Mulla on nyt pari vappaata päivää koirahotellilta ja oon innolla kahlannu uusia ihania koirakirjojani. Meillä ei oo pakollisia hankittavia kirjoja ollenkaan määrätty mutta meillä aikuisina käytäntöön painottuvassa opiskelumuodossa on itsellä se suurin vastuu ottaa selville ja oppia asioita. Oon haalinu tämän puolen vuojen aikana jo melkosen määrän kirjallisuutta jossa on  hyödyllistä tietoa. Netistä löytyy toki paljo tietoo mutta se on kovin hajanaista eikä tosiaankaan ihan luotettavaa.



Koirakirjojen hankintaan kannusti muutama ongelmakoira nykysessä harjottelupaikassa, sillä niiden kanssa tilanne on käyny välistä jo melko vaaralliseksikin. Esimerkiksi puremaan on arvaamaton ja huonosti koulutettu hoijokki jo kerran päässy. Oon hoitanu suurikokosia ja kurittomina vaikeesti käsiteltäviä rotuja kuten dopperit ja saksanpaimenkoirat. Ihmeen moni labbiskin on ollu kertakaikkisen mahoton paikasta toiseen siirrettävä. On toki muistettava että koiratarha on kotikoiralle stressaava ympäristö äkkiseltään, ja me ventovieraat hoitajat saahaan tietysti sitä kaikkein "parasta" käytöstä kun oma omistaja ei oo paikalla. Tokihan koirasta näkee kun se on peloissaan tai uhkaava, mutta miten sitä lähestytään tai käsitellään on kyllä asia erikseen. Haasteet on varmasti oppimisen kannalta pelkästään hyväksi mutta tyhmäähän se olis 50 kilosen tai siitä suuremman elukan kanssa lähtiä käytännössä kantapään kautta oppejaan hakemaan. Onneksi 95% "asiakkaista" on helppoja käsitellä ja ne loput 5%:kin aiheuttaa ongelmia ainoostaan stressin tai pelkotilan vuoksi. Kyllä on heränny ymmärrys koiran koulutuksen ja oikianlaisen kasvatuksen tarpeellisuuen suhteen. Koiran pittää antaa olla koira, ei nostaa sitä lapseksi tai täysvaltaseksi perheenjäseneksi. Tuollasissa tarhaolosuhteissa nimittäin ne rajoihin tottuneet ja terveen itsetunnon omaavat yksilöt loistaa hyvällä ja rauhallisella käytöksellä. Välillä omistajat kuulostaa siltä että: "kun koiran takia ei voi tehä sitä eikä tätä eikä ainakaan tuota eikä voi minnekkään sen kanssa mennä muttei itekkään siltä minnekkään voi lähtiä.."jne jne jne.. Tuntuu sikäli järjettömältä että elläimestä on tehty itelleen se risti kannettavaksi vaikka se vois oikialla koulutuksella olla se kiva kaveri ja mukana kaikenlaisessa menossa antamassa sitä iloa. Koirapsykologia ja niitten käyttäytyminen kiinnostaa kyllä hirmuisesti ja siksi aionki perehtyä siihen vaikka tiiänki etten pieneläimiin ensivuonna opinnoissani erikoistu. Minusta tullee lomittaja, sen oon jo päättäny.Koirien ja kissojen kanssa touhuaminen on ihan mukavaa harrastuksena, mutta Ikävä kyllä niitten kanssa työskentelystä ei makseta palkkaa näillä leveysasteilla edes sen vertaa että sillä itsensä elättäisi. Maataloutta täällä on ja sen myötä tarvetta työvoimalle. Eläinsuojelutyö kyllä kiinnostaa että jahka asumismuotoni tästä kerrostalosta vaihtuu omakotitaloon, aion auttaa sijaiskotitoiminnassa ja muussa missä vaan voin ihan vapaaehtosena. Senkin tarpeen on tämän harjottelun aikana nähäny, ihmiset kun välittää hylätyistä tai huostaan otetuista eläimistä järkyttävän vähän.   Onneksi on olemassa eläinrakkaita ihmisiä jotka tekkee palkatta toitä karvasten orpojen avuksi.  Mukavaa tiistaita teitille, tämä lähtee nyt haukkaamaan happea yhden karvasen kaverin lenkityksen myötä!

PS: Sunnuntaina käytiin muuten ekaa kertaa tälle talvelle lumikenkäilemässä,kyllä sitä lunta tänäkin talvena ainakin ON. Mukavaa oli kyllä rämpiä pitkästä aikaa...

Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Minusta tuli muuan viikko sitten isotäti ensimmäistä kertaa ( kymmenen lapsen yksinkertainen tätihän jo olenkin.. ) ja halusin hankkia sukumme uudelle prinsessalle persoonallisen kortin. Ystäväni on todellinen lahjakkuus korttien kanssa joten luonnollisesti esitin tilauksen hänelle. Oi mikä ihanuus siitä tulikaan...

Kortista tuli nykyaikainen ja herkkä.. kertakaikkisen ihana.. Kiitokset Camillalle tästä vielä kerran!

Pari viikkoo on nyt saatu makustella tätä uutta opiskeltavaa alaa. Lystiä on kyllä ollu ja jopa odotettua kivempaakin. Koirakeskuksella ei kyllä juuri tullut muuta uutta jo entisiin taitoihin ku häkkien perusteellinen desinfioiminen. Lääkitsemisiä, lenkityksiä ja ruokkimisia (ja sitä perussiivoomista) on tullu harrastettua sen verran että ne melkolailla hoitui luonnostaan.

Suurin ja iloisin yllätys tässä työvuorojen aikana tulikin sieltä hevostallilta... Kyllä! vaikka sitä pelkäsin ja kammosin, selviydyin toimista ja käsittelyistä omaksi yllätyksekseni ihan hyvin... Onneksi tallivastaava oli ymmärtäväinen ja antoi meidän heposia vieroksuvien ja kokemattomien aloittaa poneista. Niin sitä vain ihan itse tuli: ruokittua,harjattua,putsattua kaviot ja mitattua kuume siltä pelkotiloja lapsuudesta asti aiheuttaneelta oliolta... talutinpas sen vielä aitaukseen uloskin..sitten päästiin hevosten karsinoita siivoamaan. Seuraavana päivänä täytyi siirtyä jo isoon Suomenhevoseen.. se olikin suurin mitä on koskaan tullu silmämunillani mittailtua.. Eetu nimeltään. Onneksi tallin suurin oli myös tallin kiltein ja parittain hoitui senkin hoitaminen ihan nuin vain. Isoilta heposilta pestiin myös kavioita ja puettiin ja riisuttiin loimia. Mutta pelotti se kyllä, sitä en käy kieltämään! Enää en ehkä kuitenkaan pelkää niin paljo heikäläisiä ku ennen. Mutta missään nimessä ei tullu sellasta tunnetta että iih ku ihanaa, ratsastamaan haluan.. Heppatyttöö tästä lyylistä ei kyllä ikinä tuu mutta mulle riittää että hoitamisesta pakon edessä suoriudun. (Onneksi tuli käsiteltyä nekin niksit miten konille näytetään ns "kaapin paikka" jos sattuu sellainen änkyrämpi tapaus kohdalle). Kohtasin ja selätin pelkoni ja tästä olen kuulkaas aika ylpeä!

Tänäaamuna sitten suunnattiin navetalle ja päästiin heti lypsyhommiin.. Perskules miehän jopa vielä muistin etes suurinpiirtein miten se lehemä oikein lypsetään. Lapsuuteni kesät oon siis aina ammattikouluun asti viettäny sukulaiseni maatilalla ja siellä opettelin navettahommat ja lypsämisen. Olin ihan varma että se on yli kymmenessä vuodessa unohtunu kokonaan ja jännitin miten siinä onnistun mutta kaikki meni muutaman opastetun kerran jälkeen jo hyvin. Lehmiäkään en arastellu kokonsa puolesta ja sellaset vähän potkivatki tapaukset sain (tosin aika varautuneesti) lypsettyä. Tämä suurten tuotantoeläinten hoitaminen tulee varmaan olemaan se miun suuntautuminen sitten toisena vuotena. Se päätös tuntu ainaki ihan oikeelta vielä tuolla navetassakin. Kaikkein vahvimmilla koin myös siellä olevani. Tänään illalla vielä lypsyasemalle hommiin ja huomenna sitten sinne ruokintapuolelle navettaa..

Ensiviikko onkin enää tätä lähiopetusta metsän uudistustöiden merkeissä koululla ja sen jälkeen päästään työelämää kokeilemaan ihan oikiasti. Mie löysin huippukivan tilallisen ja saan vieläpä asua huippukivan kaverin luona tämän harjottelun ajan. Tila on sen verran kaukana ettei kotoa käsin kulkeminen päivittäin mitenkään onnistu. Halusin silti lähteä kauemmas kun kerran mukavan paikan löysin josta saan varmasti hyvät opit. Tila on siis eräänlainen välikasvattamo jossa on toistasataa hiehoa ja useita kymmeniä pikkuvasikoita. Niin ja yksi iso hevonen... Tärkeitä taitoja siis karttuu noina viikkoina, siitä oon kyllä ihan varma...

Tämmöset riemunkirjavat sukkaloiset sain tuossa taannoin aikaseksi... sukat on tullu kyllä ihan tarpeeseen jo nyt vaikkei talvi vielä ookkaan täällä.

Muuten mennään pitkälti näin:

Hessusta navetta ja talli tuoksuu iiiiihanalta... Kuulosuojaimet ja turvakengät on must näissä töissä...

Turvakumpparit jäi ikäväkyllä jälkitoimitukseen mutta jospas nekin tälle viikolle vielä tulisi. Noi vermeet on kyllä extra stylet...

Tilasin myös itelleni läppärin (toivottavasti ehtii tulla!). Etätehtävät ja muut kouluhommat täytyy saaha tehtyä ja palautettua netin kautta harjotteluissakin ja nyt näyttää siltä että tulen olemaan niitten tiimoilta reissuissa melko paljo tämän parin vuojen aikana. Pääsen siis hermoomaan sen mokkulan kanssa minäkin..

Sellaista tänne suunnalle, sateista mutta mukavaa alkanutta viikkoa teitille!

Tänään se sitten alkoi, uusi elämä opiskelijana. Päivä meni nopsaan ja oli kaikin puolin hauska. Tutusteltiin koulun eläimiin, tiloihin ja ihmisiin. Kaikki olivat mukavia ja opinnotki vaikutti oikein mielenkiintosilta. Jotensakkin tunne siitä että olen oikealle suunnalle matkalla vahvistui lisää tämän päivän aikana.  Pakkohan minun oli hankkia oman tyylinen kansiokin uuden uran kunniaksi:

Huomenna menemme hankkimaan työvaatetuksen, suojat ja kengät, otetaan myös valokuvat. Perjantaina onkin ensimmäinen luokkaretki ryhmäytymispäivän merkeissä. Päivä menee siis Vuokatti Huskyn toimintaan (ja rekikoiriin) tutustuessa ja makkaran paistoa siinä sivussa harrastaessa. Ei voi koulupäivän tarjonnasta ainakaan valittaa.

Ensiviikolla koulupäivät alkavat aamuvarhaisella ja päättyvät myöhään iltasella kun tutustuminen alaan alkaa ihan oikealla työllä. Maanantaina ja tiistaina sain vuorot koirakeskuksella jossa lenkitetään ja ruokitaan palvelus- ja projektikoirat aamuin illoin. Näyttivät olevan enimmäkseen saksanpaimenkoiria ja Belgianpaimenkoiria. Sehän passaa mulle, ovat molemmat suosikkirotujani omasta koirasta haaveillessa. Keskiviikkona ja Torstaina pääsen sen kauhua ja pelkotiloja aiheuttavan hevostenhoidonkin kokemaan tallivuorojen muodossa peräti kolme kertaa päivässä... jaiks! Navetoimaan ja lypsämään pääsen seuraavalla viikolla ja reenaamaan traktorilla ajoakin, toivottavasti en aja ainakaan kovin monesta seinästä läpi... Koululla on kuulemma onneksi vakuutukset kunnossa.. Sitten on vuorossa viikko metsän uudistustöitä ja sitten sitä pitäisi jo poistua takavasemmalle kuudeksi viikoksi maatilalle työharjottelun merkeissä. Toivottavasti löydän mukavan tilallisen jolta saan ammennettua hyvät käytännön opit ja työkokemuksen. Tekemistä riittää niin paljo etten usko että vapaa-ajan ongelmia juuri ilmenee tulevina kuukausina. Kalenteri on jo melko täysi viikoiksi eteenpäin. Ihanaa pitkästä aikaa kun on taas arki ja perjantait tuntuu varmasti kanssa myös perjantailta.

Touhukasta keskiviikkoa kaikille!

Eilen pesin ja tyhjensin kaikesta turhasta romusta parvekkeen. Melkein sen 5v mitä tässä ollaan asuttu oon haaveillu saavani sinne myös kukkia ja pöyät ja tuolit. Jotenki se on aina jääny mutta nyt kun mulla tosissaan ON aikaa siellä viettää, päätin tarttua toimeen...

Parvekkeella oli lojunu yks vanha tuunattu tarvikehylly jonka olin jo heivaamassa kokonaan mutta keksinki sille eteiseen parempaa käyttöä. Meiän kengät ei mahu mihinkää tavalliseen telineeseen ja yleensä ne onki lojunu vaa yhtenä kasana jossain eteisessä, van eivätpä loju enää..

Vanha rottinkinen kukkapöytä on niin sympaattinen että sen käytin vaan suihkussa ja vein takas entiselle paikalleen. Istuttelin vaan kukkia jotta sais ensimmäistä kertaa mun omistuksessa sitä varsinaista virkaasa toimittaa.

Kukkia täytyy varmaan käydä ostelemassa vielä lisääkin.. En voi uskoo että viherpiiperrys into iski minuunki... Jokin roikkuva amppeli täytyy ainaki saaha ja yhteen isoon ruukkuun haluan istuttaa vielä paljo orvokkeja...

Kävin tänään taas lenkittämässä ja ruokkimassa paria käppänä neitua ja niitten omistaja oli jättäny mulle pöyälle kiitos-lahjan.. Se kuuluu kylpyhuoneeseen mutta on niin kaunis ja ihana ja väreiltään passeli että sijoitin sen hetkeksi koristamaan parveketta.

Nuo lyhdyt pongasin pöytää ja tuoleja kaupassa etsiskellessäni.. Makoisan väriset! Muratin purkki on siskonpojan pienenä minulle itse koristelema ja siksi rakas.

Keksin sijottaa kesäiset magneetit metalliseen ikkunalautaan pöyän kohalle, yhdessä on kätevästi lämpömittariki.

Ruman tuuletustelineen valjastin lyhdyille ja kuorrutin muoviköynnöksellä..

Isosta lyhdystä tein miun kissoille häkin, hyvin näyttävät viihtyvän..

Toki niillä oikeillaki kissoilla on oma piilosa siinä vieressä. Siitä onki välillä aina kiistaa kuka kolmesta saa tuolla varjossa makoilla. Lasi-, ja muoviverhot antaa pikkusen näkösuojaa naapureilta. Peittävämpää ei toiseen kerrokseen tarttekkaan, jollei joku keksi puujaloilla alkaa kulkemaan.

Katossa killuu pyykit kuivumassa kesät talvet..

Taannoin opettelin virkkaamaan tätä ihanan retroo siksakkikuviota.. Sillä oliki hyvä päällystää uuet istuimet nii ei takamus hikua.. Tuskin huomaakaan että oskari tunki väkisin kuvvaan..

Molemmat on tietysti erilaiset nii ei vahingossakaa oo tylsää ja tavallista..

Retroon ku nyt päästiin nii meillä ei oo kovinkaa montaa ylimäärästä muovipussia enää kaapeissa.. Ne on parvekkeen lattialla.

 

Koko setti on aika riemun kirjavaa, minä tykkään! Näemmä miun puuhia vakoiltiin tuolta ikkunasta..

Minen taia raskia ees avata tuota pakettia ku on nii nätti... Kiitokset vielä kerran Tepalle!

Meillä käy joskus tupakoivia vieraita joten piilotin tulentekovälineet lasten pinkkiin kassiin seinälle.

Vanhan rottinkitoolin päälle asetin kirjahyllyn vanhan lasin johon maalasin auringon. Sen päällä ei haittaa vaikka tuhkaa tumpatessa karisteleeki ku voi kosteella sitte aina pyyhkiä.  Samalla maalasin lasipurkeista lyhtyjä oottamaan hämärtyviä iltoja.

Kyllä tuolla kelpaa kahvit tai kesäsiiderit nautiskella... Mulla on kyllä sen sorttinen inspiraatio että tuonne tulee vielä vaikka mitä pientä kivaa ku ehin tekemään ja laittamaan. Toivottavasti ette siis kyllästyneet ihan kuoliaaksi..  Aurinkoista keskiviikkoa!

Se oli oikeestaan ainut mitä tulin teille sanomaan... Oon ravannu salilla, vaeltanu metissä ja noussu siellä vaaroille, rullaluistellu ja testannu jo pururataaki... märkää oli!

Rullaluistelua koitin tuossa pääsiäisenä niinki että lähin tuosta meiän kotipihasta suoraan, aiemmin oon menny autolla syrjemmälle ja missä on tasamaata... Pihastamme lähtee älyttömän jyrkkä mäki.. ei hyvä idea.. jarruissa oli nimittäin PALJON säätämisen varaa... tuli jarrutettua pari kertaa lyhtypylväisiin tarraamalla ja penkalle heittäytymällä...  varmaan todella naurettava näky mutta siinä tilanteessa ei naurattanu.. Mitenkään muuten ei ois vauhti pysähtyny.. Meiän naapuruston teillä ja pihoilla ei oo varmaan koskaan ennen ollu niin paljo ulkona ihmisiä nauttimasta auringosta ku tuona sunnuntaina... ETTÄ MUA HÄVETTI! tää puna pysyy poskilla pitkään.... Yksikin sauvakävelevä eläkeläispariskunta kattoi suu apposen auki sitä miun toikkarointia. Nuorempien hymyistä nyt puhumattakaan... En ilenny sille päivää enää nokkaani ulos laittaa mut onneksi mikään muu ei saanu kolausta ku ylpeys.... Ensikerralla meen taas kauemmas testaamaan sitä jarrujen toimivuutta...

Ennen pääsiäistä vaihoin autoon kesärenkaat.. tein sen ensimmäistä kertaa ihan itse alusta loppuun. Itseasiassa hommasin kesärenkaat ja vanteet myös käytettynä omatoimisesti. Olen ylpeä ettei tarvinnu keneltäkään mieheltä mennä apua kitisemään missään vaiheessa..Naisia kun usein sanotaan avuttomiksi näissä asioissa... Puolivälissä renkaiden vaihtoa päätin tosin vaikeuttaa toimenpidettä pudottamalla toisen piilarin hallin lattialle.. tietenkää ei ollu rillit tai varapiilareita matkassa.. Mie en oikeesti nää metriä eteeni jos en käytä linssejä tai laseja että puoliksi sokkona tuli sitten se homma loppuun suoritettua.. Kotona kuittailin reteesti että ensi vuonna hoitelen homman jo silmät sidottuna ku en nähny paljo mitään nyttenkään..

Sain lopultakin myös suoritettua sen autokoulun 2-vaiheen, johan tuota 4v tuliki väliaikasella pöryyteltyä... ei siellä juuri uutta oppinut.. vanhoja kerrattiin ja arvioivassa ajossaki ope sanoi että kaikki on ihan niinku pittää ja hyvin osaan ajella kaupungissa vieraalla autollaki. Itseäni jänskätti vähän se manuaalilaatikolla ajaminen kun yli vuojen oon oman automaattiröntän ratissa keikkunu.. Mut harjottelin isännän pakulla muutaman tunnin ennen kouluun menoa ja kaikki meni ihan hyvin. Paitti että neljättäsataa euroo köyhempi olin sieltä poistuessa... rahastusta se lysti kyllä vaan mun mielestä on vailla suurempaa hyötyä.. Viime viikolla sain varsinaisen kortin haettua poliisilaitokselta ja hymyilytti kun viimenen voimassaolopäivä oli 2052...   Tuntuu kyllä todella kaukaselta..

Oon viimeaikoina nähny myös märkiä unia uudesta polkupyörästä.. entinen pyöräni varastettiin joitain vuosia sitten enkä oo hankkinu vieläkään uutta tilalle.. Yhtenä yönä ajoin unessa pyörällä rannalle kuumana kesäpäivänä... korissa keikkui eväät ja kylmää limpparia. se oli ihanaa! aamulla oli niin haiku että piti kaivaa vanha pyöräkypärä kaapista ja mallata sitä päähän peilin edessä.... huoh... nyt ei olisi varaa lisäinvestointeihin kun liitonpäivärahapäätös antaa edelleen odottaa itseään turhaan, mutta kyllä kesä ei silti ole kesä ilman omaa pyörää... Pakko varmaan hairahtua jos mieleinen vastaan tulee..

Mukavaa vappua kaikille!

Teenpäs pitkästä aikaa ostoksista postauksen.. Tänään täällä kaupunkipahasessamme nimittäin järjestettiin jopa suurkirppis..  Suuntasimme ystävän kanssa sinne jalan.. siinäpäs sitä tulikin liikuntaa kun intouvuttiin siinä juorutessa kiertämään vielä muutkin kirpparit ja kaupat. Välillä tosin käytiin kaffella ja porkkanaleivoksella että ei se reissu nyt pelkkää kalorin kulutusta ollu..

Tarttuihan sitä jotain omaankin haaviin vaikka mitään en oikeesti aikonu ostaa, köyhä kun olen.. ..

Tämä niin miun tyylinen takki että ihan meinasi polvet nähessä pettää kustansi 1e! :

Virheettömässä kunnossa ja passelin kokoinenki....

Tää toinen oli sit siitäki eestä kulahtanu ja just siksi niin ihana...  Kustansi 2e!

Tuohon täytynee lisätä pikkasen omia juttuja että on enemmän oman olonen mutta tää alkaa olla lähellä sitä miun pitkään metsästelemää unelma rotsia. Ei miulla ookkaan vasta ku 6 nahkatakkia naulakossa...

Nuo tuhlailut nyt ei juuri omaatuntoo saanu kolkuttamaan, päinvastoin..  Viereisissä laareissa oli vanhanaikasia ja piloille venyneitä nahkatakkeja hintahaitarilla 20-50e...Vihaksi pistää aina sellaset myyjät jotka ilikiääki pyytää uuen verosia hintoja.. Tai mihin sattuu laitetaan mainos tekstit: "VINTAGE" tai "RETRO" joka yleensä tarkottaa vaan todella kulahtanutta! pyh sanon minä.. Kirpparilla täytyy olla kirpparihinnat.. ei sellaset mitä niistä ite on aikanaan kaupassa maksanu... Kai se myyjän perimmäinen tarkotus nyt pitäs olla päästä vaivatta eroon liiasta tavarasta ja niin että sen löytäminen tuo ostajalle iloa. Vaatteisiin ja tavaroihin pätee sama periaate ku autoihin.. jos ostat uunituoreen pirssin ja ajat sen liikkeestä ulos, on hinta siinä vaiheessa jo tippunu tonneja siitä mitä ite maksoit... 

Toinen naurettava yritys rahastaa on nämä "kädentaidot".. mikäs siinä jos villasukat tai pipo on hyvin tehty ja viimeistelty, kyllä niistä taitoja arvostavat sen 20e voipi maksaa... mutta jos tuotokset on yhtä hyvää laatua ku ala-asteen käsityötuntien ekat harjotustyöt ja lapussa komeilee 22e, alkaa tällä tätillä sappi kiehua... Näillä tekijöillä kun on usein vakkari paikka varattuna ja tekevät koko ajan vain lisää ja lisää helpon rahan toivossa  tätä "aitoa käsityötä"..  Surettaa jos ymmärtämätön ostaa kalliilla kamalan räpöstyksen ja samalla hinnalla saisi huolella tehdyn ja kestävän tuotteen. Mur!  Tieten niinhän sitä sanotaan että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.. pitäs vissiin arvostaa enemmän itelläki taitojaan, voisi pyytää nylkyrihintoja.. Mut ne tilaustyöt mitä vuosien varrella oon tehny/teen jatkossa,teen kyllä aina varmasti niin hyvin että kehtaan niitä omiksi tekeleikseni kehua..

Sellaista mielen päällä tänään.. Aurinkoista lauantaita!

Ystävänpäivän kunniaksi ostin autoon vaaleenpunasen imukuppiapinan päiviäni piristämään....

Kotona on näet jo ainakin yksi paviaani :

Halauksia teille ihanat lukijani ja mukavaa alkanutta viikkoa!

Nyt nimittäin pöhisee vasta asennetut joululahjat muruseni jalkotilassa.. Mentiin eilen ukkelin työpaikalle lämpimään talliin vetämään tarvittavat johot ja piuhat konehuoneesta sisäpuolelle.. tai niin noh... mie toimin seuraneitinä ja isäntä teki työt.. sehän oli lahjan idea..  Kerkesin mie lisäillä nesteet jäähyttimeen ja pissapoikaan..  Öljyt oli kans jääny neitiltä tarkastamatta vähä liian pitkäksi aikaa ku keikuttiin jo minimin alarajoissa.. Avokki pauhasi että ei mamma näin, ei näin!  Piti kipasta kaupan puolelta täytettä.. ens viikolla oisi sitten haettava vikalista konttorilta... asennoiuttu on jo remonttiin ku auto on tosiaan jo vanha ja paljo ajettu.. 

Samalla reissulla avokas voiteli suksensa kun siellä ammattilaisten tilat on käytössä.. tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta mielenkiintosta seurata kun ei ite oo moiseen koskaan joutununna.

Sieltäpä suuntasimme salille.. jossa rykäsin sparraajan innottamana rinta-, hauis- ja vatsareenit 45minuuttiin ku normaalisti niihin menee se reilu tunteroinen... Mukava oli kuulla että kehitys on ollu odotetun laista..  On tärkeetä että mies käy aina välillä kattomassa tilanteen ku hankalahan miun on itellä sanoo miltä se tekeminen näyttää.

Saleilun jälkeen maistu kyllä koti-pitsan pariloitu kana-kozone ja pepsimaxi... nam nam!  Oli kyllä kiva päivä...

Tein vähä muutoksia lisäravinne ja vitamiini syömisiin.. Tässäpä viimesimmät tuomiset luontaistuotekaupasta:

Elikkä E-epan merkki vaihtu välillä, D- vitamiinit muuttu vahvempiin ja niitä menee leijonan annoksia aamulla ja illalla.. loput vitamiinitarpeesta täyttää tuo mivitotal nestemäisenä ja iltasin otan tuota magnesium-sinkki valmistetta.. vaikuttaa miulla ainaki unenlaatuun ja palautumiseen ihan törkeen paljo. Eron huomaa olossa heti ku vertaa miedompiin tuotteisiin. Vihree tee kapseleita otan yhen päivässä edelleen. Suurin muutos on kuitenki tuo palkkari joka on järeempää ku se tähän asti käytetty fastin dietmixi.. Tuo ku sisältää hiilareitakin niin se jo helpottaa sitä mun syömis urakkaa kaloreitten haalinnassa...Makuna oli minttusuklaa.. maistuu minttukaakaolle..    Mietin jo tulevaa sen verran että voisipas ottaa mukaan myös jonku herajauheen juotavaksi iltarahkan sijaan/kaveriksi. Esim reissatessa ei jaksa nuita rahkapurkkeja aina roudata...

Investoin myös oman shakerin.. ollaan tapeltu yhestä yhteisestä avokkaan kanssa tähän asti että oli se jo aikaki..  ja ensviikolla herkuttelen parilla dietmix välipalapatukalla matkalla salille.. kumma on jos ei paukut riitä...  Avokkaan itelleen liian pieneksi käyneitä t-paitoja on miun mukava pukee salille ku ne alkaa kiristää minuuki hartioista... vissiin meiän perheessä jouvutaan pian vaate ostoksille...

Voitteko muuten kuvitella että se paljon kohuttu makeis- ja virvoitusjuomavero on nostanu palkkareitten ja proteiinipatukoittenki hintaa? Eikö sen uuen verotuksen tarkotus ollu nimenomaan kannustaa ihmisiä pitämään itsestään huolta ja syömään terveellisemmin? Niinkö ne herrat siellä luulee että me lihaskuntoilijat makian himoon nuita jo ennestään hintavia pussukoita kotia kannetaan...  jotensakkin miut valtasi epäuskonen tyrmistys ku tuo tuli puheeksi myyjän kanssa... uskomaton tää meiän valtio.. 

  Mut Blaken uusiin sointuihin toivotan teille mukavaa sunnuntaita:

Ainakin lahjoista päätellen..

Aattoaamuna herättiin jo aikasin ja ku muu perhe alotti riisipuuron keiton, me avokin kanssa karattiin pihalle lumitöihin ja lenkille. Ei oisi kannattanut riekkua hangessa ihan niin pitkään koska sillä aikaa manteli oli jo löyetty nälkäsimpien lautasilta.. ensi vuonna uusi taisto sen saamiseksi..

Seuraavaksi vietiin kynttilöitä porukalla haudalle ja haettiin viimeset täydennykset kaupasta joulupöytään.

Me otettiin ukkelin kanssa hommaksi puitten ja vesien kantaminen pihasaunaan ja lämmitettiinki se oikein hyvin.. ensimmäisillä löylyn ottajilla kuulu tulleen kiire pihalle kun lämmintä oli ollu jo +120.. No mitäs epäreilusti löysivät sen mantelin..   

Lastenohjelmia seuraten ja vaniljaglögiä maistellen ootettiin sitten sitä omaa saunaan pääsyä.  Saunotellessa tontut oli kannellu lahjat kuusen alle. Päätettiin syyä ensin ja nostattaa nuorison jännitystä oottamalla vielä tovi ennen niitten kimppuun käymistä (siis lahjojen, ei nuorison..)

Tässäpä helmiä meiän paketeista..

Mie sain ihanat suojelussiivet suojakseni ystävältä. Laitoin ne jo meiän sängyn yläpuolelle varjelemaan... Punainen liina on passelin pitunen meiän keittiön pöylle ja rakas se on siksi että se on äitin meille virkkaama.. Tonttulyhty ja joulusia kynttilöitä saatiin myös, mie niin tykkään kynttilöistä! Noissa pussukoissa on miulle pehmoset valkoset pörrörukkaset ja avokkaalle mustat räpikkään... tulevat tarpeeseen näillä pakkasilla..

Saatiin myös lämpöpeite ja mualiman sulosimmat fiftarityyliset kahvikupit....

Ihania ihania Iittalan ja arabian astioita pukki oli myös tienny meille paketoia. Nuita ei ite taho koskaan raskia ostaa. Koko-kulhoon oli piilotettu kaikkee muutaki ihanaa... tuoksuvia voiteita ja suihkujuttuja.. 

Saatiin myös suklaata ja arpoja. Niin ja molemmille omat torkkupeitot.. miun peitossa oli tatuointikuvioita..

Avokin kanssa oltiin osteltu toisillemme tuoksupakkaukset. Oisin kyllä pettyny jos sitä ei tänä vuonna ois tullukkaan... Ystävä oli paketoinu meille mieleiset tuikkulyhyt..

Tässä oli se mun ostama yllätyslahja avokkaalle. Pääsee kuvaamaan crossiradalle treenejään. Tuo oli ihan nappivalinta kun se ilostui tuosta oikein kovasti. 

Se oli hankkinu mulle myös pari yllätystä. Niitten saamiseen liittyi pieni seikkailukin.. Ne nimittäin oli piilotettu sen pakuun ulos ja miun homma oli jouluyönä pimeessä taskulampun avulla suorittaa "aarteen metsästys". No löytyihän ne lopulta mutta kamalaa kikatusta ja lumipesun välttelyä se kyllä vaati..

Mutta mieleiset ne kyllä oli... sisätilanlämppäri ja haarotusjohto sen kytkemiseen. Chryslerin laseja ei tartte enää rapata kun nää on saatu asennettua (lahjaan kuuluu myös asennus)...

Sitten innostuttiin maistelemaan vähän punaviiniä ja pelattiin aliasta aamuyöhön asti. Oli kyllä lysti joulu...

Mut ei se hauskuus siihen loppunu, joulupäivänä nimittäin mentiin avokin äidille syömään ja pelaamaan. Siitä jatkettiin kavereitten luokse iltaa istumaan ja eksyttiinpäs jopa kylille  tanssaloimaanki. Hauskaa oli...

Maanantaina oisi koittanut jo arkikin ja aikanen aamuvuoro.. mutta toisinpas kävi... sairastuin nimittäin taas vaihteeksi ja tohtori passitti sairaslomalle kera lääkekuurin... Mut onneksi ei sentään tarttenu joulua sairastaa... Nyt tympii eniten se ettei salillekkaan pääse...   Toivotaan että uusi vuosi alkais terveemmissä merkeissä.. Aijon muuten pitkästä aikaa antaa uudenvuoden lupauksen. Lupailettekos te mitään ensivuodelle?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tännään mulla oliki luxus päivä elikkäs pekkanen.. Nukuin aamulla ruhtinaallisesti puoli yheksään kun normaalisti herätys on arkiaamusin siinä 4.15..

Puin päälle lempivaatteet 4v takaa... ne ei nimittäin oo MAHTUNU päälle ainakaan 3v... van nytpä mahtuu. En vois olla onnellisempi ku olin näitä peilatessa..

Join kaffet, nakkelin naamaan aamupuuron (keitolla ja raejuustolla) ja painelin salille..

Menomatkalla kävin varaamassa maanantaiksi kampaajalle ajan ja ostelin samalla itelle törppöjä.. oli tullu ihanan tuoksusia uutuuksia wellalta!

Salilla otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lopultakin sen seisaaltaan kyykkäämisen tangon kanssa. Se luonnistu ihmeekseni kyllä yllättävän hyvin ku laitoin pehmusteen niskan taakse. Tosin painot laitoin ihan minimaaliseksi koska tekniikka tuntu pikkasen epävarmalta niin keskityin enempi siihen puhtaaseen suorittamiseen.

Muissaki liikkeissä jouvuin kyllä ponnistelemaan tavallista enemmän koska tunsin ihan selvän magnesiumin puutteen ropassa.. ei oo kyllä kiva olotila..  Ilmeisesti se 2-3 kertanen annos suositukseen nähen on edelleen riittämätön ku reeniä on lisätty koko ajan pikkuhiljaa. Kotimatkalla kävin siis ostelemassa täydennyksiä lisäravinteisiin. Sinne meni taas toista sataa euroo.. Mut yhtään ei harmita koskapa ennen vanhaan oisin herkutellu, ryypiskelly ja kantanu hiellä ansaitun palkkani kylän kapakoihin eikä sama summa ois riittänykkään..

Meiän koti alkaa näyttää melko kirjavalta ku kahen ihmisen mömmöt täyttää kaikki paikat..

Näkisittepä jääkaapin kauppareissun jälkeen ku molemmat syö ku hevoset... voe sitä rahkapurkkien määrää...

Tänään söin lounaaksi kasvissosekeittoa ja keksin tehä wrapin tonnikalasta, mausteista ja munan valkuaisesta... namskista..

 

Hirmuisesta syömisen määrästä tulikin mieleen mainita että koitin varsin entisiä lempifarkkuja 3kk takaa...

Eivät kovin mairittelevat enää vai mitä?

 

Suoritin myös ensimmäisen kuvaussession jotta voin seurata omaa kehitystä. kuva kun kertoo enemmän ja ihmisen muisti tuppaa olemaan heikko.. Punnersin hiki hatussa ennen kameraan tarttumista ja kuvatessa yllätys oli ihan positiivinen..

Minulle on kasvanu olkapäät ja pieni mutta olemassa oleva habanderi..  epäkkäistäki on pienen pieni havainto.. Takapuolella ei enää kasva niitä viehättäviä lökkiä jotka tursuaa aina rintsikoitten ympärillä...   Etupuolelta lisäläskit on kuihtunu ja penkkipunnerrus lienee muovannu rintamusta myös.. käsissä on vielä liikaa tuolla alapuolella mutta hyllyviä löllökäsiä ei enää ole (eikä tule!) .. Tästä on uskoakseni hyvä jatkaa. 

Toivottavasti saan teille lähiaikoina myös tattoo aiheisia postauksia.. aattelin nimittäin kaivaa koneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta ja testailla josko inspiraatio myös kädentaitojen reenaukseen ois palannu.. Urheilu on vieny nii mennessään ettei oo ollu aikaa tai voimia enää sitä hommaa opiskella. Vielä sekin haltuun otetaan.. Omaa mentoria vähän kaipaisin niin oisi joku jolta saisin vinkkejä kysellä. Kantapään kautta itsekseen opettelu on vähän turhauttavaa.

Päivän örinävideon saattelemana toivotan teille oikein Ihanaa viikonloppua!

 

Sain yllätys tuliaisen avokkaalta eilen kun tulin iltavuorosta kotia. Oli ostanu miesten puolelta myös itelleen samaa sarjaa olevan. Se on ihana vaikka siinä lukeekin Yamaha. Tais vaikuttaa ostopäätökseen sen uuen mopon merkki..

Takapuolellakin on kivoja juttuja alaselässä ja niskassa..

Tulipas hyvä mieli. Ei yllätyksiä liian usein tule saatuakaan.. Tais olla ensimmäinen kerta tähän ikään mennessä kun mies ostaa mulle lahjaksi vaatetta...

Chrysleriin ostelin myös: laatikkoöljyt, suodattimen, tiivisteen ja uudet jarrupalat eteen ja taakse...  suosittelen muuten tätä liikettä näihin autoihin: www.usavaraosat.fi/ Loistava palvelu, edulliset hinnat ja nopee toimitus..

Tänä aamuna sain alle myös upouudet Nokian nordmanit. Enkä hetkeekään liian myöhään... lunta tuprutti yöllä ja ensi yönä tulee kuulema lisää. Pelotti jo liukastellakkin vanhoilla läpi vuoden ajetuilla kitkoilla.

Yhteenvetona sain loppusummaksi  vajaan 500e..  väkisin kävi mielessä että josko ostas polkupyörän ja myis murusen pois..  se raukka kun oottaa vielä uutta takapönttöö ja iskareita...   No, ei me niin helposta lannistuta..

Ilosta tiistaita kaikille!

Isäntä sai entisen rossarisa extempore myytyä tällä viikolla ja sai jo loppuviikosta hankittua tilalle pitkään haaveilemansa menopelin.. -09 vuosimallin vehkeitä meillä ei vielä koskaan aikasemmin ookkaan ollu vara hankkia. Mies väläytteli että voisi vaihdatella takana olevaa pommittajaa mönkijään jossain vaiheessa... miehän tietysti siitä innostuin koska se meinais sitä että mammallekki oisi siinä rakkinetta alle ja pääsisin lopultaki mukkaan matinmäkeen pörryyttelemään..

Tänään oli määrä suorittaa ensimmäinen testiajo ja miun oli puhe lähtee kameroineni hovikuvaajaksi rossiradalle mukkaan.  No kuinkas kävikään.. Lentsuhan sille pukkas illalla ja sitä räkää, aivastelua ja kuumeilua onki piisannu päättymättömällä kasetilla siitä asti. Se ilme aikuisen miehen naamalla ei ollu kaunista katsottavaa kun aamulla hiljalleen älysi ettei tänäviikonloppuna uutta lelua testata.. syrän siinä meinas pakahtua kun tiesi miten paljo toinen on sitä oottanu..

Itelläki tuntu yöllä olevan kurkku karkea ja nenä tukossa mutta hiippailin herätessä lääkekaapille vitamiineja tankkaamaan ja aamulla olo oli huomattavasti parempi. Kävin tänään vielä parin tunnin lenkin tuolla raittiissa säässä ja olo on nyt ihan OK.  Toevotaan että selvisin säikähyksellä.. Lenkin jälkeen väsäsin makaroonilaatikon uuniin ja voi jotta se maistuki ihanalta ketsupin ja salaatin kanssa kun ei oo tullu syötyä sitä varmaan puoleen vuoteen.. olin oikein tuhma kun miettii mikä määrä hiilareita siinä on..

Jo aiemmin valittelemaani "syysmasennusta" oon hoitanu kovalla salireenillä ja  terapiamusiikilla...   Tänään pidettiin Elvis ilta Joskus miusta tuntuu että oon oikeesti syntyny jokunen vuosikymmen liian myöhään.. oi jos oisi saanu olla kellohelmoja heiluttamassa tötterötukassa sillon aikanaan.. huoh.. Toisaalta.. sillon ei ollu yhtä loistavaa hevimetallia ku nykyään..

Tässä teillekki muutamia hyvää oloa antavia veisuja..

Tuo Ghost Rider josta klippi on tehty on muuten ihan hyvä leffa.

Ihanaa ihanaa...  Nyt on hyvän vaimokkeen velvollisuuteni mennä paapomaan nuhanenäistä potilasta.. Mukavaa viikonloppua kaikille

Mamman poijat siinä nukkuu, voi jos voisi olla kissa ainakin silloin kun sää on kehno eikä jaksaisi lähtiä millään minnekkään hilipattelemaan. 

Tuo punanen on nuorimmaisemme Esko ja se suutahti miulle verisesti tässä päivänä muutamana kun löysin sen hanurista kamalan huopuneen rasta takkusen... Vauva ku EI tykkää harjasta saati harjaamisesta niin päivittäinen turkinhuolto ei tule kysymykseenkään jos mielii että rakkautta pojalta riittää. Sakset oli otettava kauniiseen käteen ja jouduin maanittelemaan ja houkuttelemaan leikin ja silitysten varjolla pitkään että sain takun irti..

Nyt meiän pitkäkarvasella vauvalla on iso pläntti takapuolessa jossa on vaan muutama sentti karvaa.. Oi olisittepa nähneet suivaantuneen ilmeen tuolla naamalla kun selvisi että mamma oli -"RYÖVÄNNY minun KARVOJA ...  NE OLI MINUN!" sanoivat nuo arvokkaat kissansilmät ja hän istui selin minuun hännällä manaten ainakin tunnin ikkunalaudalla ja nieli ylpeyttään... 

Samalla ikkunalaudalla josta herra on useasti liian sikeesti nukkuessaan tipahtanu ryminällä lattialle ja osottanu sen jälkeen saman syyttävän suivaantumisensa katseellaan kaikkiin huoneessa olijoihin.. "Mitä te minua puottelette kun olin nukkumassa..."  

Ja ne silmät kun poika itse on ollu pahanteossa... sanoo mammalle että -"anteeksi en se minä ollu.. " siinä tungetaan sohvalle syliin ja laitetaan tassut rintaa vasten ja painetaan vaaleenpunanen kissan nenä nenää vasten... ja mamma ei voi olla vihanen konnuuksista... Muille eläinkatraan lapsille kuri on ja pysyy mutta tämä pentele tietää mistä narusta on vejettävä äipän kanssa ja iskälle jää suosiolla se kurinpalautus...

Nappasin pitkästä aikaa syömisistäkin kuvan ihan todisteeksi jatkuneesta terveellisestä elämästä.. Tää atria tuli nykästyä ennen salille lähtöä.. nam nam.. jaksoi kummasti.

Posti toi myös uusimman hankintani:

Ajattelin ensin kipukoukun olevan vain piikkimaton poikima terveyskauppojen rahastus hömppä... Mutta ystäväni sai minut vakuuttumaan sen toimivuudesta koskapa raskaan työnsä vuoksi käyttää sitä päivittäin ja saa siitä avun..  Alan kaupoissa näillä oli hintaa 30-50e nii ei ihan  tuntunu tarpeelliselta hankinnalta ennen ku löysin vastaavan n.6e hintaan täältä.

Jottain söpöä sieltä pisti silmään myöskin ja päätyikin ostoskoriin koukun kaveriksi:

Näihin kummituksiin laitetaan pippurit ja suolat...

Ja halatakkin ne osaa..

Käykääpäs tirkkimässä mitä kaikkea hauskaa tuolta putiikista löytyykään..

Heräteostoksia tarttui taas kauppareissulla matkaan... Me tykätään isoista mortteleista joista riittää killitettävää vähäksi aikaa.  0,5l  mukit käy hyvin muuhunki ku kahvin juontiin (itellä ku menee se 3l sitä vettä päivässä edelleen).

Pinkit hiiret tuli meiän vauvoille postissa ja ne oli nii sulosia ettei ois millään raskinu antaa niita telotettavaksi.. se rökitys nimittäin alkoi samantien.. luulenpa että nuo poloset ei pitkään meiän petojen kynsissä ehjinä säily..

Tuli tässä mieleen että taisin tilata muutakin loman alun kunniaksi tuossa viikonloppuna.... niistä lisää kunhan saapuvat...  Kummallista tämä lomailu kun tulee törsättyä ihan huomaamatta...

Haaa.... punnitus suoritettiin jälleen ja viikon saldo on -0,3kg... Kokonaispudotuksen ollessa n -3,6kg/3vk... Pääsin jo sille kymmenykselle jolle halajan joten pudotettavaa ei enää ole ainakaan yli sitä 10kg... Ottaen huomion melkoiset rääkit mitä ukkelini salilla mulle tällä viikolla sparras ,pudotus on ihan hyvä koska viikko painottui selvästi enemmän lihasvoimailuun kuin aerobiseen. Tänään alkaa viimeinen viikko tätä haastetta joten seuraavana 7 päivänä kuntoilen vieläkin kovemmin...

Sen jälkeen pyhitän päivän mässäilylle ja lepuutan ruhoani. Se päivä oikeastaan vähän pelottaa... teenkö silloin tyhjäksi kaiken työn? Mutta kuulemma se tekee pelkästään oikein hyvää. Aloitan saman treeniohjelman mukaan uudestaan heti seuraavana päivänä kunnes uusi gofatgo-haaste starttaa 23pv. Siihen olen sitoutunut lujasti jälleen kerran.. ilmottautukaapa mukaan kaikki kuntoa kohottamaan halajavat: www.fitfarm.fi/.. tsempataan toisemme uusien elämäntapojen myötä niin että ensi kesänä kukaan ei häpeile uimarannalla uikkareissa..

Hyvin tehdystä työstä olen palkinnut itseni muutamaan otteeseen...

Viime lauantaina haettiin ukolle pitsaa ja itsekkin herkuttelin sallituissa rajoissa....

Korvasin nimittäin pastan nuudeleilla... ja maistoin ensimmäistä kertaa 3vk jotain makeaa.. pepsi max maistui niin sokeriselta että minulle tuli lasillisesta jumalattoman huono olo ja ähky.. Tässä pitkin viikkoa oon sitte sallinu lasillisen itelle sillon tällön kerran päivässä. ihan siksikin että sitten mättöpäivänä en mene kokonaan shokkiin ja kuole tuskallista ähkykuolemaa..

Olen  innostunut kovasti myös äänikirjoista ja siksi tilasin itselleni uuden lelun..

Alkuviikosta kuuntelin Jouni Hynysen kirjan: Rakkaudella Jouni Hynynen. Könsikäs on kirjansa itse ääneen lukenut ja siksi suosittelen ehdottomasti mieluummin kuuntelemaan sen kuin lukemaan perinteisenä kirjana.. Mies tosin omistaa ensimmäiset luvut (ja melkein koko kirjan) naisväen arvosteluun mutta tekee sen niin sympaattisesti ja äijämäisesti että naurussa on pitelemistä.. tekstistä kun ei ole poistettu niin mitään ylimääräisiä lipsahduksia ja kirosanoja.. nautiskeleepahan mies paatostaessaan jokusen olusenkin..

Nyt kahlaan Waltarin Sinuhe egyptiläistä jota riittääkin kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Hävettää ihan että se on jääny jotensakkin aina lukematta vaikka aikonu oon monesti. Tykkään hirveästi kaikesta Egyptiin liittyvästä ja koulussaki ahmin kaikki tiedot mitä siitä vaan sai.. Kylläpäs on Sinuhen ja Kaptahin seikkailuissa menny mukavasti muutama työpäivä kuin hujauksessa ja lenkitki venyy kun ei millään malta lopettaa kuuntelemista.. Seuraavaksi halajaisin Ozzyn elämänkertaa kuunneltavaksi jos sen vain saisi muualta kuin elisan nettikaupasta ladattua.. se kun ei panahinen anna tilata ku tekstiviestillä eikä tietenkään hyväksy soneran operaattoria.. Toivottavasti äänikirjojen suosio kasvaa ja valikoima ja tarjonta laajenee että tästä motivaattorista ei heti tule loppua..

Treenikassin ryöväsin isännältä kun se on sen töimaaltaan joskus arpajaisissa voittanu..

Laajensin muuten kala ruokavaliota tonnikalasta pakasteina saataviin lohikuutioihin.. nam nam muuten mutta miten kummassa kukaan voi syyä nuita ruusukaaleja???? hirveän makuisia ainaki tuolleen hauduttamalla niinku mie niitä kokkasin! nyt niitä on pakastimessa iso pussi ja otan mieluusti vinkkejä vastaan jos joku tietää miten niistä syötäviä saa? hyi!!!

Mutta tämä sörsseli oli kyllä nam nam nam..

Laskeskelin taannoin miten paljon säästän kun en vedä enää jokaviikonloppusia kalsarikännejäkään.. ihmettelin sitte että miksi kummassa rahaa ei jää sen enempää käteen kun en ostele muutakaan turhaa... tutkinta paljasti että syy on tässä:

siinä lepää 80e jonka olen kantanut luontaistuotekauppaan nyt 2 kertaa....  Toki alkoholin ostamista jouduin perustelemaan itselleni koska minulla oli huolia tai ollut raskas viikko töissä tai aihetta juhlia... Näitten ostaminen on helppoa koska ne tekevät pelkästään hyvää....  Kourallinen niitä napsitaanki joka aamu nyt kun vihreätee-kapselit on ollu käytössä jonkun aikaa..

Jottain aattelin tänä viikon loppuna koittaa saaha räpösteltyäki.. jotenka laihdutus ja kuntoilu postauksiin kyllästyneet.. malttakaa hetki niin saatte lukea muutakin.. <3

Saatiin tuliaisiksi Kuopion viinijuhlilta tällänen ekoliina:

se on siis tehty selluloosa-puuvillakuiduista ja sen voi pestä koneessa ja sitten hävittää komposti jätteen mukana. Nää tuotteet tukee sitä Planin toimintaa että vaikka ite en mikään viherhippäinen olekkaan (enkä tosiaan mikään kierrätys intoilija) on idea kyllä mielestäni todella hyvä...  Lisää tuotteita ja tietoa löytyy täältä: www.kuitukuu.fi/index.htm.

Oot tuskaillu tämän kuuman kämppämme takia monta yötä valvomalla.. yhtenäki yönä istuin alasti tietokoneella vielä aamu kuuelta ku nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullu yhtään mittään... Ei saisi valittaa ku on kerranki ollu ihana lämmin intiaani kesä mutta jatkuva yli 30 asteen lämpö sisälläki ei oo kyllä terveellistä. Eikös se ollu tutkittuki että 27 astetta on se yläraja että ihminen elpyy ja palautuu nukkuessaan...   yhtenä päivänä tuskaannuin niin siihen seisovan kuumaan ilmaan mikä kotiin tullessa oli vastassa että marssin kauppaan ja suoritin koko kesän parhaan investoinnin:

tukeva lattiamalli ja tehoja niin että meillä lepattaa verhot ku sen täysille laittaa.. kissat ei tosin kovin paljo siitä tykkää kun pelkäävät sen isoa ääntä. se onki ainut miinus koko rakkineessa.. mutta minä istun vaikka peltorit päässä sen eessä kun se ees jotain auttaa. yöksi se seilaa mukana makkariin ja hyryyttää vieressä ihan pienellä. Se tuo unen ees muutamaksi tunniksi yössä.

Toisenki viilennys konstin huomasin vahingossa.. eilisen päivän nimittäin makasin Paltaniemen rannalla isolla kivellä ihan veden ääressä. Tuuli mukavasti ja kävin välillä uimassa niin kuuma ei ollu oikeestaan ollenkaan.. no kotia tullessa ihmettelin ku ei kämppä tunnukkaan enää kovin kuumalta ja ukko kuitenki valitti lämpöä... suihkuun mennessä katoin peiliin ja totesin palaneeni melko lahjakkaasti kiirestä kantapäähän... eipä ihme että kämpän ilma tuntui suorastaan viileeltä iholla ku itellä oli iho varmana 40 asteinen ja kirkuvan punanen.. viime yönä ei valvottanu kuumuus vaan kiristelevä ja poltteleva iho...  miten se joka kesä unohtuuki että vesi heijastaa auringon säteet moninkertasesti...

Löysin muuten kivan kesätopin h&m:ltä ohimennessä kun kävin ystiksen kanssa toissapäivänä syömässä...

hintaa oli alta vitosen ja pitkä tuubitoppi on ollu hakusessa jo jonku aikaa..

Sellasta tänne... tää taitaa sukeltaa rasvatynnyriin että iho vähä viilenis ja lähtee sitte nauttimaan ihanasta vesisateesta pitkän lenkin merkeissä... on sitä kaivattuki!

Käytiin viime viikolla pari yötä tampereella reissaamassa.

Kissat oli tätä mieltä.. ne koitti nukkua meiän kenkien päällä ettei päästäs taas lähtemään johonki reissuun...

vaikka lähettiin jo aamusta liikenteeseen oli ilmastoimattomassa autossa melko hikiset oltavat kun välillä oli tietyömaa jos toinenki jossa jonotossa törötellä ja lämpöasteita lähempänä 30 plussaa.. Ukko pauhasi mulle ku olin loppumatkasta autossa pelkissä bikineissä ku oikeesti tuntu että kuolee lämpöhalvaukseen.. 

Pelmahettiin perille Tampereen keskustaan keskelle maanantain neljän ruuhkaa ja alettiin etsiskellä meiän hotellia ja autolle parkkipaikkaa.. Oltiin siinä kuumuudessa ja nestehukassa  hetken jo varmoja että multa on pankkikortti hävinny (onneksi löyty!) ja oikuttelevan auton parkkeerauski osottautu aika kalliiksi anttilan hallissa (17e/vrk).

Me muka oltiin säästetty hotellikuluissa ja otettu huone omenahotellissa mut parin päivän parkkimaksut teki siitä kuitenki sen hintasta että oltas ihan hyvin voitu mennä oikeeseen hotelliinki..  mut enskerralla viisaampia.. 

Huoneessa oli vielä ihan tolkuttoman kuuma ja telkku ei toiminu niin oltiin jo ihan valmiita tekeen uukkari ja lähteen samontein takas kohti kaijjaania...   Mut kuhan saatiin kylmä suihku ja limpparia sekä vähä murua rinnan alle nii kyllä se olo siitä parani. Jakso lähtee ulos ihmettelemään sitä kaupungin hälinää. 

Kaunis kaupunkihan se on vesistöineen kaiken kaikkiaaan..

Isossa kaupungissa on kamalasti kaikkee tarjolla ihan kellon ympäri ja erilaisia ihmisiä on tosi paljo nii kyllähän sitä oltiin me kainuun tollukat ihan ihmeissään..  

Oma kaupunki on melkonen kylänraitti tampereeseen verrattuna... Huomattiin että ei siellä meno hiljene kovin paljoa yöksikään. Mukava se on käyvä tuolleen aina kattelemassa ja toteemassa että ei ole se mualima tämän kainuun tytön mieleen. Lystiä siellä oli kyllä käyä särkänniemessä kiekkumassa  laitteissa ja ihastelemassa delfiinejä (tosin jonottamiseen siellä ja muuallakin piti opetella kun esim. half pipen jonot oli 45min!).

Käytiinpäs viimesenä iltana hienosti syömässäkin kihla-/vuosipäivän kunniaksi jossain Epsanjalaisessa pihviravintolassa, härkäpihvit oli kyllä todella hyvää!

Käpyteltiin vielä keskustaa ristiin rastiin ruokaa sulatellessa ja päätettiin juopasta parit lonkerot kiireettä rosson terassilla. Siinä istuessa ruettiin vertailemaan Tamperetta ja Kajaania. Molemmissa on kyllä niitä hyviä puolia mutta kyllä koti veti voiton sillä että rauhottuu yöksi ja lähikaupoissa ei tartte jonottaa.. ja että törmää joka kerta johonki tuttuun ku nenän ulos kotiovesta pistää ja että täällä aina joku tuntee jonku joka tuntee jonku sinun jo tunteman josta riittää juoruttavaa. Meillä alko olla jo tosi kova ikävä kotia...

Arkena sitä manailee kun täältä ei taho mittään saaha ja kaikki tietää toistensa asiat paremmin ku omat.. van  vaikka reissu oliki tosi mukava on koti silti koti..

Kotona oottiki koiravahdin pesti suorilta joten vielä ei ihan omaan sänkyyn päässy yöksi kun kortteerattiin anopilla.

Uitin koiraa koko päivän... molemmat tykättiin...

Niin ja tänään mie kävin shoppailemassa.... miksi ihmeessä minun mukaan tarttuu vaan:

valkosta...

valkosta..

Toi on tollanen pitsimekko minkä alle ostin pitkän hihattoman paian nii ei kaikki näy läpi..

Valkosta! ja vielä oikein prinsessa tyyliin... mikä minua vaivaa????? kesä vissiin uinu luihin ja ytimiin..

Nauhaballeriinat on ainuat balleriinat jotka mun jalassa pysyy.. muut tippuu välille mun lättäjaloista. sit menin ostaan ton tuubitopin ja rohelöhameen.. huhhuh...

van vähä mustaaki sentään..

pitsinen tunikamekko hässäkkä on tuoki...

ja nahkaa ja niittejä.. oonhan mie vieläki rokkari? oonhan...

Ukko kuhtuu pohjattomaksi kassiksi ku tuonne oikeesti mahtuu sellanen kätevä 1,5l taskumatti eikä tee tiukkaakaan... 

Suosittelen muuten kesällä lämpimästi tätä hiuspuuteria. itelleni on eka kerta ku käytän ja oon kyllä tykänny.. vähentää rasvasuutta, ei tahmaa ja saa pöyhimällä taas hyvin tuuheaksi jos on päivän mittaan lässähtäny..

 

Ihan ekana lomarahoista ostin lopultaki uuen puhelimen! entinen ei toiminu enää oikein millään menestyksellä ja akkuki oli lopussa jatkuvasti.

Tarttui samalla luurimen hankintareissulla gigantin alekorista tuo käkkäräin väsäys rautaki ku makso vaa 15e... on sitä tainnu tulla ihasteltua monasti ennenki. Alkaa olla melkonen korillinen muuten nuita hiusväkkäröitä tuolla vessassa... miksihän mullon aina sama laiskiaisen arkiponnari?!?

Väsäsin myös suojapussin jämälangoista ettei tuoki puhelin oo heti naarmunen ja lommoilla.

Ostin tänään hiekkapapereita, suojaaineen ja pintamaalia.. alkaa Chrysleristä ruosteet hävitä kunhan hellepäivänä näyttelen sille nuita..  Saapa nähä kuinka käynee ku ennen en oo moista hommaa joutunu tekemäänkää..

iiihana pitkä pehmee pitsinen neuletakki viileneviin kesäiltoihin... tuo oli niin söpö että pakko oli ostaa vaikkei alennushinnalla ollukkaan..

Tää toinen lämmitin oli sit sellanen hehtaari iso lörppänä joka roikkuu polvissa asti silleen rennosti aukinaisena.. 

JaninaF:n hellemekko piti tietenki ottaa matkaan kansa kun halvalla sai.. tuo on sellanen ihan kirkuvan kirkkaan oranssi toisin ku tuossa kuvassa.

ja rennot kesäbyysät  matkustusta varten kun lauantaina ollaan ehkä taas lähössä reissuun kohti särkänniemeä...