Mulla on nyt pari vappaata päivää koirahotellilta ja oon innolla kahlannu uusia ihania koirakirjojani. Meillä ei oo pakollisia hankittavia kirjoja ollenkaan määrätty mutta meillä aikuisina käytäntöön painottuvassa opiskelumuodossa on itsellä se suurin vastuu ottaa selville ja oppia asioita. Oon haalinu tämän puolen vuojen aikana jo melkosen määrän kirjallisuutta jossa on  hyödyllistä tietoa. Netistä löytyy toki paljo tietoo mutta se on kovin hajanaista eikä tosiaankaan ihan luotettavaa.



Koirakirjojen hankintaan kannusti muutama ongelmakoira nykysessä harjottelupaikassa, sillä niiden kanssa tilanne on käyny välistä jo melko vaaralliseksikin. Esimerkiksi puremaan on arvaamaton ja huonosti koulutettu hoijokki jo kerran päässy. Oon hoitanu suurikokosia ja kurittomina vaikeesti käsiteltäviä rotuja kuten dopperit ja saksanpaimenkoirat. Ihmeen moni labbiskin on ollu kertakaikkisen mahoton paikasta toiseen siirrettävä. On toki muistettava että koiratarha on kotikoiralle stressaava ympäristö äkkiseltään, ja me ventovieraat hoitajat saahaan tietysti sitä kaikkein "parasta" käytöstä kun oma omistaja ei oo paikalla. Tokihan koirasta näkee kun se on peloissaan tai uhkaava, mutta miten sitä lähestytään tai käsitellään on kyllä asia erikseen. Haasteet on varmasti oppimisen kannalta pelkästään hyväksi mutta tyhmäähän se olis 50 kilosen tai siitä suuremman elukan kanssa lähtiä käytännössä kantapään kautta oppejaan hakemaan. Onneksi 95% "asiakkaista" on helppoja käsitellä ja ne loput 5%:kin aiheuttaa ongelmia ainoostaan stressin tai pelkotilan vuoksi. Kyllä on heränny ymmärrys koiran koulutuksen ja oikianlaisen kasvatuksen tarpeellisuuen suhteen. Koiran pittää antaa olla koira, ei nostaa sitä lapseksi tai täysvaltaseksi perheenjäseneksi. Tuollasissa tarhaolosuhteissa nimittäin ne rajoihin tottuneet ja terveen itsetunnon omaavat yksilöt loistaa hyvällä ja rauhallisella käytöksellä. Välillä omistajat kuulostaa siltä että: "kun koiran takia ei voi tehä sitä eikä tätä eikä ainakaan tuota eikä voi minnekkään sen kanssa mennä muttei itekkään siltä minnekkään voi lähtiä.."jne jne jne.. Tuntuu sikäli järjettömältä että elläimestä on tehty itelleen se risti kannettavaksi vaikka se vois oikialla koulutuksella olla se kiva kaveri ja mukana kaikenlaisessa menossa antamassa sitä iloa. Koirapsykologia ja niitten käyttäytyminen kiinnostaa kyllä hirmuisesti ja siksi aionki perehtyä siihen vaikka tiiänki etten pieneläimiin ensivuonna opinnoissani erikoistu. Minusta tullee lomittaja, sen oon jo päättäny.Koirien ja kissojen kanssa touhuaminen on ihan mukavaa harrastuksena, mutta Ikävä kyllä niitten kanssa työskentelystä ei makseta palkkaa näillä leveysasteilla edes sen vertaa että sillä itsensä elättäisi. Maataloutta täällä on ja sen myötä tarvetta työvoimalle. Eläinsuojelutyö kyllä kiinnostaa että jahka asumismuotoni tästä kerrostalosta vaihtuu omakotitaloon, aion auttaa sijaiskotitoiminnassa ja muussa missä vaan voin ihan vapaaehtosena. Senkin tarpeen on tämän harjottelun aikana nähäny, ihmiset kun välittää hylätyistä tai huostaan otetuista eläimistä järkyttävän vähän.   Onneksi on olemassa eläinrakkaita ihmisiä jotka tekkee palkatta toitä karvasten orpojen avuksi.  Mukavaa tiistaita teitille, tämä lähtee nyt haukkaamaan happea yhden karvasen kaverin lenkityksen myötä!

PS: Sunnuntaina käytiin muuten ekaa kertaa tälle talvelle lumikenkäilemässä,kyllä sitä lunta tänäkin talvena ainakin ON. Mukavaa oli kyllä rämpiä pitkästä aikaa...

Niimpä vaan vei opiskelu ja kaikki jännä ja uus sen mukanaan tuoma mennessään. Blogi on ollu mielessä mutta aina on ollu muka liian kiire tai tai väsy sen päivittämiseen. Koneella saa tehtävien takia istua ihan liikaa jo muutenkin. Tässäpä nyt kuulumisia kumminkin..

Edellisen työssäoppimisen suoritin vaellusratsastustallilla jossa oli 3 suomenhevosta ja 5 islanninhevosta. Kaikki tietää miten kauhee kammo mulla on hevosia kohtaan ollu koko pienen ikäni... kuollakseni niitä pelkäsin vielä tuonne mennessäki mutta onneksi sattui olemaan niin huippupaikka että tilanne on muuttunu paljoltikkin. Ette usko vai? no jostain kumman syystä ei muka kukkaan muukaa uskonu ku tästä kerroin kavereille ja sukulaisille.

Kyllä mie kuulkaas voitin pelkoni kuukaudessa niin että rohkenin Issikan kanssa itse ohjastaen ihan maastoonkin umpihankeen. Kentällä koetin myös sitä tölttiäkin joka on siis niitten askellaji. Tallin suurin sumenhepo oli niin kiltti että siitä opin jopa tykkäämään. Osasin hoitaa loppupäässä harjottelua tallin hevosineen itsenäisesti ja kiitettävät arvostelutkin tilalta sain. :) Taisipa olla mainintakin että tulen HYVIN toimeen HEVOSTEN kanssa... =P

Joulua vietettiin kotikonnuilla äitin ja Lantin kanssa..

Nyt oon töissä eläinhotellissa/löytöeläintarhassa ja tykkään siitä hommasta ihan hirveesti. Miun syrämmen on vieny ekasta päivästä lähtien ihana koditon koira jonka toisin kotiin itelle heti jos asusin maalla enkä kerrostalossa. Se tarvii liikuntaa, tilaa, rakkautta ja määrätietosta koulutusta mutta koska se on fiksu ja niin ihana niin siitä sais aivan mahtavan karvasen kaverin se joka vaan viitsis ja osais sen vaivan nähä. Toivon niin kovasti että se löytäs osaavan ja rakastavan kodin melkein kuukauden tarhalla säilömisen jälkeen...

Tuollasessa paikassa näkee ja pääsee käsittelemään monenlaisia koiria ja kissoja ja saa hirmuisesti hyvää kokemusta, myöskin asiakaspalvelusta. :)

Sellaistaa tänne päin, toivottavasti en oo ihan kaikkia seuraajia menettänyt tämän ihan liian pitkän tauo takia. Yritän muistaa antaa kuulua itestäni useammin!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Tännään mulla oliki luxus päivä elikkäs pekkanen.. Nukuin aamulla ruhtinaallisesti puoli yheksään kun normaalisti herätys on arkiaamusin siinä 4.15..

Puin päälle lempivaatteet 4v takaa... ne ei nimittäin oo MAHTUNU päälle ainakaan 3v... van nytpä mahtuu. En vois olla onnellisempi ku olin näitä peilatessa..

Join kaffet, nakkelin naamaan aamupuuron (keitolla ja raejuustolla) ja painelin salille..

Menomatkalla kävin varaamassa maanantaiksi kampaajalle ajan ja ostelin samalla itelle törppöjä.. oli tullu ihanan tuoksusia uutuuksia wellalta!

Salilla otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lopultakin sen seisaaltaan kyykkäämisen tangon kanssa. Se luonnistu ihmeekseni kyllä yllättävän hyvin ku laitoin pehmusteen niskan taakse. Tosin painot laitoin ihan minimaaliseksi koska tekniikka tuntu pikkasen epävarmalta niin keskityin enempi siihen puhtaaseen suorittamiseen.

Muissaki liikkeissä jouvuin kyllä ponnistelemaan tavallista enemmän koska tunsin ihan selvän magnesiumin puutteen ropassa.. ei oo kyllä kiva olotila..  Ilmeisesti se 2-3 kertanen annos suositukseen nähen on edelleen riittämätön ku reeniä on lisätty koko ajan pikkuhiljaa. Kotimatkalla kävin siis ostelemassa täydennyksiä lisäravinteisiin. Sinne meni taas toista sataa euroo.. Mut yhtään ei harmita koskapa ennen vanhaan oisin herkutellu, ryypiskelly ja kantanu hiellä ansaitun palkkani kylän kapakoihin eikä sama summa ois riittänykkään..

Meiän koti alkaa näyttää melko kirjavalta ku kahen ihmisen mömmöt täyttää kaikki paikat..

Näkisittepä jääkaapin kauppareissun jälkeen ku molemmat syö ku hevoset... voe sitä rahkapurkkien määrää...

Tänään söin lounaaksi kasvissosekeittoa ja keksin tehä wrapin tonnikalasta, mausteista ja munan valkuaisesta... namskista..

 

Hirmuisesta syömisen määrästä tulikin mieleen mainita että koitin varsin entisiä lempifarkkuja 3kk takaa...

Eivät kovin mairittelevat enää vai mitä?

 

Suoritin myös ensimmäisen kuvaussession jotta voin seurata omaa kehitystä. kuva kun kertoo enemmän ja ihmisen muisti tuppaa olemaan heikko.. Punnersin hiki hatussa ennen kameraan tarttumista ja kuvatessa yllätys oli ihan positiivinen..

Minulle on kasvanu olkapäät ja pieni mutta olemassa oleva habanderi..  epäkkäistäki on pienen pieni havainto.. Takapuolella ei enää kasva niitä viehättäviä lökkiä jotka tursuaa aina rintsikoitten ympärillä...   Etupuolelta lisäläskit on kuihtunu ja penkkipunnerrus lienee muovannu rintamusta myös.. käsissä on vielä liikaa tuolla alapuolella mutta hyllyviä löllökäsiä ei enää ole (eikä tule!) .. Tästä on uskoakseni hyvä jatkaa. 

Toivottavasti saan teille lähiaikoina myös tattoo aiheisia postauksia.. aattelin nimittäin kaivaa koneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta ja testailla josko inspiraatio myös kädentaitojen reenaukseen ois palannu.. Urheilu on vieny nii mennessään ettei oo ollu aikaa tai voimia enää sitä hommaa opiskella. Vielä sekin haltuun otetaan.. Omaa mentoria vähän kaipaisin niin oisi joku jolta saisin vinkkejä kysellä. Kantapään kautta itsekseen opettelu on vähän turhauttavaa.

Päivän örinävideon saattelemana toivotan teille oikein Ihanaa viikonloppua!

 

Pahoittelut pitkästä postaustauosta... ei oo tullu oikeestaan mitään tähellistä asiaa... Saa ehotellakki aiheita jos jollakulla on jottain ideaa mistä ois kiva postausta lukea..

Treeniviikko nro 8 lähti käyntiin eilen ja tulokset on olleet kyllä itellekkin mieleen.. Aamulla olin vaihtelemassa vaatteita salille lähtöä varten kun ukkeli tuumasi muka tyytymättömänä ohi mennessään että "senkin laiheliini"...   Vaatekaapista on myös muodostunu mun oma aarreaitta kun sieltä löytyykin jo ihan mukavasti "laihempien kausien" ajalta säilyneitä vaateparsia jotka mahtuu paalle eikä kiristä tai ahista.  (onneksi oon niitä farkut, t-paita ja huppari aina päällä ihmisiä niin aika ei oo poistanu vermeitä muodista).Ihan mahtavaa... tosin hihoista ne tuntuu paljo tiukemmilta ku ennen.. Hauiksen reenaus onki kyllä kaikkein mieleisin vaihe kuntosalilla että ilmeisesti se antaumuksella yrittäminen sitten näkyy lopputuloksessa.. Kintut ja hanuri ei oo pienentyny niin paljo ku haluaisin mutta eiköhän niistäki vielä selvää tehä. Uskotaan ainaki..

Mietin että jos tilaisi sellaisen crostrainerin kotia niin voisi kovimmilla syysmyrskyilla korvata sen tunnin lenkin telkun ääressä. Työpaikalla tuli puheeksi tämä Juttailu ja löysin sieltä yllättäen ihan läheltä toisenki saman haasteen kanssa kamppailijan.. ensiviikolla oisi tarkotus mennä ihan yksissä tuumin työpaikan kuntosalille rehkimään.

Oon ottanu käyttöön uuden lisäravinteen joka kyllä on tosi toimiva ja tehokas..

On siis maitohappobakteeria ja auttaa vatsan toimintaan ja turvotukseen joka monella tuntuu olevan ongelmana tämän ruokavalion kanssa...  Sisko sen mulle suositteli kun myy nuita terveysalan liikkeessään.. Ensin kauhistelin melkein 35e hintaa turhan kalliiksi mutta purkissa on kumminki 60 kapselia (1kpl päivässä) ja on tosiaan testatessa huomannu että on  hintansa väärti.

Ja papatusta on aiheuttanu vähäsen nyt kyllä tuo mun oikee nilkka joka renaa eikä suostu antautumaan millään vaikka sitä venyttelen ja hellästi jumppailen.. Meillä on sukuvika että nivelet on löyhät.. mulla ne jäi tavallista väljemmiksi aikoinaan siksi kun kesken kovimman kasvupyrähdyksen sairastuin keuhkokuumeeseen eikä lääkärit sitä heti saanu kuriin ja se pääsi pahaksi.. myöhemmin ihmeteltiin kun jalat ei oikein kantanu ja kävi ilmi että se kuume oli painunu nivelliin ja tehny niistä vielä entistäki heikommat.  Sauvakävelemään sillä onneksi vielä pystyy mutta kevyet hölkät ja juoksut saa kyllä hetkeksi unohtaa. Nilkka senku raksaa ja poksaa kivuliaasti jos sitä ees yrittää..  Toivottavasti kevyt liikunta kumminki parantaa lihaksien tukea nivelten ympärillä niin tilanne ei ois ainakaan jatkuava..  Toivotaan toivotaan...

Appiukko emäntineen oli tuonu meille hupituliaisen jostain reissultaan..

Se on pieni ja näppärä kylmälaukku radiolla, ja kuuluuki vielä hyvin! Tuossa on kesällä hyvä kulettaa eväät viileenä rannalle..

Monta vuotta oon halunnu oppia neulomaan sellasta oikein ilmavaa ja harsomaista reikäpitsiä. Nyt alotin opettelun rose mohairilla. Vaikka oon puikkoja heiluttanu pienestä pitäen niin on pakko tunnustaa että meinas puikot lentää seinään muutaman ekan mallikerran aikana kun menin sekasi kierroksissa... Onneksi en antanu periksi niin homma lähti sujumaan pikkuhiljaa..

Enempää en kerrokkaan että mikä tuosta vielä (toivottavasti) valmistuu...

Missä se miun niin kaiholla oottamani ruska muuten on? näyttää nyt siltä että kylmä tuli niin nopeesti että lehdet tippuu vihreenä jo puista maahan..

Iloista syksyisen sunnuntain jatkoa nyt kuitenkin!

Tää päätti koittaa kuinka tää pohjan väsäys luonnistaa ja pisti sit kunnolla överiksi..

Olkoon nyt kunnes kyllästyn (tai kyllästytte?)  Tympiny ittee jo pitkään se tieto että tosi monella muulla on samanlainen blogi ulkonäöltään ku itelläki mut kun taiot ei oo riittäny muuttelemaankaa. Kun ei itekkään mikään  ihan tavallinen ole niin kiva jos sen sais sitte hiottua myös siihen ulkoasuun näkyville. 

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille...

Iskenyt lentsu olikin sitten sitkaampi ku arvasinkaa. Pikkulämpöä on pidelly jo toista viikkoa eikä tunnu poistuvan pöpö elimistöstä vaikka söin jo lääkekuurinki.  Nuha on helpottamaan päin, samaten yskä. En oo sitten jääny enää kotiin sairastamaankaan koskapa ei tunnu makoilemalla kummenevan yhtään miksikään ja tohtori kun tuumi vähättelevään sävyyn et ei se mitään oo ja et sitä on liikenteessä. Jospas se siitä itestään sitte paranee... Mene ja tiedä..

Kovat pakkaset onneksi lauhtu viikonloppuna silleen et päästiin jo uloskin. Ukkohallassa oli kelkkakisat ja niitähän sitä raahauduttiin katsastamaan. Alle 20 pakkanen tuntu melko leudolta vaikka loppuajasta alkoi varpaat tunnottomat ollakkin hangessa töröttämisestä. Välillä juotiin kuumaa kaakaota ja poltettiin tietysti kielemme...

Illalla mentiin kaverin luokse kokkaileen wrappeja, maisteltiin viiniä ja katottiin leffoja. Katottiin se paljon puhuttu The children.. muka vuoden kauhupätkä, tähtiä ja kaikkee.. pyh sanon minä! Tylsempää kauhua en oo kattonu pitkiin aikoihin.. mikään osa leffasta ei kyllä viehättäny.  Samaan kastiin lukeutu myös Drag me to Hell jolta odotin paljon koskapa sen ohjaaja on tehny legendaarisen Evil Dead:n.. tähän petyin kyllä myöskin.  Vaikutan varmaan nirsolta mutta The cell 2:n veti pohjat koko illassa.. joko kauhuleffojen taso on laskenu romahtaen tai sit mie oon tullu vaan liian vanhaksi ku nää lähinnä huvitti ja tylsistytti.. ja mä kun yleensä rakastan kauhuleffoja... Mut mukavata oli kaikesta huolimatta... seuraavana päivänä kärsin tosin migreenistä koskapa punaviini ei ollut tällä kertaa tuttu merkki vaan jokin uusi tuttavuus.. Pitäs aina muistaa että pidättäytyy merkeissä jotka on hyväksi (ja migreeni vapaaksi) havaittu, kokeiluista kärsii koko roppa..

Saikkuilun lomassa pakkasia pidellen ehdin viime viikolla hyvin pelleillä valopöydän ja koneiden kanssa. Aattelin pikkuhiljaa tilailla varsinaisia koneita ja muuntajia ihan kunnon tekemiseen, nää nykyset kun oli vähä edullisemmat ja tarkotettukin ihan vaan harkkakoneiksi. Tekeminen noillakin on kumminki tuntunu omalta ja mukavalta niin uskaltaa hyvin mielin ostaa kalliimmat vehkeet kun tietää että ne ei sitte käyttämättä ainakaan jää.

Stencil harjotuksia...

Ja samoja sit harkkanahkoille. Värittelen näitä sit myöhemmin ku rajat alkaa olla hanskassa tarpeeksi hyvin. Oppimista on varmasti loppuelämäksi................

Vanhaa kunnon heviä on myös tullu nyt renkutettua... nam nam...

www.youtube.com/watch   Led Zebbelin

www.youtube.com/watch AC/DC

www.youtube.com/watch Bob Seger

Teinpäs yllättävän uutukaislöydonki... Suosittelen kuuntelemaan ennen katsomista.. jannujen elämänkokemus saattaa tulla yllätyksenä..  lahjakkaita jannuja!

www.youtube.com/watch Crooked X

Piiiitkästä aikaa myöskin:

www.youtube.com/watch System of a downia <3

Että sellaistaaaaaaa..... tää lähtis nyt valmistautuun iltavuoroon.. onneksi on nysäviikko ku sain kinuttua perjantaiksi pekkasen! Tripla JEI!

Tänä lauantaina  herätys onkin vapaapäivänä harvinainen, nimittäin karvan yli kolme aamulla. Paikallinen neuletarvikeliike järjestää messumatkan Tampereen kädentaito-messuille. Hyvissä ajoin siis me käsitöiden fanittajat hyppäämme linjuriin ja lähdemme köröttelemään yön pimeinä tunteina ollaksemme perilla Pirkka-hallilla joskus puolilta päivin. Koko päivän perehdymme tämän vuoden hapatuksiin ja takaisin kajaanissa olemme vasta lähempänä keskiyötä. Kaikkea sitä näpräämisen rakastaja vapaa päivinään tekeekin.. Itse osallistun tämän kaltaiseen tapahtumaan ensimmäisen kerran elämässäni. Eniten odotan varmastikkin strömsö:n poppoon tarjoamaa ohjelmaa ja harmittelinkin kun Ratulan Anu Harkki onkin näytillä vasta sunnuntaina..  Mutta kuitenkin, jospa kaikki menee niin onnellisesti että sunnuntaina miulla on kerrottavana teille hauskasta reissusta ja ehkä jopa kuviakiii..

lisää infoa tapahtumasta:  http://www.kadentaidot.fi/

Illalla töhertelin taasen:

Se on Arttu, miun edesmenny kisumisu.. <3

ja tällästä on tullu eilen ja tänään...

kaukasimmat taisi olla Hong Kongista.

Elikkäs mustetta ja tossa paketissa on siirtoarkkeja. Ihania oli noi sen maalaiset postimerkit ja pussin sulkemis "mekanismi".

Ja täällä on kaikkee kivaa ja jännnittävää.. =D Avataanko?

Meinas mennä hermot tän paketin saapumisen kanssa.. Eilen tää oli käyny mun kotiovella jo, mut ku eivät ilmottaneet etukäteen tulostaan niin mähän olin tietenki töissä. Sitte olivat koittaneet sieltä kuljetusyhtiöstä soittaakki kerran ja meillä ku ei saa olla töissä omia puhelimia työaikana.. siinä vaiheessa ku pystyin soittaan takas nii paketti oli matkannu jo takas Oulun terminaaliin.. eli 200km päähän! Sain onneksi sitte sovittua tälle päivää sen tuonnin niin että toivat tän mulle töihin. Pitkä viikonloppu ois ollu oottaa ja miettiä että mitähän sieltä tulee ja tuleeko ees mitään mitä tilasin.. Mut mää lähen jatkaan perjantai siivousta ja jatkan sen jälkeen iho-artesaanin opintoja.

 

 Ei oo TAASKAAN mitään viisasta sanottavaa kun on ollu niin kovin vetämätön olo jo yli viikon. Palelee ja flunssan poikanen senkun jatkaa sitkeesti mun kiusana. Välillä tuntuu että varmana on  kuumetta mut kun pääset sitä mittaamaan niin eipä vaan mitään oo. Voimat vie tällänen ON- OFF kipee olotila kun ei kehtaa saikkuakaan hakee pelkän palelun ja väsymisen takia. Töiden jälkeen oon vaan linnottautunu sohvalle villapeiton alle torkkumaan ja kämppäki on kyllä sen näkönen että ei täällä mitään tehty paitsi sotkettu oikein urakalla..

Jottain oon sentään saanu aikaseksi ku oon taas harjotellu tuota piirtämistä. Rohkenin ottaa jopa elävän mallin meiän Eskosta joka jurotti nukkua oikein äkäsenä. <3 (pahottelen kuvien haaleutta...)

herra vaihto asentoa kesken kaiken nii piti piirtää toinen uusiksi.

Lohariin otin sitte jo pitkästä aikaa värit käyttöön ja harjottelin valoa ja varjoa eri muodoissa.

Tällästä tänään. Tullista odottelen edelleen tavaraa saapuvaksi. mikä kumma siinä voikin niin kestää?!?  Nytpäs taian hiimasta päikkäreille (yllätys yllätys) lämmittelemään palelevaa poikki olevaa ruhoani.  Vi ses!

kynän hallinta harjotukset on nyt sitte alotettu. Itellä pistää suunnattomasti vihaksi kun valmis kuva on päässä mutta kädet ei suostu yhteistyöhön sitä siirtäessä paperille (vallanki ku joskus on kuulemma OLLU hyvä piirtämään). 

sunnuntai ilta meni rattosasti pääkallojen parissa ihan lyijykynällä. Totesin etten osaa ennää mittään.. Mut kyl se siittä (toivottavasti!) Tässä vähä saldoa.. Onpahan mihin verrata sitten jos kehitystä joskus tapahtuu.

Tässä sitä ihmettelemistä onkin kerrakseen kun ei yhtään tiiä mitä tässä on tekemässä. Mut eiköhän se tästä jahka pääsee hommasta jyvälle ja kera apujen jotain ehkä hyvällä tuurilla oppiikin. Sisältö vaihtelee päivien ja mielentilojen mukaan ja varmana menee päiviä ettei ole niin kertakaikkiaan mitään sanottavaa. =)  Esittelempä tässä meiän eläinkatraan harjotellessani. Tossa ylhäällä onkin jo toi meiän nuorimmaisemme Esko. Hää ei tykkää pätkääkään olla kuvattavana!

Meiän kaunis Veera...

Ja Oskari...

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä vanha marsu herra.. kutsutaan ihan Mykräksi vaan. =)

Sitten voisin tieten kertoo muutamasta ompelus projektista jotka tässä on tekeillä. Nyt ne on tosin vähän oottamassa inspiraatiota...

Tässä olis mun täyskello kallohame jo valmiina...

Ja tässä tylli sinne alle. tyllistä tuli ehkä vähän liika pitkä jotenka sitä aattelin lyhentää sen 10cm ettei niin paljoo näy sieltä ite hameen alta. Näitten kaveriksi suunnittelin tekeväni sellasen korsetti- mallisen olkaimettoman yläosan tosta samasta kallokankaasta. Pitäs vaan alkaa suunnittelu hommiin kun aattelin toteuttaa sen ite ilman valmiita kaavoja.

Sitäkin mietin kyllä että oisko sittenki pitäny tehä tää mekkona ja istuttaa toi hame siihen yläosaan suoraan kiinni? Toisaalta kun se sitten karsis pois sen mahdollisuuden et hametta voisi käyttää erilaisten yläosien kanssa.. hmmm.. tän takia tää projekti on nyt vähän pysähdyksissä kun en osaa päättää..

Tässä olis sitten tällänen jo valmistunut projekti.. Pahoittelen kuvan heikkoa laatua..

Tää oli joskus mulle oikeinkin rakas pitkä kietasumallinen mekko puolipitkillä hihoilla, mut totesin sen "kutistuneen" tässä muutaman vuoden aikana.. (Lieneeköhän se syy näissä nykyajan pesuaineissa.. heh..)

Kangas on tosi hyvä laatuista ja isosta kukkakuosista tykkään kovasti niin oliskin ollut sääli luopua siitä. Tälläsen tuubitopin sain siitä aikaseksi ja se on kyllä ihan ykkös biletoppi nykyään. Toi nyöri on irrotettava ja laitoin niin napakan kuminauhan ylös et pysyy kyllä ilmankin hyvin päällä. Kangasta jäi vielä sen verran että tekeillä on myös lyhyt edestä solmittava bolero samaa sarjaan.

Tänään aattelin repiä sen inspiraation jostain ja tuunata muutaman vanhan t-paidan joksikin muuksi kivaksi jutuksi. Saa nähä miten käynee.. =)