisen laita? palakka on kehno ja härskein taisi olla että liekköhän sinusta siihen, mietihän vielä.. Haje vaan naisten osaaikasia- tai pätkätöitä nii vähemmällä pääset... jne.. Näille immeisille se kouluun lähteminen on jo ihan päätöntä ja ajan hukkaamista. Toki heikäläiset on elämässä ylleensäkki niitä jotka kaivaa sen negatiivisen puolen kaikissa asioissa joista heille kertoilee... että heitin kanssa jutustellessa se on puhtaasti asennoitumis kysymys..   Minä en kuiteskaa halua tässä vaiheessa horjuttaa ommaa uskooni tulevaan ja kuulla mielipiteitä ihmisiltä jotka ei nää missään asiassa mittään positiivista tahi kannustavvaa... Tokihan ne ossaa miun toiveet lytätä vielä koulun alottamisen jäläkeenki, mutta siinä vaiheessa se on jo aevan sama ku matka uuteen on jo alakanu. Sitten se toimii ainuastaan kannustimena että jaksaa opiskella vieläki ahkerammin... En oikein tiijä mistä näitten ihmisten mielipiteet kumpuaa? voiko se olla niin että jos ite ei oo onnellinen nii toisen yritys saavuttaa omia unelmia rohkiasti on jotenki heiltä poisa? Vai tuntuuko se heitin oma onni jotenki paremmalta jos saa toisen onnen puheissaan alennettua? Mene ja tiiä.. van tämmösiä havaintoja tässä on kanssaihmisistä tullu tehtyä. On jo oppinu suojaamaan omat haaveesa ja suunnitelmasa ettei niitä lyttääjät tieltä suista... 

Onko muilla ympärillä ihmisiä joille ei halua antaa sitä lyttäämisen iloa?

Onneksi ne rakkaimmat on kuitenni sitä lempeetä ja kannustavvaa sorttia..  Siitä iso kiitos! Van lyttääjät on valitettavasti pakollisia matkassa kulukijoita.. 

Ikiihana Yölintu saakoot jakkaa teillekki tämän uhmani:

Bongasin jo oman kesäbiisini jossa vaan on sitä jotaki josta tulee ilonen lämmin ja kesänen fiilis.. Jaanpas sen kanssanne...

Ei tuo nyt sentään ole niin korni kuin tämä mitä joskus soitettiin päättymättömältä kasetilta..

Jokos muut on kuulleet renkutuksia joista on aistittavissa kuuma ja helteinen intiaanikesä?

Tää on koittanu vahvasti ahdistavasta ja sekasortoisesta työilmapiiristä huolimatta tsempata itsensä positiiviseen mielentilaan ja avoimin mielin alkanu kattelemaan töitä "sillä silmällä".. Onneksi viimeisiä työpäiviä jo viedään ja ensiviikolla on talviloma.. Mikäs muu terapoisi mieltä ilosemmaksi ku musiikki?

Vanhat klassikot:

Kultainen nuoruus:

Ja tuoretta tuntematonta rapakon takaa:

Ensin sitä negatiivisena ajattelee ettei tarjolla olevista työpaikoista mikään ole minulle sopiva... eikä minusta ole siihen eikä tähän eikä ainakaan tuohon..  ja miksi ei olisi?!? Kun keikautin ajatusmallini täysin uusiksi niin aloin pyöritellä juttuja mahdollisuuksina. Ahkera saleilu ja voimien kasvu on lisänny fyysistä kuntoa ja itsetuntoa niin että miksi en voisi hakea vaikkapa kaivokseen tai talonmieheksi? Tai alkaa opiskella vaikka levyseppähitsaajaksi kun niistä on pula. Enää ei ole pakko tyytyä "naisten töihin"... jos työlle antaa mahollisuuen niin siitä voi oppia ja saaha hauskan lisän kokemuksiin. Sitäpaitsi näin duunarin vinkkelistä miesten palkat on parempia ku naisten liksat...

Ja jos muille työskentely leipii niin miksi ei voi etsiä itselleen mieleistä tiimikaveria ja perustaa yrittäjinä vaikka jonkin kannattavaksi todetun ison ketjun kahvilan tai jätskibaarin jota ei meiän pikkukaupungissa ole... siitähän olisi muillekkin työllistävä vaikutus. Vaikka työ olis raskasta, sitä tekis itselleen.. Ja raskaasta työstä saa myös fyysisen edun kun muistaa pitää itsestään huolta. Ensiviikolla tämä  alottaakin siis mahdollisuuksien kartotuksen ja tutkimisen ihan todenteolla.. Ihminen pystyy vaikka mihin ku vaan kovasti haluaa ja yrittää.. saa haukkua että imelältä kuulostaa... niin miustaki.. van näihin ajatuksiin on tartuttava ja niitä on viljeltävä että asiat saa suttaantumaan..

Toivottavasti se sanonta: "tekevälle töitä löytyy" tulee vielä todistetuksi todeksi..

Toimeliasta viikkoa!

Tässä tuli yllättävä käänne tähän 8v kestäneeseen totuttuun arkeen..  sen kunniaksi Hitleriina tempasee tänäiltana tavoitteistaan poiketen pikkuisen.. noh.. perseet olalle näin kainuulaisittain ilmaistuna.. Ikänsä töitä tehneenä on nimittäin melkonen kolaus jäähä toistaseksi lomautetuksi yhen yhtäkkiä..Vallankin kun syy on huonossa johtamisessa eikä omassa työpanoksessa. Laskeskelin olleeni yli 10v työelämässä mukana ja piti näköjään se pakkotyöttömyyski kohallaan kokea.. Mutta.. positiivisia puolia lomautukseen löytyy muutama.. nyt on kaikki aika maailmassa reenata ittensä kesäkuntoon ja edelleen on käyttöoikeus työpaikan kuntosalille.. Mutta luulen kyllä että parin kk jälkeen alan olla melko kypsä kotoiluun.. että armottoman työn metsästys käynnistyy heti seuraavana arkipäivänä jos itseäni ollenkaan tunnen... Saa vinkata jos keksii että mille alalle tässä ois soveliasta hakia..

Mut enpäs tilitä enempää ku Petri osaa paremmin:

Viikonloppuja!

Nämä nimittäin on tällä erää viimeset talvitaltiot..

Testatkaapa osasinko linkittää toimivan veisun ilman kuvaa? Klik klik:

Olen mie neulonukkin ja jottain oon saanu aikaseksiki.. nyt vain laiskottaa tuo kuvaus sen verran sopivasti että jätän sen toiseen kertaan...

Tännään on urheiluista välipäivä ja aattelin "tärvätä" sen siivoomiseen..  blääh....

Vietin taas ihanan viikonlopun kotikorvessa lapsuusmaisemissa. Äitin kanssa pidettiin lauantaina hemmottelupäivä ja mentiin Rokua-spahan ottamaan yrttikylpy-hoidot... 

se tarkoitti yhden henkilön käyttöön varattua tyylikästä huonetta jossa oli itämaiseen tapaan tehty sisustus, poreallas ja kynttilöitä... taustalla kuului rauhoittava musiikki ja ikkunasta näkyi ihana talvinen maisema auringonpaisteineen päivineen. Käytettävät yrtit sai valita monista vaihtoehdoista, minä valitsin vaahtoavan ruusubelargonian tuoksuisen seoksen. Siinäpä kelpasi pötkötellä hierovassa tuoksuvassa porekylvyssä ! Kylvyn jälkeen sai päälleen puhtaan hotellin kylpytakin ja läpsyttimet jalkoihin ja meidät ohjattiin rentoutumishuoneeseen. Huoneessa oli pehmoiset ihanat istuimet ja mukavan lämpöinen ilma. Tarjoiltuna oli jo valmiiksi lämmin yrttitee hunajalla maustettuna ja hedelmiä. jos voitan lotossa niin haluan muuttaa tollaseen paikkaan asumaan.. kaikki niin nättiä ja ihanan tuoksusta ympärillä.

Kylpiessä tulikin nälkä ja lounas hotellin ravintolapuffetista maistui vähän liianki hyvin.. meinasi olla ähky ku köröteltiin kotia kohti!

Siinä rennossa olotilassa ois tehny mieli vaan kellahtaa kylelleen ja ottaa päikkärit mutta ilma oli nii ihana etten millään malttanu!

Puin siis lämpimästi ja lähdin kuvailemaan rakkaita maisemia... Kuvia kerty sen verran paljo että ajatelin julkasta ne useammassa osassa... Näissä kuvissa iltapäivä ehtii vaihtua illaksi.  Mie tosiaan tykkään talvesta ja näistä maisemista enkä tunnu saavan tarpeekseni niistä...

(tästä tausta  tunnelmaa:)

Mihinpäs muualle ilta voisi paremmin päättyä kun pihasaunaan ja auringonlaskuun..

Aurinkoista viikkoa!

Niskajumi paheni tänään töissä entisestään ja viimeset tunnit ompelukoneen ääressä oli melko tuskaset.. Salilla koitin venytellä oikein urakalla mutta ei tunnu tuo jumi nyt kyllä antautuvan kotikonstein. vissiin se on kaivettava kuvetta ja mentävä hierojalle jos vielä maanantaina on yhtä tiukalla.. Not halpaa...

Mutta siis tein mie siellä salilla muutakin:

Jalat:

Jalkakyykky (smithissä): 1X6 50kg, 2X6 55kg

Jalkakyykky selältään: 2X6 45kg, 1X6 50kg

Askelkyykky: 2X12 12kg käsipainoilla= 24kg, 1X 12 15kg käsipainoilla=30kg

Takareidet: 2X6 20kg, 1X6 25kg

Etureidet: 2X6 25kg 1X6 30kg

Pohkeet: 1X25 20kg, 2X25 25kg

Ranteet:

Forkut: 2X22 5kg käsipainolla

Ihan hyvä reeni... askelkyykky tuntu kyllä tosi mukavasti. Otti oikein henkeen niin että sai läähättää... Siinäpä tuli koko viikon muuttuneet reenit tänne päiviteltyä.. luulempa ettei painot nyt vähään aikaan tuosta kasva nii ei varmaan oo tältä saralta paljo postaamista muutamaan viikkoon.. Kateellisena oon katellu salilla ku pojat vaihtaa ohjelmiisa myös vaikeempia liikkeitä.. mie tiedustelin tuolta "personal treineriltäni" kans uusia juttuja, mut se sano että niin kauan ku näillä etenee näin hyvin nii uusia ei oteta käyttöön... ei saa kuulemma käyttää kaikkia kikkoja näin alkumetreillä.. vasta sitten ku alkaa nykyset toimet junnaamaan liiaksi... On se ajatellu kaikkea.. fiksu mies!

Totesin myös tänään että vaikka syön kaloreita reippaasti yli normaalin tarpeen on nälkä seurana ihan jatkuvasti... Maha senkun kurisee vaikka annokset on isoja ja niitä saa usein... oiskohan tämä muutos  tulkittavissa silleen että ne kalorit menee ainaki sinne minne pitääki ku painoki vaikuttas olevan laskussa..  homma tosiaan toimii, jopa minulla! Tässä vaan pikkuisen jänskättää että miten siitä diettikauesta pitäs muka kunnialla selvitä ku nyt on ahtanu ku nälkänen norsu, ja sitte tiputetaan  yhtäkkiä melkosiin hiirulaisen annoksiin?

Tässäpä muuten asenteella sanotettu suomi kappale.. väkisin vaan mietin että oisko tässä ruutia enemmän jos ois ollu rokimpi sävellys ja laulu?

Mut seuraavaksi on vuorossa päiväkahvien särpiminen ja sen jälkeen tämä muikkeli kellahtaa sohvalle parin tunnin päikkäreille... sitä onnee on koko viikko jo ootettuki..  Mukavaa viikonloppua lukijani!

ÄÄääähhhh kun tulee tylsiä postauksia kun minä laiskimus en oo keksiny mitään kivaa kuvattavaa... saatte siis tänäänki tyytyä näytteisiin miun MP3-soittimesta kansiosta nimeltä: "ähellys musaa"..

Eilen pidin siis viikon ainoan aerobisen joka piti sisällään reilun tunnin reippaan kävelylenkin. Ihanaa laittaa läpät korville ja hilipasta raittiiseen ilmaan ja antaa ajatusten tulla ja mennä miten huvittaa. Yksi lenkki viikossa tuntuu tosi vähältä mutta maaliskuulla siihenkin tulee muutos. Nyt laitetaan kaikki energia saleiluun..

Tänään ähelsin:

selkä:

Ylätalja: 2X6 30kg 1X6 35kg

Alatalta: 2X6 25kg 1X6 30kg

Soutu kontaten: 1X6 12kg käsipainolla  2X6 15kg käsipainolla

selän ojennukset: 3X12 10kg lisäpainolla

Vatsat:

Vatsapenkki: 2X30

Vatsarutistus: 2X15 15kg

Kotona huomasin että työpäivän aiheuttamat virheasennot ja saleilu oli saanu aikaan mielekkään tuntosen lihaslukon tuonne yläselkään.. Illalla saa kanssanisäkkääni aukoa jumin jos en itse sitä venyttelemällä ja kipukoukulla saa hölläämään..  Huomenna onkin viikon paras päivä.. perjantai!

Radiosta tarttui tällä viikolla korvaan tää renkutus... The Sounds on vaihtanu tyyliä niin reippaasti etten osaa sanoo tykkäänkö tuosta vai en..  kertsin juutas jää päähän kyllä soimaan uuestaan ja uuestaan... Mahtaa olla loppuun kuluva biisi siinä missä kaikki muutki uusista musanikkarien tuotoksista..  Miksi radioitten pitää soittaa puhki ihan kaikki kappaleet? kohtuus kaikessa ois hyvä mun mielestä tuossaki..

Kaikkeni yritin rojektini etenemiseksi tänäänkin:

Olkapäät:

Pystypunnerrus: 1X6 8kg käsipainot, 1X6 9kg käsipainot, 1X6 10kg käsipainot

Viparit sivulle: 2X6 6kg käsipainot, 1X6 7kg käsipainot.

Viparit taakse: 3X6 6kg käsipainoilla

Epäkkäät:

Koharit: 3X15 15kg käsipainoilla

Ojentajat:

Ylätaljassa tangolla (apina-otteella): 3X6 15kg

Käsipainoilla koukistus taakse istuen: 3X6 5kg käsipainoilla

Taljassa naruilla: 3X6 20kg

Eilinen rinta-hauistreeni tuntu vielä melkosesti jäsenissä vaikka muistin peräti venytelläkki.. Tännään sain kummiski mukavan poltteen ojentajiin, avokille oon valitellu sen puuttumista.. Ilmeisesti oon nössöilly painoissa tähän asti koska kuumotus alko viimesten narusarjojen aikana ku tohin koittaa lisätä 5kg edelliseen kertaan verrattuna.. Kannatti.. 20kg liikkui irvistellen mutta onnistuneesti.. ihan niinku pitääki.

Sellaista tänään... Nyt unille!

Alotin vielä ennen maaliskuulle aiottua diettiä lyhyen rankemman salijakson tänään... Oi riemua kun saa lyhentää sarjoja ja painaltaa lisää kiloja ähellykseen.. Hommanihan on vielä onnettoman lapsen kengissä mutta vielä joskus.. vielä joskus ehkä jo kuntoa riittää..  Onhan tässä loppuelämä aikaa? Pitää osata iloita pienistä edistymisistä niin jaksaa yrittää jatkossaki..

Tämän päivän rimpuilujen perusteella tulen nauttimaan tulevista viikoista oikein kovasti.. saan syödäkkin vielä entiseen malliin suuria määriä ihan huoletta..

Rinta:

Penkkipunnerrus: 3x 6 20kg

Vinopenkki: 3x6 20kg

Flyerit: 3x6 7kg käsipainoilla

Hauis:

Penkillä: 3x6 9kg käsipainoilla

Hammer: 3X6 10kg käsipainoilla ( tässä kohtaa ihmeekseni tajusin että jaksan nostaa yhdellä haballa painon joka vielä hetki sitten lillui ja löllyi vyötäröllä ja persuksissa... )

Vatsat:

vatsapenkki 2x30

vatsarutistus 2X15 15kg

Uusia ihania biisejäki on putkahellu reenailun ratoksi :

Käytin muuten muruseni katastusmiehen arvioitavana.. vikalista oli niin lyhyt etten osannu olla pahoillani vaikkei hyväksyttyä leimaa saatukkaan.. pikkusen hitsaamista ja takapönttö vaihtoon.. ite ku olin diagnosoinu melkosen pitkän ja kalliin vikalistan.  Nytpäs on aikaa korjailla niitä muita pikkuvikoja pitkin vuotta kun leima heltiää näillä parilla korjatulla seikalla. Me so happy!

Ihanaista viikkoa kaikille teille!

Mistä johtuu että euroviisuihin ei valita yhtään oikeesti hyvää kappaletta? Tää on kohtalaisen potentiaalinen ehokas (jos ei ota huomioon aivan naurettavaa ulkoista olemusta) mutta... jos tästä genrestä aletaan artisteja kattomaan niin suomihan on maailmalla varsin arvostettu rokin  saralla että tasokkaampaaki ois ihan varmasti tarjottavana.. miksi oi miksi me nolataan ittemme vuojesta toiseen? ei oo ihme ettei oikeesti hyvät artistit ees halua osallistua koko karsintoihin maineensa säilyttämiseksi..

Ajattelin jakaa kanssanne kotikontujeni karun mutta niin ihanan maiseman... tuonne jää aina niin ikävä ku sieltä joutuu kaupunkiin takas tulemaan..

Taustamusaa unohtamatta...

Viikonloppuna räpsin kuvia pitkästä aikaa niin paljo että kamerasta loppu jo akkuki. Mielikuvituksen ku päästää irti ja lähtee silmät auki ulos niin löytää aina vaan uusia ja uusia juttuja ihasteltavaksi.. ihmeellisiä yksityiskohtia ja muotoja.. valoja ja varjoja... kimallusta ja niin monenlaisia pintoja.. Se sininen hetki ku kaikki on sinistä unta ja miten lumi ja jää kuorruttaa kaikki luontoon kuulumattomatki jutut yheksi kokonaisuueksi... se on miun mielestä sellasta ihanuutta ympärillä jota ei kaikki vaan nää.

Ja nämä elämykset ei tullu taltioitua ihan vaivatta:

Kylläpä se roppa ottaaki avosylin vastaan plussakalorit ... On nimittäin pikkasta vaille paljo turvokki olotila.. Näin äkkiseltään roimasti lisääntyny syöminen on saanu muutamia kilojaki hiipimään takas ja sekös morkkiksia aiheuttaa! Valittelin tässä yhtenä iltana että tunnen itteni  kamalaksi pötykäksi...  Avokki tuumasi siihen että voin hyvin syyä vähemmänki olotilojeni mukkaan... Ei tää oo nii vakavaa kummiskaa kuha kaloreita tulee sen verran riittävästi yli tarpeen että reenit kulkee yhtä mukavasti ku nyt. koska nyt nimittäin kulkee!  Lihakset on vielä nii onnettoman pienet nii ei ne tartte sitä ravintoo ylettömiä määriä kummiskaa. Onpahan sitte vähemmän kiloja karistettavana kesäkuntoon äkistellessä..

Tässä taidonnäyte tän päivän mätöstä:

Niin, ja se hilavitkutin! Meiän uusi lelu nimittäin.. enpäs kerrokkaan vielä mikä se on ja mihin sitä käytetään...  saatte yrittää arvata ensin!

Sen verran vinkkiä voin antaa että se painaa n. 4kg,liittyy moottoriurheiluun, tuunaamiseen ja lihaskunnon parantamiseen..

Tää poistuu taas korpeen puu- ja lumitöihin jotenka toivottelenki kaikille nyt jo oikein mukavaa viikon loppua!

Nyt nimittäin pöhisee vasta asennetut joululahjat muruseni jalkotilassa.. Mentiin eilen ukkelin työpaikalle lämpimään talliin vetämään tarvittavat johot ja piuhat konehuoneesta sisäpuolelle.. tai niin noh... mie toimin seuraneitinä ja isäntä teki työt.. sehän oli lahjan idea..  Kerkesin mie lisäillä nesteet jäähyttimeen ja pissapoikaan..  Öljyt oli kans jääny neitiltä tarkastamatta vähä liian pitkäksi aikaa ku keikuttiin jo minimin alarajoissa.. Avokki pauhasi että ei mamma näin, ei näin!  Piti kipasta kaupan puolelta täytettä.. ens viikolla oisi sitten haettava vikalista konttorilta... asennoiuttu on jo remonttiin ku auto on tosiaan jo vanha ja paljo ajettu.. 

Samalla reissulla avokas voiteli suksensa kun siellä ammattilaisten tilat on käytössä.. tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta mielenkiintosta seurata kun ei ite oo moiseen koskaan joutununna.

Sieltäpä suuntasimme salille.. jossa rykäsin sparraajan innottamana rinta-, hauis- ja vatsareenit 45minuuttiin ku normaalisti niihin menee se reilu tunteroinen... Mukava oli kuulla että kehitys on ollu odotetun laista..  On tärkeetä että mies käy aina välillä kattomassa tilanteen ku hankalahan miun on itellä sanoo miltä se tekeminen näyttää.

Saleilun jälkeen maistu kyllä koti-pitsan pariloitu kana-kozone ja pepsimaxi... nam nam!  Oli kyllä kiva päivä...

Tein vähä muutoksia lisäravinne ja vitamiini syömisiin.. Tässäpä viimesimmät tuomiset luontaistuotekaupasta:

Elikkä E-epan merkki vaihtu välillä, D- vitamiinit muuttu vahvempiin ja niitä menee leijonan annoksia aamulla ja illalla.. loput vitamiinitarpeesta täyttää tuo mivitotal nestemäisenä ja iltasin otan tuota magnesium-sinkki valmistetta.. vaikuttaa miulla ainaki unenlaatuun ja palautumiseen ihan törkeen paljo. Eron huomaa olossa heti ku vertaa miedompiin tuotteisiin. Vihree tee kapseleita otan yhen päivässä edelleen. Suurin muutos on kuitenki tuo palkkari joka on järeempää ku se tähän asti käytetty fastin dietmixi.. Tuo ku sisältää hiilareitakin niin se jo helpottaa sitä mun syömis urakkaa kaloreitten haalinnassa...Makuna oli minttusuklaa.. maistuu minttukaakaolle..    Mietin jo tulevaa sen verran että voisipas ottaa mukaan myös jonku herajauheen juotavaksi iltarahkan sijaan/kaveriksi. Esim reissatessa ei jaksa nuita rahkapurkkeja aina roudata...

Investoin myös oman shakerin.. ollaan tapeltu yhestä yhteisestä avokkaan kanssa tähän asti että oli se jo aikaki..  ja ensviikolla herkuttelen parilla dietmix välipalapatukalla matkalla salille.. kumma on jos ei paukut riitä...  Avokkaan itelleen liian pieneksi käyneitä t-paitoja on miun mukava pukee salille ku ne alkaa kiristää minuuki hartioista... vissiin meiän perheessä jouvutaan pian vaate ostoksille...

Voitteko muuten kuvitella että se paljon kohuttu makeis- ja virvoitusjuomavero on nostanu palkkareitten ja proteiinipatukoittenki hintaa? Eikö sen uuen verotuksen tarkotus ollu nimenomaan kannustaa ihmisiä pitämään itsestään huolta ja syömään terveellisemmin? Niinkö ne herrat siellä luulee että me lihaskuntoilijat makian himoon nuita jo ennestään hintavia pussukoita kotia kannetaan...  jotensakkin miut valtasi epäuskonen tyrmistys ku tuo tuli puheeksi myyjän kanssa... uskomaton tää meiän valtio.. 

  Mut Blaken uusiin sointuihin toivotan teille mukavaa sunnuntaita:

Wolot kaakkoon! No siis eka ohhoh jo tosta biisistä... Britney saanu jottain aikaseksi..  Tykästyin tähän vaan siksi että jotenki saan tästä mielikuvan: tuunattu vanha teinikosla, hirmuiset poppivehkeet ja ämyrit, kuuma kesä ja itse istumassa wunderbaumin tuoksuissa takapenkillä biliksen pyörteissä.. kenties käessä joku ihana uus kesäsiideri... mihin se nuoruus katosi???  Pitänee lahjoo ensi kesänä joku tuttu teini kloppi kuljettajaksi autoineen että saa vanha vielä fiilistellä..

Toinen ohhoh...

Eilen oli kertakaikkisen kurja päivä..  kaikki alko mennä päin mäntyä jo aamulla niinki pienellä jutulla että puuro kuohui yli äyräitten kun sitä unenpöpperössä siinä puoli viien tietämillä sohlasin keitellä..  Siitä se alamäki jatkui töissä sitä tahtia että päivän päätteeksi työnjohtaja tuumasi tuntilappuani kuitatessa että: sinuapas onkin tänään täällä rääkätty... Siinä jo arvoin salia kohti tallustaessa että jätänkö väliin koko homman ku ei tänään mikään tunnu onnistavan.. Tiesin kummiski morkkiksen iskevän viimestään kotiovella jos nyt laistasin ohjelmasta vaikka mielessäni olin jo tuhoon tuominnu koko reenit..  Mutta kuinkas kävikään? parempaa jalkarääkkiä en oo vielä koskaan suorittanu ja tuntuma oli vähintäänki voimakas.. askelkyykky taittui 12,5kg käsipainoilla ja enkat paukku painoissa kaikkien muittenki kohalla.. jopa tangon kanssa kyykätessä...  sitä ei aina muista (anteeksi kielenkäyttöni) sitä vitutuksen voimaa kun on aikeissa luovuttaa...  

Päivä paraniki kummasti ja loppuillan venyttelin koipiparkoja hymy naamalla..

Toinen iiiiihana iiiihana terapia uutuus tälläsiin päiviin tulee tässä...

Talvista viikonloppua! älkää paleltuko!

Viime viikolla tiedotusvälineet kerto ikäviä uutisia Kari Tapion menehtymisestä. Ite menetin rakkaan isän yllättäen ihan vähän aikaa sitten ja siksi toisenki tervaskannon poistuminen keskuudestamme kolahti yllättävän paljo.

Molemmat oli samaa ikäpolvea: suoraselkäsiä, uutteria ja rehellisiä, arvossa pidettyjä työläisiä. Molemmat myös lähti toivomallaan tavalla: saappaat jalassa.  Minun mittapuussa tuota parempia miehen malleja ei olekkaan. Nykyaikana ois monella oppimista näiltä konkareilta. Meille isä opetti kotona jo pienestä pitäen että mitään ei saa ilmaseksi, töitä on tehtävä jos mielii jotaki saavuttaa.  Ja töitä on aina riittäny.

Kari teki muuten keikkaa verokortilla, maksaen veroja melkoisesti veroprosentin ollessa huimat  55.. kysyttäessä tästä hän totesi aina että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ei oo ilmasia, hänkin käyttää terveydenhuolto yms palveluita ja haluaa siksi maksaa oman osansa..  Viimeisen parin kk aikana Kartsa teki n. 30 keikkaa joten kyllä siinä on tullu kustannettua palveluja vähä muillekki kansalaisille. Kari oli tunnettu siitä ettei hipsiny keikkailtuaan takahuoneeseen muitten artistien tapaan vaan rantautu juttelemaan ihmisten joukkoon ja huomioimaan fanejaan. Siksi siitä tykkäski kaiken ikäset.

Ei voi ku kunnioittaa ja arvostaa heikäläisiä.  Niin ja toivoo kovasti että ite vois tehä ees jotkut asioista matkansa varrella yhtä hyvin.

Tännään mulla oliki luxus päivä elikkäs pekkanen.. Nukuin aamulla ruhtinaallisesti puoli yheksään kun normaalisti herätys on arkiaamusin siinä 4.15..

Puin päälle lempivaatteet 4v takaa... ne ei nimittäin oo MAHTUNU päälle ainakaan 3v... van nytpä mahtuu. En vois olla onnellisempi ku olin näitä peilatessa..

Join kaffet, nakkelin naamaan aamupuuron (keitolla ja raejuustolla) ja painelin salille..

Menomatkalla kävin varaamassa maanantaiksi kampaajalle ajan ja ostelin samalla itelle törppöjä.. oli tullu ihanan tuoksusia uutuuksia wellalta!

Salilla otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lopultakin sen seisaaltaan kyykkäämisen tangon kanssa. Se luonnistu ihmeekseni kyllä yllättävän hyvin ku laitoin pehmusteen niskan taakse. Tosin painot laitoin ihan minimaaliseksi koska tekniikka tuntu pikkasen epävarmalta niin keskityin enempi siihen puhtaaseen suorittamiseen.

Muissaki liikkeissä jouvuin kyllä ponnistelemaan tavallista enemmän koska tunsin ihan selvän magnesiumin puutteen ropassa.. ei oo kyllä kiva olotila..  Ilmeisesti se 2-3 kertanen annos suositukseen nähen on edelleen riittämätön ku reeniä on lisätty koko ajan pikkuhiljaa. Kotimatkalla kävin siis ostelemassa täydennyksiä lisäravinteisiin. Sinne meni taas toista sataa euroo.. Mut yhtään ei harmita koskapa ennen vanhaan oisin herkutellu, ryypiskelly ja kantanu hiellä ansaitun palkkani kylän kapakoihin eikä sama summa ois riittänykkään..

Meiän koti alkaa näyttää melko kirjavalta ku kahen ihmisen mömmöt täyttää kaikki paikat..

Näkisittepä jääkaapin kauppareissun jälkeen ku molemmat syö ku hevoset... voe sitä rahkapurkkien määrää...

Tänään söin lounaaksi kasvissosekeittoa ja keksin tehä wrapin tonnikalasta, mausteista ja munan valkuaisesta... namskista..

Hirmuisesta syömisen määrästä tulikin mieleen mainita että koitin varsin entisiä lempifarkkuja 3kk takaa...

Eivät kovin mairittelevat enää vai mitä?

Suoritin myös ensimmäisen kuvaussession jotta voin seurata omaa kehitystä. kuva kun kertoo enemmän ja ihmisen muisti tuppaa olemaan heikko.. Punnersin hiki hatussa ennen kameraan tarttumista ja kuvatessa yllätys oli ihan positiivinen..

Minulle on kasvanu olkapäät ja pieni mutta olemassa oleva habanderi..  epäkkäistäki on pienen pieni havainto.. Takapuolella ei enää kasva niitä viehättäviä lökkiä jotka tursuaa aina rintsikoitten ympärillä...   Etupuolelta lisäläskit on kuihtunu ja penkkipunnerrus lienee muovannu rintamusta myös.. käsissä on vielä liikaa tuolla alapuolella mutta hyllyviä löllökäsiä ei enää ole (eikä tule!) .. Tästä on uskoakseni hyvä jatkaa. 

Toivottavasti saan teille lähiaikoina myös tattoo aiheisia postauksia.. aattelin nimittäin kaivaa koneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta ja testailla josko inspiraatio myös kädentaitojen reenaukseen ois palannu.. Urheilu on vieny nii mennessään ettei oo ollu aikaa tai voimia enää sitä hommaa opiskella. Vielä sekin haltuun otetaan.. Omaa mentoria vähän kaipaisin niin oisi joku jolta saisin vinkkejä kysellä. Kantapään kautta itsekseen opettelu on vähän turhauttavaa.

Päivän örinävideon saattelemana toivotan teille oikein Ihanaa viikonloppua!

Tämä on fiilinki nytten... Ahistaa ku kaikilla muilla alkaa olla omistuskämpät tai talot ja kesämökkiki vähintään seuraavana hankintalistalla.... Myö tollukat ku on vaa jollotellen nautittu harrastuksista ja  elämästä nää yhteiset vuojet ilman asuntosäästöjä tai muutakaan tylsää ja aikuismaista juttua... 

Viime viikolla tuli kuiteski taas muistutus tästä vuokralaisen veemäisestä asemasta... isännöitsijältä tuli lappu ja kehotus siivota hyvin sillä asunnot tarkistetaan kosteusvaurioitten varalta ja muutenkin tuo yleinen siisteys tutkitaan... Huoh.. onhan se hyvä että tarkistetaan ettei vaan mikään home missään muhi mutta tää on kumminki meiän koti nii tuntuu jotensakkin kornilta että tänne tulee päivällä ku ollaan töissä, joku ventovieras omilla avaimilla nurkkia syynäämään.. Soitettiin kyllä huoltomiehelle että kun kerran täällä käytte niin korjaatteko samalla pari muutaki rempallaan olevaa kohtaa.. niin ja että täällä on kissoja kolme kappaletta, ois suotavaa että niitä ois yhtä monta vielä käyntinne jälkeenki..

Oon ottanu siisteyestä nyt kauheen ressin ja alotin puunaamisen jo sunnuntaina.. tänään jynssään vielä kaikki maholliset paikat viimesen päälle.

Loppujen lopuksi vuokralla oleminen on jumalattoman kallista ainaki näin ku ei mitään asumistukia tai muutakaan valtiolta saaha vaan kaikki menee omasta palkasta.. Ollaan toki siitä onnellisia että ite itsemme elättelemme olematta riippuvaisia muusta kuin työn jatkuvuudesta. Mutta vuokranantaja napisee asukkaille jatkuvasti liiasta veden käyttämisestä, jätemaksuista, lämmityskustannuksista jne.. veden painetta on säästösyistä rajotettu eikä meillä lämpene patterit oikein talvellakaan kun se on nii kallista...

Naapurit juoruaa, kyylää ja möykkää... KAIKKI nimittäin kuuluu.. ja sitte jos hyvin käy nii napisevat siitäki ku lähen ennen kukon pierasua töihin tai että ukko polttaa parvekkeella tupakkaa ja haju leijuu heitin nokkiin... yms yms yms..

Miksi me maksetaan vuokraa kun sillä ei saa muuta kun luvan hengailla täällä kytättävänä?!? tahtoo ison asuntolainan ja oman tönön ja SASSIIN!

tulipas pitkästä aikaa papapapapapapatus-postaus.. jouvatte lukkee välillä mun kenkkuiluaki..

Siistiä keskiviikkoa!!!