Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Meillä oli ruma avokkaan "perintö"kello eteisessä..  Isänsä on sen joskus jostain kilpailusta voittanu ku armas avokkini oli vasta pikkupoika. Siksi on kulkenu matkassamme näinkin pitkään kun on aikanaan ollu avokin poikamiesboxissa ensimmäisenä kellona.

Mikälie tekstikin tuosta alhaalta jo pois kulunu/poistettu aikoinaan..

No tärväsin siihen joitain satoja paloja, puikon kuumaa liimaa sekä muutaman tunnin aikaa ja tältä se nyt näyttää:

Mätsääpähän ainaki nuitten pikaseen kasaan kyhättyjen taulujen kanssa..

Paikoin joutu käyttämään vähä väkivaltaa että sai palat taipumaan tahtoosa kaarevissa tai terävissä kohdissa.. piti myös testata monesti että mahtuuhan viisarit varmasti pyörimään joka kohasta. Mut mukava tätä oli väsätä..

Tämä nyt on niin korni että hipoo jo mauttomuuden rajoja.. Mut en mie koskaan oo väittänykkää että mulla ois tajua hyvän päälle.

Nyt pittää pikkasen vakavoituakki pitkästä aikaa..

Tuli taas paha mieli niistä suru uutisista tuon Topi Sorsakosken pois menemisen tiimoilta.. Taas on yksi tervaskanto pois joukostamme. Vastahan mie alan tajuta että Kari Tapio on meiät jättäny viime vuojen lopulla...  Hää ku läksi yhtäkkiä samoihin aikoihin meiän Isän kanssa... Kuolema on väistämätön osa elämää mutta ei sitä oo koskaan helppo hyväksyä...  Eläinlapsemme pois menostaki on vasta pari kk aikaa nii mieli on herkässä aina ku suru-uutisia kuulee..    Oikein jos huvittaa tiristä nii tämä veisu viimestään avaa ainaki mulla ihan kaikki pavot:

Ainoo positiivinen puoli näissä pysäyttävissä tapahtumissa aina on että elämän arvot tulee tarkastettua. Ei pitäs marista jos on aamusin sukka makkaralla, jossain joku kokee aina ihan oikeeta tuskaa ja pahaa oloa silläki hetkellä.. Pitäs olla itellä kiitollinen että vastoinkäymisistä huolimatta saa niistä selvitä ja porskuttaa. Siinähän sitä vahvistuu entisestään. Näistä oppii myös sen että kohtelee toisia niin hyvin ettei sitte kaduta jos näkeeki sen ihmisen just sillä kertaa sitä viimestä kertaa. Elämä on sillä tävalla kummasti oikukasta..  Menipäs vakavaksi mutta välillä täytyy nämäki ajatukset julki tuua..

Lauantaita kaikille!

En tiiä mistä,  mut otsikkoo keksiessä mulla alko soimaan päässä Nylon Beatin: Sanoja väärinpäin...

Miulla oli Tiimarin iän ikkuiset hajonneet taulut kaappivarastoissa ja nyt oli oiva tilaisuus entrata ne takas käyttökelposeksi...

Ennen:

Jälkeen:

Ne passaa meiän eteisen väreihin nii sinne joutivat mennä.. Naulat on edellisen asukkaan jäliltä ja taulut ei siksi oo ihan niin ku haluaisin. Meillei ollu enää betonikoukkuja nii en kehannu alkaa niitten paikkoja vielä muuttelemaan...

Tähän sarjaan on tulossa jatkoa muttei taulun muodossa... sen tekeminen on ainaki tosi kivaa, en oo sitte ihan niin varma siitä lopputuloksesta..

Mukavaa viikonloppua!

Ällös huoliko, en oo alkanu tirkistelijäksi tai muutenkaan normaalia pervessimmäksi... Otsikko sai alkunsa siitä että pala-puutteessani menin kodintukkuun tonkimaan alelaareja halvan palapelin toivossa. Yleensähän ne rumat jää myymättä vuosikausiksi..  Löysinkin aika kamalan mutta ihanan edullisen joka kuului sarjaan joka esitteli saksalaisia kaupunkimaisemia.. Haluaako kukkaan suomalainen seinälleen saksalaisen kaupungin kuvan ellei vähintään ole asunut siellä? Sikäli saa ihmetellä että tälläsia yleensä täällä myydään mutta minun onneni oli että tämä oli pyöriny hyllyssä tähänki asti.

Eilen sitte oltiin Isännän kanssa hiomassa ja maalaamassa tallilla meiän pakua (jopa minä rohkenin tarttua hiomalaikkaan ja annoin maalipinnalle kyytiä.. Yllättävän kivaa hommaa muuten!)... Samalla reissulla sitten tehtailin kaikki 1000 palaa uusiin sävyihin.. Osa täytyi maalata vähintään kahdesti että olin tyytyväinen. Avokki haukkui minua palapelien sarjaraiskaajaksi..   Voitte kuvitella paloja loniessani järkytykseni kun keskellä yhtä palaa törötti NAKU MIES joen rannassa...

En saanu siitä parempaa kuvaa, pahoittelen! Palaa livenä katsoessa hahmosta ei tosiaankaa voi erehtyä.. Pervoja nuo saksalaiset.. 

Paloja on taas reippaasti jäljellä ja sormet syyhyää uusiin hullutuksiin..

Esittelen kuitenki ensin tämän toisen hyllyn jonka välttämättä halusin tehä vielä eilen illalla/yöllä loppuun.. Tykkään tästäkin ja yhdessä nämä on tuplasti näyttävämmät. Melkein harmittaa ettei hyllyjä ole enää enempää...

Näette samalla myös tuon meiän  "viihdekeskuksen"... Ideoin sen joskus muinoin kun olin vielä sisustusliikkeessä töissä. Tilit tuntui hupenevan aina suoraan takas työnantajalle kaikkiin niihin ihaniin tavaroihin jota päivät pitkät tuli töissä ihasteltua..

Jalalliset kaiuttimet ja muu tekninen rumennus on isännän hankintoja.. Niitä en oikeasti edes olisi halunnu ottaa olkkaria rumentamaan ja pölyä keräämään.. En tykkää nuista pursuilevista johoistakaan olleskaan..

Sellaista tänään, mukavaa Torjantaita!

Eilen alotettu palapelin osien hyödyntämis-projekti tuli viime yönä ihan uniin asti... Sävyttelyä.. yksikerrallaan.. mallausta ja pyörittelyä.. kauempaa katselua ja intoa kun passeli pala löysi juuri itselleen täydellisen paikan.. Pikainen liimaus ja seuraavan kimppuun!  Älyttömän aikaa vievää ja työlästä hommaa mutta niimpä vain tämä hullu päähän pisto otti ja vei minut mennessään.. Eikä loppua näy vaikka tänään loppui jo palasetkin.. Sukulaisille ja kavereille tiedoksi: Jos teillä on hylkiöityneitä palapelejä, adoptoin ne mielelläni ja loihdin uuteen eloon...

Pohjana tälle "taideteokselle" käytin toista kahdesta tälläisesta halpis hyllystä jonka joskus oon ostanu ja YLLÄTTÄEN hamstrannu kaappiin kun laatu osoittautuki niin kehnoksi ettei näitä seinälle viitsiny ees harkita laittavansa (saati porata niitä varten betoniseinään karmeita koloja).  Pinta oli irtoilemassa jo paketista aukomis vaiheessa.. Palaset oli siis alun perin sellaisia samanlaisia ruskeita kuten edellisessäkin postauksessa mutta sävyttelin niitä mieleisemmiksi.

Pinnasta tuli ihan hauskan kolmiulotteinen kun vaihtelin asettelun suuntaa ja kerrostin palasia valojen ja varjojen saamiseksi. Tarkoitus oli että tekele tosiaan näyttäisi siltä että palat on olleet koottuna yhdessä mutta ovat jostain syystä "räjähtäneet" sikin sokin. Ihan liikkuvan vaikutelman sain aikaseksi. Hankala saaha kuvaan samaa minkä silmää huijaa tuo kuvio luonnon valossa.

Ite tykästyin katteni tuotokseen niin kovasti että päätin tehdä toisesta hyllystä tälle jatkoa...  Näissä kun on kiinnitin ruuvit ja raudat tallella edelleen että nämä voi ruuvata niillä vaikka kiinni toisiinsa yhdeksi suureksi tauluksi,tai  pöytään tai vaikka kattoon roikkumaan ja suunnata siihen kohdevalon. Toivottavasti yhytän pian jostain lisää turhakkeita palapelejä tuunaustarpeiksi..  Mie sitten rakastan miun liimaa kuumentavaa pistoolia..

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Nyt mitä todennäkösimmin suututan kaikki palapelien intohimoiset harrastajat... Oon ostanu eräämmän 1000 palan pelin vuosien varrella mutta kaikki kissojen omistajat varmaan ymmärtää miten epätodennäköstä on että siinä vaiheessa kun komeus valmistuu, on siinä kaikki palat tallella..  viimesimmän kohdalla heitin toivon kun imuroidessa löysin muutaman palan makkarista sängyn alta ja yhden olkkarin maton alta..  Vaikka miten olin koittanu tekelettä uteliaitten leikkiviltä tassuilta varjella.. Ois varmaan viisasta hommata se sellanen kokoamis matto jonka voi aina kääriä rullalle taukojen ajaksi... No en ollu kumminkaa heittäny loput palat sisältänyttä laatikkoo pois vaikka tiesin ettei siitä osien puuttumisen takia kalua enää tule.. se putkahti kaappeja raikatessa esiin ja inspiraatio iski välittömästi.

Alkuun näky oli tämä..

Ja sitten pieni muodon muutos maalilla joka sanoo ravistaessa KILIKOLI:

Näistä jäi hauskat jäljet alustaan..

Seuraavaksi tarvitsin: Kuumaa liimaa pistoolista  ja vanerin palan joka on maalattu maalilla, jota voi tuhertaa liidulla aina uudestaan ja uudestaan... 

Käytin myös sisal-köyttä jota jäi kissojen raapimispuu-projektista yli.

Liidulla piirtelin kuluvan kuukauden tärkeine menoineen..

Paikka oli jo valmiiksi mietittynä keittiössä.

Tämä tuli meille ihan tarpeeseen koska ei olla saatu aikaseksi hankkia seinäkalenteria tänä vuonna. Nyt on kätevää kopioida puhelimen kalenterista kaikki tärkeimmät aina kuun alussa talulle.  Puhelimeen kaikki tulee muutenkin aina laitettua. Liidulla kirjailuun ei mene kuin 10min.. Sen verran aikaa löytyy aina ja kalenteri on taatusti originelli vuodesta toiseen..

Oi.. paloja jäi varmaan se 900kpl ja aloitinkin jo seuraavan projektin..  Siitä en paljasta vielä sen enempää mutta varsinaista tilataidetta on kyllä luvassa...

Kivinen kerrostalo tuo mieleen tällä hetkellä lähinna leivinuunin...  Nyt onneksi ulkona ukkostaa ja sataa kovasti vettä mutta muutama päivä tässä menee että asunto viilenee suurinpiirtein siedettäväksi... Viime yönä heräsin tunnin välein juomaan ja huuhtelemaan kasvoja kylmällä vedellä.. Kun kello tuli neljä ja taas heräsin totesin että johan tämä riittää ja vaihdoin nukkumapaikkaa.. Hain vieraille tarkotetun rullapatjan parvekkeelle ja siinä unta riitti mukavasti ihan aamuun asti. Sain välillä jopa peittoakin kääriä ympärille...

Huomenna aamulla vien autoni sinne puskurin uudelleen maalaukseen. Uskomatonta että koko kolarointi jupakka selvisi näin mutkitta muutamassa päivässä. Pitää olla kiitollinen näin hyvästä palvelusta.

Myös se vanha Postipankin pankkikirja jonka eilen Sampoon vein oli jo tänään aamulla mennyt maksuun tililleni..  Jännää että melkein 30v vanhan muiston sai vielä vaihettu rahaksi.. Kokonaista 27e ja 26 centtiä...

Ihanaa sateista tiistaita!

Tänään sormet on pikkasen kärtsähtäneet ja liimaset.. syy on siinä että ostin pitkään haaveilemani kuumenevan liimapyssyn. Inspiraation iskiessä mieleinen tulos on tärkiämpää ku semmonen pikkuseikka että pienonen palamisen aiheuttama turtumus ilmaantuu sormenpäihin.

Alotin tämän projektin oikeestaan jo joskus talvella ku olin itelleki selittämättömästä syystä TAAS kerran hamstrannu kivan värisiä muovipusseja. Mietin mitä niistä sais ja tulin siihen tulokseen että niitten rakennetta pitäs muuttaa kestävämmäksi että ne kestäs jatkokäsittelyn ja käytön jonaki muuna. Keksin testata kokonaisten pussien silittämistä kosteen liinan alla. Se oli ihan hyvä ratkasu kun se muovi vetäyty kasaan kumimaiseksi kestävämmäksi ja paksummaksi liuskaksi. Ei sitä repimällä rikki saanu vaikka miten koitti. 

Avokilla on paha tapa jättää tyhjiä karkkipapereita tietokonepöyälle, lehtikoriin jne.. niitä loju siivouspäivänä taas pitkin poikin ja päätin testata myös niitten kestävyyen. Ne meni hauskasti kurttuun ja kupli lämmetessään mutta ei silti olleet liian koppuroita käsitellä.

Lopulta mulla oli silitettyjä roskia melkonen keko enkä millään keksiny mitä niistä tekisin. Jemmasin ne kaappiin ja unohin kokonaan.

No sitte käynnisty tämä parveke-projekti.. Ja nämä värit tuli jostain mieleen.. Aamulla heräsin ja tiesin mitä tekisin.. Tämä oli kyllä hirmuisen työläs mutta kaiken sen väärti..  Työvälineinä käytin vaan käsiä,saksia, liimapyssyä (JA PALJON LIIMAPUIKKOJA) ja vanhan farkkuhameen..

Nyt on oma ainutlaatunen namimatto.. Se tuntuu ihan oikiasti mukavalta paljaan jalan alla ja uskon että se tuossa käyttötarkotuksessa kestää pitkään. Ainaki toivon niin!

Lisäsin myös kaapeista löytyneitä koristekukkia kun oikeita en luovalta hulluueltani ehtiny ostamaan.

Tilaa on vielä, mitähän sitä huomenna keksisi..

Eilen pesin ja tyhjensin kaikesta turhasta romusta parvekkeen. Melkein sen 5v mitä tässä ollaan asuttu oon haaveillu saavani sinne myös kukkia ja pöyät ja tuolit. Jotenki se on aina jääny mutta nyt kun mulla tosissaan ON aikaa siellä viettää, päätin tarttua toimeen...

Parvekkeella oli lojunu yks vanha tuunattu tarvikehylly jonka olin jo heivaamassa kokonaan mutta keksinki sille eteiseen parempaa käyttöä. Meiän kengät ei mahu mihinkää tavalliseen telineeseen ja yleensä ne onki lojunu vaa yhtenä kasana jossain eteisessä, van eivätpä loju enää..

Vanha rottinkinen kukkapöytä on niin sympaattinen että sen käytin vaan suihkussa ja vein takas entiselle paikalleen. Istuttelin vaan kukkia jotta sais ensimmäistä kertaa mun omistuksessa sitä varsinaista virkaasa toimittaa.

Kukkia täytyy varmaan käydä ostelemassa vielä lisääkin.. En voi uskoo että viherpiiperrys into iski minuunki... Jokin roikkuva amppeli täytyy ainaki saaha ja yhteen isoon ruukkuun haluan istuttaa vielä paljo orvokkeja...

Kävin tänään taas lenkittämässä ja ruokkimassa paria käppänä neitua ja niitten omistaja oli jättäny mulle pöyälle kiitos-lahjan.. Se kuuluu kylpyhuoneeseen mutta on niin kaunis ja ihana ja väreiltään passeli että sijoitin sen hetkeksi koristamaan parveketta.

Nuo lyhdyt pongasin pöytää ja tuoleja kaupassa etsiskellessäni.. Makoisan väriset! Muratin purkki on siskonpojan pienenä minulle itse koristelema ja siksi rakas.

Keksin sijottaa kesäiset magneetit metalliseen ikkunalautaan pöyän kohalle, yhdessä on kätevästi lämpömittariki.

Ruman tuuletustelineen valjastin lyhdyille ja kuorrutin muoviköynnöksellä..

Isosta lyhdystä tein miun kissoille häkin, hyvin näyttävät viihtyvän..

Toki niillä oikeillaki kissoilla on oma piilosa siinä vieressä. Siitä onki välillä aina kiistaa kuka kolmesta saa tuolla varjossa makoilla. Lasi-, ja muoviverhot antaa pikkusen näkösuojaa naapureilta. Peittävämpää ei toiseen kerrokseen tarttekkaan, jollei joku keksi puujaloilla alkaa kulkemaan.

Katossa killuu pyykit kuivumassa kesät talvet..

Taannoin opettelin virkkaamaan tätä ihanan retroo siksakkikuviota.. Sillä oliki hyvä päällystää uuet istuimet nii ei takamus hikua.. Tuskin huomaakaan että oskari tunki väkisin kuvvaan..

Molemmat on tietysti erilaiset nii ei vahingossakaa oo tylsää ja tavallista..

Retroon ku nyt päästiin nii meillä ei oo kovinkaa montaa ylimäärästä muovipussia enää kaapeissa.. Ne on parvekkeen lattialla.

Koko setti on aika riemun kirjavaa, minä tykkään! Näemmä miun puuhia vakoiltiin tuolta ikkunasta..

Minen taia raskia ees avata tuota pakettia ku on nii nätti... Kiitokset vielä kerran Tepalle!

Meillä käy joskus tupakoivia vieraita joten piilotin tulentekovälineet lasten pinkkiin kassiin seinälle.

Vanhan rottinkitoolin päälle asetin kirjahyllyn vanhan lasin johon maalasin auringon. Sen päällä ei haittaa vaikka tuhkaa tumpatessa karisteleeki ku voi kosteella sitte aina pyyhkiä.  Samalla maalasin lasipurkeista lyhtyjä oottamaan hämärtyviä iltoja.

Kyllä tuolla kelpaa kahvit tai kesäsiiderit nautiskella... Mulla on kyllä sen sorttinen inspiraatio että tuonne tulee vielä vaikka mitä pientä kivaa ku ehin tekemään ja laittamaan. Toivottavasti ette siis kyllästyneet ihan kuoliaaksi..  Aurinkoista keskiviikkoa!

Olin taas 4pv kotikonnuilla viihtymässä. Mukavaa puuhastella ulkona vapaasti kun kaupungissa kerrostalossa se ei oo ollenkaan sama ku omakotitalossa maalla.

Torstaina päätettiin puotella lumet katolta, ooteltiin muutaki sukulaisporukkaa avuksi mutta innostuttiin niin että homma hoitui kaksissa naisin ennen ku ehtivät ilmaantua paikalle. Mie puottelin ja äippä kuletteli lumet alta pois.  Olipas mukava huomata uuden liikunnallisemman elämäntavan vaikutukset tuossakin kun ei tullut edes hiki.

Joku muukin oli käyny katolla...

On se ollu näky ku äitin vanha Murhe-kissa on sutostellu tuossa tuulilasilla...

Seuraavana aamuna näky oliki toinen...

Lumitöitä nimittäin riitti parille seuraavallekki päivälle kun satoi 15cm lunta molempina öinä...

Prinsessa sen sijaan nautti olostaan sillä aikaa ku me huhkitiin ulkosalla:

Mikäpä siinä oli kelliessä takkatulen lämmössä... Tuossa valmistui myös maailman ihanin karjalanpaisti.. vei kielen mennessään!

Mie vein saunalle puita miun vanhalla uskollisella sarporo-pulkalla.. se on vieläki tosi hyvässä kunnossa...

Muistan ku velipoika veti minuu tuossa moponsa perässä.. Muutaman kerran piti penkassa ylösalasin pyörähtää ennen ku uskottiin ettei se oo ehkä äitin ja isän mielestä yhtä turvallinen ja hyvä harrastus...

Ihana pihasauna lämpesi iltahämärissä...

ehdin kuvailla myös tekeleitäni joita kotiväelle oon lahjotellu vuosien varrella..

Ammattikoulussa tuli väsättyä tälläsia:

Kolmen taulun sarja on tilaustyö kun porukat hankki uuet siniset sohvat..

Olipas se ihana reissu! Paljon tuli tehtyä hyvää hyötyliikuntaa ja sai sitä raitista ilmaakin.. Pian taas tullaan Äippä!

Tännään mulla oliki luxus päivä elikkäs pekkanen.. Nukuin aamulla ruhtinaallisesti puoli yheksään kun normaalisti herätys on arkiaamusin siinä 4.15..

Puin päälle lempivaatteet 4v takaa... ne ei nimittäin oo MAHTUNU päälle ainakaan 3v... van nytpä mahtuu. En vois olla onnellisempi ku olin näitä peilatessa..

Join kaffet, nakkelin naamaan aamupuuron (keitolla ja raejuustolla) ja painelin salille..

Menomatkalla kävin varaamassa maanantaiksi kampaajalle ajan ja ostelin samalla itelle törppöjä.. oli tullu ihanan tuoksusia uutuuksia wellalta!

Salilla otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lopultakin sen seisaaltaan kyykkäämisen tangon kanssa. Se luonnistu ihmeekseni kyllä yllättävän hyvin ku laitoin pehmusteen niskan taakse. Tosin painot laitoin ihan minimaaliseksi koska tekniikka tuntu pikkasen epävarmalta niin keskityin enempi siihen puhtaaseen suorittamiseen.

Muissaki liikkeissä jouvuin kyllä ponnistelemaan tavallista enemmän koska tunsin ihan selvän magnesiumin puutteen ropassa.. ei oo kyllä kiva olotila..  Ilmeisesti se 2-3 kertanen annos suositukseen nähen on edelleen riittämätön ku reeniä on lisätty koko ajan pikkuhiljaa. Kotimatkalla kävin siis ostelemassa täydennyksiä lisäravinteisiin. Sinne meni taas toista sataa euroo.. Mut yhtään ei harmita koskapa ennen vanhaan oisin herkutellu, ryypiskelly ja kantanu hiellä ansaitun palkkani kylän kapakoihin eikä sama summa ois riittänykkään..

Meiän koti alkaa näyttää melko kirjavalta ku kahen ihmisen mömmöt täyttää kaikki paikat..

Näkisittepä jääkaapin kauppareissun jälkeen ku molemmat syö ku hevoset... voe sitä rahkapurkkien määrää...

Tänään söin lounaaksi kasvissosekeittoa ja keksin tehä wrapin tonnikalasta, mausteista ja munan valkuaisesta... namskista..

Hirmuisesta syömisen määrästä tulikin mieleen mainita että koitin varsin entisiä lempifarkkuja 3kk takaa...

Eivät kovin mairittelevat enää vai mitä?

Suoritin myös ensimmäisen kuvaussession jotta voin seurata omaa kehitystä. kuva kun kertoo enemmän ja ihmisen muisti tuppaa olemaan heikko.. Punnersin hiki hatussa ennen kameraan tarttumista ja kuvatessa yllätys oli ihan positiivinen..

Minulle on kasvanu olkapäät ja pieni mutta olemassa oleva habanderi..  epäkkäistäki on pienen pieni havainto.. Takapuolella ei enää kasva niitä viehättäviä lökkiä jotka tursuaa aina rintsikoitten ympärillä...   Etupuolelta lisäläskit on kuihtunu ja penkkipunnerrus lienee muovannu rintamusta myös.. käsissä on vielä liikaa tuolla alapuolella mutta hyllyviä löllökäsiä ei enää ole (eikä tule!) .. Tästä on uskoakseni hyvä jatkaa. 

Toivottavasti saan teille lähiaikoina myös tattoo aiheisia postauksia.. aattelin nimittäin kaivaa koneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta ja testailla josko inspiraatio myös kädentaitojen reenaukseen ois palannu.. Urheilu on vieny nii mennessään ettei oo ollu aikaa tai voimia enää sitä hommaa opiskella. Vielä sekin haltuun otetaan.. Omaa mentoria vähän kaipaisin niin oisi joku jolta saisin vinkkejä kysellä. Kantapään kautta itsekseen opettelu on vähän turhauttavaa.

Päivän örinävideon saattelemana toivotan teille oikein Ihanaa viikonloppua!

Kynttilän valosta, hyvästä ruuasta, naurusta ja rennosta oleilusta on romanttinen laatuaika kahdelle tehty... Tältä näytti meiän lauantai.

Hyvää ja kevyttä herkkua... täytettiin tortillat tulisella jauheliha-sipuliseoksella.. salaatilla ja kastikkeella... ihanaa ja terveellistä.. Nautittiin jääkylmien oluitten kanssa.. 

Lauantai aamu ei ollutkaan ihan niin kiva kun yön valvomisen jälkeen suuntasin taas aamupäiväksi jonottamaan hammaslääkärin kipupäivystykseen... tuo jo aiemmin oikutellut hammas särki ja eipä ollut ihmekkään kun edellisellä reissulla sinne oli suurin osa hermoista jätetty muhimaan.. Meinasivat alottaa juurihoito-operaation ilman puudutusta mutta onneksi sen vaatimalla vaadin.. Väittivät hammasta kuolleeksi mutta tuumin että jos sitä on yön yli särkeny leukaluusta asti niin tuskin on kuollu tapaus.. oli nimittäin puudutuksesta huolimatta viiltävä kokemus se hermokudoksen poistaminen.. sanoivat että onneksi tajusin ite sen pyytää kun ei yleensä kyllä hermoja tälläsissa tapauksissa kesken olevaan hampaaseen jätetä kipuilemaan. Tää ei kyllä mun luottamusta hammaslääkäreihin suinkaan lisää... 

Mutta sain helpotuksen ja ihana ilta pyyhki traumaattisen tapahtuman mielestä. Nyt on aika suursiivouksen ja illalla lisää kynttilöitä niin jaksaa taas aamulla arjen aloittaa..

Leppoisaa sunnuntaita!

Saatiin tuliaisiksi Kuopion viinijuhlilta tällänen ekoliina:

se on siis tehty selluloosa-puuvillakuiduista ja sen voi pestä koneessa ja sitten hävittää komposti jätteen mukana. Nää tuotteet tukee sitä Planin toimintaa että vaikka ite en mikään viherhippäinen olekkaan (enkä tosiaan mikään kierrätys intoilija) on idea kyllä mielestäni todella hyvä...  Lisää tuotteita ja tietoa löytyy täältä: www.kuitukuu.fi/index.htm.

Oot tuskaillu tämän kuuman kämppämme takia monta yötä valvomalla.. yhtenäki yönä istuin alasti tietokoneella vielä aamu kuuelta ku nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullu yhtään mittään... Ei saisi valittaa ku on kerranki ollu ihana lämmin intiaani kesä mutta jatkuva yli 30 asteen lämpö sisälläki ei oo kyllä terveellistä. Eikös se ollu tutkittuki että 27 astetta on se yläraja että ihminen elpyy ja palautuu nukkuessaan...   yhtenä päivänä tuskaannuin niin siihen seisovan kuumaan ilmaan mikä kotiin tullessa oli vastassa että marssin kauppaan ja suoritin koko kesän parhaan investoinnin:

tukeva lattiamalli ja tehoja niin että meillä lepattaa verhot ku sen täysille laittaa.. kissat ei tosin kovin paljo siitä tykkää kun pelkäävät sen isoa ääntä. se onki ainut miinus koko rakkineessa.. mutta minä istun vaikka peltorit päässä sen eessä kun se ees jotain auttaa. yöksi se seilaa mukana makkariin ja hyryyttää vieressä ihan pienellä. Se tuo unen ees muutamaksi tunniksi yössä.

Toisenki viilennys konstin huomasin vahingossa.. eilisen päivän nimittäin makasin Paltaniemen rannalla isolla kivellä ihan veden ääressä. Tuuli mukavasti ja kävin välillä uimassa niin kuuma ei ollu oikeestaan ollenkaan.. no kotia tullessa ihmettelin ku ei kämppä tunnukkaan enää kovin kuumalta ja ukko kuitenki valitti lämpöä... suihkuun mennessä katoin peiliin ja totesin palaneeni melko lahjakkaasti kiirestä kantapäähän... eipä ihme että kämpän ilma tuntui suorastaan viileeltä iholla ku itellä oli iho varmana 40 asteinen ja kirkuvan punanen.. viime yönä ei valvottanu kuumuus vaan kiristelevä ja poltteleva iho...  miten se joka kesä unohtuuki että vesi heijastaa auringon säteet moninkertasesti...

Löysin muuten kivan kesätopin h&m:ltä ohimennessä kun kävin ystiksen kanssa toissapäivänä syömässä...

hintaa oli alta vitosen ja pitkä tuubitoppi on ollu hakusessa jo jonku aikaa..

Sellasta tänne... tää taitaa sukeltaa rasvatynnyriin että iho vähä viilenis ja lähtee sitte nauttimaan ihanasta vesisateesta pitkän lenkin merkeissä... on sitä kaivattuki!

Löysin jo vuosia sitten jemmaamiani kissatilkkuja. Lätkin ne kehysten väliin ja vaihoin safaritaulujen tilalle sängyn yläpuolelle. Ne passaa kyllä paremmin ton väsäämäni tilkkupeiton kanssa..

Piirrokset on kyllä hieman nuoremmille ikäpolville suunnattu, mut satumaisuushan se oli ton peitonki tavote..   Mennenee näin kevättä kohti kuljettaessa vähän lapsekkaampiki sisustus.

 Eipähän päästä vahingossakaan vieläkään aikuistumaan...

Saanko esitellä : meiän hohtava keittiö!

Muutin samalla tavaroita toimivammille paikoille.

Sain muuten lopultakin hankittua ton vuosia haaveilemani moccamasterin.

Halusin jatkuvasti käytössä olevat metalliset keittiöroippeet vaihteeksi helposti käden ulottuville. Passaa omasta mielestä kun kromia on muuallaki paljo näkyvissä.

paahdinta tulee käytettyä nykyään tosi harvoin jotenka se jouti nurkkaan  välillä..

Mausteita ja sipulia sen sijaan meillä molemmat käyttää kokatessaan tosi tosi paljo.

Tuli kyllä voittajafiilis kun kaikki oli tehty. Me rakastetaan hyvää ruokaa ja tietysti sitä keittiössä hääräämistä. Mieski tuumi nähtyään että no nyt kyllä kelpaa kokata.

Tässä alkoi sopivasti nyt talviloma että kyllä se on jatkettava samalla apinan raivolla tänään muutakin kämppää siistimmäksi.. toivotaan ettei koko viikkoa mene tällä kertaa... jos sitä koittaisi kattoa vähä läpi sormien niitä pimeimpiä nurkkia.. YRITTÄISI edes...

Elikkäs alku viikon taistelin orastavia flussan oireita vastaan mutta ilmeisesti turhaan. Eilen nimittäin nousi kuume sen kurkkukivun ja nuhan seuraksi. Pää on myöskin ollu toooosi kipee jo monta päivää. Ihmekkös tuo jos on polla täynnä räkää! yök! Ainoo hyvä puoli tässä on se että taaskin on nii mielettömät pakkaset (-24) että olen pelkästään hyvilläni siitä että saan hyvällä omalla tunnolla köllöttää sohvalla viltin alla kuumaa teetä litkien. Ukkoni valitteli myös huonoa oloa mutta meni sinnillä vielä tänään töihin kun sitten on viikonloppu vapaa. koetteli aamulla Berttaakin käyntiin mutta eihän se neiti näillä kelein inahakkaan. Onneksi Ooppeli starttasi vaikka ei ollu ees kaleksissa.

Elokuvia on tosiaan tullu nyt kahlattua urakalla. On tullu katottua näistä viimesimmistä hankinnoista:

X-men origins wolverine, state of play, Kunniattomat paskiaiset ja tyttö joka leikki tulella. Kaikki on ollu iha jees mun pirtaan, erityisesti tuo kunniattomat paskiaiset. Tykkäsin Quentin Tarantinon Sin Citystä hulluna ja tää viimesin pläjäys kyllä kutkutti samaa  mustan huumorin osastoa mun aivolohkosta . Oon tyytyväinen että leffan näkemättä tulin omaksi hankkineeksi. Tyttö joka leikki tulella yllätti olemalla kanssa varsin hyvä ottaen huomioon että se oli ruotsalainen leffa. Samaa tarinaa mukaillen on tehty myös: miehet jotka vihaavat naisia  sekä pilvilinna joka romahti. ne täytyyki hankkia ja mielenkiinnolla katsoa mitä pikimmiten.

Tänään aattelin vaihtaa kauhuun ja katsoa vanhoja kokoelman aarteita. Alotan Skeleton key:lla ja jatkan The ring 2:lla. Eilen tilasin myöskin pari kauhuleffa boxia seuraavan sairasloman tai rapulapäivän ratoksi (dark label season 1 ja 2 ). Yhteensä 25 leffaa joihin kuuluu melkosia kulttipätkiä joten uskon etten pety. Zombieland on kans varmaan sellanen jonka ostan omaksi näkemättä. Zombi mätöt on aina ollu mun mieleen ja tiiän melkein tykkääväni rainasta jos siinä vaa niitä laahustaa..

Mut juuh.. sen verran sain eilen aikaseksi et lopultaki desinfioin yhen lukollisen kaapin tatuointi kamoille ja purin ison (42kg)  tukkupaketin joka tuli viimeviikolla. Olivat laittaneet pipon kaupan tekijäisiksi.jei!

Totesin et tarviin isomman kaapin...

Ei nimittäin mahtunu tää hoitopöytä mihinkää kaappiin ja koristaa nyt makkarin nurkkaa, tyylikäs!

Semmoista tännepäin....  Nyt poistun teen keittoon ja hautaudun taas viltin alle...

Tällänen siitä tuolista nyt tuli. Ite tykkään kyllä, ja tulevaisuudessa tätä voi muutella vielä jos innostuu ja alkaa vanhä kyllästyttää.   Tää oli alunpitäen tumman ruskee ja huono kuntonen kun pinta oli kulunu rikki monesta kohtaa. Hiomalla ja maalaamalla sai paljo aikaseksi. En löytäny mistään kansiosta kuvaa alkuperäsenä vaikka ennen alottamista sen kyllä otin.

Tällästä rytöläjää se saa somistaa.. voi että kun saisi pian sen oman talon johon voisi laittaa oikeesti sievän ompelu/työhuoneen jossa ois kiva käyä muutenki kun räpöstelemässä. toista se on tälleen pikku makkariin ängettynä. Van tänäänpä laittelin tätäkin kuntoon että ees pikkusen joutusampaa oisi tuo tekeminen. Päällystelin noita pahvilaatikoista tehtyjä säilytysrasioita iloisilla lahjapapereilla etteivät olisi niin ankean näkösiä. Seinällä riippuu leipardikuvioinen astetta vahvempi lahjakassi jonka pongasin prismasta kauppareissulla. siinä säilyy kätevästi kaikki koriste- ja kanttinauhat ja lappuun voi kirjottaa mitä pussukka sisältää.

peitin toisen pöydän aukon keinonahan palalla (joka on vielä valitettavasti tosi ryppyinen mut oikenee kyllä),  Ruuvasin sellasen tangon tohon aukkoon et verhoo pystyy avaamaan ja sulkemaan tarvittaessa. Keskeneräisille töille hankin ton kukkakuvioisen korin jotta ei aina tarvii kaappeihin piilotella tai jättää pitkin pöytiä levälleen.

ja tää on se syy ton aukon peittämiselle.. tässä on noin puolet mun kangasvarastosta. loput sängynaluslaatikoissa. pitäs vissiin jatkuvan hamstraamisen sijaan ommellakki näitä välilllä..

Nytpä löytyy mielekkäimmät harrastuskirjat ja tykötarpeet käden ulottuvilta. Nimesin rasiat ja laatikot sisältönsä mukaan jos sattuu olemaan pitempi väli että jotakin on tarvinnut ja pääsee unohtumaan. Aiemmin väsäämästäni arkusta tekaisin nuppineulatyynyn.

Kävin taas ostelemassa lisää projektimateriaalia ja tottahan toki heräteostoksia tuli tehtyä. Pikkuinen välityö valmistuikin 10 minuutissa. Muun muassa tältä näytti tän päivän puhteet.

Arkku oli valmis, puunvärinen ja maksoi vain muutaman euron.

Kuviot peitin ja sitten vain töpöttelyä kultamaalilla.

Omille ompelusälöille tai jollekkin lahjaksi.. hauskaa askartelua!

Nyt reippailemaan tuosta vesisateesta huolimatta ja illaksi takaisin tuoliprojektin pariin. BB:tä unohtamatta tietenkään...

Viikonloppuna sain valtavan siivous vimman.. lauantaina kun alkuun pääsin niin höyrysin 10h putkeen.. sunnuntaina homma jatkui ja iltaisin töiden jälkeen vielä nyt viikollakin. Pikku hiljaa laitellut rempallaan olevia paikkoja kuntoon ja sisustellu vähä uusiksi jotain paikkoja. Taioin makkariin muutaman lisäneliön ja rakennan sinne nyt kunnollista "työpistettä" ompeluksille. sitä en esittele ennen kun se on ihan valmis.

mm tällästä tein makkariin kun vaihoin järjestystä... Nää leopardi tavarat on pyöriny pitkin asuntoo jo kauan mut nyt laitoin ne vierekkäin ja koitan saaha rajattua sitä jatkossaki enempi tonne makkariin.. mulla taitaa toi viidakkokausi mennä pikkuhiljaa ohite.. yhessä välin tota kuosia piti olla kotona ihan kaikki.. kornia! tolleen mausteena menee vielä kumminki..

sit oon hionu yhtä vanhaa pinnatuolia ja eilen jo ekan kerran sen maalasinki.. voin kertoo että maalin ja tärpätin katku TULEE sisälle parvekkeeltaki.. hyhhyh.. Tuolista ennen ja jälkeen kuvat jahka saan urakkani päätökseen asti. Tässä vieä neitokaisen ilmeet maalin katkun keskeltä. on just sellanen että kaikkea sitä joutuu killi kestämäänki noitten mamman tempausten kanssa... sori nuppunen.. tonnikalaa iltapalaksi hyvityksenä..

Ostin ompelunurkkaukseeni yhtä sun toista söpöä ja tarpeita tuunailuun mutta nepäs sitten myöhemmin. samalla reissulla lähti matkaan eteisen seinälle nää taulut...

Elvis, Marilyn ja James Dean... <3 kuvat ja historiaakin... =)

Nyt täytyyki lähtee jatkaan näitä samoja hommia.. mikähän kumma pesänrakennus vietti se tulee aina syksysin?

Sain monta vuotta sitten vanhan kaapin joka on kiertänyt suvussa jo pitkään, ei tosiaan oo mikään antiikkinen eikä arvokas. Halusin tehä siitä erilaisen ja oman näkösen. maalasin sen valkosella ja tein kalvolle sabluunat joilla tuputtelin kuviot lopuksi. Aihe oli luonnollisesti kissat ja hiiret, kissapedot kun on lähellä sydäntä. se on selvästi itse tehdyn näkönen eikä tosiaan kovin kummoinen mutta itselle rakas. Tähän liittyy myös eräs vedonlyönti silloisen miehen kanssa. Hän väitti että en sunnittelemaani muutokseen pysty/kykene.. van kun lomaa töistä koitti niin eipä kauaa nokka tuhissut kun oli jo kaappi valmis ja voitto tuli kotiin.. ja siihen mahtuu nykyäänkin kaikki liinavaatteet.

Toi pehmokoira on muuten mun ensimmäiseni. sai sen jo vastasyntyneenä laitokselle kummitädiltä ja sedältä. Aika on jo patinoinu ja saanu pinnan rakoilemaan ja kuviotki vähä haalistumaan. voi olla että seuraavassa muutossa (toivottavasti omaan taloon) tää saattaa mennä autotalli kaapiksi..