Miulla on ollu viikkokausia kauhee himo tehä munakastiketta.. Avokas ei oo sitä koskaan mun tekemänä syöny niin päätin tänään lopultaki väsätä sitä.

Kastikkeeseen tuli siis sipulia,voita ja kermaa (tietty!) ja keitettyjä ja rouhittuja kananmunia, mausteeksi tilliä, suolaa ja pippuria.. Kastikkeeseen tuli kyllä kananmunaa tavallista enemmän.. Leivitin ja paistoin pakasteseifileitä pannulla lisäksi ja  tarjosin perunoiden ja salaatin kanssa.. Salaatista tuli kyllä hyvää.. Heittelin sekaan paahdettua leipää ja fetaa sitruunaruohossa ja oliiviöljyssä... Tämä ei ole kevyttä ruokaa! namskista!

Siskoni piipahti tuossa yllättäen kylään ja me kun ei itse olla kahvileivän syöjiä (tai minä olisin liikaaki ja siksi niitä ei meillä ikinä oo) niin siinäpä jykkäski tenkkapoon että mitäs ihmettä sitä kahvin kanssa tarjoaisi.. Onneksi löysin epäterveellisten välipalojeni-kätkön kuivakaapista ja sain jotain tarjolle...

Höpöteltiinki siinä kaffitellessa että myslipatukkahan onki huomattavasti vähäkalorisempi ja terveellisempi kahvipöytään kun esimerkiksi pulla, ja maistuuki ihan hyvältä... Näitä täytyy melkein alkaa vakituiseen pitämäänki ainaki naispuolisten vieraitten varalta jemmassa. Säilyvät pitkään ja  tulee itselläkin näitä syötyä.

Tein äitienpäivälahjaksi tänä vuonna tyynynpäällisiä:

Nämä 40X40 kokoiset sai Anoppi. Hänestä tuli ihan vasta mummu ensimmäistä kertaa nii ajattelin että kunnon Ulla Taalasmaa-kuvio sen olla pittää..

Oma äitini sai siniseen olkkariinsa hyvin passaavat kesäiset kukkatyynyt kokoa 60X60:

Tein myös tölkinnippeleistä vielä yhden pannunalusen kun aiemmat vaaleat oli kuulemma varovaisella käytöllä etteivät vaan likaannu... Tämän päälle voi mustan valurautapannun laskea ihan huoletta.

Säästin rahaa ja luontoa enkä käyttänyt lahjapaperia... AIkuisilla tuskin on samaa viehtymystä lahjapapereitten repimiseen kuin lapsilla..

Viihdyin äitienpäivän vierailulla melkein viikon, siellä oli jo kevät aluillaan niin leikin taas luontokuvaajaa..

Melko karuahan se vielä on kun ei juuri viheriöi..

Takapihan uimaallaskin on vielä täynnä talvenlumien sulamisvettä ja lehtiä. Mutta tässä uidaan kyllä jo kk päästä.

Melkoinen surina ja pörinä kyllä täytti kaikki puskat kun mehiläiset ja muut oli tohkeissaan siitepölyn kimpussa...

Ojassa molski vesimyyrä.. ristin sen ihanaksi karvapyllyksi kun näin sen uimassa ja viputti mennä niin ilosesti. Neitiki huomasi sen ja jäätiin kuuntelemaan sen liikkeitä pitkäksi aikaa.

Sitten lähdettiin saalista etsimään kuivemmista paikoista..

Flexissa ei ihan riittäny narua niin pitkälle metsään ku nirppu ois halunnu...

Mutta halkopinon alta ja pitkästä heinikosta me saatiin kyllä ihan tarpeeksi saalista..

Neiti on napannu tänävuonna valjaissa päästäisen ja melko monta sisiliskoa.. Tai no itseasiassa sisiliskon häntiä.. ne peijoonit ku tiputtaa häntäsä kiemurtelemaan ja sitte heittäytyy muka kuolleena liikkumattomaksi.. menee Mirkkuun ihan täyestä ja sitte se polleena telottaa sitä hännäntöpöä..

Limaista mutta maukasta?!?

Ja sitten uutta saalista vaanimaan...

Äitin vanha seitsen varpainen Murhe-kissa seuraili huvittuneena meiän puuhia..

Muutama päivä kaupunkiin paluun jälkeen saatiin kuulla että Murhetta ei enää ole..  Ei tiietty mikä raukalle yhtäkkiä lienee tullu.. Vanhahan se oli mutta pihapiirissä on kyykäärmeitä ja joku on saattanu myrkyttää vaikka hiiriä kun oireet täsmäsi myrkytykseen.. Iso aukko jäi kun vanha vaari meiät jätti.. Sen verran oli valloittava ja persoonallinen tapaus että suru tuli puseroon kaikilla tästä uutisesta..

Isän vasta pois mentyä toivon että löydämme äidille seuraksi  uuden eläinystävän vaikkapa pienikokoisesta koirasta (saa vinkata jos joku tietää hyvää kotia etsivää turrea, ei tartte olla pentu mut nuori kuitenki jotta on iloa pitkään). Jollei sopivaa löydy, saattaa olla että meiän neiti muuttaa maalle ainaki joksiki aikaa seuraa pitämään. Hää kun on oppinu meiän tuolla maalla reissatessa käymään ulkona valjaissa tarpeillaan, ei tartteta hiekkalaatikkoo siellä ollenkaan.

Iloisempiin aiheisiin siirtyäkseni näytän teille herkkuhampparin joita väsäsin MM-kisojen ja kiekkokullan(!) kunniaksi.. Oli kyllä hieno voitto ja kisat Suomelta yleensäkkin!

Slurps! Ja jenkkakahvat kiittää ja kuittaa... Kunhan nyt eivät pilaisi tätä fiilistä tuolla liialla hösöttämisellä ja hehkutuksella... Ainakin ne Leijonien voitonjuhlat oli nii ärsyttävät että en saattanu kattua ku pätkiä ja harmitti että Pasila peruttiin sen örvellyksen ja alaarvosen hoilaamisen takia.. pah..

Mutta nyt tämä lähtee nostattamaan pyöräkuumetta ja kiertelemään sen alan tarjouksia..  Avokas väittää että mulla on pakkomielle.. polkupyörän saamisesta ja sillä ajamisesta.. keskustelu kääntyi jotensakkin niin että tapaturmaalttiina henkilönä tarviisin myös apurattaat ja mahollisesti varasuunnitelman vesistöjen läheisyyessä kulkeville pyöräteille..

itse ehotin vielä jotain pärisevää juttua takarenkaaseen ja pitkää viiriä tarakalle heilumaan että näyn ja kuulun varmasti...

Mukavaa viikon jatkoa!

Urheiluhulluus on tautina varsin vaihteleva... välillä sitä tuskin huomaa ja toisinaan se iskee niin voimakkaasti että kertakaikkiaan mitään ei ole tehtävissä..  Viimepäivät on olleet pitkälti näin sekopäiset...

-Eilen aamulla heräsin, särvin muutaman kupin kahvia ja lotsin ajokoiran lailla kiljuvaan nälkään aamupuuron pakastemarjoilla...

-Suuntasin salille tunniksi ähistelemään

(tuota peiliä ei oo varmana ikinä pesty)

-Kotona palkkarit nasukkaan ja lounas:

(kanaa ja kasviksia)

-Tunti pari elpausta ja sitten mentiin taas:

Tuli korkattua tän kesän rullaluistelu kausi..

ja ai että se olikin pitkästä aikaa KIVAA! Vallanki ku oltiin kaverin kanssa ja samalla päästiin kunnolla juoruamaan...

-Välipala oli syntisen hyvä kun kahvittelin ystävän luona ja natustelin pääsiäisen kunniaksi rahkapiirakkaa..

Avokki on kovasti kiireinen omissa alkaneissa rossireeneissään eikä  siltä heru juuri aikaa tai huomiota nyt vähään aikaan..  Se on kotiin tullessa nii väsyny että sippaa syönnin päälle rättipoikki tajutonna sohvalle loppuillaksi. Miun on ymmärrettävä se että se on vaativa laji ja jos siinä pärjätä haluaa täytyy reenata kaikin voimin..tsemppaan siis kovasti!

Kaverin luota kotiutuessa käveleskelin levottomana kämppää ympäri muutaman tunnin enkä osannu keskittyä mihinkään. Jalat oli niin levottomat että ulkona ilkkuva aurinko sai miut houkuteltua vielä kerran ulos..

-läpät korville ja kävelemään.. tulikin sitte tehtyä reilun tunnin lenkki...  Tais tulla pikkasen liikaa yhelle päivälle... sain kultilta ripityksen ja pelottelut tahallisesta ylikunnon hankkimisesta.. Mut huomenna sitte kevyemmin ja ylihuomenna täysi lepopäivä.. Kyllä mie uskon ku tarpeeksi painokkaasti sanotaan..

-Nälkä siinä jo tulikin ja väsäsinki tuhdin päivällisen:

Tämän piti olla salaattia mutta siitä tuli kyllä enemmänki proteiinipommi... rehuja nimeksi, paljon fetaa, tonnikalaa ja kananmunia... nam nam..

Sen kanssa maistui rypsiporsaan suikaleet ja täysjyväpasta..

Suihkun kautta illaksi sohvan nurkkaan kuhottamaan ja ansaituille unille.... ZZZZZZZZZzzzzzzzzzzzz

Tänäänkin oisi kaunis keli ja liikkumaan tekisi kovasti mieli... Aamulla kävin jo kevennetyllä olkapää-ojentajareenillä niin että loppupäivä on vaan  maltettava ottaa rennosti ettei sitte tuu itku pitkästä ilosta... Onko muilla vierotusoireita ja riskinä yliannostus liikunnan suhteen?

Aurinkoista pääsiäissunnuntaita!

Meinas ihan unohtua että taas on 3kk menny edellisestä kuvausoperaatiosta.  Tässä vähä jottain osviittaa teillekkin todisteeksi että rimpuilut jatkuu edelleen...

6kk sitten pohjakunto oli pyöreä nolla ja ylipainoo se 10kg:

ryhti: surkea, olotila: vieläkin surkeampi..Mätisäkki tästä lähinnä itellä mieleen juolahtaa:

Tänään:

Ainaki ryhti ja vatsanseutu on kiinteytyny kummasti ja paino normaali... Tosin mie jo luulin että kuvittelen ku jalat ja takamus tuntuu vaan suurenevan suurenemistaan.. mut lihaksia sieltäki alkaa pikkusen jo kajastella... jospas sitä persusta saisi sitte keväällä diettailun ja aerobisten myötävaikutuksella kutistumaanki niin että ne lihakset myös jäis..

Käsistä on liiat löllöt lähteny onneksi jo pikkuhiljaa ja niissä alkaa olla muotoo sen verran että jotain niillä voi sanoa ainaki yrittäneensä tehä..

Käytin päivän hauistreenin antamaa turvotusta hyväkseni niin sain habanderistaki muiston  itelle otettua..  Jospas se siitä kun jaksaa jatkaa ja pyristellä..

Ja terveellistä ruokaa unohtamatta:

Tosin tää ei ollu IHAN niin terveellistä kun käytin kanapastaan: Purkin 3 sipulin kermaa, nokareen oikeaa voita ja hunajamarinoitua broileria..   Mutta maistupas ihanalta porkkana- ananassalaatin kanssa.. Joskus pitänee muistaa herkutellakkin..  

Reipasta viikkoa kaikille!

Kylläpä se roppa ottaaki avosylin vastaan plussakalorit ... On nimittäin pikkasta vaille paljo turvokki olotila.. Näin äkkiseltään roimasti lisääntyny syöminen on saanu muutamia kilojaki hiipimään takas ja sekös morkkiksia aiheuttaa! Valittelin tässä yhtenä iltana että tunnen itteni  kamalaksi pötykäksi...  Avokki tuumasi siihen että voin hyvin syyä vähemmänki olotilojeni mukkaan... Ei tää oo nii vakavaa kummiskaa kuha kaloreita tulee sen verran riittävästi yli tarpeen että reenit kulkee yhtä mukavasti ku nyt. koska nyt nimittäin kulkee!  Lihakset on vielä nii onnettoman pienet nii ei ne tartte sitä ravintoo ylettömiä määriä kummiskaa. Onpahan sitte vähemmän kiloja karistettavana kesäkuntoon äkistellessä..

Tässä taidonnäyte tän päivän mätöstä:

Niin, ja se hilavitkutin! Meiän uusi lelu nimittäin.. enpäs kerrokkaan vielä mikä se on ja mihin sitä käytetään...  saatte yrittää arvata ensin!

Sen verran vinkkiä voin antaa että se painaa n. 4kg,liittyy moottoriurheiluun, tuunaamiseen ja lihaskunnon parantamiseen..

Tää poistuu taas korpeen puu- ja lumitöihin jotenka toivottelenki kaikille nyt jo oikein mukavaa viikon loppua!

Tänään vähä töks töks tökkii tää artikulaatio mutta koitan saaha ruapastua postauksen tekeleen, ihan vaan teiän kiusaksi...

Jouluna kertyneet kilot (+3kg!) liukeni onneksi melkein itestään ku pääsi taas arjen syrjästä kiinni. Pelkästään palaaminen siihen että juo 3l vettä päivässä liottaa jo kummasti.  Siunaantuneita lihoja on ihana taas liikuttaa salilla kun paukkuja on välipäivien naposteluista  vähän varastossa...

Uusi ohjelma on muunnelma entisestä 4 jaollisesta ja lähteny kulkemaan kyllä ihan kivasti. Reilun viikon verran tässä on ehtiny sitä omaksua ja täytyy kyllä kehasta että tykkään.

Nyt sarjat on pienempiä ja painot suurempia ja se tuntuuki olevan enemmän miun makkuun ku ne aiemmat pitkät 12 sarjat.

Tänään on erityisen hyvä mieli koskapa tein ekaa kertaa täyet 3 sarjaa hauista 8kg ja 9kg  käsipainoilla..  (3X8 8kg:lla penkillä ja 3X8 9kg:lla hammerissa)

Selkäreenissäkin otin eilen testiin jo 12.5kg käsipainot ja kohareissa menee hyvin peräti 15.5kg painot.  vielä mie pääsen sinne isojen tyttöjen painoihinki joskus.. toivoa ainaki sopii...

Kalorin kulutus tietennii pompsahti nyt melkoisesti ja oonki koittanu tarkkailla taas syömisiä että tulis syötyä oikein ja tarpeeksi.  Kalorilaskurin mukaan 1.5h raskasta kuntosalia harjottavan tarviis ahtaa päivittäin jo huimat 2782 kcal! Kun sen pyrkii saamaan terveellisestä ruuasta niin se on kyllä pirun iso vuori ruokaa...  Tän päivän syömingit allekirjottaneella on kiekkunu vasta jossain 1600 kcal... iltapala on siis oleva tuhti...

Ei ois kyllä nälkä iha heti ku vasta napaan ahettu päivällinen koostui: tonnikalasta, nuudeleista ja kasasta porkkanaraastetta...

Mut syöminen on kyllä ihan kivaa... Että vissiin se on otettava kiitoksena siitä kovasta kuluttamisesta niin kauan ku vaakaki on kiitollinen..

Meillä tulee tänä vuonna ensimmäistä kertaa vietettyä uusivuosi erillään. Mie meen äitille seuraksi kotikontulaan ja ukkelilla on treenihommia täällä kaupungissa. Päätin eilen yllättää ja töistä tullessa piipahin ostamaan kunnon tykötarpeet herkutteluun. Aattelin että vietetään se meiän uusvuos jo pikkusen etuajassa.  Ehin saaha parahiksi kaikki valmiiksi ku avokki palautu hiihtoreissultaan. Onneksi sillä oli kiljuva nälkä.. Piti jo juosta kameran hakuun että ehin ottaa muutaman kuvan.

Miun täytyy tunnustaa teille että mätöstelyyn on tullu näinä aikoina miullaki syyllistyttyä... En oo tohtinu käyä puntarilla pariin viikkoon..

Mutta uusi vuosi alkaa taas tiukalla itsekurilla, ruokavaliolla ja treenillä... jookos? JOOKOS?

Nyt on poistuttava pakkailemaan ja lähettävä huristelemaan maaseudun rauhaan.

ILOISTA UUTTA VUOTTA RAKKAAT LUKIJAT!

Tännään mulla oliki luxus päivä elikkäs pekkanen.. Nukuin aamulla ruhtinaallisesti puoli yheksään kun normaalisti herätys on arkiaamusin siinä 4.15..

Puin päälle lempivaatteet 4v takaa... ne ei nimittäin oo MAHTUNU päälle ainakaan 3v... van nytpä mahtuu. En vois olla onnellisempi ku olin näitä peilatessa..

Join kaffet, nakkelin naamaan aamupuuron (keitolla ja raejuustolla) ja painelin salille..

Menomatkalla kävin varaamassa maanantaiksi kampaajalle ajan ja ostelin samalla itelle törppöjä.. oli tullu ihanan tuoksusia uutuuksia wellalta!

Salilla otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lopultakin sen seisaaltaan kyykkäämisen tangon kanssa. Se luonnistu ihmeekseni kyllä yllättävän hyvin ku laitoin pehmusteen niskan taakse. Tosin painot laitoin ihan minimaaliseksi koska tekniikka tuntu pikkasen epävarmalta niin keskityin enempi siihen puhtaaseen suorittamiseen.

Muissaki liikkeissä jouvuin kyllä ponnistelemaan tavallista enemmän koska tunsin ihan selvän magnesiumin puutteen ropassa.. ei oo kyllä kiva olotila..  Ilmeisesti se 2-3 kertanen annos suositukseen nähen on edelleen riittämätön ku reeniä on lisätty koko ajan pikkuhiljaa. Kotimatkalla kävin siis ostelemassa täydennyksiä lisäravinteisiin. Sinne meni taas toista sataa euroo.. Mut yhtään ei harmita koskapa ennen vanhaan oisin herkutellu, ryypiskelly ja kantanu hiellä ansaitun palkkani kylän kapakoihin eikä sama summa ois riittänykkään..

Meiän koti alkaa näyttää melko kirjavalta ku kahen ihmisen mömmöt täyttää kaikki paikat..

Näkisittepä jääkaapin kauppareissun jälkeen ku molemmat syö ku hevoset... voe sitä rahkapurkkien määrää...

Tänään söin lounaaksi kasvissosekeittoa ja keksin tehä wrapin tonnikalasta, mausteista ja munan valkuaisesta... namskista..

Hirmuisesta syömisen määrästä tulikin mieleen mainita että koitin varsin entisiä lempifarkkuja 3kk takaa...

Eivät kovin mairittelevat enää vai mitä?

Suoritin myös ensimmäisen kuvaussession jotta voin seurata omaa kehitystä. kuva kun kertoo enemmän ja ihmisen muisti tuppaa olemaan heikko.. Punnersin hiki hatussa ennen kameraan tarttumista ja kuvatessa yllätys oli ihan positiivinen..

Minulle on kasvanu olkapäät ja pieni mutta olemassa oleva habanderi..  epäkkäistäki on pienen pieni havainto.. Takapuolella ei enää kasva niitä viehättäviä lökkiä jotka tursuaa aina rintsikoitten ympärillä...   Etupuolelta lisäläskit on kuihtunu ja penkkipunnerrus lienee muovannu rintamusta myös.. käsissä on vielä liikaa tuolla alapuolella mutta hyllyviä löllökäsiä ei enää ole (eikä tule!) .. Tästä on uskoakseni hyvä jatkaa. 

Toivottavasti saan teille lähiaikoina myös tattoo aiheisia postauksia.. aattelin nimittäin kaivaa koneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta ja testailla josko inspiraatio myös kädentaitojen reenaukseen ois palannu.. Urheilu on vieny nii mennessään ettei oo ollu aikaa tai voimia enää sitä hommaa opiskella. Vielä sekin haltuun otetaan.. Omaa mentoria vähän kaipaisin niin oisi joku jolta saisin vinkkejä kysellä. Kantapään kautta itsekseen opettelu on vähän turhauttavaa.

Päivän örinävideon saattelemana toivotan teille oikein Ihanaa viikonloppua!

Kynttilän valosta, hyvästä ruuasta, naurusta ja rennosta oleilusta on romanttinen laatuaika kahdelle tehty... Tältä näytti meiän lauantai.

Hyvää ja kevyttä herkkua... täytettiin tortillat tulisella jauheliha-sipuliseoksella.. salaatilla ja kastikkeella... ihanaa ja terveellistä.. Nautittiin jääkylmien oluitten kanssa.. 

Lauantai aamu ei ollutkaan ihan niin kiva kun yön valvomisen jälkeen suuntasin taas aamupäiväksi jonottamaan hammaslääkärin kipupäivystykseen... tuo jo aiemmin oikutellut hammas särki ja eipä ollut ihmekkään kun edellisellä reissulla sinne oli suurin osa hermoista jätetty muhimaan.. Meinasivat alottaa juurihoito-operaation ilman puudutusta mutta onneksi sen vaatimalla vaadin.. Väittivät hammasta kuolleeksi mutta tuumin että jos sitä on yön yli särkeny leukaluusta asti niin tuskin on kuollu tapaus.. oli nimittäin puudutuksesta huolimatta viiltävä kokemus se hermokudoksen poistaminen.. sanoivat että onneksi tajusin ite sen pyytää kun ei yleensä kyllä hermoja tälläsissa tapauksissa kesken olevaan hampaaseen jätetä kipuilemaan. Tää ei kyllä mun luottamusta hammaslääkäreihin suinkaan lisää... 

Mutta sain helpotuksen ja ihana ilta pyyhki traumaattisen tapahtuman mielestä. Nyt on aika suursiivouksen ja illalla lisää kynttilöitä niin jaksaa taas aamulla arjen aloittaa..

Leppoisaa sunnuntaita!

Ensinnäkin taustamusiikkia.. käsittämättömän toimiva renkutus vielä vuosien ja vuosien jälkeenki..

Onpas huirahtanu pitkä pätkä ilman päivityksiä... Tämä syksy välillä saa ihmisen mielen matalaksi ja energiat purkautuu jonnekkin hukkapiiloon.  Kait se on se perisuomalainen melankolia kun kesästä on pakko luopua ja kylmät sateiset säät tekee ilmasta kostean ja pimeän.  Eessä on pitkä kylmä kausi ja kaamos.

Onneksi on olemassa kynttilöitä. Mielen piristykseksi ollaan harrasteltu kaikkee mukavaa. 

 Yhtenä lauantaina käytiin akkaporukalla keilaamassa ja ulkona syömässä. Keilaaminen on muuten hirmu hauskaa vaikka surkia siinä oonki..

Toissa viikonloppuna sisko hurautti Kestilästä kylään ja me piettiinki kovasti lystiä: Kierrettiin kirpputoreja, naurettiin, värjättiin hiukset, tehtiin mutanaamiot, kokattiin ja tietysti käytiin illalla tanssimassa ja puhumassa maailma paremmaksi paikaksi.

Viime sunnuntaina varastettiin ukkelin kanssa taas anopin koira ja lähettin tuohon Jormuan mettiin rämpimään. Noustiin Pahalle vaaralle ja voi jotta oliki makiat maisemat. Harmitti älyttömästi etten muistanu ottaa kameraa matkaan.. Aurinko paisto ja ilma oli raikkaan kuulas. Maaruska oli komeimmillaan.. ja voi sitä koiran onnea kun sai kirmailla metässä vapaana ja kannella keppejä mukanaan.. Siinä meni useampi tunti ja hikikin meinasi tulla poluttomassa metässä samotessa. Enempää ei ois voinu ulkoilusta nauttia.. palattiin kotiin mahat kurnien ja väsättiin oikein isot pitsat molemmille.  

Herkuteltua on siis tullu viikonloppusin mutta viikolla oon pyrkiny noudattamaan terveellistä ruokavaliota. Tiukka linja ruuan suhteen on tehny tehtävänsä siinä että osaan jo kuunnella omaa kroppaani ja syyä sen mukaan rennommin. Kun pitää mielessä kunki päivän kalorit suhteessa kulutukseet edes suurinpiirtein niin puntarilla piipahtaessa  ei suurempia yllätyksiä pitäisi ilmaantua. Meneillään oleva saliohjelma on kiitettävän raskas jotenka miun on kumminki katottava mitä syön ja mihin aikaan jotta treenit kulkee suunnitellusti.

Tuloksia on tullu mukavasti ja uudet vaikeemmat harjotuksetki alkaa olla hanskassa. Mahtava tunne kun huomaa jonkin lihaksen edes ihan vähän kasvaneen tai että saa laittaa kilon lisää rautaa tankoon retuutettavaksi. voisin laitella ohjelmaaki näytille jossain vaiheessa kun reilu kk vielä tällä samalla kaavalla kuitenki mennään. Kovasti oon kinunnu avokkaalta että väsäis vielä vähä haasteellisemman ohjelman seuraavaksi. pelkäämpä kummiski että eessä on taas parin viikon palauttava jaksa.. blääh.. se on tylsää..   Mut kun kerran kehitystä tuntuu tapahtuvan niin teenhän toki kiltisti ihan niinku käsketään..

Mutta niin siitä ruuastahan se puhe oli..

Välillä menen siitä mistä aita on matalin ja teen valtavan annoksen ruokaa jonka sitten jaan monelle päivälle rasioihin valmiiksi. Sillätavalla tietää syövänsä terveellisesti ja välttyy tuhertamasta keittiössä tunteja päivittäin.

Tässä yks suosikki pöperöistäni (tokihan tästäkin joku kulinaristi nokkaansa nyrpistäisi mutta itelle maistuu ja se on tärkeintä):

4:n annokseen tarvitset:

2rkl oliiviöljyä paistamiseen

400g naudan paistijauhelihaa

1tlk (370g) chilillä maustettua tomaattimurskaa

400g kasviksia esim. valmiita pakaste wok-suikaleita tms..  monesti silppuan sekaan myös yhden sipulin tai valkosipulin kynttä.

4-5 vihreätä mietoo jalopenoa (poista kannat ja palottele)

jauhelihamaustetta, cajunmaustetta, suolaa, carrya yms oman maun mukkaan...

-paistan ensin wokkipannussa jauhelijan ja maustan sen jauhelihamausteella..  heitän kypsän lihan sekaan kasvikset ja annan niitten sulaa ja kuullottua vähän.. lopuksi vielä jalopenot, mausteet ja tomaattimurska ja annan hautua hetken. Vejän nassuun nuudeleitten, riisin  tai munapastan kanssa( keittämättömän pastan paino n.140g tähän neljään annokseen).

Tää on siis päivän isoista aterioista se hiilaripainotteinen jonka pyrin natustamaan aina salireenin jälkeen, keveempänä ateriana tätä voi käyttää ilman sitä pastaa tai riisiä tms. niin että syö pelkkää lihakasvisseosta raejuuston kanssa.  Sekin menettelee...  Tässä hommassa ei kuitenkaa oo tärkeintä se makustelu vaan se mitä siitä ruuasta saa.

Käytiin tässä yhtenä iltana kaverin luona iltakahvilla.. sen pikkuvanha poika halus piirtää mulle kuvan ku kerroin sille mun kissoista.. tää on nyt kunniapaikalla meiän jääkaapin ovessa...

Nuo on niin näkösiä!   Tulee joka kerta hyvä mieli ku tuota vilkasee.. tuollasta terapiaa sitä tarttee näin kaamoksen kynnyksellä..

Lämpöinen voimahali kaikille tähän alkaneeseen viikkoon!

Tykkään hirmuisesti rahkan tai puuron seassa mehukeitosta. Kun sitä päivittäin nakkelee naamariin niin ei riitä ihan yks purkki ees viikoksi.. 

Tänäänkin huomasin sen loppuvan kesken ja kauppaan en tosiaan jaksanu enää työpäivän ja saleilun jälkeen lähtee..

Heitin summamutikassa omasta päästä ainekset kattilaan ja tein mehustiivisteestä keiton iltarahkaa varten.  Ihan hyvää tuli ja HALPAA verrattuna valion kalliisiin purtiloihin. Pistän pääni pantiksi että kaloreitaki on vähemmän.. Tässä ohje teillekkin ja itselleni muistutukseksi niin saan samanlaista toistekkin..

Mehukeittoa varten löräytä kattilaan:

3/4dl sokeritonta mehutiivistettä (ite käytin mansikka funlitea)

1/2l kylmää vettä

1,5 rkl perunajauhoja..

Jokainen kiisseliä keitellyt tietää miten toimia tästä eteenpäin, mutta kattila siirretään liedelle ja kuumennetaan koko ajan sekoittain kunnes on sakeaa eikä päästetä kiehumaan..

Jos ei tarvii kaloreita laskia nii tavallinen mehuki käy tai sekaan voi heittää vaikka marjoja ja sokeria.

Mie aijon ainaki pihinä tyyppinä kiehutella joskus vaihteluksi..

Mamman poijat siinä nukkuu, voi jos voisi olla kissa ainakin silloin kun sää on kehno eikä jaksaisi lähtiä millään minnekkään hilipattelemaan. 

Tuo punanen on nuorimmaisemme Esko ja se suutahti miulle verisesti tässä päivänä muutamana kun löysin sen hanurista kamalan huopuneen rasta takkusen... Vauva ku EI tykkää harjasta saati harjaamisesta niin päivittäinen turkinhuolto ei tule kysymykseenkään jos mielii että rakkautta pojalta riittää. Sakset oli otettava kauniiseen käteen ja jouduin maanittelemaan ja houkuttelemaan leikin ja silitysten varjolla pitkään että sain takun irti..

Nyt meiän pitkäkarvasella vauvalla on iso pläntti takapuolessa jossa on vaan muutama sentti karvaa.. Oi olisittepa nähneet suivaantuneen ilmeen tuolla naamalla kun selvisi että mamma oli -"RYÖVÄNNY minun KARVOJA ...  NE OLI MINUN!" sanoivat nuo arvokkaat kissansilmät ja hän istui selin minuun hännällä manaten ainakin tunnin ikkunalaudalla ja nieli ylpeyttään... 

Samalla ikkunalaudalla josta herra on useasti liian sikeesti nukkuessaan tipahtanu ryminällä lattialle ja osottanu sen jälkeen saman syyttävän suivaantumisensa katseellaan kaikkiin huoneessa olijoihin.. "Mitä te minua puottelette kun olin nukkumassa..."  

Ja ne silmät kun poika itse on ollu pahanteossa... sanoo mammalle että -"anteeksi en se minä ollu.. " siinä tungetaan sohvalle syliin ja laitetaan tassut rintaa vasten ja painetaan vaaleenpunanen kissan nenä nenää vasten... ja mamma ei voi olla vihanen konnuuksista... Muille eläinkatraan lapsille kuri on ja pysyy mutta tämä pentele tietää mistä narusta on vejettävä äipän kanssa ja iskälle jää suosiolla se kurinpalautus...

Nappasin pitkästä aikaa syömisistäkin kuvan ihan todisteeksi jatkuneesta terveellisestä elämästä.. Tää atria tuli nykästyä ennen salille lähtöä.. nam nam.. jaksoi kummasti.

Posti toi myös uusimman hankintani:

Ajattelin ensin kipukoukun olevan vain piikkimaton poikima terveyskauppojen rahastus hömppä... Mutta ystäväni sai minut vakuuttumaan sen toimivuudesta koskapa raskaan työnsä vuoksi käyttää sitä päivittäin ja saa siitä avun..  Alan kaupoissa näillä oli hintaa 30-50e nii ei ihan  tuntunu tarpeelliselta hankinnalta ennen ku löysin vastaavan n.6e hintaan täältä.

Jottain söpöä sieltä pisti silmään myöskin ja päätyikin ostoskoriin koukun kaveriksi:

Näihin kummituksiin laitetaan pippurit ja suolat...

Ja halatakkin ne osaa..

Käykääpäs tirkkimässä mitä kaikkea hauskaa tuolta putiikista löytyykään..

On tuo pahiksista kyllä se mun suosikki disneyn hahmo.. Tykkään mustavalkosesta vaatteissa ja sisustuksessaki.. joskus vielä haluan tempasta tollasen toispuoleisen kuontalonki..

Myö tytöt ollaan tänään oltu tälläsissa tunnelmissa koska mamma sai uudet hiukset ja neitokaisemme oli pirullisen pahalla tuulella..

Otsis ja sivu oikeelta puolen on siis pitkälti mustaa.. päältä jätettiin vaaleeksi niinku toisellaki puolella. Urheiluintoni takia otsis säkästiin ihan lyhkäseksi ettei se roiku hikisenä silmillä heti kk päästä. Kylläpäs on mukavan kotosa olo taas ton mustan kanssa...

Niin ja se neitin raivo... kohdistui mun ulkoilmalta haisevaan kenkään...

Taannoin mättöpäivänä jäi herkuista kertomatta ja aattelin että lienee oikeus ja kohtuus mainita niistäki kun kerran terveellisilläki aterioilla oon menny elvistelemään..

alotin aamun:

Mutta tätä olin oottanu eniten koko 4vk:

Illalla haettiin vielä vähäsen kebabbia, salmiakkia ja suklaata.. taispas mennä yksi mehujääki.. niin ja muutaman oluen maku täyty kanssa tarkistaa...  Mut mikkään ei maistunu niin hyvältä ku olin muistellu. Ja se ähkynen olo ja turvotus oli sen verran voimakas että odotin jo paluuta arkeen ja kevyeen ruokaympyrään... 

Iloa ja valoa tähän (luojan kiitos) jo viilenevään syys säähän.. <3

... alkoi reippaasti puolentoista tunnin sauvakävelyllä. Tavallinen reipas kävely ei enää riitä saamaan hikkee pintaan... kunto on ilmeisesti noussu...

Joskus vuosia vuosia sitte (nuorena ja simpsakkana ) reenasin puolimaratoonille, joka jäi virallisesta sitte kuitenki suorittamatta kun tuli elämässä kaikenlaisia mutkia matkaan. sillon tuli hankittua kunnolliset kävelysauvat pitkille taipaleile lisäavuksi.

Siskon mies on oikein kova urheilemaan ja koska olin niillä sinä kesänä lomailemassa, sainki kunnon opin siihen sauvojen tehokkaaseen käyttöön. Paljohan tuolla asfalteilla ja sorateillä näkee niitä kuntoilijoita jotka vaan sitte ulkoiluttaa niitä sauvoja mukana kävelyn tahissa.. mielestäni paitsi hupaisa näky myös melkein turhaa touhua.. ite tykkään mennä pehmyelle purulle tai ihan maastopolulle (mitä enemmän ylämäkiä sen parempi) ja laitan tantereen tömisemään. Siinä käet tekee tosissaan töitä. Ei taia sekään olla ihan asiantuntioitten suosittelema konsti. Vauhtia ei voi verratakkaan tavalliseen teputteluun koska sauvoilla saa askeliin roimasti pituutta ja tehoa eikä vauhti hiljene ylämäessäkään. Alamäet tykkään hölkätä niin syke ei pääse laskemaan.

Oli nii lystiä pitkästä aikaa päästä sauvoja käyttelemään (suokaa anteeksi kaksimielinen sanavalintani ) että aiottu tunnin lenkki venyi huomaamatta puoleentoista ja kilometrejä kertyi ainakin 7... eikä olo ole pöllömpi nytkään. 

Toivottavasti en selviä tästä kuntohullutuksesta ikinä..

Tässäpä yksi tän päivän positiivisen energian antajista:

Aina tulee tuosta yhtä hyvä mieli...

Mutta koska pelkästään sillä ei elä (ainakaan kovin pitkään!) , tässä taas parin päivän safka variaatioita... Nälkä alkaa muuten olla vakituinen vieras.. oikeestaan koko ajan on pikkasen nälkä.. johtuu kuulemma pelkästään siitä että kulutan enemmän ku syön.. taas yksi tavote saavutettu.. nää nä nää...

välillä väsyy tohon vihreän puputtamiseen eikä siihen riitä töissä aikakaan nii sillon on saatava ihan oikeeta ruokaa sallituista aineista..

Rehut otetaan sitte rehuina mukkaan...

mustikalla saa ees sitä väriä vaikka se muuten onki pelkkänä marjana aika mauton..

reeni reeniltä ja ateria aterialta.. periksi ei anneta..  Eilen aamulla paino oli pudonnut 0.3kg.. nesteitä.. =)  Tein tiistaina myös mahdottoman hikitreenin lihaksille niin että en vois voinu tehä enää yhtäkään toistoa enempää. Ukko sano että näin se lihasvoimailuissa on tehokkainta. Parahiksi oli lauantain voimailusta jalat palautunu että pysty täysillä tekemään. Sitte dietmixit vedin ja rauhassa venyttelin ja menin suihkuun.. ihmettelin että mikä on tämä outo tunne vatsassa.. sittten kuului kurinaa.. Mulla oli NÄLKÄ!  siis ihan mahtava tunne.. tuntu siltä niinku ois tulppa altaan pohjalta avattu ja vesi virtaa taas. vasta nautittu proteiini juoma oli siis menny suoraan lihaksiin joita oli oikeesti rasitettu niin että ne tarvitti ravintoa..  saman huomasin töissä päivällä ku olin eri osastolla ku tavallisesti ja sain ainaisen istumisen sijaan nostella painavia kangas pakkoja ja juoksennella hiki päässä muutenki.. (työpari oikein ihmetteli että kylläpä ne pakat nyt riuskasti liikkuuki).. Otin siis työstäki kaiken mahollisen hyödyn että lihakset tekis töitä.. ruokkikseen mennessä oli ihan kiljuva nälkä.. mie oon niin onnellinen ku roppa on alkanu toimimaan..

Iltapalana testasin sitä vaihtoehtoa käyttää raejuustoa rahkan sijasta leseitten ja mehukeiton kanssa.. se oli oikeesti niin lähellä laatotusta ettei oo taivaan tosikaan.. joten rahkaa tulee mun iltapala tästä lähtien olemaan...hyi olokoot, puistattaa se raejuusto sotku vieläki.. 

Oon ottanu tavaksi raportoia kullalle tuntemuksista ja se on ihan mielellään kuunnellukki ja kertonu viisaampana mistä mikäki johtuu. Se varotteli odottamasta liikoja 4:ssä viikossa tapahtuvaksi.. sanoinki että tämä on alku.  Sovittiin että kk jälkeen pietään 1 lepopäivä jollon on pakko mässätä kaikki ne herkut mitä ei oo saanu nyt syödä. Se "buustaa" elimistön aineenvaihdunnan ja sitten suunnitellaan tän saman rungon mukaan seuraava 4vk jakso ja treenit. Mulla on kyllä ihana mies.. 

Tässä kk  pätkässä on kummiski se äärettömän hyvä puoli että kasvu on myös henkistä.. suhde ruokaan on jo muuttunu ja muuttuu varmasti vielä lisää. Ruoka ei oo lohdun antaja, eikä se oo juhlan aihe.. se on yksinkertasesti sitä polttoainetta mitä elimistö tarttee elääkseen.. on sisäistettävä se tosiasia että se mitä syöt ei paranna esim pahaa mieltä tai saa elämän juhlahetkiä tuntumaan sen hienommilta.. Ja jos ei keksi tekemistä niin ei saa mennä sinne jääkaapille kun ei ole edes nälkä... se on omasta mielikuvituksesta kiinni ottaako telkkarin ääressä käsiin ne kutimet vai sipsipussin...  vasta ku sen ruuan aseman elämässä tajuaa voi alkaa nauttia siitä terveellisesti ja lihomatta.. Vaikka mistäpä mie tiiän, nää on vaa näitä miun höpinöitä joita on putkahellu viime päivinä mieleen..

Totesin myös pitkään syöneeni mielestäni vähän mutta täysin vääriä asioita.. pienen pienet ruokaannokset kun on ollu sellasista raakaaineista että on sisältäneen koko päivän kalorit. Nyt viimestään on todettu että terveellistä ruokaa saa tosiaan syyä niin että napa ruskaa ilman sitä lihomisen pelkoa..

Myös tätä ahkeraa treenaamista (6pv/vk) oon ajatellu asennemuutoksena.. kun joka päivä keskittyy joka ikiseen suoritukseen kovasti niin seuraavana päivänä ku kello soi kukonlaulun aikaan eikä tosiaan huvittas nousta.. tajuan että jos en nyt nouse dietin vaatimiin päivärutiineihin, koko edellisien päivien työ on menny hukkaan..  mulle nämä tiukat säännöt itessään on jo motivaattori.  Tottakai treenit vähenee kun ihannepaino on saavutettu.. 6pv viikossa alkaa olla jo ammattimaista urheilua.. Uskon että opin nauttimaan siitä tunteesta että taas rääkkään kaikella rakkaudella itseäni sillä liikunnalla.. Ja se polte mikä elimistössä on sen jälkeen ei tule millään muulla konstilla.. 

Tän päivän aamupaino oli ennallaan, mikä onki ihan oikein koska eilen  tein sitä  lihastreeniä ja lihas painaa enemmän ku läski..  Edistystä oli kuitenki tapahtunu koska lihaksissa ei ollu havaittavissa arkuutta juuri ollenkaan..  Pienen pieniä askelia..  Niin mukavata!

oon koittanu saaha ruuista mahollisimman mukavan näkösiä ja makusia sallituissa rajoissa..  hyvin oon mielestäni uusia makuja keksinykki ettei oo joka päivä ihan samaa lusikoitavaa.. pitää vaan olla valmis käyttämään tunti päivästä siellä kyökin puolella.. Eilen tein lounaaksi ihanaa kanakasvisvokkia ja päivälliseksi tonnikalapasta-salaatin..  Huomasin että annosten koot saa pienemmäksi kun käyttää painavampia kasviksia.. blondilta meni siihen havaintoon 4pv..   Eipähän tarvii töissä hotkia niin kiireellä sammiollisia mukana roudattuja salaatteja..

Tän päivän herkut näyttää tältä..

Ihanat huurteiset kuningatarmarjat rahkan päällä...

Halusin jotain "gurmeeta" jotein käytin osan kasvisten sallitusta painosta sipuliin ja tein siitä, jauhellihasta, chilijauheesta  ja oljystä täytteen paprikaan.. paistelin uunissa ja pistelin raejuuston ja salaatin kera..  Kyllä oli vaivan väärti.. namnam..  Mietin että jos olisin käyttäny tänään munan valkuaista oisin erotellu sen keltuaisesta raakana ja kipannu tohon päälle ennen uuniin laittoa..  pitääpä testata joku kerta..

Illallinen koostuu riisistä, herneistä, pinaatista ja parsasta sovelletusta risotosta.. ja kyllä.. koko kattila on vedettävä vaikka annos on puolet pienempi kuin eilinen salaatti...

Ukoltani kysyin muuten että miksi tää syömisen määrä on näin suuri vaikka laihuttaa.. se sano vaa pilke silmäkulmassa että koska syöminen on niin mukavaa.. Uskon!

Tsemppiä kaikille painoaan kesyttäville!

Primpsessat tykkää muffareista, muhkeista ja vaaleenpunasista, paljon kermavaahtoa ja strösseliä... Ne on ihania oli ne sitte kuosina vaatteissa, tatuoinneissa, koruissa, koristeena tai tarjottimella syötävinä.. siihen oikeaan jenkkityyliin.

Meillä on taas lentsuiltu viikko. Molemmat ollaan oltu kuumeen kourissa monta päivää eikä loppua näy. Leffakirjastot on kahlattu läpi ja tv-1000:lla pyörivätki pätkät osataan jo ulkoa (se kanavapaketti vaihtuu muuten ensitilassa, tarjonta on sen verran yhtä ja samaa). Eilen intettiin jo siitä onko "kaikertaa" sana vai ei. Itselläni nimittäin yskittäessä kaikertaa kurkkua.. avokas väitti kiven kovaan että se ei ole sana. pöh sanoin minä.. luojan kiitos emme omista mitään sanapelejä! oisiko kenties havaittavissa että me ollaan oltu liian pitkään kahestaan neljän seinän sisällä?!? Mitään ei juuri tehtävissä ollene koskapa ollaan käyty pari kertaa jo lääkärissä eikä viirukseen lääkkeet tepsi.. Tää pöpö vois mennä välillä vaikka naapuriin kyläilemään..

Tässä tylsyydessäni oon ideoinu uusia räpöstelykohteita ja jotain jo vähäsen pipertänykkin. Koskapa pötkötellessä voipi pientä käsinompelua harrastaa, kaivoin tildan tapaan-kirjan ja tilkkukätköt esiin.  Työ on vielä kesken mutta tässäpä osviittaa mitä on mielessä pyöriny..

Jos me mennään joskus naimisiin niin häissä ei oo tavallista kakkua... vaan paljon näitä ihanuuksia sommiteltuna näin:

sellaista tänään... tylsää ja sitä rataa...

Pahoittelut pitkästä hiljaiselosta. Vietettiin hetki ilman tietokonetta koskapa näyttömme päätti sanoa työsopimuksensa irti. Onneksi takuuta oli vielä jäljellä ja täytyypä kyllä antaa Samsungin merkkihuollolle lämmin kiitos erinomaisesta palvelusta. Hakivat vanhan täältä kotoa ja toivat samalla uuden tilalle. Näillä korpikorkeuksilla ei olla totuttu noin oivalliseen palveluun.  Mutta niin, on talvi ja sormet alkaa sillon aina syyhytä leikkimään langoilla... keväällä ja kesällä ompelukone viehättää sitten taas enemmän. Talvella on ihana käpertyä viltin mutkaan sohvalle telkkarin ääreen ja antaa käsien näpertää omiaan.

Meitin vanhat pannulaput alko olla jo sen verta loppuun ajetut että päätin tekaista uudet ja entistä ehommat. Nää oli kyllä niin kivat virkata että samaa kuviota tulee varmasti käytettyä myöhemminkin. pussukat, pipot ja kaulaliinat saa kummasti asennetta pääkalloin. =) Yhteen lappuun tarvitaan aina 2 kuviokappalette jotta langanpätkät jää sinne niitten väliin pois näkyvistä ja kaksinkertasena ne estää paremmin näppejäki palamasta. Langat oli jotain ikivanhoja loppuja merseroidusta puuvillasta. Värit ei silleensä passaa meiän keittiöön mutta eipä nää näytille oo tarkotettukaan vaan ihan käyttöön ja kulutusta kestämään. Ruskeassa ainakaan ei lika niin äkkiä näy.

kallot saa varmasti nousemaan paremminki esiin jos tekis reilummista vastaväreistä, tai mitähän tapahtuisi jos käyttäisi vaikkapa toisena lankana jotain pörröistä tai muuten vaan ihan eri laatuista lankaa? täytyypä testata jossain välissä.

Tähän asti oon perinteisesti tehny joululahjat ainakin osittain ite joka vuosi. Viime vuonna vedin lahjapajailustani jo hirmu ressit kun näytti että kiirehän niitten kanssa tulee ja homma alkoi olla loppumetreillä jo vähän pakkopullaakin. Olin jo päättäny että tänä vuonna annan itselleni sapattivapaata ja ostan lahjat väsäämisen sijaan. Mieleen on vaan nyt alkanu putkahdella toinen toistaan kivempia lahjaideoita itse toteutettuna... hmmm.. täytyy varmaan muutama lahja kumminkin pipertää ihan omin pikkukätösin. kuhan ei tulisi taas haukattua liian isoa palaa. Hitleriina on kumminkin vakaasti päättänyt viettää ressittömän joulun vuonna 2009!

Tätä päivää on varjostanu käsittämättömän sitkee migreenin poikanen, lääke ei auta eikä sulhon antama niska-hartiahierontakaan. Vaikka pahin tuntuu nyt olevan ohi niin pieni jyskyttävä tunne on koko ajan jossain tuolla silmien takana havaittavissa.=/

Mun lempi saappaat lisäksi otti ja hajos eilen yhyy.. Oltiin anopilla syömässä ja pelaamassa korttia ilta, oikein mukavaa kyllä oli siihen kotiin lähtö hetkeen saakka. Vetskari nimittäin jäi jumiin toisessa saappaassa ja lopulta lukko paukahti ihan rikki.. Kotimatka ei toki pitkä ollut mutta roikalehtavan saappaan varren kanssa taatusti vähän pitempi. Keksittiin onneks mustalla erkkarilla teipata kenkä pysymään jalassa. Näky oli kyllä varmana mitä hupaisin. Just aiemmin illalla joku ihasteli et kylläpä on ihanat saappaat ja minä polleena sanoin että voi kun nää makso vaan 19e uutena kaupassa et on hintansa jo haukkuneet monesti.. Vannomatta paras on näköjään ihan totta oleva viisaus... Ja tosiaan ku nää oli niin edulliset kengiksi et en nää mitään järkee viiä näitä suutarille kun ne saattaa huonolaatusuuttaan jättää mut välille vielä joskus kumminki.. 

Avokas sai koko kotimatkan saarnata mulle sydämmensä kyllyydestä lempi aiheestaan: "Köyhällä ei oo varaa halpaan!" Tää on meillä aina erona kun ite liian usein ostaa halpaa ja huonolaatusta piheyksissään ja miehen periaate on et on ennemmin ostamatta kun ostaa jotain huonolaatusta tai sekundaa. Mut tässä asiassa se nyt sai mut kyllä vakuutettua siitä et enää en osta halpis kenkiä. Mieluummin vaikka säästän kunnollisiin kenkiin kun koen enää mielipahaa oman piheyteni takia.

Laitanpa tähän vielä yhen hauskan reseptin jota tuli kokeiltua tänä viikonloppuna.

Tortillavuoka 6 annosta 1 pak (6 kpl)  isoja tortilloja Kastike 400 g   paistijauhelihaa 1 pussi (200 g)  pakastesipulia 2 rkl   Valio juoksevaa Oivariinia 3/4 tl   suolaa 2 tl   pippurisekoitusta 1 tlk (400 g)  tomaattimurskaa 1 prk (2 1/2 dl)  Valio maustettua ruokakermaa tomaatti-vuohenjuusto 1 dl   persiljaa 1 pussi (150 g)  Valio Oltermanni raastetta Paista jauheliha ja sipulit Oivariinissa pannulla. Mausta. Lisää tomaattimurska ja ruokakerma. Anna kiehahtaa. Nosta levyltä. Lisää hienonnettu persilja. Puolita tortillat. Laita suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan kerroksittain kastiketta, tortilloja ja juustoraastetta. Ripota pinnalle loppu juustoraaste. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa 10 - 15 min. Tää oli muuten aika hyvää kun lisäsin vielä reilusti chiliä ja carrya.. nam nam.. Joskus kokeilen tohon tonnikalaa lihan tilalle. Nyt on putkahdellu paljon reseptejä jossa on käytetty noita valmiita tortilla levyjä. kainuun sanomissa taisi olla jälkkäriksi ohjeena tortilla pohjien väliin viipaloituja päärynöitä ja brietä.. 10m uunissa ja valmis.

Töissä oli hirmuinen kiirus eikä tilannetta parantanut 5h yöunien jättämä univaje.. Aamuvuorossa ei koskaan älyä mennä nukkumaan ajoissa vaikka tasan tarkkaan tietää että 4.30 on herätys... 

No mutta kuitenkin, ompelemaan en oo vielä ennättäny kun aattelin yllättää isännän hyvällä ruualla. innostuin siinä sivussa pyöräyttämään vielä pannukakunkin. Olikohan se Sooloilua leffa missä vanhempi nainen antoi elämän ohjeeksi miehille: älä koskaan petä vaimoasi (avovaimot lasketaan erityisesti). Naisille: Kun elämässä menee kaikki päin mäntyä, tee pannukakku! Saa muuta tekemistä, saa syötävää ja tulee hyvä tuoksu. Ehkä tuossa piilee vinha perä? ;) Me naiset tosiaan tarvitaan jotain tekemistä ettei ajatella liikaa asioita. Ja kyllä ihana lämmin pannukakku tuoksuineen piristää sitä miestäkin.

Pannukakun kaveriksi meillä on uutta ihanaa saarioisten mansikka-vaniljahilloa. Namnam..   Laitampas tähän vielä ton ohjeen joka on peräisin vuoden 85 naistenlehdestä.  Tällä en minäkään voi epäonnistua. ..

Herkku pannari

4dl vehnäjauhoja

1,5dl sokeria

1tl suolaa

1tl leivinjauhetta

2tl vaniliinisokeria

8dl maitoa

2 munaa

50-100g margariini tai voi sulaa (itse teen aina 50:llä koska se tuo jo riittävän maun).

Sittenpä vaan kuivat aineet sekaisin keskenään ja muut vispataan sekaan. Heti pellille leivinpaperin päälle ja paisto 225 asteessa 30-35minuuttia..

On ainaki meiän perheen makkuun...

Nyt kun tässä keittiöpuheiksi aivan meni nää jutut niin esittelempä tässä samalla meiän keittiöstä omat lemppari jutut.

Mie tykkään älyttömästi tosta keittiönpöydästä ja tuoleista jotka on punasta keinonahkaa  Amerikan malliin. Yks tuoli oli kuvaushetkellä ompelupisteen tuolina kun en oo vielä saanu aikaseksi hommata siihen tarkotukseen työtuolia.

Lahjaksi saatu "tankkauspiste". Ja uskokaa pois me viskin ystävät tykätään tämmösistä lahjoista.

Lamppu oli rakkautta ensisilmäyksellä, mehiläispesä. Tossa voi suunnata valon joko alas tai sivuille loistamaan vaihtamalla polttimoa.

Vanne kellona täydentää keittiön teemaa. Koko sisustus jutun ideahan riippuukin tossa seinällä sen vieressä.

Koko komeuden kruunaa tietty jättimäiset karvanopat!

Nopat roikkuu 2 puolisessa New york- asemakellossa. Mini kokoinen (toimiva) palosammutin pääsi aitiopaikalle myöskin. Verhon kuvio jäljittelee metalliverkkoa.

Muita tekstiilejä on mm. nää mun äidin virkkaamat pannulaput jotka on niin sievät ettei me hennota käyttää niitä. <3

Meillä laitetaan ruokiin paljon sipulia! Niitä vahtii huumorilla Aatami ja Eeva Baguette-vadissa. Noita vateja hamstrasin Askon alesta hulluna koska tein niihin paperinarusta erilaisia kukkaasetelmia toissa joulun lahjoksi. (sellofaaniin käärittynä muuten ihan kivan näkönen). Niitä jäi sitten omaankin käyttöön vielä aika monta. Toinen purnukka on vanhan ajan karkkipurkki, harmi vaan kun korkki on kirkkaan keltanen joten se ei käy meiän kyökkiin ollenkaan.

Nää oli Rakkaan kaverin oivallinen neron leimaus. Kiitoksia vaan hänelle kun muisti et mie oon hulluna tohon metallin väriin ja lahjotti tän setin mulle. Näitten alkuperää ei varmana arvaa kukaan jos ei sitä kerro. Ovat nimittäin ihan nykyaikasen maitojauheen metallisia purkkeja ilman paperikuorta. Näihin on ihan toimivat tiiviit kannetkin olemassa.