Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Tajusin juuri aloittaneeni syksyn viidennen sukkaparin.. Vuosien tauon jälkeen niiden neulominen vaikuttaa kyllä hauskalta puuhalta varsinkin näillä uusilla ihanan värikkäillä langoilla. Nämä neljä paria ovat jo päässeet käyttöön.

Koulun aloitan keskiviikkona (HUI!) ja luulempas että turvakengillä työhommissa puuhastellessa sukat tulevat enemmän kuin tarpeeseen kun talvi kunnolla pääsee alkamaan. Navetan tai tallin tuoksu (Ei missään nimessä haju!) ei minulle maalta tulleena ole ongelma mutta luulen että kanssa-asukkaani saattaa paheksua jos tulen navetoinnin jälkeen samoilla villasukilla sohvalle viereen köllöttämään.. On siis hyvä että on vara vaihtaa kotiin puhtaat lämmittimet, viluisena en niitä ilman pysty kuitenkaan olemaan.

Ihmettelen vain kuinka tämän pienen täystuhon raskin kotiin aamuisin jättää?!? Yhtenä päivänä ihmettelin että mitäs ne kaikki kolme hännät paksuina täällä oikein sinkoilevat??? tutkinta paljasti että kissat olivat märkiä.. Nuorimmaisemme oli tolskannu tyhjän pahvilaatikon kanssa eteisessä ja roikassu sen niin voimalla keittiöön että iso vesikuppi lentää loiskahti melkoisella vauhdilla nurin pitkin keittiön lattiaa (ja muitakin kissoja)... Siivo oli mitä melkoisin kun napukuppikin oli levinny siihen lätäkköön...

Rapatessa roiskuu kun elämä on pienellä kissalla yhtä seikkailua.. Siitäpä tulikin mieleen että tällä on piakkoin lähtö hammaslääkäriin.. siinä onki taas jännitystä kerrakseen!

Syksyistä alkanutta viikkoa kaikille!

Yhtäkkiselle viikon kestäneelle koiranvahtikeikalle korpeen nappasin kiireesti mukaan vaan jämälankoja ja sukkapuikot sekä sukkakirjasen. Nämä valmistuiki muutamassa päivässä.

Ensin ajattelin että väri on kyllä vähä turhan pirtsakka mun makuun mutta oikeestaan nää on just hyvät näin pimeneviin iltoihin.

Varressa on olevinaan sydänkuviot mutta värien samankaltasuuen takia eivät erotu ainakaan jalassa ihan niin hyvin ku oisin halunnu.

Nämä tulikin yllättävän pian tarpeeseen, tänään nimittäin heräsin kummaan olotilaan ja kolotukseen. Lämpöä oli ja kurkkua kaikertaa.. Nyt se syyslentsu on siis minussa. Mutta mieluummin nyt ku sitte ku koulu on alkanu, eikä tämä olotila nyt edes pahimmasta päästä ole...

Loppuun Hemppa joka auttoi äitiä farkkujen paikkauksessa...

Meillä oli ruma avokkaan "perintö"kello eteisessä..  Isänsä on sen joskus jostain kilpailusta voittanu ku armas avokkini oli vasta pikkupoika. Siksi on kulkenu matkassamme näinkin pitkään kun on aikanaan ollu avokin poikamiesboxissa ensimmäisenä kellona.

Mikälie tekstikin tuosta alhaalta jo pois kulunu/poistettu aikoinaan..

No tärväsin siihen joitain satoja paloja, puikon kuumaa liimaa sekä muutaman tunnin aikaa ja tältä se nyt näyttää:

Mätsääpähän ainaki nuitten pikaseen kasaan kyhättyjen taulujen kanssa..

Paikoin joutu käyttämään vähä väkivaltaa että sai palat taipumaan tahtoosa kaarevissa tai terävissä kohdissa.. piti myös testata monesti että mahtuuhan viisarit varmasti pyörimään joka kohasta. Mut mukava tätä oli väsätä..

Tämä nyt on niin korni että hipoo jo mauttomuuden rajoja.. Mut en mie koskaan oo väittänykkää että mulla ois tajua hyvän päälle.

Nyt pittää pikkasen vakavoituakki pitkästä aikaa..

Tuli taas paha mieli niistä suru uutisista tuon Topi Sorsakosken pois menemisen tiimoilta.. Taas on yksi tervaskanto pois joukostamme. Vastahan mie alan tajuta että Kari Tapio on meiät jättäny viime vuojen lopulla...  Hää ku läksi yhtäkkiä samoihin aikoihin meiän Isän kanssa... Kuolema on väistämätön osa elämää mutta ei sitä oo koskaan helppo hyväksyä...  Eläinlapsemme pois menostaki on vasta pari kk aikaa nii mieli on herkässä aina ku suru-uutisia kuulee..    Oikein jos huvittaa tiristä nii tämä veisu viimestään avaa ainaki mulla ihan kaikki pavot:

Ainoo positiivinen puoli näissä pysäyttävissä tapahtumissa aina on että elämän arvot tulee tarkastettua. Ei pitäs marista jos on aamusin sukka makkaralla, jossain joku kokee aina ihan oikeeta tuskaa ja pahaa oloa silläki hetkellä.. Pitäs olla itellä kiitollinen että vastoinkäymisistä huolimatta saa niistä selvitä ja porskuttaa. Siinähän sitä vahvistuu entisestään. Näistä oppii myös sen että kohtelee toisia niin hyvin ettei sitte kaduta jos näkeeki sen ihmisen just sillä kertaa sitä viimestä kertaa. Elämä on sillä tävalla kummasti oikukasta..  Menipäs vakavaksi mutta välillä täytyy nämäki ajatukset julki tuua..

Lauantaita kaikille!

En tiiä mistä,  mut otsikkoo keksiessä mulla alko soimaan päässä Nylon Beatin: Sanoja väärinpäin...

Miulla oli Tiimarin iän ikkuiset hajonneet taulut kaappivarastoissa ja nyt oli oiva tilaisuus entrata ne takas käyttökelposeksi...

Ennen:

Jälkeen:

Ne passaa meiän eteisen väreihin nii sinne joutivat mennä.. Naulat on edellisen asukkaan jäliltä ja taulut ei siksi oo ihan niin ku haluaisin. Meillei ollu enää betonikoukkuja nii en kehannu alkaa niitten paikkoja vielä muuttelemaan...

Tähän sarjaan on tulossa jatkoa muttei taulun muodossa... sen tekeminen on ainaki tosi kivaa, en oo sitte ihan niin varma siitä lopputuloksesta..

Mukavaa viikonloppua!

Ällös huoliko, en oo alkanu tirkistelijäksi tai muutenkaan normaalia pervessimmäksi... Otsikko sai alkunsa siitä että pala-puutteessani menin kodintukkuun tonkimaan alelaareja halvan palapelin toivossa. Yleensähän ne rumat jää myymättä vuosikausiksi..  Löysinkin aika kamalan mutta ihanan edullisen joka kuului sarjaan joka esitteli saksalaisia kaupunkimaisemia.. Haluaako kukkaan suomalainen seinälleen saksalaisen kaupungin kuvan ellei vähintään ole asunut siellä? Sikäli saa ihmetellä että tälläsia yleensä täällä myydään mutta minun onneni oli että tämä oli pyöriny hyllyssä tähänki asti.

Eilen sitte oltiin Isännän kanssa hiomassa ja maalaamassa tallilla meiän pakua (jopa minä rohkenin tarttua hiomalaikkaan ja annoin maalipinnalle kyytiä.. Yllättävän kivaa hommaa muuten!)... Samalla reissulla sitten tehtailin kaikki 1000 palaa uusiin sävyihin.. Osa täytyi maalata vähintään kahdesti että olin tyytyväinen. Avokki haukkui minua palapelien sarjaraiskaajaksi..   Voitte kuvitella paloja loniessani järkytykseni kun keskellä yhtä palaa törötti NAKU MIES joen rannassa...

En saanu siitä parempaa kuvaa, pahoittelen! Palaa livenä katsoessa hahmosta ei tosiaankaa voi erehtyä.. Pervoja nuo saksalaiset.. 

Paloja on taas reippaasti jäljellä ja sormet syyhyää uusiin hullutuksiin..

Esittelen kuitenki ensin tämän toisen hyllyn jonka välttämättä halusin tehä vielä eilen illalla/yöllä loppuun.. Tykkään tästäkin ja yhdessä nämä on tuplasti näyttävämmät. Melkein harmittaa ettei hyllyjä ole enää enempää...

Näette samalla myös tuon meiän  "viihdekeskuksen"... Ideoin sen joskus muinoin kun olin vielä sisustusliikkeessä töissä. Tilit tuntui hupenevan aina suoraan takas työnantajalle kaikkiin niihin ihaniin tavaroihin jota päivät pitkät tuli töissä ihasteltua..

Jalalliset kaiuttimet ja muu tekninen rumennus on isännän hankintoja.. Niitä en oikeasti edes olisi halunnu ottaa olkkaria rumentamaan ja pölyä keräämään.. En tykkää nuista pursuilevista johoistakaan olleskaan..

Sellaista tänään, mukavaa Torjantaita!

Eilen alotettu palapelin osien hyödyntämis-projekti tuli viime yönä ihan uniin asti... Sävyttelyä.. yksikerrallaan.. mallausta ja pyörittelyä.. kauempaa katselua ja intoa kun passeli pala löysi juuri itselleen täydellisen paikan.. Pikainen liimaus ja seuraavan kimppuun!  Älyttömän aikaa vievää ja työlästä hommaa mutta niimpä vain tämä hullu päähän pisto otti ja vei minut mennessään.. Eikä loppua näy vaikka tänään loppui jo palasetkin.. Sukulaisille ja kavereille tiedoksi: Jos teillä on hylkiöityneitä palapelejä, adoptoin ne mielelläni ja loihdin uuteen eloon...

Pohjana tälle "taideteokselle" käytin toista kahdesta tälläisesta halpis hyllystä jonka joskus oon ostanu ja YLLÄTTÄEN hamstrannu kaappiin kun laatu osoittautuki niin kehnoksi ettei näitä seinälle viitsiny ees harkita laittavansa (saati porata niitä varten betoniseinään karmeita koloja).  Pinta oli irtoilemassa jo paketista aukomis vaiheessa.. Palaset oli siis alun perin sellaisia samanlaisia ruskeita kuten edellisessäkin postauksessa mutta sävyttelin niitä mieleisemmiksi.

Pinnasta tuli ihan hauskan kolmiulotteinen kun vaihtelin asettelun suuntaa ja kerrostin palasia valojen ja varjojen saamiseksi. Tarkoitus oli että tekele tosiaan näyttäisi siltä että palat on olleet koottuna yhdessä mutta ovat jostain syystä "räjähtäneet" sikin sokin. Ihan liikkuvan vaikutelman sain aikaseksi. Hankala saaha kuvaan samaa minkä silmää huijaa tuo kuvio luonnon valossa.

Ite tykästyin katteni tuotokseen niin kovasti että päätin tehdä toisesta hyllystä tälle jatkoa...  Näissä kun on kiinnitin ruuvit ja raudat tallella edelleen että nämä voi ruuvata niillä vaikka kiinni toisiinsa yhdeksi suureksi tauluksi,tai  pöytään tai vaikka kattoon roikkumaan ja suunnata siihen kohdevalon. Toivottavasti yhytän pian jostain lisää turhakkeita palapelejä tuunaustarpeiksi..  Mie sitten rakastan miun liimaa kuumentavaa pistoolia..

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Nyt mitä todennäkösimmin suututan kaikki palapelien intohimoiset harrastajat... Oon ostanu eräämmän 1000 palan pelin vuosien varrella mutta kaikki kissojen omistajat varmaan ymmärtää miten epätodennäköstä on että siinä vaiheessa kun komeus valmistuu, on siinä kaikki palat tallella..  viimesimmän kohdalla heitin toivon kun imuroidessa löysin muutaman palan makkarista sängyn alta ja yhden olkkarin maton alta..  Vaikka miten olin koittanu tekelettä uteliaitten leikkiviltä tassuilta varjella.. Ois varmaan viisasta hommata se sellanen kokoamis matto jonka voi aina kääriä rullalle taukojen ajaksi... No en ollu kumminkaa heittäny loput palat sisältänyttä laatikkoo pois vaikka tiesin ettei siitä osien puuttumisen takia kalua enää tule.. se putkahti kaappeja raikatessa esiin ja inspiraatio iski välittömästi.

Alkuun näky oli tämä..

Ja sitten pieni muodon muutos maalilla joka sanoo ravistaessa KILIKOLI:

Näistä jäi hauskat jäljet alustaan..

Seuraavaksi tarvitsin: Kuumaa liimaa pistoolista  ja vanerin palan joka on maalattu maalilla, jota voi tuhertaa liidulla aina uudestaan ja uudestaan... 

Käytin myös sisal-köyttä jota jäi kissojen raapimispuu-projektista yli.

Liidulla piirtelin kuluvan kuukauden tärkeine menoineen..

Paikka oli jo valmiiksi mietittynä keittiössä.

Tämä tuli meille ihan tarpeeseen koska ei olla saatu aikaseksi hankkia seinäkalenteria tänä vuonna. Nyt on kätevää kopioida puhelimen kalenterista kaikki tärkeimmät aina kuun alussa talulle.  Puhelimeen kaikki tulee muutenkin aina laitettua. Liidulla kirjailuun ei mene kuin 10min.. Sen verran aikaa löytyy aina ja kalenteri on taatusti originelli vuodesta toiseen..

Oi.. paloja jäi varmaan se 900kpl ja aloitinkin jo seuraavan projektin..  Siitä en paljasta vielä sen enempää mutta varsinaista tilataidetta on kyllä luvassa...

Meiän viimesimmäksi hankittu raapimispuu kesti 5v ja tässä kunnossa se on nyt..

Olin jo kantamassa tätä roskakatokseen mut sitte muistin että uuen hinta on vähintään sen 100e jos haluaa että se myös kestää...

Kävin ostamassa kodintukusta 60m sisalköyttä hintaan 5.90/20m.. ja armaaseen kuumaliimapistooliini muutaman paketin liimapuikkoja hintaan 1.60/pkt... Hintaa tuli siis vajaat 21e ja tulos on tämä:

Uskon että tuo kestää paremmin ku uutena koska tehtaalla olivat iskeneet narun alun kiinni muutamalla niitillä ja kieputelleet vaan narun tiukkaan putken ympäri. Mie liimasin narun joka kohasta koko matkalta.

Tiedustelin neitokaiseltamme ekan raapimissession jälkeen että kelpasiko siihen terotella? Hää tuumi siihen kimakasti että: BRrruuuiiii!  Otin sen myöntävänä vastauksena.. 

Sitten niillä terävillä kynsillä piti tietysti mennä uhoamaan Oskulle...

Eikä Oskari raukka tienny mikä iski..

Neitiki yritti näyttää vaan viattomalta ku huomasi että me katotaan sitä niitten touhua.. Mitään en oo tehny!

Tänään sormet on pikkasen kärtsähtäneet ja liimaset.. syy on siinä että ostin pitkään haaveilemani kuumenevan liimapyssyn. Inspiraation iskiessä mieleinen tulos on tärkiämpää ku semmonen pikkuseikka että pienonen palamisen aiheuttama turtumus ilmaantuu sormenpäihin.

Alotin tämän projektin oikeestaan jo joskus talvella ku olin itelleki selittämättömästä syystä TAAS kerran hamstrannu kivan värisiä muovipusseja. Mietin mitä niistä sais ja tulin siihen tulokseen että niitten rakennetta pitäs muuttaa kestävämmäksi että ne kestäs jatkokäsittelyn ja käytön jonaki muuna. Keksin testata kokonaisten pussien silittämistä kosteen liinan alla. Se oli ihan hyvä ratkasu kun se muovi vetäyty kasaan kumimaiseksi kestävämmäksi ja paksummaksi liuskaksi. Ei sitä repimällä rikki saanu vaikka miten koitti. 

Avokilla on paha tapa jättää tyhjiä karkkipapereita tietokonepöyälle, lehtikoriin jne.. niitä loju siivouspäivänä taas pitkin poikin ja päätin testata myös niitten kestävyyen. Ne meni hauskasti kurttuun ja kupli lämmetessään mutta ei silti olleet liian koppuroita käsitellä.

Lopulta mulla oli silitettyjä roskia melkonen keko enkä millään keksiny mitä niistä tekisin. Jemmasin ne kaappiin ja unohin kokonaan.

No sitte käynnisty tämä parveke-projekti.. Ja nämä värit tuli jostain mieleen.. Aamulla heräsin ja tiesin mitä tekisin.. Tämä oli kyllä hirmuisen työläs mutta kaiken sen väärti..  Työvälineinä käytin vaan käsiä,saksia, liimapyssyä (JA PALJON LIIMAPUIKKOJA) ja vanhan farkkuhameen..

Nyt on oma ainutlaatunen namimatto.. Se tuntuu ihan oikiasti mukavalta paljaan jalan alla ja uskon että se tuossa käyttötarkotuksessa kestää pitkään. Ainaki toivon niin!

Lisäsin myös kaapeista löytyneitä koristekukkia kun oikeita en luovalta hulluueltani ehtiny ostamaan.

Tilaa on vielä, mitähän sitä huomenna keksisi..

Eilen pesin ja tyhjensin kaikesta turhasta romusta parvekkeen. Melkein sen 5v mitä tässä ollaan asuttu oon haaveillu saavani sinne myös kukkia ja pöyät ja tuolit. Jotenki se on aina jääny mutta nyt kun mulla tosissaan ON aikaa siellä viettää, päätin tarttua toimeen...

Parvekkeella oli lojunu yks vanha tuunattu tarvikehylly jonka olin jo heivaamassa kokonaan mutta keksinki sille eteiseen parempaa käyttöä. Meiän kengät ei mahu mihinkää tavalliseen telineeseen ja yleensä ne onki lojunu vaa yhtenä kasana jossain eteisessä, van eivätpä loju enää..

Vanha rottinkinen kukkapöytä on niin sympaattinen että sen käytin vaan suihkussa ja vein takas entiselle paikalleen. Istuttelin vaan kukkia jotta sais ensimmäistä kertaa mun omistuksessa sitä varsinaista virkaasa toimittaa.

Kukkia täytyy varmaan käydä ostelemassa vielä lisääkin.. En voi uskoo että viherpiiperrys into iski minuunki... Jokin roikkuva amppeli täytyy ainaki saaha ja yhteen isoon ruukkuun haluan istuttaa vielä paljo orvokkeja...

Kävin tänään taas lenkittämässä ja ruokkimassa paria käppänä neitua ja niitten omistaja oli jättäny mulle pöyälle kiitos-lahjan.. Se kuuluu kylpyhuoneeseen mutta on niin kaunis ja ihana ja väreiltään passeli että sijoitin sen hetkeksi koristamaan parveketta.

Nuo lyhdyt pongasin pöytää ja tuoleja kaupassa etsiskellessäni.. Makoisan väriset! Muratin purkki on siskonpojan pienenä minulle itse koristelema ja siksi rakas.

Keksin sijottaa kesäiset magneetit metalliseen ikkunalautaan pöyän kohalle, yhdessä on kätevästi lämpömittariki.

Ruman tuuletustelineen valjastin lyhdyille ja kuorrutin muoviköynnöksellä..

Isosta lyhdystä tein miun kissoille häkin, hyvin näyttävät viihtyvän..

Toki niillä oikeillaki kissoilla on oma piilosa siinä vieressä. Siitä onki välillä aina kiistaa kuka kolmesta saa tuolla varjossa makoilla. Lasi-, ja muoviverhot antaa pikkusen näkösuojaa naapureilta. Peittävämpää ei toiseen kerrokseen tarttekkaan, jollei joku keksi puujaloilla alkaa kulkemaan.

Katossa killuu pyykit kuivumassa kesät talvet..

Taannoin opettelin virkkaamaan tätä ihanan retroo siksakkikuviota.. Sillä oliki hyvä päällystää uuet istuimet nii ei takamus hikua.. Tuskin huomaakaan että oskari tunki väkisin kuvvaan..

Molemmat on tietysti erilaiset nii ei vahingossakaa oo tylsää ja tavallista..

Retroon ku nyt päästiin nii meillä ei oo kovinkaa montaa ylimäärästä muovipussia enää kaapeissa.. Ne on parvekkeen lattialla.

Koko setti on aika riemun kirjavaa, minä tykkään! Näemmä miun puuhia vakoiltiin tuolta ikkunasta..

Minen taia raskia ees avata tuota pakettia ku on nii nätti... Kiitokset vielä kerran Tepalle!

Meillä käy joskus tupakoivia vieraita joten piilotin tulentekovälineet lasten pinkkiin kassiin seinälle.

Vanhan rottinkitoolin päälle asetin kirjahyllyn vanhan lasin johon maalasin auringon. Sen päällä ei haittaa vaikka tuhkaa tumpatessa karisteleeki ku voi kosteella sitte aina pyyhkiä.  Samalla maalasin lasipurkeista lyhtyjä oottamaan hämärtyviä iltoja.

Kyllä tuolla kelpaa kahvit tai kesäsiiderit nautiskella... Mulla on kyllä sen sorttinen inspiraatio että tuonne tulee vielä vaikka mitä pientä kivaa ku ehin tekemään ja laittamaan. Toivottavasti ette siis kyllästyneet ihan kuoliaaksi..  Aurinkoista keskiviikkoa!

Miun entiset lempihousut vuosien takaa putkahti jostain kaappien perukoilta tässä yhtenä päivänä.. Niin siis kyllä mie siellä olin jottain vähä kaivelemassa että ei ne nyt ihan itestään sieltä ulos sentään kävelleet.. Nää oli oottamassa silppurointia jo ajat sitte mutta onneksi unohin sen julmuuen teon suorittaa. Aikanaan maksoin näistä pitkän pennin ja kangas onki kestäny moitteetta kulutusta mutta lahkeet oli ihan rähjääntyneet ja repaleiset kun en muka ollu saanu aikaseksi lyhentää niitä tennareille sopiviksi. Oli ne toki tässä muutaman vuojen mulle ihan liian pienetki sen mursu-kauen vallitessa. Nyt ku ne taas sujahtaa jopa reisista ja hanurista ylös, mietiskelin josko näistä sais vielä muutaman vuojen kestävät koiran lenkitys-pöksyt... ja saihan niistä. Varastoista löytyi passelia harmaata farkkua ja siitä suruuttelin eräänlaiset "upslaakit" lahkeisiin (tai niihin mitä niistä oli jäljellä).

Avot.. kyllä näillä taas päästään etiäpäin... Köyhänä on näköjään etua siitä että on tällänen hamsteri ja ollu työkseen sohvien korjausompelija 8 vuotta elämästään. Oon toki äärettömän pihi mutta voin vaikka vannoa että ihan oikiasti rakastun hankkimiini vaatteisiin.. Ei niitä hylätä sen jälkeen ku ne kaupassa nähään, ihastutaan ja ajatuksen kanssa ostetaan ja pidetään hyvin loppuun asti. Sen jälkeenki niitten elämä voi jatkua jossain muussa muovossa. Onneksi en oo ikinä seurannu muotia vaan tiiän mistä tykkään ja pukeudun sen mukaan virtauksista huolimatta. Ei haittaa vaikka jonku muun mielestä se on maalaista ja junttia... Itseasiassa sehän se vasta hölmöltä tuntuu että ihmiset rynnistää kauppaan 4 kertaa vuojessa ja ostelee aina uuen vaatekaapin sisällön vaan koska haluaa olla muodikkaita.. Jokkainen laittakoot rahasa mihin tahtoo mutta minuu varten se ei kyllä oo. On suinpäin ostelevissa ystävissä ja sukulaisissa kyllä se hyvä puoli että saan lahjotuksina kasseittain joka vuosi uusia heräteostoksia jotka onki sitte jääny heitillä käyttämättä. Koitan kostaa sitten aina lahjakorteilla tai muilla palveluksilla parhaani mukaan etten nyt ihan siivellä pukeutuja olisi..

Aurinkoista perjantaita kaikille!

Siskoni piipahti tuossa yllättäen kylään ja me kun ei itse olla kahvileivän syöjiä (tai minä olisin liikaaki ja siksi niitä ei meillä ikinä oo) niin siinäpä jykkäski tenkkapoon että mitäs ihmettä sitä kahvin kanssa tarjoaisi.. Onneksi löysin epäterveellisten välipalojeni-kätkön kuivakaapista ja sain jotain tarjolle...

Höpöteltiinki siinä kaffitellessa että myslipatukkahan onki huomattavasti vähäkalorisempi ja terveellisempi kahvipöytään kun esimerkiksi pulla, ja maistuuki ihan hyvältä... Näitä täytyy melkein alkaa vakituiseen pitämäänki ainaki naispuolisten vieraitten varalta jemmassa. Säilyvät pitkään ja  tulee itselläkin näitä syötyä.

Tein äitienpäivälahjaksi tänä vuonna tyynynpäällisiä:

Nämä 40X40 kokoiset sai Anoppi. Hänestä tuli ihan vasta mummu ensimmäistä kertaa nii ajattelin että kunnon Ulla Taalasmaa-kuvio sen olla pittää..

Oma äitini sai siniseen olkkariinsa hyvin passaavat kesäiset kukkatyynyt kokoa 60X60:

Tein myös tölkinnippeleistä vielä yhden pannunalusen kun aiemmat vaaleat oli kuulemma varovaisella käytöllä etteivät vaan likaannu... Tämän päälle voi mustan valurautapannun laskea ihan huoletta.

Säästin rahaa ja luontoa enkä käyttänyt lahjapaperia... AIkuisilla tuskin on samaa viehtymystä lahjapapereitten repimiseen kuin lapsilla..

Viihdyin äitienpäivän vierailulla melkein viikon, siellä oli jo kevät aluillaan niin leikin taas luontokuvaajaa..

Melko karuahan se vielä on kun ei juuri viheriöi..

Takapihan uimaallaskin on vielä täynnä talvenlumien sulamisvettä ja lehtiä. Mutta tässä uidaan kyllä jo kk päästä.

Melkoinen surina ja pörinä kyllä täytti kaikki puskat kun mehiläiset ja muut oli tohkeissaan siitepölyn kimpussa...

Ojassa molski vesimyyrä.. ristin sen ihanaksi karvapyllyksi kun näin sen uimassa ja viputti mennä niin ilosesti. Neitiki huomasi sen ja jäätiin kuuntelemaan sen liikkeitä pitkäksi aikaa.

Sitten lähdettiin saalista etsimään kuivemmista paikoista..

Flexissa ei ihan riittäny narua niin pitkälle metsään ku nirppu ois halunnu...

Mutta halkopinon alta ja pitkästä heinikosta me saatiin kyllä ihan tarpeeksi saalista..

Neiti on napannu tänävuonna valjaissa päästäisen ja melko monta sisiliskoa.. Tai no itseasiassa sisiliskon häntiä.. ne peijoonit ku tiputtaa häntäsä kiemurtelemaan ja sitte heittäytyy muka kuolleena liikkumattomaksi.. menee Mirkkuun ihan täyestä ja sitte se polleena telottaa sitä hännäntöpöä..

Limaista mutta maukasta?!?

Ja sitten uutta saalista vaanimaan...

Äitin vanha seitsen varpainen Murhe-kissa seuraili huvittuneena meiän puuhia..

Muutama päivä kaupunkiin paluun jälkeen saatiin kuulla että Murhetta ei enää ole..  Ei tiietty mikä raukalle yhtäkkiä lienee tullu.. Vanhahan se oli mutta pihapiirissä on kyykäärmeitä ja joku on saattanu myrkyttää vaikka hiiriä kun oireet täsmäsi myrkytykseen.. Iso aukko jäi kun vanha vaari meiät jätti.. Sen verran oli valloittava ja persoonallinen tapaus että suru tuli puseroon kaikilla tästä uutisesta..

Isän vasta pois mentyä toivon että löydämme äidille seuraksi  uuden eläinystävän vaikkapa pienikokoisesta koirasta (saa vinkata jos joku tietää hyvää kotia etsivää turrea, ei tartte olla pentu mut nuori kuitenki jotta on iloa pitkään). Jollei sopivaa löydy, saattaa olla että meiän neiti muuttaa maalle ainaki joksiki aikaa seuraa pitämään. Hää kun on oppinu meiän tuolla maalla reissatessa käymään ulkona valjaissa tarpeillaan, ei tartteta hiekkalaatikkoo siellä ollenkaan.

Iloisempiin aiheisiin siirtyäkseni näytän teille herkkuhampparin joita väsäsin MM-kisojen ja kiekkokullan(!) kunniaksi.. Oli kyllä hieno voitto ja kisat Suomelta yleensäkkin!

Slurps! Ja jenkkakahvat kiittää ja kuittaa... Kunhan nyt eivät pilaisi tätä fiilistä tuolla liialla hösöttämisellä ja hehkutuksella... Ainakin ne Leijonien voitonjuhlat oli nii ärsyttävät että en saattanu kattua ku pätkiä ja harmitti että Pasila peruttiin sen örvellyksen ja alaarvosen hoilaamisen takia.. pah..

Mutta nyt tämä lähtee nostattamaan pyöräkuumetta ja kiertelemään sen alan tarjouksia..  Avokas väittää että mulla on pakkomielle.. polkupyörän saamisesta ja sillä ajamisesta.. keskustelu kääntyi jotensakkin niin että tapaturmaalttiina henkilönä tarviisin myös apurattaat ja mahollisesti varasuunnitelman vesistöjen läheisyyessä kulkeville pyöräteille..

itse ehotin vielä jotain pärisevää juttua takarenkaaseen ja pitkää viiriä tarakalle heilumaan että näyn ja kuulun varmasti...

Mukavaa viikon jatkoa!

Kerrankaan en keksi mitään suurempaa projektia aloitettavaksi mutta telkun katselu iltaisin ei kertakaikkiaan onnistu ilman että jotain on käsistä tulollaan...

Ilmeisesti jäin kiinni edellisiin Hello kitty söpöstelyihin koska havahduin väsäileväni melkosia imelyyksiä..

Leivos jonka pitäisi olla avaimenperä.. Muodon hankintaan on käytetty kruunukorkkeja.. joita niitäkin on tullu jostain kumman syystä hamstrattua..

Ja pari rintaneulaa...

Tässä vaiheessa siis havahduin.. ei taia kohta enää riittää kavereiden ja sukulaisten lapsia jotka haluaa nuita vastaan ottaa jos vielä jatkan...

Halusin tehdä "Riiviöt" rintaneuloja vastapainoksi.. Noissaki on käytetty niitä pullonkorkkeja muodon antajana.

Pahapupu, Lepakko ja pääkallo..

Lepakon rusettia on komistavinaan karmiva silmämuna.. ja Pahalla pupulla täytyy tieten olla kallo omassa härpäkkeessään..

Niin että BÖÖÖÖ vaan kaikille tähän aurinkoiseen viikkoon!

Koskapa pipolakista jäi lankoja reilusti ylikin, ajattelin yllättää saajan myös kotitossuilla... 3-vuotiaan jalan koosta en tosiaan ollu varma ja mikäs yllätys se ois ollu jos oisin menny siitä äidiltään kyselemään.. Tein pienimuotosta tutkimustyötä netissä ja sovelsin koon suurinpiirtein soppeliksi.. onneksi lörppätohvelit venyy 2-3:kin kokoo jos tarvis on..  Jänskättää että tuleeko nää ylipäätään koskaan saajalla käytetyksi mutta hauska ne oli kyllä väsätä .. voihan niitä vaikka nukelle tai pehmonallelle pukee jos ei omassa jalassa tunnu kivalta.

Pakko oli ottaa vielä yhteiskuvakin kun niin hyvin "mätsäävät" ..

Kaverin pikkutyttö fanittaa kovasti tätä:

Ja äitinsä tilasikin miulta tyyliin sopivan kevät/kesä päähineen:

Puuvillan ei ainakaa pitäs hiostaa pientä päätä... Toivotaan että neiti kelpuuttaa tekeleeni..

Mukavaa torstaita!

Koskapa pallopäälleni ja pulloposkilleni on mahdotonta löytää nätisti passaavaa päähinettä.. (ellei paperipussia lasketa?) päätin etten sellaista edes yritä valmistaa... tein kamalimman mahdollisen mummopipon ja kuorrutin sen timangeilla ja bling bligeillä...

Muoviset koristekivet on purettu joskus jostain biletopista johon ne oli miun mielestä ihan liian tyttömäiset ja tekohienot.

jotta koko komeus ois tarpeeksi överi virkkasin loppulangasta oikein suuren ruusunkin sivulle..

siitä tuli ihan kamala. Mutta taian rakastaa sitä!

"Lapsemme" on huomanneet kevään tulon.. ne viihtyy parvekkeella ja vakoilinki niitten toimia ikkunan läpi (siksi huonot kuvat)... Eilen ne ku kiekkuivat puisella hyllyllä joka parveketta somistaa..

Ensin sulassa sovussa...

Sitten pikkasen eriäviä mielipiteitä..

Ja sitten mustempi tuli hinkuttamaan ovia ja pyytämään sisälle... 

Mitä tekee tyyppi jolla on aikaa kaiket päivät pelkästään urheilla ja käyttää mielikuvitusta käsillä tekemiseen? 

No vaikkapa tälläsistä tyhjentyneistä meikkivoideputeleista voi tehä vaikka mitä (älkää kysykö miksi oon hamstrannu nuita... oon aina vaan tienny että niistä saa vielä jotaki).

Kuumuutta kestäväviä materiaaleja: tölkinnippeleitä ja rautalankaa käytin myöskin, koskapa lasiseen kuppiin mahtuu hyvin vaikkapa tuikku. VAIN ULKOKÄYTTÖÖN ON TÄMÄ NÄIN PALAVAN ALUSTANA SUUNNITELTU (jos joku nyt sattuu haluamaan ideaani apinoia niin pesen käteni paloturvallisuus vastuusta..  )!

Voihan tuohon rautalankaan pujotella vaikka vielä jottain helmiä ja timangeja.. mut sitte ei passaa olla muovisia etteivät sula...

Ite ajattelin laittaa ne metallisesta ketjusta ulos roikkumaan.

Mutta koskapa kynttiläkausi on lopuillaan, voi kuppiin laittaa vähän vettä ja tuoreen leikkokukan tuoksuttamaan vaikkapas grillaus-illanistujaisia kesällä.

kesä kesä kesä... Muutamat loskakuukauet ku jaksetaan niin se on jo täällä...

Pian pitäisi erään ukkelini sukulaisen pulleasta masusta putkahtaa pikkuinen heille paapottavaksi. Jämälangoista väsäsin pallerolle lämpimän lahjan sitten kun laitokselta kotiutuvat. Lankakori tyhjeni mukavasti, pari 7-veljes kerää ostin sitten lisääkin kuvioihin, reunuksiin ja valtaväriksi.

Peitto on neulottu joustinneuleelle ja reunuksien pitsit virkkaamalla.

Koska emme tiedä kumpiko masukki on, käytin kirkkaita värejä jotta käy sekä tytölle että pojalle.

Katseenvangitsijana toimii pupujussi..

Tokihan pupulla täytyy olla porkkana!

Koko on sellainen että passaa niin pinnasänkyyn kuin ulos vaunuihinkin. Tokihan sen päällä voi kellotella ihan lattiallakin ja tutkia värejä ja kuvioita.

Käytiin aamulla tsekkaamassa se sali, se on tosiaan vähä korni äkkiseltään mutta kyllä sieltä kaikki tarvittavat laitteet löyty. Soveltamalla pystyn tekemään melkein kaiken samoin kuin  tähänkin asti. Ainoo miinus oli että siellä oli tasan yhet käsipainot.. 7kg:n sellaiset.. niillä en enää pitkälle pötki joten täytyy haalia irrallaan olevia painavampia tankokiekkoja ja säveltää niitten kanssa. Mutta oi mikä sulonen polte sieltä lähtikään matkaan... kaikki huolet karisi ja tilalle tuli iloinen ja hyvä mieli. Mie oon niin koukussa tuohon hommaan että voisin vaikka vähän tätä onneani itkeä tirauttaa... Salin jälkeen elpailin taas muutaman tunnin ja tankkasin palkkaria.. ulkona satoi rankasti vettä kun läksin lenkille mutta se ei kyllä haitannu yhtään.. eihän tässä olla sokerista kuitenkaan. Eilinen lenkki ja runsas veden juominen aterioitten välillä oli saanu jo kilon verran nesteitä kiertoon että siksikin iloinen olotila. Kyllä se tästä taas lähtee!

Mukavaa keskiviikkoa!