Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Niimpä vaan vei opiskelu ja kaikki jännä ja uus sen mukanaan tuoma mennessään. Blogi on ollu mielessä mutta aina on ollu muka liian kiire tai tai väsy sen päivittämiseen. Koneella saa tehtävien takia istua ihan liikaa jo muutenkin. Tässäpä nyt kuulumisia kumminkin..

Edellisen työssäoppimisen suoritin vaellusratsastustallilla jossa oli 3 suomenhevosta ja 5 islanninhevosta. Kaikki tietää miten kauhee kammo mulla on hevosia kohtaan ollu koko pienen ikäni... kuollakseni niitä pelkäsin vielä tuonne mennessäki mutta onneksi sattui olemaan niin huippupaikka että tilanne on muuttunu paljoltikkin. Ette usko vai? no jostain kumman syystä ei muka kukkaan muukaa uskonu ku tästä kerroin kavereille ja sukulaisille.

Kyllä mie kuulkaas voitin pelkoni kuukaudessa niin että rohkenin Issikan kanssa itse ohjastaen ihan maastoonkin umpihankeen. Kentällä koetin myös sitä tölttiäkin joka on siis niitten askellaji. Tallin suurin sumenhepo oli niin kiltti että siitä opin jopa tykkäämään. Osasin hoitaa loppupäässä harjottelua tallin hevosineen itsenäisesti ja kiitettävät arvostelutkin tilalta sain. :) Taisipa olla mainintakin että tulen HYVIN toimeen HEVOSTEN kanssa... =P

Joulua vietettiin kotikonnuilla äitin ja Lantin kanssa..

Nyt oon töissä eläinhotellissa/löytöeläintarhassa ja tykkään siitä hommasta ihan hirveesti. Miun syrämmen on vieny ekasta päivästä lähtien ihana koditon koira jonka toisin kotiin itelle heti jos asusin maalla enkä kerrostalossa. Se tarvii liikuntaa, tilaa, rakkautta ja määrätietosta koulutusta mutta koska se on fiksu ja niin ihana niin siitä sais aivan mahtavan karvasen kaverin se joka vaan viitsis ja osais sen vaivan nähä. Toivon niin kovasti että se löytäs osaavan ja rakastavan kodin melkein kuukauden tarhalla säilömisen jälkeen...

Tuollasessa paikassa näkee ja pääsee käsittelemään monenlaisia koiria ja kissoja ja saa hirmuisesti hyvää kokemusta, myöskin asiakaspalvelusta. :)

Sellaistaa tänne päin, toivottavasti en oo ihan kaikkia seuraajia menettänyt tämän ihan liian pitkän tauo takia. Yritän muistaa antaa kuulua itestäni useammin!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Viimeviikonloppuna meillä oli jännät paikat kun avokkaan kauan odotettu ensikisa koitti. Koskaan aiemmin ei siis olla ihan virallisissa rossikisoissa oltu kilpailemassa.. tai no me ja me.. minä panikoin ja huolsin lähinnä siellä kentän reunalla ja varikolla. Mutta hengessä olin mukana joka sekunnilla...  Avokin sarjassa oli todella kovia kuskeja eikä tosiaankaa lähetty mitään voittosijoja tavottelemaankaan. Ihan vaan sitä kisakokemusta ja oman kunnon testaamista. Hyvin siellä pärjättiinki, vaikka kärki oli kaukana ei oltu siellä hännänhuipullakaan(kuudes ja seitsemännes sija). Tekniikka ja ajotaiot näytti kanssa olevan ihan sitä mitä pitikin että enää puuttuu sitä kuntoa lisää ja sitähän saa liikkumalla. Eli ensikertalaiseksi todella onnistuneet kisat joista voi olla ylpee ja tyytyväinen. Jossain välissä sattui muitten ajoissa niitä kaatumisia ja loukkaantumisiakin.. siinä kävi jo mielessä kun yhtä nuorta kuljettajaa vietiin lanssilla kuvattavaksi että lukihen ukkelini pakun peräkonttiin enkä päästä koko radalla ettei mittään vaan sattuis.. Suurin toive nuissa erissä on ainaki näin lähimmäisen vinkkelistä että kuski tulis myös ehjänä takas.. sijotuksista viis! Syttyi meilläkin  tosin kerran pyörä palamaan kun pakoputken joku kuminen osa leimahti ilmiliekkeihin kun startti viivästyi paljon ja tyhjäkäynnillä se putki kuumuu vietävästi. Onneksi pyörä säilyi ajokuntosena.. vitsailtiin vain jälkikäteen että oliko se nyt pakko tuli persien alla ihan ajaa...   Sekavin tuntein ajattelututtaa ensi kevät ja tulevat kisat kun niitä ilmeisesti kertyisi sitten syksyyn mennessä ainakin 8 kappaletta. Mutta pelkäämään ei pidä ruveta.. lajin luonteeseen kuuluu että jäsenet joskus paukkuu ja pelti kolisee...

Tässäpäs kuvia tuolta lauantailta ja pikkasen tilanteeseen sopivaa taustamusaaki:

Kuski oli niin kaikkensa antanu että voi ihan kunnolla pahoin pitkään kisan jälkeenki. Päivä oli kuitenki ihan huippu ja saatiin viettää se samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.. Keväällä ja kesällä näitä mukavia päiviä saadaan toivottavasti viettää enemmänki.

Ajatukset siis myllertää edelleen tuolla tulevaisuuden kuvioitten saralla... Sen lisäksi että mielenkiintoiselle alalle kouluun pääsy on mahdollista olisi minulla lähiviikkoina myös työpaikka odottamassa ja vieläpä mukava sellainen.. Lisäksi mielessä on ihan vakavissaan viime päivinä pyörinyt avokkaan kanssa yhdessä oman yrityksen perustaminen. Hänellä kun on sille alalle tarvittava ammattitaito ja molemmilla meillä kokemusta asiakaspalvelusta ja kassatyöstä.. Ehdotus oman yrityksen perustamisesta tuli avokkaalle nykyisen työn kautta ja kannustava ja alkuun auttava ketju taustalla tosiaan kuulostaa houkuttelevalta yhteistyökumppanilta.  Oma liike ja pomoton arki, rakas työkaveri ja helposti myytävät (sydäntä, ja harrastuksia lähellä olevat) laadukkaat tuotteet..  Tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.. Sitten on ne varjopuolet kuten pitkät työpäivät, huoli kaupan käynnistä, kilpailusta  ja menestyksestä.. mitä kaikkea se stressi sitten huonoimpina aikoina onkaan pahimmillaan.. Voi jos oisi kristallipallo josta voisi tarkastaa jokaisen vaihtoehdon vaikkapa vuoden päästä tästä hetkestä... Mutta asioilla on tapana järjestyä.. Parin viikon päästä tästä eteen päin päätöksiä on jo pitänyt tehdä.. Joku väläytti sitäkin että kyllä nuo kaikki voisi toteuttaa toki yhtä aikaa. Siihen ei ihan taia rahkeet sentään riittää vaikka miten haluaisi. Kaikesta huolimatta tämä tälläinen valinnan vaikeus on positiivinen ongelma. Minähän voisin olla pelkästään pitkäaikais työtön ja vailla mitään sunnitelmaa elämässä jos niin itse haluaisin. Mieluummin näin päin että saan puntaroida monen hyvän vaihtoehdon välillä, ja kuka tietää ehkä ehdin tosiaan suorittaa vielä joskus useammankin näistä suunnitelmista.. 

Kesä on lopuillaan mutta meillä lapset nauttii vielä täysin rinnoin parvekkeella olostaan:

Yhtenä päivänä sinne oli pujahtanu iso kärpänen.. Aikansa sitä vahattiin mutta sitte ei jaksettu enää..

Mamma sen sijaan on tänä kesänä nauttinut lavatansseista peräti 2 kertaa. Suvi Teräsniska oli maineensa veroinen ja näkemisen arvoinen ihana raikas nähtävä. Tietenkään siellä väkijoukossa ei kuvaaminen onnistunu ku lava oli tupaten täynnä. Meinasi saaha varpaansa tallottua vaikkei tanssinukkaan ensinkään. 

Toisissa tansseissa sitten oliki sitä tilaa kun artisti oli maineensa kanssa tasapainoillu yölintu.. Ikävää oli todeta että median puheissa oli vähän perääkin solistin ja pändin ongelmien suhteen. Tosi fani tosin kyllä tukee näissä alamäissäkin että kyllä oltiin hyvissä ajoin eturivissä kiljumassa ja tukea antamassa tälläkin kertaa vaikkei hohdokkain keikkansa ollukkaan.. Seuraavalla viikolla tiedottivat että Markus on irtautunu pändista joten hieman siitä haiku tuli kun sama se porukka ei nyt sitte enää ikinä voi olla. Toevon mukkaan Simo skarppaa nyt ja saa asiansa kuntoon ennen ku on liian myöhästä. Ei saa antaa periksi..

Miun mielestä tuo tyttöjen ilta oli kyllä tämän kesän kohokohta ja tosi hauska jo ihan pelkästään seuranki takia, Kiitokset vielä tätäkin kautta "seuralaiselle"! Pääsin myös ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan tuollon miun ite väsättyjä tylliä ja pääkallohametta.. Johan nuitten valmistumisesta muutama vuosi onkin ja ovat vaan harmikseni kaappia koristaneet.

Tällä viikolla oon sitten taas lenkitelly koiria ja poteny siivousvimmaa. Se "tauti" tulee yleensä keväällä ja syksyllä ja kestää viikosta puoleentoista riippuen siitä miten paljo turhaa kamaa on tullu kerrytettyä. Se alkaa pienestä viattomasta viikkosiivouksesta ja yltyy ja yltyy pian siihen että kaikki kaapit ja laatikotki pitää purkaa, puunata ja järjestää. Tähän kohtaukseen on hyvä tarttua ja hankkiutua eroon kaikesta tarpeettomasta. Sen lisäksi että meiän roskakatos sai kiitettävästi täytettä myös siskontyttöni sai ilokseen aika monta säkillistä vaatteita ja kenkiä. Pois antamisesta tulee hyvä mieli puhumattakaan siitä miten ilosena hykerrellen ihastelen järjestyksessä olevia ja siistejä kaappeja..  

Viimesen vuorokauden kärsin pitkästä aikaa migreenistä. Se oli yks pahimmista mitä on koskaan ollu. Pimeessä pysty vaan makaamaan piikkimatolla ja juoksemaan välillä norjankielen kertauskurssille vessanpöntön kanssa..  Tänään aamulla herätessäkin jyskytti vielä ohimoita mutta onneksi iltapäivän puolella olin jo takas elävien kirjoissa.. Nyt olo on jo voittajan ku ruoka pysyy sisällä ja suihkussakin pysty käymään. Täytys vissiin ihan oikiasti mennä lääkäriin ja pyytää kunnolliset ropit näin pahojen kohtausten varalta.

Sellaista tämän ruustiinan arkeen.. Mukavaa viikonloppua!

Avokin kk mittainen kesäloma alkoi viikko sitten ja siksi suuntasimmekin pitkästä aikaa yhdessä miun kotikonnuille..  Pari päivää meni mukavasti saunoessa, grillatessa, nurmikkoa ajaessa ja Lantin kanssa touhutessa. Itikan pistoja riitti kuten maalla kuuluuki.. Oon ihan varma että ne haistaa kaupunkilaisten veren ja ovat sille persompia ku ei ne vaan paikallisia niin paljoo tiklaa.. Niin se vaan menee.

Ennen reissua sain yllättävän työtarjouksen entisellä alalla  sohvien parissa, uusi aloitteleva yritys kyseli olisiko intoa ja halua ottaa haaste vastaan ja kehittyä entisestään ja laajentaa osaamista.. Kyselijän kehut  ammattitaidostani ja vapaus vaikuttaa omaan työhön isoine vastuineen tottakai imarteli jotenka lupasin ainaki harkita asiaa. Työporukka olisi pieni ja töitä tehtäisiin tiiviisti ja hyvässä hengessä, entisestä työilmapiiristä täysin poiketen. Isoon tehtaaseen en enää simputettavaksi halua, enkä samojen ihmisten alaisuuteen joitten kanssa jo olen töitä joutunu tekemään. Valitettavasti aiemmalla työnantajalla oli jo vuosikausia pinttyneet tavat kohdella työntekijöitä huonosti ettei siellä siitä johtamistavasta varmaan koskaan osata erottautua. Kyllähän mie ompelijan hommista aina oon tykänny että sikäli ehtisin kouluun ja alan vaihtoon myöhemminki.. Töissä olevana voisi sitten aikastaa sitä oman talon hankintaaki, Opiskelijana kun ei kannata niin isoja lainoja edes kysellä. Isoja päätöksiä, tällä hetkellä olo on juupas eipäs ailahtelua mutta eiköhän ne ajatukset vielä siitä kasaannu ja asiat hauduskele kypsäksi. Toisaalta on perhosia mahassa kun syksy voi vielä tuua tullessaan melkein mitä tahasa.   Rohkiasti kohti uusia tuulia joka tappauksessa..

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Kivinen kerrostalo tuo mieleen tällä hetkellä lähinna leivinuunin...  Nyt onneksi ulkona ukkostaa ja sataa kovasti vettä mutta muutama päivä tässä menee että asunto viilenee suurinpiirtein siedettäväksi... Viime yönä heräsin tunnin välein juomaan ja huuhtelemaan kasvoja kylmällä vedellä.. Kun kello tuli neljä ja taas heräsin totesin että johan tämä riittää ja vaihdoin nukkumapaikkaa.. Hain vieraille tarkotetun rullapatjan parvekkeelle ja siinä unta riitti mukavasti ihan aamuun asti. Sain välillä jopa peittoakin kääriä ympärille...

Huomenna aamulla vien autoni sinne puskurin uudelleen maalaukseen. Uskomatonta että koko kolarointi jupakka selvisi näin mutkitta muutamassa päivässä. Pitää olla kiitollinen näin hyvästä palvelusta.

Myös se vanha Postipankin pankkikirja jonka eilen Sampoon vein oli jo tänään aamulla mennyt maksuun tililleni..  Jännää että melkein 30v vanhan muiston sai vielä vaihettu rahaksi.. Kokonaista 27e ja 26 centtiä...

Ihanaa sateista tiistaita!

Peltiä siksi että voisin hoitaa pois alta eilen sattuneen papatuksen aiheen ihan ensiksi. Oltiin avokin kanssa lähössä sunnuntai-ajelulle ja huomasin parkkipaikalla että mikäs kumma se minun auton takapuskurissa on.. No kiva punanen maalirantu ja omat maalit rakoilleet ja pois isolta alueelta...  Perjantaina sitä ei vielä ollu enkä ollu ajanu autolla koko viikonloppuna eli ei se omalla ajolla siihen ainakaan ollu tullu.

alkoi kiehua keskushermostossa asti.. ei taas.. eihän tuosta olekkaan kun vuosi kun yks tukevahko maahanmuuttaja tyttönen jysäytti pyöräilyä opetellessa tossa alamäessä parkkeerattuun autoni kylkeen ja se ku oli kielitaijoton,alaikänen ja varaton nii siitä on rikosilmotus edelleen selvitettävänä.. Ei siis oo tietookaan korvauksista.  ilmeisesti ovat miliisilaitoksella hukanneet sen ilmotuksen mappi ÖÖÖ:hön.. 

Avokas huomasi nyt vastäpäätä mun autoo vieraspaikalla punasen auton jolla oli pikkasen saman näköstä osumaa puskurissa ja väriki passas.. Kipitettiin kattomaan tuulilasiamme että onko tämä kolaroija jättäny yhteystietojaan ku kerran autoki on nuin lähellä. No eipä ollu.. soitettiin siis partio paikalle..  Ne totes että syyllinen on kyllä ihan selvä. Sitä kun alkoivat siinä soittelemaan että kuka sitä syyllistä autoa ois mahollisesti ajanu niin ilmeni että ite omistaja oli jostain tosi kaukaa eikä ees tienny kuka autoo on ajanu ja missä päin maailmaa sitä ajellaan ku sitä oli lainattu neljälle eri kaverin kaverille ennen ku se meiän pihaan pääty yhen näistä kaverin kavereista tyttöystävän ajamana.. Tää  18 vee typy oli vasta saanu kortin ja oli onneksi halukas tulemaan selvittämään tätä asiaa paikan päälle ku ei ollu kuulemma ees huomannu mihinkää pahki peruuttaneensa.. Tunnusti sitte kuitenki ja saatiin paperit tehtyä.

Tänään kävi tarkastaja ja huomenna saan varata ajan jo korjaukseen sen vastapuolen vakuutuksen kustannuksella. Uskoni yhteiskuntaamme palautui pikkiriikkisen tämän nopean ja hyvän palvelun takia.    Tuli vaan mieleen että Ihmeen hövelisti ihmiset kyllä lainailee muille autojaan? nyt se on kuitenki se varsinainen omistaja jonka vakuutusmaksut nousee ja boonukset häviää vaikka ei ite ajanukkaan kolaria.. Mie en uskalla tällä omalla tuurillani ees lainata kenenkään autoo... Neljän vuoden kortin omaamisen aikana oon ajanu yhen pahan kolarin (se oli ite aiheutettu ja saatte uskoa että otin siitä opiksi) ja muutama toisten aiheuttama lommo on tullu kanssa.. Mulla on vaan autojen kanssa todella huono karma ku ne ruttaantuu vaikka vaan seisosivat omalla parkkipaikallaanki ihan kaikessa rauhassa... Jos se nyt jottain auttaa nii vaihoin tänään parkkipaikan kauemmas nuista vierasparkeista ku niitten kohilla aina jotain on sattunu.

No mut sitte ilosempiin aiheisiin..

Ajatella että isän tavaroista löyty mulle sukulaistätin vuonna -83 avaama pankkikirja talletuksineen. Olin jo heittämässä sitä saunanpesään mut äiti sano että kannattaa sitä käyä jossain näyttämässä..  ne sanoi pankissa että se on lunastuskelponen ja että korkoaki maksavat ekalta 10v. Jään nyt jännityksellä oottamaan että paljonko 119mk ja 90penniä on kasvanu.. Tuskin montaa euroo mutta hauska juttu silti.

Täällä on ooteltu ja povailtu säätiedotuksissaki jo monta päivää kovaa ukkosta.. Ei vaan oo näkyny vaikka ilma onki painostava ja hikinen.. jos satais välillä nii ilma raitistuis ja jos saatais kunnon ukkonen niin kyllä seki ois mukava ihastella..

Meiän prinsessa on ihan naatti ku kämppä vaan kuumuu ja kuumuu.. se nukkuu parvekkeella melkein aina..

Viime viikolla olin koiria hoitamassa ja Kassu teki mulle änskää sillä aikaa ku olin toisia lenkittämästä. Se oli vetäny kaikki petivaatteet sängystä ja tunkenu sängyn alle.. Tuumin sille ku tulin takas että: Hyi sinua.. ihan vaisusti.. nii herra meni niin söpöksi nöpöksi että..

Miten tuota nyt voi vastustaa...

Viikonloppuna sitte olin pitkästä aikaa avokin mukana rossiradalla ja tietysti kuvasin kultsia touhuissaan.. Kovasti se jo ajaa vaikka kuuma keli oliki.. Kuvaaja ei vaan ehtiny tai osannu taltioia hurjimpia pomppuja vaikka miten koitti.. välillä kastuin päällä olevien sadettimien takia ku koitin niin kovasti sarhata sopivia kuvauskulmia.. Tuolla pöllyää tajuttomasti jos rataa ei kastella..

Se oli kyllä kiva päivä.. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tältä näyttää kaupunki miun salaisesta rantapaikasta tuossa joen varrella. Onnekseni sitä pientä poukamaa ei oo moni löytäny eikä osaa ees arvata että siinä kohtaa löytyy hiekkaranta ja täydellinen näkösuoja. Helteillä rannat oli niin täynnä ettei millään meinannu mahtua yleisesti tiedetyille paikolle. Eikä ne kiljuvat kakarat ja se hälina kyllä mee yhteen mun käsityksen kanssa rannalla rentoutumisesta. Omassa rauhassa ei tarvii hävetä vatsamakkaroita tai kuunnella muitten mökiä, on onni että tuollasia paikkoja löytyy nuinki läheltä keskustaa.

Avokkaan sukulaisten mökki on pienen rauhallisen järven rannalla ja kesäisin aivan ihana.. Mökki on vaatimaton eikä sinne tule vettä tai sähköä. On vaan yksi kamari ja sauna sekä ulkohyyskä.. Mutta parhaat jutut onki pihalla, pöytä ja tuolit sekä osittain luonnon kivistä muurattu grilli jossa herkkuja valmistuu.. Piha on täynnä erilaisia luonnon omia kukkia ja jänniä kasveja sekä vallottavasti vanhentuneita tavaroita menneiltä ajoilta. Viime perjantaina päästiin oleilemaan siellä päivä ihan kahelleen ja kyllä se olikin mukavaa.. Höperehittiin ja paistettiin makkaraa ja kahlailtiin lämpimässä rantavedessä (uia en vielä uskaltanu).. Soutelemaanki olis haluttanu mutta tuuli oli vähän liian kova.

Tuon ruostuneen ihanuuen minä haluaisin sitte joskus omalle pihalle tai kuistille. Tuohon kun sommittelis romanttisesti kukkia tai muuta kivaa ympärille nii siitä sais melko erikoisen koristuksen..

Viikonloppuna olikin sitten yhden pienen prinsessan ristiäiset ja vähän isomman prinssin rippijuhlat.. Jalat ei tykänny näistä juhlista kun piti käyttää juhlamekkojen kanssa korkkareita.. ja minä en ilmeisesti ikinä opi niillä kunnolla ja vaivattomasti kävelemään.. Auts auts auts.. 

Syy harvakseen tipahtelevien bloggausten tavallistakin heikkolaatuisempaan sisältöön on tässä:

Ei malta..  ei pysty... eikä kykene..

Ei oo oikein haluakkaan istua sisällä koneen ääressä...  Kajaanissa on onneksi tuo vesistö ihan lähellä ja ihania rantoja riittää missä voi rötköttää. Uimaan en oo vielä rohjennu mutta jospa tässä joku päivä tohtisi sen talviturkin heivata. Nautitaan siskot kesästä, sitä saa kaiholla taas talvella muistella.. ( Tosin saattaahan se tulla sekin päivä kun valitan jo tätä hellettäki.. Viime vuonna ärsytti se töissä hikoileminen.. mutta mikäs tässä nyt on vilvotellen työttömän arkena..) Laitan päivittäin pikaiset kuulumiset aamukahvia juodessa tuohon sivupalkin laatikkoon.. Etten sentään ihan kokonaan blogia hylkää..

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille  ja erityisesti voimia niille jotka joutuu ahertamaan näissä oloissa..

Siskoni piipahti tuossa yllättäen kylään ja me kun ei itse olla kahvileivän syöjiä (tai minä olisin liikaaki ja siksi niitä ei meillä ikinä oo) niin siinäpä jykkäski tenkkapoon että mitäs ihmettä sitä kahvin kanssa tarjoaisi.. Onneksi löysin epäterveellisten välipalojeni-kätkön kuivakaapista ja sain jotain tarjolle...

Höpöteltiinki siinä kaffitellessa että myslipatukkahan onki huomattavasti vähäkalorisempi ja terveellisempi kahvipöytään kun esimerkiksi pulla, ja maistuuki ihan hyvältä... Näitä täytyy melkein alkaa vakituiseen pitämäänki ainaki naispuolisten vieraitten varalta jemmassa. Säilyvät pitkään ja  tulee itselläkin näitä syötyä.

Tein äitienpäivälahjaksi tänä vuonna tyynynpäällisiä:

Nämä 40X40 kokoiset sai Anoppi. Hänestä tuli ihan vasta mummu ensimmäistä kertaa nii ajattelin että kunnon Ulla Taalasmaa-kuvio sen olla pittää..

Oma äitini sai siniseen olkkariinsa hyvin passaavat kesäiset kukkatyynyt kokoa 60X60:

Tein myös tölkinnippeleistä vielä yhden pannunalusen kun aiemmat vaaleat oli kuulemma varovaisella käytöllä etteivät vaan likaannu... Tämän päälle voi mustan valurautapannun laskea ihan huoletta.

Säästin rahaa ja luontoa enkä käyttänyt lahjapaperia... AIkuisilla tuskin on samaa viehtymystä lahjapapereitten repimiseen kuin lapsilla..

Viihdyin äitienpäivän vierailulla melkein viikon, siellä oli jo kevät aluillaan niin leikin taas luontokuvaajaa..

Melko karuahan se vielä on kun ei juuri viheriöi..

Takapihan uimaallaskin on vielä täynnä talvenlumien sulamisvettä ja lehtiä. Mutta tässä uidaan kyllä jo kk päästä.

Melkoinen surina ja pörinä kyllä täytti kaikki puskat kun mehiläiset ja muut oli tohkeissaan siitepölyn kimpussa...

Ojassa molski vesimyyrä.. ristin sen ihanaksi karvapyllyksi kun näin sen uimassa ja viputti mennä niin ilosesti. Neitiki huomasi sen ja jäätiin kuuntelemaan sen liikkeitä pitkäksi aikaa.

Sitten lähdettiin saalista etsimään kuivemmista paikoista..

Flexissa ei ihan riittäny narua niin pitkälle metsään ku nirppu ois halunnu...

Mutta halkopinon alta ja pitkästä heinikosta me saatiin kyllä ihan tarpeeksi saalista..

Neiti on napannu tänävuonna valjaissa päästäisen ja melko monta sisiliskoa.. Tai no itseasiassa sisiliskon häntiä.. ne peijoonit ku tiputtaa häntäsä kiemurtelemaan ja sitte heittäytyy muka kuolleena liikkumattomaksi.. menee Mirkkuun ihan täyestä ja sitte se polleena telottaa sitä hännäntöpöä..

Limaista mutta maukasta?!?

Ja sitten uutta saalista vaanimaan...

Äitin vanha seitsen varpainen Murhe-kissa seuraili huvittuneena meiän puuhia..

Muutama päivä kaupunkiin paluun jälkeen saatiin kuulla että Murhetta ei enää ole..  Ei tiietty mikä raukalle yhtäkkiä lienee tullu.. Vanhahan se oli mutta pihapiirissä on kyykäärmeitä ja joku on saattanu myrkyttää vaikka hiiriä kun oireet täsmäsi myrkytykseen.. Iso aukko jäi kun vanha vaari meiät jätti.. Sen verran oli valloittava ja persoonallinen tapaus että suru tuli puseroon kaikilla tästä uutisesta..

Isän vasta pois mentyä toivon että löydämme äidille seuraksi  uuden eläinystävän vaikkapa pienikokoisesta koirasta (saa vinkata jos joku tietää hyvää kotia etsivää turrea, ei tartte olla pentu mut nuori kuitenki jotta on iloa pitkään). Jollei sopivaa löydy, saattaa olla että meiän neiti muuttaa maalle ainaki joksiki aikaa seuraa pitämään. Hää kun on oppinu meiän tuolla maalla reissatessa käymään ulkona valjaissa tarpeillaan, ei tartteta hiekkalaatikkoo siellä ollenkaan.

Iloisempiin aiheisiin siirtyäkseni näytän teille herkkuhampparin joita väsäsin MM-kisojen ja kiekkokullan(!) kunniaksi.. Oli kyllä hieno voitto ja kisat Suomelta yleensäkkin!

Slurps! Ja jenkkakahvat kiittää ja kuittaa... Kunhan nyt eivät pilaisi tätä fiilistä tuolla liialla hösöttämisellä ja hehkutuksella... Ainakin ne Leijonien voitonjuhlat oli nii ärsyttävät että en saattanu kattua ku pätkiä ja harmitti että Pasila peruttiin sen örvellyksen ja alaarvosen hoilaamisen takia.. pah..

Mutta nyt tämä lähtee nostattamaan pyöräkuumetta ja kiertelemään sen alan tarjouksia..  Avokas väittää että mulla on pakkomielle.. polkupyörän saamisesta ja sillä ajamisesta.. keskustelu kääntyi jotensakkin niin että tapaturmaalttiina henkilönä tarviisin myös apurattaat ja mahollisesti varasuunnitelman vesistöjen läheisyyessä kulkeville pyöräteille..

itse ehotin vielä jotain pärisevää juttua takarenkaaseen ja pitkää viiriä tarakalle heilumaan että näyn ja kuulun varmasti...

Mukavaa viikon jatkoa!

Se oli oikeestaan ainut mitä tulin teille sanomaan... Oon ravannu salilla, vaeltanu metissä ja noussu siellä vaaroille, rullaluistellu ja testannu jo pururataaki... märkää oli!

Rullaluistelua koitin tuossa pääsiäisenä niinki että lähin tuosta meiän kotipihasta suoraan, aiemmin oon menny autolla syrjemmälle ja missä on tasamaata... Pihastamme lähtee älyttömän jyrkkä mäki.. ei hyvä idea.. jarruissa oli nimittäin PALJON säätämisen varaa... tuli jarrutettua pari kertaa lyhtypylväisiin tarraamalla ja penkalle heittäytymällä...  varmaan todella naurettava näky mutta siinä tilanteessa ei naurattanu.. Mitenkään muuten ei ois vauhti pysähtyny.. Meiän naapuruston teillä ja pihoilla ei oo varmaan koskaan ennen ollu niin paljo ulkona ihmisiä nauttimasta auringosta ku tuona sunnuntaina... ETTÄ MUA HÄVETTI! tää puna pysyy poskilla pitkään.... Yksikin sauvakävelevä eläkeläispariskunta kattoi suu apposen auki sitä miun toikkarointia. Nuorempien hymyistä nyt puhumattakaan... En ilenny sille päivää enää nokkaani ulos laittaa mut onneksi mikään muu ei saanu kolausta ku ylpeys.... Ensikerralla meen taas kauemmas testaamaan sitä jarrujen toimivuutta...

Ennen pääsiäistä vaihoin autoon kesärenkaat.. tein sen ensimmäistä kertaa ihan itse alusta loppuun. Itseasiassa hommasin kesärenkaat ja vanteet myös käytettynä omatoimisesti. Olen ylpeä ettei tarvinnu keneltäkään mieheltä mennä apua kitisemään missään vaiheessa..Naisia kun usein sanotaan avuttomiksi näissä asioissa... Puolivälissä renkaiden vaihtoa päätin tosin vaikeuttaa toimenpidettä pudottamalla toisen piilarin hallin lattialle.. tietenkää ei ollu rillit tai varapiilareita matkassa.. Mie en oikeesti nää metriä eteeni jos en käytä linssejä tai laseja että puoliksi sokkona tuli sitten se homma loppuun suoritettua.. Kotona kuittailin reteesti että ensi vuonna hoitelen homman jo silmät sidottuna ku en nähny paljo mitään nyttenkään..

Sain lopultakin myös suoritettua sen autokoulun 2-vaiheen, johan tuota 4v tuliki väliaikasella pöryyteltyä... ei siellä juuri uutta oppinut.. vanhoja kerrattiin ja arvioivassa ajossaki ope sanoi että kaikki on ihan niinku pittää ja hyvin osaan ajella kaupungissa vieraalla autollaki. Itseäni jänskätti vähän se manuaalilaatikolla ajaminen kun yli vuojen oon oman automaattiröntän ratissa keikkunu.. Mut harjottelin isännän pakulla muutaman tunnin ennen kouluun menoa ja kaikki meni ihan hyvin. Paitti että neljättäsataa euroo köyhempi olin sieltä poistuessa... rahastusta se lysti kyllä vaan mun mielestä on vailla suurempaa hyötyä.. Viime viikolla sain varsinaisen kortin haettua poliisilaitokselta ja hymyilytti kun viimenen voimassaolopäivä oli 2052...   Tuntuu kyllä todella kaukaselta..

Oon viimeaikoina nähny myös märkiä unia uudesta polkupyörästä.. entinen pyöräni varastettiin joitain vuosia sitten enkä oo hankkinu vieläkään uutta tilalle.. Yhtenä yönä ajoin unessa pyörällä rannalle kuumana kesäpäivänä... korissa keikkui eväät ja kylmää limpparia. se oli ihanaa! aamulla oli niin haiku että piti kaivaa vanha pyöräkypärä kaapista ja mallata sitä päähän peilin edessä.... huoh... nyt ei olisi varaa lisäinvestointeihin kun liitonpäivärahapäätös antaa edelleen odottaa itseään turhaan, mutta kyllä kesä ei silti ole kesä ilman omaa pyörää... Pakko varmaan hairahtua jos mieleinen vastaan tulee..

Mukavaa vappua kaikille!

Teenpäs pitkästä aikaa ostoksista postauksen.. Tänään täällä kaupunkipahasessamme nimittäin järjestettiin jopa suurkirppis..  Suuntasimme ystävän kanssa sinne jalan.. siinäpäs sitä tulikin liikuntaa kun intouvuttiin siinä juorutessa kiertämään vielä muutkin kirpparit ja kaupat. Välillä tosin käytiin kaffella ja porkkanaleivoksella että ei se reissu nyt pelkkää kalorin kulutusta ollu..

Tarttuihan sitä jotain omaankin haaviin vaikka mitään en oikeesti aikonu ostaa, köyhä kun olen.. ..

Tämä niin miun tyylinen takki että ihan meinasi polvet nähessä pettää kustansi 1e! :

Virheettömässä kunnossa ja passelin kokoinenki....

Tää toinen oli sit siitäki eestä kulahtanu ja just siksi niin ihana...  Kustansi 2e!

Tuohon täytynee lisätä pikkasen omia juttuja että on enemmän oman olonen mutta tää alkaa olla lähellä sitä miun pitkään metsästelemää unelma rotsia. Ei miulla ookkaan vasta ku 6 nahkatakkia naulakossa...

Nuo tuhlailut nyt ei juuri omaatuntoo saanu kolkuttamaan, päinvastoin..  Viereisissä laareissa oli vanhanaikasia ja piloille venyneitä nahkatakkeja hintahaitarilla 20-50e...Vihaksi pistää aina sellaset myyjät jotka ilikiääki pyytää uuen verosia hintoja.. Tai mihin sattuu laitetaan mainos tekstit: "VINTAGE" tai "RETRO" joka yleensä tarkottaa vaan todella kulahtanutta! pyh sanon minä.. Kirpparilla täytyy olla kirpparihinnat.. ei sellaset mitä niistä ite on aikanaan kaupassa maksanu... Kai se myyjän perimmäinen tarkotus nyt pitäs olla päästä vaivatta eroon liiasta tavarasta ja niin että sen löytäminen tuo ostajalle iloa. Vaatteisiin ja tavaroihin pätee sama periaate ku autoihin.. jos ostat uunituoreen pirssin ja ajat sen liikkeestä ulos, on hinta siinä vaiheessa jo tippunu tonneja siitä mitä ite maksoit... 

Toinen naurettava yritys rahastaa on nämä "kädentaidot".. mikäs siinä jos villasukat tai pipo on hyvin tehty ja viimeistelty, kyllä niistä taitoja arvostavat sen 20e voipi maksaa... mutta jos tuotokset on yhtä hyvää laatua ku ala-asteen käsityötuntien ekat harjotustyöt ja lapussa komeilee 22e, alkaa tällä tätillä sappi kiehua... Näillä tekijöillä kun on usein vakkari paikka varattuna ja tekevät koko ajan vain lisää ja lisää helpon rahan toivossa  tätä "aitoa käsityötä"..  Surettaa jos ymmärtämätön ostaa kalliilla kamalan räpöstyksen ja samalla hinnalla saisi huolella tehdyn ja kestävän tuotteen. Mur!  Tieten niinhän sitä sanotaan että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.. pitäs vissiin arvostaa enemmän itelläki taitojaan, voisi pyytää nylkyrihintoja.. Mut ne tilaustyöt mitä vuosien varrella oon tehny/teen jatkossa,teen kyllä aina varmasti niin hyvin että kehtaan niitä omiksi tekeleikseni kehua..

Sellaista mielen päällä tänään.. Aurinkoista lauantaita!

Se sisälsi: ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua.. lumikenkäilyä, kelkkailua ja muutakin mukavaa... Mikäpäs tässä lomautettuna ollessa kun tämä ihanuus senkun voi vaan jatkua..

Nää kuvat oli alkuviikosta otettu miun kotikonnuilta Vaalasta. Oulujärven rannalta. Isäntää harmitti ku kelkka ei tullu tuolle reissulle matkaan ku reittejä ois ollu ajella ja keliki hulppea!

Nää näkymät on sitte miehen mummulan maisemia täältä Kajaanin Jormuasta... Oltiin siellä eilen.. päätin jättää ukon päristelemään härveleineen ja nappasin lumikengät ja katosin korpisiin mettiin..  Välillä humpsahin vyötäröö myöten lumikengistä huolimatta. Ei se haitannu.. nauratti vaan!

Ei toisiakaan näyttäny pehmyt lumi hirvittävän tai hiastavan...

Tätä nyppylää sanotaan "Pahaksi vaaraksi" Se on tosi jyrkkä ja kesäsin tosi vaikee kulkusta ryteikköä. 3h sitä vallatessa meni nytkin... palailin sen vielä kierrettyäni mettien kautta pelloille ja kotipihaan..

Nuotiota sytytellessä oli hyvä väli kuvata päivän käytössä ollu kalusto.. sitte tuli kyllä niin karmee nälkä itellekki että maha kiljahteli ku villiintyny karhulauma.Jos nyt karhut on ikinä missään tilanteessa laumassa ja jos ne ylipäätään koskaan kiljahtelee? No kuvitellaan että emolla on kaksi telmivää pentua.. ne kait jonnisorttista mökää pitänee?

Päivä oli tämän talven tähän mennessä paras... 

Illalla maistui lämmin (terästetty) minttukaakao frezza-suklaamaitokahviin tehtynä. Nam! Maistui jopa siinä määrin että kävimme vielä illalla kylän pinnassa tanssaloimassa.. Miun työkaverit oli kokoontunu lomautusten vuoksi sinne hyvästelemään kaikki vielä viimesen kerran.Kukaan meistä ei usko että työt enää jatkuu. Alustavasti ilmotin jo etukäteen etten varmaan jaksa lähtiä eikä oikein oisi tässä tilanteessa hirveesti varaakaan ulkoiluun. Onneksi muutin mieleni koska oli mukava nähä ne mukavat ihmiset  vielä. Ennen ku meiän porukka leviää pitkin maailmaa eri teille. Innolla uusiin tuuliin!

Ihanaa viikonloppua!

Nämä nimittäin on tällä erää viimeset talvitaltiot..

Testatkaapa osasinko linkittää toimivan veisun ilman kuvaa? Klik klik:

Olen mie neulonukkin ja jottain oon saanu aikaseksiki.. nyt vain laiskottaa tuo kuvaus sen verran sopivasti että jätän sen toiseen kertaan...

Tännään on urheiluista välipäivä ja aattelin "tärvätä" sen siivoomiseen..  blääh....

Varoitus! Talvitunnelmiin kyllästyneet voivat lopettaa lukemisen jo tähän.. 

Sunnuntai aamu valkeni kuulaana.. reipas 20 asteen pakkanen ei estäny minuu hilipasemassa kesken kahvinjuonnin pyjamassa takaportaille ottamaan ensimmäisiä kuvia. Mutta neitimme sen sijaan kaipasi kipeästi lämpöä ja makasikin patterilla kovin vaivaloisesti:

Tunnelmointia taustoille taasen silvoplee..

Sitten oli pakko jo lähtee ettimään toppavaatteet ja pipolakki...

Pihapuut on monta kertaa vanhemmat ku minä. Niitten kokoa voi demonstroida (onkohan tuo hirviö edes sana?!?) hyvin autollani...

Johan oli pompsi...  Ikävissään näitä kuvia saa aina katella.. Ei ole betonihelevetti kaupungissa maalaistytön paikka asua..

Rattoisaa tiistaita!

Vietin taas ihanan viikonlopun kotikorvessa lapsuusmaisemissa. Äitin kanssa pidettiin lauantaina hemmottelupäivä ja mentiin Rokua-spahan ottamaan yrttikylpy-hoidot... 

se tarkoitti yhden henkilön käyttöön varattua tyylikästä huonetta jossa oli itämaiseen tapaan tehty sisustus, poreallas ja kynttilöitä... taustalla kuului rauhoittava musiikki ja ikkunasta näkyi ihana talvinen maisema auringonpaisteineen päivineen. Käytettävät yrtit sai valita monista vaihtoehdoista, minä valitsin vaahtoavan ruusubelargonian tuoksuisen seoksen. Siinäpä kelpasi pötkötellä hierovassa tuoksuvassa porekylvyssä ! Kylvyn jälkeen sai päälleen puhtaan hotellin kylpytakin ja läpsyttimet jalkoihin ja meidät ohjattiin rentoutumishuoneeseen. Huoneessa oli pehmoiset ihanat istuimet ja mukavan lämpöinen ilma. Tarjoiltuna oli jo valmiiksi lämmin yrttitee hunajalla maustettuna ja hedelmiä. jos voitan lotossa niin haluan muuttaa tollaseen paikkaan asumaan.. kaikki niin nättiä ja ihanan tuoksusta ympärillä.

Kylpiessä tulikin nälkä ja lounas hotellin ravintolapuffetista maistui vähän liianki hyvin.. meinasi olla ähky ku köröteltiin kotia kohti!

Siinä rennossa olotilassa ois tehny mieli vaan kellahtaa kylelleen ja ottaa päikkärit mutta ilma oli nii ihana etten millään malttanu!

Puin siis lämpimästi ja lähdin kuvailemaan rakkaita maisemia... Kuvia kerty sen verran paljo että ajatelin julkasta ne useammassa osassa... Näissä kuvissa iltapäivä ehtii vaihtua illaksi.  Mie tosiaan tykkään talvesta ja näistä maisemista enkä tunnu saavan tarpeekseni niistä...

(tästä tausta  tunnelmaa:)

Mihinpäs muualle ilta voisi paremmin päättyä kun pihasaunaan ja auringonlaskuun..

Aurinkoista viikkoa!

Minun piti viettää tänään välipäivä mutta aurinko paisto nii ihanasti ku pääsin iltapäivällä töistä että päätin sittenki suunnistaa lenkille. Otin kameran mukaan talvisten kuvien toivossa. Nyt pääsenki kuvin esittelemään vakituisen reittini:

Joki on suurimmaksi osaksi jo jäässä...

Lenkkini kulkee melkein aina kaupungin läpi...

Sulaakin vettä näkyy:

Aika aavemaisesti se usvaa...

Kuvaamatta jäi linnan rauniot koska tänään teki mieli kulkea tätä kautta. Ehkäpä ensikerralla... Pakkanen (-20) pureskeli nenää ja poskia mutta ei se mitään haitannut. Nyt on mukava istua postailemassa kädessä kuppi kuumaa. Sen verran tuli kesällä kuumuudesta kitistyä että nyt on viisainta olla suu supussa ja nauttia tästä raittiimmasta säästä täysin rinnoin.

Ajattelin jakaa kanssanne kotikontujeni karun mutta niin ihanan maiseman... tuonne jää aina niin ikävä ku sieltä joutuu kaupunkiin takas tulemaan..

Taustamusaa unohtamatta...

Viikonloppuna räpsin kuvia pitkästä aikaa niin paljo että kamerasta loppu jo akkuki. Mielikuvituksen ku päästää irti ja lähtee silmät auki ulos niin löytää aina vaan uusia ja uusia juttuja ihasteltavaksi.. ihmeellisiä yksityiskohtia ja muotoja.. valoja ja varjoja... kimallusta ja niin monenlaisia pintoja.. Se sininen hetki ku kaikki on sinistä unta ja miten lumi ja jää kuorruttaa kaikki luontoon kuulumattomatki jutut yheksi kokonaisuueksi... se on miun mielestä sellasta ihanuutta ympärillä jota ei kaikki vaan nää.

Ja nämä elämykset ei tullu taltioitua ihan vaivatta:

Olin taas 4pv kotikonnuilla viihtymässä. Mukavaa puuhastella ulkona vapaasti kun kaupungissa kerrostalossa se ei oo ollenkaan sama ku omakotitalossa maalla.

Torstaina päätettiin puotella lumet katolta, ooteltiin muutaki sukulaisporukkaa avuksi mutta innostuttiin niin että homma hoitui kaksissa naisin ennen ku ehtivät ilmaantua paikalle. Mie puottelin ja äippä kuletteli lumet alta pois.  Olipas mukava huomata uuden liikunnallisemman elämäntavan vaikutukset tuossakin kun ei tullut edes hiki.

Joku muukin oli käyny katolla...

On se ollu näky ku äitin vanha Murhe-kissa on sutostellu tuossa tuulilasilla...

Seuraavana aamuna näky oliki toinen...

Lumitöitä nimittäin riitti parille seuraavallekki päivälle kun satoi 15cm lunta molempina öinä...

Prinsessa sen sijaan nautti olostaan sillä aikaa ku me huhkitiin ulkosalla:

Mikäpä siinä oli kelliessä takkatulen lämmössä... Tuossa valmistui myös maailman ihanin karjalanpaisti.. vei kielen mennessään!

Mie vein saunalle puita miun vanhalla uskollisella sarporo-pulkalla.. se on vieläki tosi hyvässä kunnossa...

Muistan ku velipoika veti minuu tuossa moponsa perässä.. Muutaman kerran piti penkassa ylösalasin pyörähtää ennen ku uskottiin ettei se oo ehkä äitin ja isän mielestä yhtä turvallinen ja hyvä harrastus...

Ihana pihasauna lämpesi iltahämärissä...

ehdin kuvailla myös tekeleitäni joita kotiväelle oon lahjotellu vuosien varrella..

Ammattikoulussa tuli väsättyä tälläsia:

Kolmen taulun sarja on tilaustyö kun porukat hankki uuet siniset sohvat..

Olipas se ihana reissu! Paljon tuli tehtyä hyvää hyötyliikuntaa ja sai sitä raitista ilmaakin.. Pian taas tullaan Äippä!