Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
kolmekymppisen eläintenhoitajaksi opiskelevan tuuliviirin jorinoita. Innostun suunnattomasti milloin mistäkin ja uskon tuolloin löytäneneeni sen ihan oman juttuni jota en lakkaa tekemästä koskaan.. Hyvinkin pian voin kuitenkin taas innostua jostain muusta. Mielenkiinnon kohteet siis tulee ja menee, vain rakkaus rokkiin ja eläimiin näyttää seuraavan läpi elämän. Niin ja kaikenlainen luova hulluus ja käsillä räpeltämisen himo. Tervetuloa Hitleriinan maailmaan, jätäthän kommenttia ilokseni vierailessasi. wink
kävijät syyskuu 2010 --->

Kahvia ja äitienpäivälahjoja..

Siskoni piipahti tuossa yllättäen kylään ja me kun ei itse olla kahvileivän syöjiä (tai minä olisin liikaaki ja siksi niitä ei meillä ikinä oo) niin siinäpä jykkäski tenkkapoon että mitäs ihmettä sitä kahvin kanssa tarjoaisi.. Onneksi löysin epäterveellisten välipalojeni-kätkön kuivakaapista ja sain jotain tarjolle...

Höpöteltiinki siinä kaffitellessa että myslipatukkahan onki huomattavasti vähäkalorisempi ja terveellisempi kahvipöytään kun esimerkiksi pulla, ja maistuuki ihan hyvältä... Näitä täytyy melkein alkaa vakituiseen pitämäänki ainaki naispuolisten vieraitten varalta jemmassa. Säilyvät pitkään ja  tulee itselläkin näitä syötyä.

Tein äitienpäivälahjaksi tänä vuonna tyynynpäällisiä:

Nämä 40X40 kokoiset sai Anoppi. Hänestä tuli ihan vasta mummu ensimmäistä kertaa nii ajattelin että kunnon Ulla Taalasmaa-kuvio sen olla pittää..

Oma äitini sai siniseen olkkariinsa hyvin passaavat kesäiset kukkatyynyt kokoa 60X60:

 

Tein myös tölkinnippeleistä vielä yhden pannunalusen kun aiemmat vaaleat oli kuulemma varovaisella käytöllä etteivät vaan likaannu... Tämän päälle voi mustan valurautapannun laskea ihan huoletta.

Säästin rahaa ja luontoa enkä käyttänyt lahjapaperia... AIkuisilla tuskin on samaa viehtymystä lahjapapereitten repimiseen kuin lapsilla..

Viihdyin äitienpäivän vierailulla melkein viikon, siellä oli jo kevät aluillaan niin leikin taas luontokuvaajaa..

Melko karuahan se vielä on kun ei juuri viheriöi..

Takapihan uimaallaskin on vielä täynnä talvenlumien sulamisvettä ja lehtiä. Mutta tässä uidaan kyllä jo kk päästä.

Melkoinen surina ja pörinä kyllä täytti kaikki puskat kun mehiläiset ja muut oli tohkeissaan siitepölyn kimpussa...

Ojassa molski vesimyyrä.. ristin sen ihanaksi karvapyllyksi kun näin sen uimassa ja viputti mennä niin ilosesti. Neitiki huomasi sen ja jäätiin kuuntelemaan sen liikkeitä pitkäksi aikaa.

Sitten lähdettiin saalista etsimään kuivemmista paikoista..

Flexissa ei ihan riittäny narua niin pitkälle metsään ku nirppu ois halunnu...

Mutta halkopinon alta ja pitkästä heinikosta me saatiin kyllä ihan tarpeeksi saalista..

Neiti on napannu tänävuonna valjaissa päästäisen ja melko monta sisiliskoa.. Tai no itseasiassa sisiliskon häntiä.. ne peijoonit ku tiputtaa häntäsä kiemurtelemaan ja sitte heittäytyy muka kuolleena liikkumattomaksi.. menee Mirkkuun ihan täyestä ja sitte se polleena telottaa sitä hännäntöpöä..

Limaista mutta maukasta?!?

Ja sitten uutta saalista vaanimaan...

Äitin vanha seitsen varpainen Murhe-kissa seuraili huvittuneena meiän puuhia..

Muutama päivä kaupunkiin paluun jälkeen saatiin kuulla että Murhetta ei enää ole..  Ei tiietty mikä raukalle yhtäkkiä lienee tullu.. Vanhahan se oli mutta pihapiirissä on kyykäärmeitä ja joku on saattanu myrkyttää vaikka hiiriä kun oireet täsmäsi myrkytykseen.. Iso aukko jäi kun vanha vaari meiät jätti.. Sen verran oli valloittava ja persoonallinen tapaus että suru tuli puseroon kaikilla tästä uutisesta..

Isän vasta pois mentyä toivon että löydämme äidille seuraksi  uuden eläinystävän vaikkapa pienikokoisesta koirasta (saa vinkata jos joku tietää hyvää kotia etsivää turrea, ei tartte olla pentu mut nuori kuitenki jotta on iloa pitkään). Jollei sopivaa löydy, saattaa olla että meiän neiti muuttaa maalle ainaki joksiki aikaa seuraa pitämään. Hää kun on oppinu meiän tuolla maalla reissatessa käymään ulkona valjaissa tarpeillaan, ei tartteta hiekkalaatikkoo siellä ollenkaan.

Iloisempiin aiheisiin siirtyäkseni näytän teille herkkuhampparin joita väsäsin MM-kisojen ja kiekkokullan(!) kunniaksi.. Oli kyllä hieno voitto ja kisat Suomelta yleensäkkin!

Slurps! Ja jenkkakahvat kiittää ja kuittaa... Kunhan nyt eivät pilaisi tätä fiilistä tuolla liialla hösöttämisellä ja hehkutuksella... Ainakin ne Leijonien voitonjuhlat oli nii ärsyttävät että en saattanu kattua ku pätkiä ja harmitti että Pasila peruttiin sen örvellyksen ja alaarvosen hoilaamisen takia.. pah..

Mutta nyt tämä lähtee nostattamaan pyöräkuumetta ja kiertelemään sen alan tarjouksia..  Avokas väittää että mulla on pakkomielle.. polkupyörän saamisesta ja sillä ajamisesta.. keskustelu kääntyi jotensakkin niin että tapaturmaalttiina henkilönä tarviisin myös apurattaat ja mahollisesti varasuunnitelman vesistöjen läheisyyessä kulkeville pyöräteille..

itse ehotin vielä jotain pärisevää juttua takarenkaaseen ja pitkää viiriä tarakalle heilumaan että näyn ja kuulun varmasti...


Mukavaa viikon jatkoa!

Edistystä...

6vk ja kokonaispudotus 6.1kg... alun huiman laskun jälkeen painon putoaminen on tasaantunut vajaaseen kiloon viikossa. Olen oikein tyytyväinen...  Laskelmieni mukaan tänä vuonna vielä saadaan juhlia 10kg:n karistumista... sen nimittäin päätin että sen etapin kohdalla hankin pullon kuohuvaa itelle ja rakkaimmille tukijoille... 

Juhlista puheen ollen, viikonloppuna käytiin kaverin synttäribileissä ja herkkuja ja juomia ei tarjolta puuttunut. Onneksi sain ymmärrystä osakseni eikä kukaan paheksunu mun vesi linjalla pitäytymistä... saivatpahan muutamat minusta kuskin autoineen kaupan päälle.. Pääsihän sitä toki joku uskollinen "epatto"-ystäväni leikillään tuumimaan että olen "nihkeä" tyyppi kun en osaa juhlia.. Ja että olen tylsä kun asetan treenit etusijalle.. mutta se nyt ei minun tahtia haitannu. Juhlakalu kun tiesi etukäteen jo  miten tärkeää tämä minulle on ja halusi osallituvan tärkeään iltaansa selvänäkin... kehaisipa ukkoniki siihen ihan ääneen että minullahan on selkärankaa enemmän ku heillä muilla jotka humaltuu. Piti ihan myöhemmin kiitellä kotona että ku nii nätisti minuu puolusti. Oikein hauskaa oli! Kapakoihin en kyllä matkaan lähteny vaan poistuin puolilta öin kotia nukkumaan koska mielessä siinteli jo aamun kuntosaleilu... Mukava oisi ollu pitempäänkin mukana riekkua. Kiitokset vielä tätäkin kautta ihanasta illasta..

Seuraava aamu palkitsikin illan pidättäytymisen paheista... Vaaka näytti -600g.. Oon huomannu aiemminki tuon että jos yhtään miettii hairahtumista mutta pysyy lujana houkutuksista huolimatta, niin paino onkin seuraavana päivänä tippunu.. Voi olla että kuvittelen mutta kukapa tietää josko se toisten mässäilyn näkeminen saa oman elimistön polttamaan energiaa vieläki enemmän.. höperöltä teorialta kyllä kuulostaa mutta ainaki sillä ajatuksella ei tule lipsuttua kun tarjolla jotain on...  

Vielä pitää avautua poikkeuksellisesti aiheesta josta lupaan olla koskaan enää mainitsematta koska tämä on varmasti jo sohasu ampiaispesään..

Nimittäin BB... aiempina vuosina on löytyny porukasta edes joku tyyppi jonka takia on innostunu ohjelmaa seuraamaan... nyt on mukana vaan muutama "normaali" ihminen jolla on NORMAALIT ELÄMÄNARVOT... ihan oikeesti jos meiän nuoriso seuraa tota ohjelmaa ja ottaa vaikutteita tuosta poppoosta jolle bileet, itseruskettavat ja kauneusleikkaukset on ainoo keino elää niin mitä meiän isänmaantoivot tulee olemaan 10 ja 15v päästä?!? Nuista ku ei tunnu monikaan tietävän ees seksuaalista suuntautumistaan ja humalassa mitään sääntöjä mistään ei ole...  Minusta nuoriso kasvaa kieroon tälläsillä vaikutteilla...  Kyllä, minusta nykykasvatus ja maailman meno edesauttaa sitä että teineistä tulee bi-seksuaaleja ja ties mitä... Vähemmästäki niillä polosilla on pää sekasi.

Mie oon korvesta kotosin ja tunnen itteni jo vanhaksiki tässä nykymaailman menossa... jotenki tuntuu että bb:n seuraaminen jatkossa aiheuttaa mulle enemmän tympääntymistä ja mielipahaa sen mainostamansa viihteen sijaan. En aio kyllä vakituiseen hilautua telkun ääreen niinku ennen vanhaan aina sunnuntaisin... Siihen helevatan kiljumiseen olin kypsä jo edellisinä vuosina. Edes juonnot ei oo mun mielestä siinä talk-showssa luontevat ku Vappu on korvattu...  tällä uudella on kyllä ihan liian suuret saappaat täytettävänä ja se kyllä näky eilisessä ohjelmassaki.

No niin, se siitä... kalkkis ei avaudu tästä aiheesta enempää..

Jotain positiivistaki.. huomasin nimittäin aamulla lenkkipolulla että ruska hiipii pikkuhiljaa metsiin.. näkyy jo aavistuksia tulevasta väriloistosta.. On tämä syksy ihanaa aikaa...

Mukavaa viikon alkua!

surisevia juttuja..

On pitänyt jonkun aikaa jo esitellä kauan ootetut uudet koneet... halvalla ei tosiaan päästy mutta laadusta maksaa ihan mielellään. Samalla tilasin varaosia vanhoihin koneisiin, uuden muuntajaboxin ja muutakin pikkusälää ja tarviketta. Syy tähän "kiireisyyteeni" jotta en oo postaamaan ees joutanu on tämän näkönen:

toinen kausi on jo varattu heti julkasun koittaessa ja sitä ootetaan saapuvaksi nyt kieli pitkällä.. loistava mutta äärimmäisen addiktoiva sarja! Tuon joka jakso päättyy sellaseen koukkuun että ottaa päähän oottaa viikko seuraavaa jaksoa telkkarista.. (itse kun en nettipiratismia harrasta). siinä vaiheessa ku Sookien kiltti ja ihana isoäiti (jonka ei mun mielestä ois tarttenu delata ollenkaa!) lahdattiin yhen jakson lopussa, mun mitta tuli täyteen ja tilasin molemmat boxit. Loppuu se kituminen ja ratkasujen piinaava oottelu. Jenkeissä on mennyt jo kolmaskin tuotantokausi joten onneksi katsottavaa riittää tulevaisuudessakin.

 

Uudet beibet.. kyllä nyt kelpaa suruutella taasen..

Toinen kiirettä aiheuttanut juttu on kamala autokuume joka nyt pahimman bertan poismenon aiheuttaman järkytyksen jälkeen on vahvana heränny..

Koneella tulee kaikki vapaat hetket metsästeltyä "sitä oikeaa" bertan tilalle..

Vuoropäivinä rakastun johonkin äärimmilleen tuunattuut mankeliin mutta avokas onneksi takoo päähäni järkeä ennen kuin otan luurin käteen ja ehdin soittaa siitä..

Sillä kun kohtaus menee ohi, palautuu mieleen bertan kanssa eteen tulleet teinimankelien ongelmat. Katsastusmiehet  valittettavasti rakastaa syynätä ja etsiä vikoja näistä "rakennetuista" romuista..   Valitettava tosiasia on myös se  että ellei rahaa ja aikaa kasausvaiheessa ole riittävästi hellinnyt, sitä vikaa myös poikkeuksetta löytyy... kun auto puretaan kappaleiksi ja kootaan joksikin muuksi on olemassa riski että omistaja ei tee sitä yhtä hyvin kuin tehtaalla on alunpitäen tehty..(saati lain ja turvallisuuden sallimissa rajoissa).  Tuunatut autot on ihania ja persoonallisia ulkonäöltään  jos ne on tehty kunnolla, mutta harmitus kun suurin osa ei vain ole..

Bertta (rauha hänen muistolleen) oli  väsätty juuri niin heittämällä että sen hankittuani ei kyllä ollu enää minkään näkösiä rahansijotus vaikeuksia muutamaan vuoteen.. kaikki meni siihen vanhaan rouvaan kun vasurilla väsättyä autoa alettiin laittaa edes ajon vaatimaan kuntoon.. (siisti ulkonäkö ei kumma kyllä riittänytkään pitämään sitä liikkeellä?!?) Sen jatkuvan reistailun tuoman vitutuksen ja lähestyvän katsastuksen aiheuttaman verenpaineen nousun muisteleminen, saa aikaan melkoisia kylmän puistatuksia vieläkin!

Päivinä jolloin taistelen halua erikoisemman auton hankintaa vastaan olen siis vakaasti päättänyt ostaa pienen ja tavallisen auton.  Oikein tyttöjen ja eläkeläisten suosiman pienellä moottorilla varustetun ja taloudellisen kotteron. Eivät syö paljon ja saa suhteellisen uusia hyvinkin edullisesti kun ei tuijota merkkiä tai valmistusmaata (ulkonäöstä nyt puhumattakaan). Sen verran turhamainen olen kuitenkin että vähien ajokilometrien lisäksi toivoisin löytäväni edes pienen ja punaisen auton..  Jos luovun kaikesta muusta katuuskottavuudesta niin kai olen ansainnut edes sen punaisena?

Eri asia sitten mikä se kosla loppupeleissä sitten tulee olemaan.. toivon mielenterveyteni ja perhesovun vuoksi että tämä jälkimmäinen järkevä valinta. Oisi se vaan mukava olla edes pari vuotta alla sellanen menopeli,  joka menee katsastuksesta läpi ilman suurempia rahan menoja ja itkupotkuraivareita...

sairasta päivää...

Niihä siinä kävi että kuumeen se ihan kunnolla nosti niin että terkkari passitti miut kotilepoon sairaslomalle... Nukkumisen välillä tein itselle jotain lämmintä ja mukavaa töllön tollotuksen lomassa. sekotin ronskisti kaikenlaisia jämälankoja ja tein vielä välillä isompaa neuletta että pinnasta tulisi mahdollisimman elävä ja värikäs.  Lopputulos olikin itselle mieleen ja isännänkin mielestä varsin lystikäs. Tein säärystimistä niin pitkät että ne tarvittaessa saa suorana reilusti yli polven mutta luulenpa että näitä tulee enemmän käytettyä tolleen kurtattuna. 

Hame ja nää on nyt sitte ollu koko ajan päällä kun en oo nokkaani ulos voinu pistää ja tuppaa palelemaanki koko ajan. siihen kun lisätään punanen nenä, kuumeinen olemus ja kampaamaton kuontalo kera vinksottavien rillien niin lopputulos on melkosen röllimäinen.

ois ees menninkäismäinen... <3

Tuo elokuva on muuten tosi ihana... onhan se kuvattukin tuossa lähikunnassa että kainuun korpimaisemat on kovin tuttuja katsoa.

Tässä vielä kuva eiliseltä kun mie juoksutin meiän mykrää ja se hävis salaperäsesti jonnekkin.. etin ja etin kunnes lopulta löysin, se oli menny kissojen raapimispuun koppiin ja tirsotti siellä kaikessa rauhassa. <3

Mur, en tuu täältä pois ku täällä on mukavaa!

Nyt kutsuu taas vaakataso  ja joku leffa seuraksi. joutais tässä jo parantua! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Reissuun..

Tänä lauantaina  herätys onkin vapaapäivänä harvinainen, nimittäin karvan yli kolme aamulla. Paikallinen neuletarvikeliike järjestää messumatkan Tampereen kädentaito-messuille. Hyvissä ajoin siis me käsitöiden fanittajat hyppäämme linjuriin ja lähdemme köröttelemään yön pimeinä tunteina ollaksemme perilla Pirkka-hallilla joskus puolilta päivin. Koko päivän perehdymme tämän vuoden hapatuksiin ja takaisin kajaanissa olemme vasta lähempänä keskiyötä. Kaikkea sitä näpräämisen rakastaja vapaa päivinään tekeekin.. Itse osallistun tämän kaltaiseen tapahtumaan ensimmäisen kerran elämässäni. Eniten odotan varmastikkin strömsö:n poppoon tarjoamaa ohjelmaa ja harmittelinkin kun Ratulan Anu Harkki onkin näytillä vasta sunnuntaina..  Mutta kuitenkin, jospa kaikki menee niin onnellisesti että sunnuntaina miulla on kerrottavana teille hauskasta reissusta ja ehkä jopa kuviakiii..

lisää infoa tapahtumasta:  http://www.kadentaidot.fi/