Meiän Äipän luona asustavaa Lantti-koiraamme palelee entisenä Tamperelaisena täällä kainuun korvessa näköjään helposti.. Vilpoisempana aamuna ei lähtisi millään pihaa kauemmas aamupissille ja pimeässäkin vaikuttaa olevan uutta ja ihmeellistä opittavaa katuvaloihin tottuneelle sessullemme.  Eiköhän se siitä maallistu kaupunkilaiskoirasta pikkuhiljaa.. Sain lahjotuksena ärtsyn kirkasta Nalle-lankaa ja siitä sainkin aatoksen. Lantti näkyy tässä hyvin valkosta lunta vasten ja pysyy pikkupakkasilla toivottavasti vähän lämpimämpänäkin.

Lankaa jäi ja halutti kokeilla vähän yksinkertaisempaakin mallia jotenka pyöräytin myös toisen samalla.

Oskari on samaa kokoa Lantin kanssa joten se pääsi sovitusmalliksi kun koira itse asustaa sen verran kaukana.

Hää ei kyllä hirveenä näytä nauttivan tilanteesta... (karvainen sääri ei sitten ole omani vaan isännän)...

Yäk, miten kamalaa...

Ostin Lantille myös oikean Hurtan takin vetisemmille keleille..

Sain Maatilaharjottelun päätteksi tilan emännältä yllättävän lahjan ja rahaakin hyvin suoritetusta työstä. Veti kyllä mielen herkäksi tuollainen kiittely ja lahjonta vallankin kun sain vielä kiitettävät arvostelutkin..  Niin jäi haikeus ja ikävä ihan sinne Pohojanmaan suunnille että taisi kotimatkalla itkukin tirahtaa.. Onneksi keväällä suoritan samassa paikkaa vielä näytön ja sitä ennen harjottelun. Ehdoteltiinpas siellä sitäkin että voisin tehdä lyhyitä lomituksia tilalla jo aiemminkin viikonloppuisin ja koulun lomilla. Kuitenkin selvisin koko 180 päisen hieho ja vasikka-katraan kanssa joitakin päiviä itsenäisestikkin harjottelun aikana että sikäli tiedän siihen pystyväni. Huoletta jaksoi navetat vastuulleen ottaa kun tiesi että emäntä on puhelimen päässä neuvomassa jos jotain tulisi eteen. Oon kyllä suuresti hämilläni ja kiitollinen miten paljo hyvää tuolta reissulta jäi käteen ja muistoihin. Sitä on täällä kotopuolessa vähän ihmeteltykin että miten 6vk voi saada ihmisestä jo selvästi riuskemman ja reippaamman otteissaan niin monissa elämän asioissa.  Kyllä ne kokemukset vaan muuttaa ihmistä, tässä tapauksessa kyllä ehottomasti parempaan suuntaan.

Tuossa setissä oli mukana vielä iso tuoksukynttilä ja konvehtirasia mutta ne meni heti koitiuduttua suoraan "käyttöön" niin en ehtiny niitä ees kuvata. Kotiin oli kyllä kiva tulla ja köllähtää oman kullan kainaloon sohvalle kera kissojen monen viikon erossa olemisen jälkeen.

Palkitsin itsekkin itseni autoilua varten suunnitellulla termosmukilla ja lämpimillä talvikengillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla...

Hieman tätä vapaaviikkoa on varjostanu nuhakuumelentsu jonka onnistuin saamaan.  Vapaa kertyi siis tilalla tehdyistä pitkistä päivistä kun sain tunnit täyteen viikkoa ennen harjotteluajan loppumista. Olisin toki nämä päivät viettäny mieluummin vaikka ulkoillen tai liikkuen ja kavereita morjenstaen van sohva ja viltti on toisaalta hyvä kun on taudin takia pakkolepo ja lupa olla tekemättä yhtään mitään..

Vielähän tässä on viikkoo jälellä että jospa viikonloppuna kykenisin jo jotain muutaki mukavaa harrastelemaan..

Nyt minua pikkasen harmittaa kun tulin sairastuneeksi ihan väärään saumaan ja ihan liian pitkäksi aikaa. Sain nimittäin vasikoilta kiitokseksi tälläisen loisen:

Cryptosporidium parvum

Kryptosporidit ovat yksisoluisia alkueläimiä, joista Cryptosporidium parvum voi aiheuttaa ihmiselle kryptosporidioosi-taudin. C. parvumia esiintyy sekä tuotanto- että lemmikkieläimillä ja luonnonvaraisilla eläimillä. Suomessa ei ole tutkittu C. parvumin esiintymistä elintarvikkeissa tai juomavedessä.

Tartuntatavat
Tartuntaa kantavat eläimet erittävät ulosteeseen ookystoja, joiden välityksellä C. parvum voi levitä edelleen ympäristöön, eläimiin ja ihmisiin. Tartunta on siis aina peräisin ookystia sisältävistä eläinten tai ihmisten ulosteista. Ookystat ovat paksun kuoren suojaamia kestomuotoja, jotka kestävät alkueläinsoluja paremmin erilaisia ympäristöolosuhteita, kuten kuumuutta, kuivuutta ja kemiallisia desinfiointiaineita, ja säilyvät pitkään hengissä isäntäelimistön ulkopuolella. Elintarvikkeisiin ookystia voi joutua saastuneesta talousvedestä tai suoraan ookystia sisältävästä ulosteesta tai ristisaastutuksen kautta toisista elintarvikkeista tai niiden käsittelijästä.

Itämisaika
Oireet alkavat yleensä 3–14 vuorokauden kuluttua tartunnasta.

Oireet
Kryptosporidioosin oireita ovat raju vesiripuli, johon voi liittyä kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja, vatsakramppeja ja pahoinvointia. Tauti voi olla myös oireeton. Oireet kestävät yleensä 2–4 vuorokautta, mutta ne voivat jatkua jopa neljä viikkoa. Tauti paranee itsestään. Erityisen vaarallinen tauti on riskiryhmille, etenkin vastustuskyvyltään heikentyneille ihmisille. Taudin kantajuus kestää ripulin loppumisen jälkeen 1–2 viikkoa, joskus jopa kaksi kuukautta.

Ehkäisy
• Villi- ja kotieläinten pääsy viljelyalueelle tulee estää.
• Vihannesten ja marjojen kasteluun käytettävän kasteluveden tulee olla puhdasta.
• Tuotteiden puhdistamiseen ja käsittelyyn käytettävän veden tulee olla puhdasta.
• Pastörointi, kuumentaminen +60–+70 C:seen, kuivattaminen sekä pakastaminen tuhoavat ookystat.
• Hygieeniset työskentelytavat ehkäisevät ristisaastumista.
• Hyvä käsihygienia.

© Elintarviketurvallisuusvirasto

Tässä on nyt menny 9pv petin pohjalla ja kadotettuja kiloja sitä myöten 6. Eipäs oo näin pahaa ja kivuliasta mahatautia kohdalle vielä koskaan sattunukkaan, onneksi ei oo tarvinnu lähtee tiputukseen heikon kunnon takia. Nyt tuntuu jo siltä että tämä on selvästi menossa parempaan suuntaan kun krampit. lihaskipu ja oksetus on hellittäneet.. Jälellä on enää järkyttävä vesiripuli ja alati etova olo. Maha on turvonnu rantapalloksi vaikkei kiinteetä raviintoo oo yli viikkoon juuri tullu maisteltua.. Toivottavasti oireet ei ihan tuota 4vk kestäisi sentään, siinä alkaa lykkääntyä jo valmistuminen kun en saa tarvittavia tunteja kasaan harjottelussa.. Onneksi ahersin pitkää päivää tuon alkuharjottelun niin tämä viikon kestänyt makoilu on onneksi jo tuntien puolesta tehtynä sisään, muutaman päivän vielä voin huoletta toipua mutta sitten alkaa jo huolettaa kovasti koulun takia. Liian aikasinkaan ei voi töihin palata koska tämä tauti voi alkaa uudelleen ihan alusta jollei ole täysin tervehtynyt. Se lohtu sentään että kun tästä nyt selviän, en voi samalle loiselle altistua enää toista kertaa vaan tulen sille immuuniksi. Hieman heikkoa tuuria tämä jokatapauksessa oli koskapa koko loinen on käsittääkseni Suomessa tosi harvinainen, ainakaan sitä ei ole tutkittu jos sitä viljalti esiintyy.....

Hessu meillä laittaa parastaan äitin mieliksi:

Suihkuverho on "hieman" repaleinen kun herra halajaa korkeuksiin sitä pitkin...

Myös ovien päälle on kiva ramuilla millon mitäkin reittiä..

Ja siellä ollaan niin jämynä että...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Yhtäkkiselle viikon kestäneelle koiranvahtikeikalle korpeen nappasin kiireesti mukaan vaan jämälankoja ja sukkapuikot sekä sukkakirjasen. Nämä valmistuiki muutamassa päivässä.

Ensin ajattelin että väri on kyllä vähä turhan pirtsakka mun makuun mutta oikeestaan nää on just hyvät näin pimeneviin iltoihin.

Varressa on olevinaan sydänkuviot mutta värien samankaltasuuen takia eivät erotu ainakaan jalassa ihan niin hyvin ku oisin halunnu.

Nämä tulikin yllättävän pian tarpeeseen, tänään nimittäin heräsin kummaan olotilaan ja kolotukseen. Lämpöä oli ja kurkkua kaikertaa.. Nyt se syyslentsu on siis minussa. Mutta mieluummin nyt ku sitte ku koulu on alkanu, eikä tämä olotila nyt edes pahimmasta päästä ole...

Loppuun Hemppa joka auttoi äitiä farkkujen paikkauksessa...

Urheiluhulluus on tautina varsin vaihteleva... välillä sitä tuskin huomaa ja toisinaan se iskee niin voimakkaasti että kertakaikkiaan mitään ei ole tehtävissä..  Viimepäivät on olleet pitkälti näin sekopäiset...

-Eilen aamulla heräsin, särvin muutaman kupin kahvia ja lotsin ajokoiran lailla kiljuvaan nälkään aamupuuron pakastemarjoilla...

-Suuntasin salille tunniksi ähistelemään

(tuota peiliä ei oo varmana ikinä pesty)

-Kotona palkkarit nasukkaan ja lounas:

(kanaa ja kasviksia)

-Tunti pari elpausta ja sitten mentiin taas:

Tuli korkattua tän kesän rullaluistelu kausi..

ja ai että se olikin pitkästä aikaa KIVAA! Vallanki ku oltiin kaverin kanssa ja samalla päästiin kunnolla juoruamaan...

-Välipala oli syntisen hyvä kun kahvittelin ystävän luona ja natustelin pääsiäisen kunniaksi rahkapiirakkaa..

Avokki on kovasti kiireinen omissa alkaneissa rossireeneissään eikä  siltä heru juuri aikaa tai huomiota nyt vähään aikaan..  Se on kotiin tullessa nii väsyny että sippaa syönnin päälle rättipoikki tajutonna sohvalle loppuillaksi. Miun on ymmärrettävä se että se on vaativa laji ja jos siinä pärjätä haluaa täytyy reenata kaikin voimin..tsemppaan siis kovasti!

Kaverin luota kotiutuessa käveleskelin levottomana kämppää ympäri muutaman tunnin enkä osannu keskittyä mihinkään. Jalat oli niin levottomat että ulkona ilkkuva aurinko sai miut houkuteltua vielä kerran ulos..

-läpät korville ja kävelemään.. tulikin sitte tehtyä reilun tunnin lenkki...  Tais tulla pikkasen liikaa yhelle päivälle... sain kultilta ripityksen ja pelottelut tahallisesta ylikunnon hankkimisesta.. Mut huomenna sitte kevyemmin ja ylihuomenna täysi lepopäivä.. Kyllä mie uskon ku tarpeeksi painokkaasti sanotaan..

-Nälkä siinä jo tulikin ja väsäsinki tuhdin päivällisen:

Tämän piti olla salaattia mutta siitä tuli kyllä enemmänki proteiinipommi... rehuja nimeksi, paljon fetaa, tonnikalaa ja kananmunia... nam nam..

Sen kanssa maistui rypsiporsaan suikaleet ja täysjyväpasta..

Suihkun kautta illaksi sohvan nurkkaan kuhottamaan ja ansaituille unille.... ZZZZZZZZZzzzzzzzzzzzz

Tänäänkin oisi kaunis keli ja liikkumaan tekisi kovasti mieli... Aamulla kävin jo kevennetyllä olkapää-ojentajareenillä niin että loppupäivä on vaan  maltettava ottaa rennosti ettei sitte tuu itku pitkästä ilosta... Onko muilla vierotusoireita ja riskinä yliannostus liikunnan suhteen?

Aurinkoista pääsiäissunnuntaita!

Meillä on vieraillu reilun viikon jo kevät flentsu (en osannu vissiin päättää sanonko Flunssa vaiko lentsu nii siitä tuli "flentsu..). Alkuviikosta avokas oli eka kuoleman kielissä 4pv ja mie paapoin sitä ku oma olo ei ollu pahakaan.. Kauppaan ei kummankaan voimat riittäneet lähtemään niin kaivelin kaapeista ja pakastimestaki kaikki maholliset tykötarpeet ja Tein sille plättyjä:

Väliin laitoin vaniljajäätelöä, voissa paistettua banaania, mansikkahilloa ja oikeita mansikoita..

Tuli niin makiaa että nuhasenaki maisto ihanan imelyyen..

Jaksoin pipertää myös tölkinnippeleistä rannekkeita ja vyön..

Ällös välittäkö kissankarvoista... totesin nimittäin näitä kuvatessa että muutama norjalainen metsäkissa oli oivaltanu oivalliseksi nukkumapesäksi miun keskenerästen töitten vasun...  En jaksanu alkaa vaateharjan kanssa heilumaan kun tauti nimittän iski täyellä painolla nyt loppuviikosta allekirjottaneeseen.. olosta päätellen aivot valuu nenän kautta pihalle, yöllä joku oli asentanu kurkkuuni täydellisesti toimivan äänenvaimentimen ja kuume jäytää jäseniä...  Tässä olotilassa totesin eilen että onni on sitä että kun ite retkottaa zombina sohvalla ja toinen pyytämättä imuroi, pesee keittiön, keittää kahvit ja käy kaupassa... Vuorotellen näemmä paapotaan. ukko-kultani onneksi jo parani ja pääsi töihin tänään..

Tälläinen setti valmistui myös:

Huivi on virkattu rose-mohairin jämälangoista kukkaruutuja kasaamalla.. Calorimetry valmistui nopsaan neulomalla.. tuo on kyllä hauska tehä ja sillä tarkenee näillä kelein jo tosi hyvin ulkoilla ilman että ponskari menee lyttyyn. Täytyykin väsätä niitä lisää niin on sitten sopivia sävyjä kaikkiin vaateparsiin..

Taannoin valmistui myös tämä mustan puhuva neulehame.. se on tehty paksusta langasta ja on tosi muhkia.

En jaksanu alkaa sitä nyt tämmösenä basilli-pesäkkeenä sovittelemaan mutta malli on tämä:

ja se löytyy miun lempikirjasta:

Nyt alkaa olo olla sen verran hutera että tää siirtyy viltin alle kahlaamaan viimesiä kauhuboxin leffarainoja ja imeskelemään mehujäätä.. muu ei auta tähän sietämättömään kurkkukipuun jota alan epäillä jo angiinaksi. Viikko sisätiloissa alkaa aiheuttaa seinien uhkaavaa lähenemistä.. pinna kiristyy ja turhauttaa ku salille tai lenkille ei pääse vielä hetkeen päätä tuulettamaan.. Mutta onneksi ihana 4v siskonpoika oli tiedustellut josko täti osaisi väsätä hänelle keppihevosen kun sellaiselle kuulema olisi tarvetta..  Lupasin että sellainen kyllä valmistuu tässä makoillessa ihan varmasti kun tykötarpeetkin on jo valmiina.. Sitä kun ei sairaanakaan osaa pötkötellä ilman että kädet jotain pientä näpertää..

Tervettä viikon jatkoa teille muille!

Meinas ihan unohtua että taas on 3kk menny edellisestä kuvausoperaatiosta.  Tässä vähä jottain osviittaa teillekkin todisteeksi että rimpuilut jatkuu edelleen...

6kk sitten pohjakunto oli pyöreä nolla ja ylipainoo se 10kg:

ryhti: surkea, olotila: vieläkin surkeampi..Mätisäkki tästä lähinnä itellä mieleen juolahtaa:

Tänään:

Ainaki ryhti ja vatsanseutu on kiinteytyny kummasti ja paino normaali... Tosin mie jo luulin että kuvittelen ku jalat ja takamus tuntuu vaan suurenevan suurenemistaan.. mut lihaksia sieltäki alkaa pikkusen jo kajastella... jospas sitä persusta saisi sitte keväällä diettailun ja aerobisten myötävaikutuksella kutistumaanki niin että ne lihakset myös jäis..

Käsistä on liiat löllöt lähteny onneksi jo pikkuhiljaa ja niissä alkaa olla muotoo sen verran että jotain niillä voi sanoa ainaki yrittäneensä tehä..

Käytin päivän hauistreenin antamaa turvotusta hyväkseni niin sain habanderistaki muiston  itelle otettua..  Jospas se siitä kun jaksaa jatkaa ja pyristellä..

Ja terveellistä ruokaa unohtamatta:

Tosin tää ei ollu IHAN niin terveellistä kun käytin kanapastaan: Purkin 3 sipulin kermaa, nokareen oikeaa voita ja hunajamarinoitua broileria..   Mutta maistupas ihanalta porkkana- ananassalaatin kanssa.. Joskus pitänee muistaa herkutellakkin..  

Reipasta viikkoa kaikille!

Kylläpä se roppa ottaaki avosylin vastaan plussakalorit ... On nimittäin pikkasta vaille paljo turvokki olotila.. Näin äkkiseltään roimasti lisääntyny syöminen on saanu muutamia kilojaki hiipimään takas ja sekös morkkiksia aiheuttaa! Valittelin tässä yhtenä iltana että tunnen itteni  kamalaksi pötykäksi...  Avokki tuumasi siihen että voin hyvin syyä vähemmänki olotilojeni mukkaan... Ei tää oo nii vakavaa kummiskaa kuha kaloreita tulee sen verran riittävästi yli tarpeen että reenit kulkee yhtä mukavasti ku nyt. koska nyt nimittäin kulkee!  Lihakset on vielä nii onnettoman pienet nii ei ne tartte sitä ravintoo ylettömiä määriä kummiskaa. Onpahan sitte vähemmän kiloja karistettavana kesäkuntoon äkistellessä..

Tässä taidonnäyte tän päivän mätöstä:

Niin, ja se hilavitkutin! Meiän uusi lelu nimittäin.. enpäs kerrokkaan vielä mikä se on ja mihin sitä käytetään...  saatte yrittää arvata ensin!

Sen verran vinkkiä voin antaa että se painaa n. 4kg,liittyy moottoriurheiluun, tuunaamiseen ja lihaskunnon parantamiseen..

Tää poistuu taas korpeen puu- ja lumitöihin jotenka toivottelenki kaikille nyt jo oikein mukavaa viikon loppua!

Nyt nimittäin pöhisee vasta asennetut joululahjat muruseni jalkotilassa.. Mentiin eilen ukkelin työpaikalle lämpimään talliin vetämään tarvittavat johot ja piuhat konehuoneesta sisäpuolelle.. tai niin noh... mie toimin seuraneitinä ja isäntä teki työt.. sehän oli lahjan idea..  Kerkesin mie lisäillä nesteet jäähyttimeen ja pissapoikaan..  Öljyt oli kans jääny neitiltä tarkastamatta vähä liian pitkäksi aikaa ku keikuttiin jo minimin alarajoissa.. Avokki pauhasi että ei mamma näin, ei näin!  Piti kipasta kaupan puolelta täytettä.. ens viikolla oisi sitten haettava vikalista konttorilta... asennoiuttu on jo remonttiin ku auto on tosiaan jo vanha ja paljo ajettu.. 

Samalla reissulla avokas voiteli suksensa kun siellä ammattilaisten tilat on käytössä.. tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta mielenkiintosta seurata kun ei ite oo moiseen koskaan joutununna.

Sieltäpä suuntasimme salille.. jossa rykäsin sparraajan innottamana rinta-, hauis- ja vatsareenit 45minuuttiin ku normaalisti niihin menee se reilu tunteroinen... Mukava oli kuulla että kehitys on ollu odotetun laista..  On tärkeetä että mies käy aina välillä kattomassa tilanteen ku hankalahan miun on itellä sanoo miltä se tekeminen näyttää.

Saleilun jälkeen maistu kyllä koti-pitsan pariloitu kana-kozone ja pepsimaxi... nam nam!  Oli kyllä kiva päivä...

Tein vähä muutoksia lisäravinne ja vitamiini syömisiin.. Tässäpä viimesimmät tuomiset luontaistuotekaupasta:

Elikkä E-epan merkki vaihtu välillä, D- vitamiinit muuttu vahvempiin ja niitä menee leijonan annoksia aamulla ja illalla.. loput vitamiinitarpeesta täyttää tuo mivitotal nestemäisenä ja iltasin otan tuota magnesium-sinkki valmistetta.. vaikuttaa miulla ainaki unenlaatuun ja palautumiseen ihan törkeen paljo. Eron huomaa olossa heti ku vertaa miedompiin tuotteisiin. Vihree tee kapseleita otan yhen päivässä edelleen. Suurin muutos on kuitenki tuo palkkari joka on järeempää ku se tähän asti käytetty fastin dietmixi.. Tuo ku sisältää hiilareitakin niin se jo helpottaa sitä mun syömis urakkaa kaloreitten haalinnassa...Makuna oli minttusuklaa.. maistuu minttukaakaolle..    Mietin jo tulevaa sen verran että voisipas ottaa mukaan myös jonku herajauheen juotavaksi iltarahkan sijaan/kaveriksi. Esim reissatessa ei jaksa nuita rahkapurkkeja aina roudata...

Investoin myös oman shakerin.. ollaan tapeltu yhestä yhteisestä avokkaan kanssa tähän asti että oli se jo aikaki..  ja ensviikolla herkuttelen parilla dietmix välipalapatukalla matkalla salille.. kumma on jos ei paukut riitä...  Avokkaan itelleen liian pieneksi käyneitä t-paitoja on miun mukava pukee salille ku ne alkaa kiristää minuuki hartioista... vissiin meiän perheessä jouvutaan pian vaate ostoksille...

Voitteko muuten kuvitella että se paljon kohuttu makeis- ja virvoitusjuomavero on nostanu palkkareitten ja proteiinipatukoittenki hintaa? Eikö sen uuen verotuksen tarkotus ollu nimenomaan kannustaa ihmisiä pitämään itsestään huolta ja syömään terveellisemmin? Niinkö ne herrat siellä luulee että me lihaskuntoilijat makian himoon nuita jo ennestään hintavia pussukoita kotia kannetaan...  jotensakkin miut valtasi epäuskonen tyrmistys ku tuo tuli puheeksi myyjän kanssa... uskomaton tää meiän valtio.. 

  Mut Blaken uusiin sointuihin toivotan teille mukavaa sunnuntaita:

Tänään vähä töks töks tökkii tää artikulaatio mutta koitan saaha ruapastua postauksen tekeleen, ihan vaan teiän kiusaksi...

Jouluna kertyneet kilot (+3kg!) liukeni onneksi melkein itestään ku pääsi taas arjen syrjästä kiinni. Pelkästään palaaminen siihen että juo 3l vettä päivässä liottaa jo kummasti.  Siunaantuneita lihoja on ihana taas liikuttaa salilla kun paukkuja on välipäivien naposteluista  vähän varastossa...

Uusi ohjelma on muunnelma entisestä 4 jaollisesta ja lähteny kulkemaan kyllä ihan kivasti. Reilun viikon verran tässä on ehtiny sitä omaksua ja täytyy kyllä kehasta että tykkään.

Nyt sarjat on pienempiä ja painot suurempia ja se tuntuuki olevan enemmän miun makkuun ku ne aiemmat pitkät 12 sarjat.

Tänään on erityisen hyvä mieli koskapa tein ekaa kertaa täyet 3 sarjaa hauista 8kg ja 9kg  käsipainoilla..  (3X8 8kg:lla penkillä ja 3X8 9kg:lla hammerissa)

Selkäreenissäkin otin eilen testiin jo 12.5kg käsipainot ja kohareissa menee hyvin peräti 15.5kg painot.  vielä mie pääsen sinne isojen tyttöjen painoihinki joskus.. toivoa ainaki sopii...

Kalorin kulutus tietennii pompsahti nyt melkoisesti ja oonki koittanu tarkkailla taas syömisiä että tulis syötyä oikein ja tarpeeksi.  Kalorilaskurin mukaan 1.5h raskasta kuntosalia harjottavan tarviis ahtaa päivittäin jo huimat 2782 kcal! Kun sen pyrkii saamaan terveellisestä ruuasta niin se on kyllä pirun iso vuori ruokaa...  Tän päivän syömingit allekirjottaneella on kiekkunu vasta jossain 1600 kcal... iltapala on siis oleva tuhti...

Ei ois kyllä nälkä iha heti ku vasta napaan ahettu päivällinen koostui: tonnikalasta, nuudeleista ja kasasta porkkanaraastetta...

Mut syöminen on kyllä ihan kivaa... Että vissiin se on otettava kiitoksena siitä kovasta kuluttamisesta niin kauan ku vaakaki on kiitollinen..

Ainakin lahjoista päätellen..

Aattoaamuna herättiin jo aikasin ja ku muu perhe alotti riisipuuron keiton, me avokin kanssa karattiin pihalle lumitöihin ja lenkille. Ei oisi kannattanut riekkua hangessa ihan niin pitkään koska sillä aikaa manteli oli jo löyetty nälkäsimpien lautasilta.. ensi vuonna uusi taisto sen saamiseksi..

Seuraavaksi vietiin kynttilöitä porukalla haudalle ja haettiin viimeset täydennykset kaupasta joulupöytään.

Me otettiin ukkelin kanssa hommaksi puitten ja vesien kantaminen pihasaunaan ja lämmitettiinki se oikein hyvin.. ensimmäisillä löylyn ottajilla kuulu tulleen kiire pihalle kun lämmintä oli ollu jo +120.. No mitäs epäreilusti löysivät sen mantelin..   

Lastenohjelmia seuraten ja vaniljaglögiä maistellen ootettiin sitten sitä omaa saunaan pääsyä.  Saunotellessa tontut oli kannellu lahjat kuusen alle. Päätettiin syyä ensin ja nostattaa nuorison jännitystä oottamalla vielä tovi ennen niitten kimppuun käymistä (siis lahjojen, ei nuorison..)

Tässäpä helmiä meiän paketeista..

Mie sain ihanat suojelussiivet suojakseni ystävältä. Laitoin ne jo meiän sängyn yläpuolelle varjelemaan... Punainen liina on passelin pitunen meiän keittiön pöylle ja rakas se on siksi että se on äitin meille virkkaama.. Tonttulyhty ja joulusia kynttilöitä saatiin myös, mie niin tykkään kynttilöistä! Noissa pussukoissa on miulle pehmoset valkoset pörrörukkaset ja avokkaalle mustat räpikkään... tulevat tarpeeseen näillä pakkasilla..

Saatiin myös lämpöpeite ja mualiman sulosimmat fiftarityyliset kahvikupit....

Ihania ihania Iittalan ja arabian astioita pukki oli myös tienny meille paketoia. Nuita ei ite taho koskaan raskia ostaa. Koko-kulhoon oli piilotettu kaikkee muutaki ihanaa... tuoksuvia voiteita ja suihkujuttuja.. 

Saatiin myös suklaata ja arpoja. Niin ja molemmille omat torkkupeitot.. miun peitossa oli tatuointikuvioita..

Avokin kanssa oltiin osteltu toisillemme tuoksupakkaukset. Oisin kyllä pettyny jos sitä ei tänä vuonna ois tullukkaan... Ystävä oli paketoinu meille mieleiset tuikkulyhyt..

Tässä oli se mun ostama yllätyslahja avokkaalle. Pääsee kuvaamaan crossiradalle treenejään. Tuo oli ihan nappivalinta kun se ilostui tuosta oikein kovasti. 

Se oli hankkinu mulle myös pari yllätystä. Niitten saamiseen liittyi pieni seikkailukin.. Ne nimittäin oli piilotettu sen pakuun ulos ja miun homma oli jouluyönä pimeessä taskulampun avulla suorittaa "aarteen metsästys". No löytyihän ne lopulta mutta kamalaa kikatusta ja lumipesun välttelyä se kyllä vaati..

Mutta mieleiset ne kyllä oli... sisätilanlämppäri ja haarotusjohto sen kytkemiseen. Chryslerin laseja ei tartte enää rapata kun nää on saatu asennettua (lahjaan kuuluu myös asennus)...

Sitten innostuttiin maistelemaan vähän punaviiniä ja pelattiin aliasta aamuyöhön asti. Oli kyllä lysti joulu...

Mut ei se hauskuus siihen loppunu, joulupäivänä nimittäin mentiin avokin äidille syömään ja pelaamaan. Siitä jatkettiin kavereitten luokse iltaa istumaan ja eksyttiinpäs jopa kylille  tanssaloimaanki. Hauskaa oli...

Maanantaina oisi koittanut jo arkikin ja aikanen aamuvuoro.. mutta toisinpas kävi... sairastuin nimittäin taas vaihteeksi ja tohtori passitti sairaslomalle kera lääkekuurin... Mut onneksi ei sentään tarttenu joulua sairastaa... Nyt tympii eniten se ettei salillekkaan pääse...   Toivotaan että uusi vuosi alkais terveemmissä merkeissä.. Aijon muuten pitkästä aikaa antaa uudenvuoden lupauksen. Lupailettekos te mitään ensivuodelle?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tännään mulla oliki luxus päivä elikkäs pekkanen.. Nukuin aamulla ruhtinaallisesti puoli yheksään kun normaalisti herätys on arkiaamusin siinä 4.15..

Puin päälle lempivaatteet 4v takaa... ne ei nimittäin oo MAHTUNU päälle ainakaan 3v... van nytpä mahtuu. En vois olla onnellisempi ku olin näitä peilatessa..

Join kaffet, nakkelin naamaan aamupuuron (keitolla ja raejuustolla) ja painelin salille..

Menomatkalla kävin varaamassa maanantaiksi kampaajalle ajan ja ostelin samalla itelle törppöjä.. oli tullu ihanan tuoksusia uutuuksia wellalta!

Salilla otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lopultakin sen seisaaltaan kyykkäämisen tangon kanssa. Se luonnistu ihmeekseni kyllä yllättävän hyvin ku laitoin pehmusteen niskan taakse. Tosin painot laitoin ihan minimaaliseksi koska tekniikka tuntu pikkasen epävarmalta niin keskityin enempi siihen puhtaaseen suorittamiseen.

Muissaki liikkeissä jouvuin kyllä ponnistelemaan tavallista enemmän koska tunsin ihan selvän magnesiumin puutteen ropassa.. ei oo kyllä kiva olotila..  Ilmeisesti se 2-3 kertanen annos suositukseen nähen on edelleen riittämätön ku reeniä on lisätty koko ajan pikkuhiljaa. Kotimatkalla kävin siis ostelemassa täydennyksiä lisäravinteisiin. Sinne meni taas toista sataa euroo.. Mut yhtään ei harmita koskapa ennen vanhaan oisin herkutellu, ryypiskelly ja kantanu hiellä ansaitun palkkani kylän kapakoihin eikä sama summa ois riittänykkään..

Meiän koti alkaa näyttää melko kirjavalta ku kahen ihmisen mömmöt täyttää kaikki paikat..

Näkisittepä jääkaapin kauppareissun jälkeen ku molemmat syö ku hevoset... voe sitä rahkapurkkien määrää...

Tänään söin lounaaksi kasvissosekeittoa ja keksin tehä wrapin tonnikalasta, mausteista ja munan valkuaisesta... namskista..

Hirmuisesta syömisen määrästä tulikin mieleen mainita että koitin varsin entisiä lempifarkkuja 3kk takaa...

Eivät kovin mairittelevat enää vai mitä?

Suoritin myös ensimmäisen kuvaussession jotta voin seurata omaa kehitystä. kuva kun kertoo enemmän ja ihmisen muisti tuppaa olemaan heikko.. Punnersin hiki hatussa ennen kameraan tarttumista ja kuvatessa yllätys oli ihan positiivinen..

Minulle on kasvanu olkapäät ja pieni mutta olemassa oleva habanderi..  epäkkäistäki on pienen pieni havainto.. Takapuolella ei enää kasva niitä viehättäviä lökkiä jotka tursuaa aina rintsikoitten ympärillä...   Etupuolelta lisäläskit on kuihtunu ja penkkipunnerrus lienee muovannu rintamusta myös.. käsissä on vielä liikaa tuolla alapuolella mutta hyllyviä löllökäsiä ei enää ole (eikä tule!) .. Tästä on uskoakseni hyvä jatkaa. 

Toivottavasti saan teille lähiaikoina myös tattoo aiheisia postauksia.. aattelin nimittäin kaivaa koneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta ja testailla josko inspiraatio myös kädentaitojen reenaukseen ois palannu.. Urheilu on vieny nii mennessään ettei oo ollu aikaa tai voimia enää sitä hommaa opiskella. Vielä sekin haltuun otetaan.. Omaa mentoria vähän kaipaisin niin oisi joku jolta saisin vinkkejä kysellä. Kantapään kautta itsekseen opettelu on vähän turhauttavaa.

Päivän örinävideon saattelemana toivotan teille oikein Ihanaa viikonloppua!

Tällä rungolla siis nyt on menty pian 4vk. Utsimiseeni tulevasta on avokki paljastanut että jatkoki on pitkälti samalla pohjalla. Toistot, liikeet ja painot vaan muuttuu kehityksen mukkaan.  Mukavaa ettei palauttava jakso ainakaan vielä ole tarpeen..

Vielä ne tiukassa olevat 5kg kun saisi painosta hierastua pois niin että olisin siinä 60kg hujakoilla niin päästäs pyöräyttämään plussa kaloreille ja koventamaan reenia entisestään. Nyt täytyy muistaa että muutaman sadan kalorin vaje päivittäisestä tarpeesta rajottaa kumminki tahtia. Pelkkä salilla ravaaminen ku ei painoo saa laskemaan niin on vaan maltettava tätä -200g/ vk minkä ruoka ja kevyet aerobiset sitä painoo hitaasti laskee. Asetin mättöpäivät itelleni täydelliseen kieltoon toistaseksi koska ne tuo aina nesteinä vähintään sen 1,5kg takas.Niitä sulatellessa menee aina sitten se viikko kallista aikaa. Maistelen vaan pieniä herkkumääriä viikonloppusin jotta polla pysyy kunnossa. 

Mie vaihtelen reenipäiviä muun elämän vaatiman aikataulun mukaan.. mutta sillä periaatteella että 2 peräkkäisenä arkipäivänä käyn aina salilla ja sitten välissä on yksi lepopäivä. Aerobiset ajotan viikonloppuun ja koitan mahuttaa saleilun lisäksi vähintään sen yhen arkipäivällekkin.

Aina salille mennessä teen aluksi 5min lämmittelyn esim kuntopyörällä, siinä ehtii polkee sen 2km. Se on ehoton maximi koska oon huomannu pitemmän lämmittely ajan vievän ratkasevasti tehoja sarjoista.

Pois lähtiessä sitten 10min palauttava juoksumatolla joka sekin on pisin sallittu aika jotta lihaksilta ei kuluteta ravintoa liikaa aerobisella liikunnalla.

Heti maton jälkeen kipataan kitusiin proteiinipalkkari joka auttaa palautumisessa ja kehityksessä. Aluksi samalla salilla käyvät työpaikan ukot piti sitä naureskellen turhana hifistelynä mutta tulokset jotka oon saanu aikaan näissä kolmessa kuukauessa on kyllä hiljentäny ne ivapuheet tehokkaasti..

Reenien aikana suoritan 15s venytyksiä palautumisen nopeuttamiseksi. illalla sitten reenatut lihakset pittää muistaa venytellä ihan kunnolla. Seuraavana päivänä lihakset on joka tapauksessa arat mutta venyttelemättä ne on oikeesti sitte kipiät.

Edellä merkityt sarjat on aina varsinaisia työsarjoja joita ennen teen aina yhen lämmittelysarjan kevyillä painoilla jotta saan verta pumpattua lihaksiin. Laitan perään painot joihin olin viimeviikkoon mennessä päässyt.  Ensiviikolla alan taas lisätä kaikkia painoja suurempiin. Alotus painot oli 3kk sitte 1-5kg painoilla.

Maanantai:

Rinta:

penkkipunnerrus kp 2x12 ( 8kg painoilla)

vinopenkki kp 2X12 (8kg painoilla)

flyerit kp 2X12 (5kg painoilla)

Hauis:

penkillä kp 2X12  (7kg painoilla)

Hammer seisten kp 2X12  (8kg painoilla)

Vatsat:

vatsapenkki 2X15

vatsarutistus 2X15 (10kg)

Tiistai:

olkapäät:

pystypunnerrus kp 2X12 (8kg painoilla)

vipunosto sivulle kp 2X12 (5kg painoilla)

vipunosto taakse kp 2X12 (5kg painoilla)

Epäkkäät:

koharit kp 3X15 (12kg painoilla)

Ojentajat:

Taljassa tangolla 2X12 (15kg)

koukistus niskan taakse kp 2X12 (4kg painoilla)

Taljassa naruilla 2X12 (15kg)

Ranteet:

Forkut tangolla 3X12 (5kg)

Keskiviikko:

välipäivä elikkäs ropan täydellinen venyttely kaikessa rauhassa (1h)

Torstai:

selkä:

Ylätalja 2X12 (25kg)

Alatalja 2X12 (20kg)

Soutu kontallaan penkiltä kp 2X12 (9kg painoilla)

Selän ojennukset 2X12 (5kg lisäpainolla)

vatsat:

vatsapenkki 2X15

Vatsarutistus 2X15 (10kg)

Perjantai:

Jalat:

jalkakyykky selällään 3X12  (30kg)

Askelkyykky kp 3X12 (7kg käsipainoilla)

Takareidet 3X12 (15kg)

Etureidet 3X12 (15kg)

Pohkeet 3X12 (15kg)

Ranteet:

Forkut tangolla 3X12 (5kg)

Lauantai: Kävely, sauvakävely tms 1h

Sunnuntai: kävely, sauvakävely tms 1h

Jos oikein laiskottaa niin sunnuntai on viikon toinen täydellinen lepopäivä mutta se näkyy sitte siinä viikottaisessa painonpudotuksessa ihan varmasti.

Ähellys musaa tietenkää unohtamatta:

Ja asennetta.. Hyviä mottoja joihin ollaan törmätty matkan varrella.. :

"Ihminen joka haluaa, keksii keinon. Ihminen joka ei halua, keksii selitykset."

"Älä yritä, tee tai ole tekemättä"

"oikotietä onneen ei ole."

"Elämä on ihan just sitä mitä itse teet siitä"

Jos nuista ei jonain päivänä jostain syystä saa virtaa niin viimeistään mussun härnäävät sanat: "Reenaus ei ole mitään tissiposkien hommaa" saa persauksen hilautumaan salin suuntaan.. Mie vielä sille näytän tissiposket... 

Tisseistä tulikin mieleen melko hutera aasin silta.. Oon pitempään lukenu Jutan blogia ja ihaillu sen tarmoo ja sitä miten se ylistää terveellistä elämää.. nyt se oli laittattanu jotain täydennys pistoksia huuliinsa.. mie ymmärrän ne rintaimplantit koska tuolla reenimäärällä tissit katoo ihan varmasti. Tottakai jokainen haluaa olla naisellinen miehekkäästä harrastuksesta huolimatta.. Oon tässä itekki isännälle vitsaillu että muodot on muisto vain ku ei niitä koskaan oo siunaantunu muutenkaa minkää vertaa.. niin että pitäsköhän kirjottaa joulupukille että toisi mammalle tissit? Mutta vakavasti puhuen, ne ei oo mulle niin tärkeet että lähtisin tekemään mutkaa tallinnaan. Eikä tosiaan mitään muutakaan täytettä niin yhtään mihinkää kohtaan. Jotensakkin oon vähän pettyny tuohin Jutan valintaan vaikka jokkaisen oma asiahan se on. Esim Martina Aitolehti on miulle just kauhu esimerkki niitten "täyteläisten" huuliensa kanssa (Pamsusta nyt puhumattakaa)... Ettäpä väkisin laski nyt pikkasen Juttaa mun ihailu asteikolla alaspäin tuo tekemänsä valinta.

Onneksi näitä vahvoja aitoja ihania idoleita vielä löytyy... Esim ihana Eeva Wahlström...

Reipasta viikon alkua kaekille!

Isäntä sai entisen rossarisa extempore myytyä tällä viikolla ja sai jo loppuviikosta hankittua tilalle pitkään haaveilemansa menopelin.. -09 vuosimallin vehkeitä meillä ei vielä koskaan aikasemmin ookkaan ollu vara hankkia. Mies väläytteli että voisi vaihdatella takana olevaa pommittajaa mönkijään jossain vaiheessa... miehän tietysti siitä innostuin koska se meinais sitä että mammallekki oisi siinä rakkinetta alle ja pääsisin lopultaki mukkaan matinmäkeen pörryyttelemään..

Tänään oli määrä suorittaa ensimmäinen testiajo ja miun oli puhe lähtee kameroineni hovikuvaajaksi rossiradalle mukkaan.  No kuinkas kävikään.. Lentsuhan sille pukkas illalla ja sitä räkää, aivastelua ja kuumeilua onki piisannu päättymättömällä kasetilla siitä asti. Se ilme aikuisen miehen naamalla ei ollu kaunista katsottavaa kun aamulla hiljalleen älysi ettei tänäviikonloppuna uutta lelua testata.. syrän siinä meinas pakahtua kun tiesi miten paljo toinen on sitä oottanu..

Itelläki tuntu yöllä olevan kurkku karkea ja nenä tukossa mutta hiippailin herätessä lääkekaapille vitamiineja tankkaamaan ja aamulla olo oli huomattavasti parempi. Kävin tänään vielä parin tunnin lenkin tuolla raittiissa säässä ja olo on nyt ihan OK.  Toevotaan että selvisin säikähyksellä.. Lenkin jälkeen väsäsin makaroonilaatikon uuniin ja voi jotta se maistuki ihanalta ketsupin ja salaatin kanssa kun ei oo tullu syötyä sitä varmaan puoleen vuoteen.. olin oikein tuhma kun miettii mikä määrä hiilareita siinä on..

Jo aiemmin valittelemaani "syysmasennusta" oon hoitanu kovalla salireenillä ja  terapiamusiikilla...   Tänään pidettiin Elvis ilta Joskus miusta tuntuu että oon oikeesti syntyny jokunen vuosikymmen liian myöhään.. oi jos oisi saanu olla kellohelmoja heiluttamassa tötterötukassa sillon aikanaan.. huoh.. Toisaalta.. sillon ei ollu yhtä loistavaa hevimetallia ku nykyään..

Tässä teillekki muutamia hyvää oloa antavia veisuja..

Tuo Ghost Rider josta klippi on tehty on muuten ihan hyvä leffa.

Ihanaa ihanaa...  Nyt on hyvän vaimokkeen velvollisuuteni mennä paapomaan nuhanenäistä potilasta.. Mukavaa viikonloppua kaikille

Ensinnäkin taustamusiikkia.. käsittämättömän toimiva renkutus vielä vuosien ja vuosien jälkeenki..

Onpas huirahtanu pitkä pätkä ilman päivityksiä... Tämä syksy välillä saa ihmisen mielen matalaksi ja energiat purkautuu jonnekkin hukkapiiloon.  Kait se on se perisuomalainen melankolia kun kesästä on pakko luopua ja kylmät sateiset säät tekee ilmasta kostean ja pimeän.  Eessä on pitkä kylmä kausi ja kaamos.

Onneksi on olemassa kynttilöitä. Mielen piristykseksi ollaan harrasteltu kaikkee mukavaa. 

 Yhtenä lauantaina käytiin akkaporukalla keilaamassa ja ulkona syömässä. Keilaaminen on muuten hirmu hauskaa vaikka surkia siinä oonki..

Toissa viikonloppuna sisko hurautti Kestilästä kylään ja me piettiinki kovasti lystiä: Kierrettiin kirpputoreja, naurettiin, värjättiin hiukset, tehtiin mutanaamiot, kokattiin ja tietysti käytiin illalla tanssimassa ja puhumassa maailma paremmaksi paikaksi.

Viime sunnuntaina varastettiin ukkelin kanssa taas anopin koira ja lähettin tuohon Jormuan mettiin rämpimään. Noustiin Pahalle vaaralle ja voi jotta oliki makiat maisemat. Harmitti älyttömästi etten muistanu ottaa kameraa matkaan.. Aurinko paisto ja ilma oli raikkaan kuulas. Maaruska oli komeimmillaan.. ja voi sitä koiran onnea kun sai kirmailla metässä vapaana ja kannella keppejä mukanaan.. Siinä meni useampi tunti ja hikikin meinasi tulla poluttomassa metässä samotessa. Enempää ei ois voinu ulkoilusta nauttia.. palattiin kotiin mahat kurnien ja väsättiin oikein isot pitsat molemmille.  

Herkuteltua on siis tullu viikonloppusin mutta viikolla oon pyrkiny noudattamaan terveellistä ruokavaliota. Tiukka linja ruuan suhteen on tehny tehtävänsä siinä että osaan jo kuunnella omaa kroppaani ja syyä sen mukaan rennommin. Kun pitää mielessä kunki päivän kalorit suhteessa kulutukseet edes suurinpiirtein niin puntarilla piipahtaessa  ei suurempia yllätyksiä pitäisi ilmaantua. Meneillään oleva saliohjelma on kiitettävän raskas jotenka miun on kumminki katottava mitä syön ja mihin aikaan jotta treenit kulkee suunnitellusti.

Tuloksia on tullu mukavasti ja uudet vaikeemmat harjotuksetki alkaa olla hanskassa. Mahtava tunne kun huomaa jonkin lihaksen edes ihan vähän kasvaneen tai että saa laittaa kilon lisää rautaa tankoon retuutettavaksi. voisin laitella ohjelmaaki näytille jossain vaiheessa kun reilu kk vielä tällä samalla kaavalla kuitenki mennään. Kovasti oon kinunnu avokkaalta että väsäis vielä vähä haasteellisemman ohjelman seuraavaksi. pelkäämpä kummiski että eessä on taas parin viikon palauttava jaksa.. blääh.. se on tylsää..   Mut kun kerran kehitystä tuntuu tapahtuvan niin teenhän toki kiltisti ihan niinku käsketään..

Mutta niin siitä ruuastahan se puhe oli..

Välillä menen siitä mistä aita on matalin ja teen valtavan annoksen ruokaa jonka sitten jaan monelle päivälle rasioihin valmiiksi. Sillätavalla tietää syövänsä terveellisesti ja välttyy tuhertamasta keittiössä tunteja päivittäin.

Tässä yks suosikki pöperöistäni (tokihan tästäkin joku kulinaristi nokkaansa nyrpistäisi mutta itelle maistuu ja se on tärkeintä):

4:n annokseen tarvitset:

2rkl oliiviöljyä paistamiseen

400g naudan paistijauhelihaa

1tlk (370g) chilillä maustettua tomaattimurskaa

400g kasviksia esim. valmiita pakaste wok-suikaleita tms..  monesti silppuan sekaan myös yhden sipulin tai valkosipulin kynttä.

4-5 vihreätä mietoo jalopenoa (poista kannat ja palottele)

jauhelihamaustetta, cajunmaustetta, suolaa, carrya yms oman maun mukkaan...

-paistan ensin wokkipannussa jauhelijan ja maustan sen jauhelihamausteella..  heitän kypsän lihan sekaan kasvikset ja annan niitten sulaa ja kuullottua vähän.. lopuksi vielä jalopenot, mausteet ja tomaattimurska ja annan hautua hetken. Vejän nassuun nuudeleitten, riisin  tai munapastan kanssa( keittämättömän pastan paino n.140g tähän neljään annokseen).

Tää on siis päivän isoista aterioista se hiilaripainotteinen jonka pyrin natustamaan aina salireenin jälkeen, keveempänä ateriana tätä voi käyttää ilman sitä pastaa tai riisiä tms. niin että syö pelkkää lihakasvisseosta raejuuston kanssa.  Sekin menettelee...  Tässä hommassa ei kuitenkaa oo tärkeintä se makustelu vaan se mitä siitä ruuasta saa.

Käytiin tässä yhtenä iltana kaverin luona iltakahvilla.. sen pikkuvanha poika halus piirtää mulle kuvan ku kerroin sille mun kissoista.. tää on nyt kunniapaikalla meiän jääkaapin ovessa...

Nuo on niin näkösiä!   Tulee joka kerta hyvä mieli ku tuota vilkasee.. tuollasta terapiaa sitä tarttee näin kaamoksen kynnyksellä..

Lämpöinen voimahali kaikille tähän alkaneeseen viikkoon!

Viikonloppu meni mukavan kosteissa merkeissä jo säänki puolesta. Lisäksi vietettiin loman lopettajaiset  kaverin ja isännän kans iltaa istuen ja kokkaillen. Intouvuttiinhan siinä ihan niin että pitihän sitä kylilläki porukalla käyä rökälehtämässä ja ilta veny pitkäksi. Mukavaa kyllä oli..

Onni oli kumminki kaukana siitä seuraavan aamun olotilasta kun heräsin jumalattomaan pään jyskytykseen ja totesin saaneeni mahtimigreenin (alkoholilla taisi olla osuutta asiaan)..  Lauantai meni siis rattosasti laatotus hommissa ja norjan kieltä kerraten.. mut jos jotain positiivista nii vatsalihakset tuli ainaki treenattua siinä samalla... Piikkimatto on kyllä oivallinen apu päänsärkyyn ja migreeniin, enää en tulis toimeen ilman sitä..

Maanantaina alkoi taas työt ja kyllä alkoki uusi viikko hankalimmalla mahollisella tavalla...

Hammasta alko juilia jo sunnuntaina iltasella ja toivoin sen helpottavan sen verran että saan nukutuksi kun herätys 4.30..

No eihän se niin koskaan taia mennä että joku kipu yöksi hälvenee? päinvästoin...

unet jäi pariin tuntiin siinä potiessa ja ylös nouseminenki vähä viimetippaan.. Kiirehän siinä tuli aamutoimien kanssa ja lopulta rynnistin autolle aikomuksena ehtiä töihin ajoissa... sain huomata talven tulleen lomani aikana..  kosla oli ainaki metrin jääkerroksen alla.. (okei okei, ei sitä nyt ihan metriä ollu vaan muutama milli korkeintaan...  mutta paksulta se tuntu ku hinkutin sitä epätoivosesti ikkunoista ja kello senku tikitti..)

Kuhan auto oli rapattu ja pääsin liikkeelle, alko lämmityslaiteki sopivasti hönkiä mukavaa lämpöä.. mut se lämpö taas veti kaiken kosteuden auton sisältä laseihin etten taaskaan nähny mitään eteeni..   Myöhästyin siis töistä.. Tuleehan se talvi joka vuosi eikä sen pitäs näillä korkeuksin asuvaa yllättää enää mutta miksi just tänä aamuna?!?

Hammasta jomotteli mukavasti ja uneton yö teki miusta nii känkkäränkän etten tohtinu juuri ylimääräsiä kellekkään työkaverillekkaan puhella etten pahota muitten mieltä kiukullani..

Töitten jälkeen soitin hammashoitolaan ja koitin varata aikaa lekuriin.. no ne ois antanu ajan puolentoista kk päähän mut eihän se mulle passannu..  Neuvovat seuraavan päivän kipupäivystykseen.. Toinen kipujen ja valvoskelun yö oli siis edessä (ja työpäivä)...

Tänään pääsin tohtorille 2h jonottamisen jälkeen...

Jonossa oli myös ihana vanha pariskunta joista se rouva oli pahasti dementoitunu.. Hyö oli oikein sympaattisia enkä tosiaan millään pahalla heitä kohtaan tätä seuraavaa kerro... Mutta kun se mummu luki koko parituntisen yhtä ja samaa lappua vastapäätään seinältä isoon ääneen: "Hyvät särkypäivystykseen tulevat potilaat, täyttäkää odotustilassa numeroitu esitietolomake huolellisesti etukäteen, Teidät kutsutaan numerojärjestyksessä. kiitos! "..

Oisin mie tienny missä kamalassa paikassa olen ilman että sitä tauotta toitotettiin....

Miusta oikeesti tuntu sen kammottavan pelkoni kans että oon jossain kauhuelokuvassa ku ei voinu keskittyä ees mihinkää lehteen mikä ois vieny ajatukset pois siitä tulevasta koitoksesta.... vapisin ja olin valkonen siinä vaiheessa ku mut kututtiin..

Pelkään oikeesti nimittäin kuollakseni vaan kahta asiaa:

Hevosia:

Ja hammaslääkäreitä:

Sain väliaikasen paikan, tuomion juurihoitoon ja kamalan ripittämisen hampaitten laiminlyönnistä.. olin sen kyllä ansainnukki..

Jotensakkin aattelen aina ku sinne pitäs soittaa että jos soitan huomenna ja taas  huomenna ja huomenna... kyllä silleen menee pikkuvikaki pahaksi..  Tää oli jo nii paha että puudutus ei enää mitään auttanu ja voin kertoa että siitä lekurin tuolista meinas irrota nojat mun voimilla ku se jyryytti juurta auki putsausta varten.. jipii.. oisko aika tällä iällä voittaa ees se toinen pelkosa ja alkaa mennä sinne hampilääkärin ennen ku on liian myöhästä.. Nimimerkillä kerran aiemminki juurihoito ja yksi poistettu hammas... Ois voinu selvitä pelkällä paikkaamisella joka ei oo niin mitään tän jälkeen..

Kyllä tämä asia nyt otetaan haltuun ja lopetaan se nössöily.. Eihän sitä selkärankaa ja sisua monessa muussakaan asiassa puutu..  Mutta hevosten kans en samalle tontille mene ikinä.. Minä en tykkää niistä eikä ne minusta ja hyvä niin.. Niih...

Mut positiivista tästäkin.... pyysin lekuria tekemään varovaisen arvion hampieni kunnosta  ja väläytin jo pelkoni tekohampaista ennen kolmeakymmentä ikävuotta.. Hää tuumi että tilanne on paljo PAREMPI ku luulen... et oikeesaan tän hampaan jälkeen juurihoitoja ei tarvii ja paikkailuilla yms jutuilla selvitään ihan hyvin.. nou hätä! Ja sitten se kehu minuu ku olin osottanu korkean kipukynnykseni ja ottanu oikeen asenteen tuskista huolimatta..  Jännitin jo että joko se vetää lasten "Olitpa reipas"-palkinnon  jostain....

Nyt on olo ok.. leuassa asti tuntuu pientä kipua edelleen mutta se on kyllä lasten leikkiä näitten parin päivän jälkeen...

Parempaa loppuviikkoa kaikille..

Kesälomasta jäi viikko vielä näin syksyllekkin. Tuleepa kyllä tarpeeseen...  Eilen testasin kevyen lenkin verran nilkan kuntoa ja eihän se hyvä ole edelleenkään.. mutta en jaksa siitä nyt ressata.. viikon otan rennosti ja otan niin henkistä ku fyysistäki vapaata treeneistä.. sitten taas kaivetaan motivaatio naftaliinista kun arki koittaa ja tuurilla paikatki on jo palautunu.. jos ei niin alan jo ahistella omaa lääkäriä ja vaatia tutkimuksia ja hoitokonsteja paranemiseksi..

Palefacen uusin levy raikaa meillä edelleen eikä kyllästymisen merkkejä vielä oo havaittavissa.. sanotuksissa on niin paljo totta ja terapiaa.. kotomaan asioista ei voi koskaan ottaa liikaa kantaa...

Lisäksi luin lehdestä pitkästä aikaa itseäni ilahduttavan uutisen. hei mie en olekkaan ainoa joka aattelee että nykytolalle tarttis jotain tehrä...

www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/suomeen-tulossa-uusi-maahanmuuttopolitiikan-kiristamista-vaativa-puolue/190497

Tässä vielä linkki uuden puolueen kotisivuille jos haluttaa tutustua heitin toimintaan..

www.vapauspuolue.fi/index.php

Taietaan sittenkin muuten saaha ruska tänne kainuuseenki.. Oikein mukavaa viikonloppua!

Otsikko kertonee kaiken tarvittavan.. Nilkka muistuttaa lähinnä tennispalloa taaskin puolentoista viikon levosta huolimatta... Tän viikon aerobiset ja jalkatreenit on luonnollisestikkin TAAS peruttu.. että minuu kiukuttaa.. Töissä pystyn käymään ku ompelen vakituiseen vasemmalla jalalla että oikee ei ainakaan rasittus enempää.. en sillä varmaan koko päivää enää pystyskään huruuttelemaan.. 

Mättöpäivistä jäi käteen nesteitä ja lisäkaloreita plus +2kg.. joita en nyt pääse sulattamaan niillä rasvaa polttavilla aerobisillla.. Mies lohutteli että pari kiloa on ihan niinku pitääki ja ei oikeesti ole yhtään mitään ammattilaisten mättöpäivien plussakiloihin verrattuna. Ja että tällästä se joskus kuulema on ja nää takapakit kuuluu tähän hommaan yhtälailla ku ne edistymisetki... van on miulla paha mieli ja turhautuminen nyt huipussaan silti.. tuntuu että joka päivä ku jää jotain ohjelmaan kuuluvaa väliin, valuu hukkaan paljon sitä aiemmin tehtyä kovaa työtä..

Peiliin on silti tässäkin asiassa katsominen koskapa olen tiennyt venytteleväni treenien jälkeen aivan liian vähän.. ehkä rasitusvammani ei nyt täysin siitä johdu mutta osasyynä huonoon tilanteeseen jokatapauksessa ihan varmasti..

Muistutankin teitä rakkaat jotka myös kuntoiluinnostuksessanne venytätte elimistönne jaksamisen äärirajoille että maltetaan kuunnella niitä kolotuksia ja pakotuksia ja maltetaan löysätä tahtia välillä.. ja venytellään venytellään ja venytellään.. mie sillä saralla taisin pikkasen laiskotella kun en lisänny venytyksiä samaa tahtia treenien kanssa vaikka siitä taiettiin minulle kyllä yrittää kertoa... Sitä on ollu vaan tulokset ja pikaiset ihmeet mielessä niin ei oo tajunnu että kuluva ja kertakäyttöinenhän se tämä ruho loppujen lopuksi on ja sitä pitäs muistaa kohella sen mukaan...

Tässä oivalliset venytys ohjeet pakkotoistolta:

www.pakkotoisto.com/liitteet/veny2009.pdf

Nuita kannattaa ihan oikeesti harjotella vaikkei niin urheilisikaan...

8 tiukkaa treeniviikkoa takana... -7kg...

Muutamat aerobiset ja jalkatreenit on osittain jääny väliin tuon hiivatin nilkan takia.. se kun turpoo palloksi iltasin ja päivät töissä on menny särkylääkkeitten ja kipugeelien voimin..

Viimeset viikot on menny selvästi liikaa miinuskaloreilla suhteessa rukkaamaamme ankaraan saliohjelmaan.. Olo on ollu nimittäin sen mukanen että paukut ei ihan riitä ja treenit vaatineet selkeesti ihan liikaa ponnisteluja suhteessa pohjakuntoon joka ei todellakaan enää ole mikään kehno. Niimpä skippaan viimesen juttaviikon muitten mukana ja alotan mussun räätälöimällä ohjelmalla lisäten hiilareita ja rasvaa ruokavalioon. En lähde liteen liittymään koska valkku/asiantuntija löytyy kotoa omasta takaa...  Into on itelläki kova kokeilla ja oppia kaikki mikä oman kehon muokkaamiseen vaikuttaa. Mitäpäs sitä kieltämään, koukussa olen.. parin päivän väli saleilussa aiheuttaa suunnattoman vitutuksen ja vierotusoireet... Valitettavasti se tarkottaa taas pitkäksi aikaa kieltäytymistä illanistujaisista ja muista bibbaloista jotka liittyy syömiseen, alkoholiin ja myöhään valvomiseen.. (Oon havainnu parhaaksi ajankohaksi omalle kohalle tuon aamulla ajoissa treenaamisen). Onneksi rakkaat ymmärtää ja antaa anteeksi aikaset kotiin lähtöni..

Vaihtoon menee myös treeniohjelma koska alotan parin viikon palauttavan, rasvaa polttavan jakson.. Aerobiset säilyy kolmena kertana viikossa mikä lienee minimi jos mieli karistaa niitä kiloja tehokkaasti. pudotettavia kiloja arvelin olevan vielä ainakin 7...   Kun läskit on sulateltu kokonaan, voi alottaa sen mielimäni lihasten muokkauksen..  Ukko tosin meinas että vaikka alottasin sen jo nyt niin roppa kyllä muotoutus mieleiseksi ihan yhtälailla.. jotensakkin tuntuu että haluan sen palauttavan jakson ja sen painon alas ennen ku lihas alkaa kerätä sitä massaa... 

Tuon nilkan kenkkuilun ja väsymyksen vuoksi, palkitsen itseni tästä 8 viikon raadannasta 3:lla "vapaa-päivällä"... Ei treeniä ja saan syödä kohtuudella herkkuja, pitää hauskaa yötä myöten ja maistella sitä alkomahoolia...   Maanantaita ootan jo silti kovasti ja uutta ohjelmaa uusine haasteineen...

palefacen uus levy on muuten ihan puhrasta parhautta... se mies on kyllä oikeesti miettiny mitä sanoo ja pukee ne vielä hienosti sanoiksi... Rock on mun juttu mutta pale on juttunensa vaa nii ....

Harmittaa sikana kun en saanu mistään sitä biisiä nimeltä: Riisto räppääjä...

Pahoittelut pitkästä postaustauosta... ei oo tullu oikeestaan mitään tähellistä asiaa... Saa ehotellakki aiheita jos jollakulla on jottain ideaa mistä ois kiva postausta lukea..

Treeniviikko nro 8 lähti käyntiin eilen ja tulokset on olleet kyllä itellekkin mieleen.. Aamulla olin vaihtelemassa vaatteita salille lähtöä varten kun ukkeli tuumasi muka tyytymättömänä ohi mennessään että "senkin laiheliini"...   Vaatekaapista on myös muodostunu mun oma aarreaitta kun sieltä löytyykin jo ihan mukavasti "laihempien kausien" ajalta säilyneitä vaateparsia jotka mahtuu paalle eikä kiristä tai ahista.  (onneksi oon niitä farkut, t-paita ja huppari aina päällä ihmisiä niin aika ei oo poistanu vermeitä muodista).Ihan mahtavaa... tosin hihoista ne tuntuu paljo tiukemmilta ku ennen.. Hauiksen reenaus onki kyllä kaikkein mieleisin vaihe kuntosalilla että ilmeisesti se antaumuksella yrittäminen sitten näkyy lopputuloksessa.. Kintut ja hanuri ei oo pienentyny niin paljo ku haluaisin mutta eiköhän niistäki vielä selvää tehä. Uskotaan ainaki..

Mietin että jos tilaisi sellaisen crostrainerin kotia niin voisi kovimmilla syysmyrskyilla korvata sen tunnin lenkin telkun ääressä. Työpaikalla tuli puheeksi tämä Juttailu ja löysin sieltä yllättäen ihan läheltä toisenki saman haasteen kanssa kamppailijan.. ensiviikolla oisi tarkotus mennä ihan yksissä tuumin työpaikan kuntosalille rehkimään.

Oon ottanu käyttöön uuden lisäravinteen joka kyllä on tosi toimiva ja tehokas..

On siis maitohappobakteeria ja auttaa vatsan toimintaan ja turvotukseen joka monella tuntuu olevan ongelmana tämän ruokavalion kanssa...  Sisko sen mulle suositteli kun myy nuita terveysalan liikkeessään.. Ensin kauhistelin melkein 35e hintaa turhan kalliiksi mutta purkissa on kumminki 60 kapselia (1kpl päivässä) ja on tosiaan testatessa huomannu että on  hintansa väärti.

Ja papatusta on aiheuttanu vähäsen nyt kyllä tuo mun oikee nilkka joka renaa eikä suostu antautumaan millään vaikka sitä venyttelen ja hellästi jumppailen.. Meillä on sukuvika että nivelet on löyhät.. mulla ne jäi tavallista väljemmiksi aikoinaan siksi kun kesken kovimman kasvupyrähdyksen sairastuin keuhkokuumeeseen eikä lääkärit sitä heti saanu kuriin ja se pääsi pahaksi.. myöhemmin ihmeteltiin kun jalat ei oikein kantanu ja kävi ilmi että se kuume oli painunu nivelliin ja tehny niistä vielä entistäki heikommat.  Sauvakävelemään sillä onneksi vielä pystyy mutta kevyet hölkät ja juoksut saa kyllä hetkeksi unohtaa. Nilkka senku raksaa ja poksaa kivuliaasti jos sitä ees yrittää..  Toivottavasti kevyt liikunta kumminki parantaa lihaksien tukea nivelten ympärillä niin tilanne ei ois ainakaan jatkuava..  Toivotaan toivotaan...

Appiukko emäntineen oli tuonu meille hupituliaisen jostain reissultaan..

Se on pieni ja näppärä kylmälaukku radiolla, ja kuuluuki vielä hyvin! Tuossa on kesällä hyvä kulettaa eväät viileenä rannalle..

Monta vuotta oon halunnu oppia neulomaan sellasta oikein ilmavaa ja harsomaista reikäpitsiä. Nyt alotin opettelun rose mohairilla. Vaikka oon puikkoja heiluttanu pienestä pitäen niin on pakko tunnustaa että meinas puikot lentää seinään muutaman ekan mallikerran aikana kun menin sekasi kierroksissa... Onneksi en antanu periksi niin homma lähti sujumaan pikkuhiljaa..

Enempää en kerrokkaan että mikä tuosta vielä (toivottavasti) valmistuu...

Missä se miun niin kaiholla oottamani ruska muuten on? näyttää nyt siltä että kylmä tuli niin nopeesti että lehdet tippuu vihreenä jo puista maahan..

Iloista syksyisen sunnuntain jatkoa nyt kuitenkin!

Tänäaamuna nielin sisuni ja annoin väsymykselle periksi. Jätän saleilut tänään väliin ja koitan huomenna uudelleen. Parina iltana töissä on meinannu silmät mennä kiinni ompelukoneen ääressä ja aamullaki ollu vielä väsykki olo. Kurkkua on aristellu ja nuhaaki yritelly van mie oon aina sen sitte uneuttanu kiireisen päivän aikana. Roppaa pitäs osata kuunnella ja hiljentää se omatunnon ääni joka soimaa että ku tänään et poltakkaan kaloreita niin paljo ku eilen. Mie en oo hyvä siinä vaan teen ihan liikaa puolikuntosenaki jos oon jottain lujasti päättäny.. Tulos on tämä että olo on lopen uupunu ja univelkaa on kertyny. Ukko jo varotti että yksi välipäivä viikossa reenien välillä on aika vähän että jos pieniki lentsun poikanen tulee nii jarrua pitää painaa melko ankarasti.. Näin siis toimimme ku viisaampi niin kerta neuvoo.. Miun muwulla oliki tänään syndet ja vein sille kahvit ja aamupalan sänkyyn niinku kunnon pikku vaimokkeen kuuluu.. Onnea rakkaalle vielä kerran.

Mukavaa torjantaita! =)