Nimittäin se juupas eipästely tulevan suhteen. Loppujen lopuksi tein kärpäsestä härkäsen ja valvoin öitä ihan turhaan puntaroimalla vaihtoehtoja. Otin järjen käteen ja päätös tuli helposti ja itsestään tuoden valtavan helpotuksen harteilta poistuneesta taakasta. Pitäs ottaa enemmän mallia meiän neitistä nii ei tulis turhia ressailtua..

Ensinnäkin työstä.. Lama tulee pahempana ku koskaan, näin väittää viisaammat.. Se näkyy ensimmäisenä minun nykysen ammattitaidon työllistävällä alalla ompelijana ja huonekalujen valmistuksessa. Jos siis menisin töihin, voisin olla vastaavassa tilanteessa kuin nyt jo hyvinkin pian. Toisaaltaan tämä ammatti on minulla tulevaisuudessakin joten voin hyödyntää sitä vielä joskus. Nyt sen tiedän osaavani ja olevani hyvä siinä. Tähän on hyvä lopettaa tältä erää. Vaihtoehto nro 1 on tarkasteltu ja suljettu pois.. 2 jäljellä...

Toiseksi yrittämisestä.. Lama ja talousmarkkinat vaikuttaa varsinkin pienien harraste-putiikkien myyntiin. Meillä on mahdollisuus perustaa vastaava liike vielä joskus tulevaisuudessakin olimmepas sitte töissä tai koulussa..  Kahdestaan se pyörisi kyllä vaikka jompi kumpi olisi palkkatöissä tai koulussa muualla osan aikaa.. Vaihtoehto nro 2 on tarkasteltu ja säilötty hautumaan mahdollisesti tulevaa varten... Ei kuitenkaan hukattu iäksi.. 1 jäljellä...

Valintani on siis se kolmas tie koulunpenkillä..  Eilen sain virallisen kutsun kouluun kera niin kattavan tietopaketin opintojen sisällöstä että ihan innostuin kaikesta mitä pääsenkään tekemään. Lisäksi kuulin oikein mukavalta opintovalvojaltani että tälle linjalle on tullut paljon hakemuksia ympäri maata. Meitä paikallisia ei luokallemme ole montaa valittu. Tällä polulla on kaikkein eniten positiivisia puolia.. Saan mielenkiintoisen uuden ammatin, käytännön työkokemusta, jatko opiskelujen mahollisuuet on tosi hyvät, voin valmistumisen jälkeen toimia myös yrittäjänä tai palkollisena muille,saan (ainakin alustavasti lupasivat) opiskella muutosturvalla tuetulla liitonpäivärahalla, Saan hyödyntää teiniaikojen työkokemusta ja ala on muutenkin lähellä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Maaseudussa on tulevaisuus ja töitä ON enemmän ku jaksaa tehä.

Jos karma ja (työkkäri)sen suo, minusta tulee siis eläintenhoitaja...  

Ps: Pakko lisätä vielä yksi hyvä puoli listaan.. pääsen eroon HEVOSKAMMOSTANI! Nyt on nimittäin PAKKO!

Ajatukset siis myllertää edelleen tuolla tulevaisuuden kuvioitten saralla... Sen lisäksi että mielenkiintoiselle alalle kouluun pääsy on mahdollista olisi minulla lähiviikkoina myös työpaikka odottamassa ja vieläpä mukava sellainen.. Lisäksi mielessä on ihan vakavissaan viime päivinä pyörinyt avokkaan kanssa yhdessä oman yrityksen perustaminen. Hänellä kun on sille alalle tarvittava ammattitaito ja molemmilla meillä kokemusta asiakaspalvelusta ja kassatyöstä.. Ehdotus oman yrityksen perustamisesta tuli avokkaalle nykyisen työn kautta ja kannustava ja alkuun auttava ketju taustalla tosiaan kuulostaa houkuttelevalta yhteistyökumppanilta.  Oma liike ja pomoton arki, rakas työkaveri ja helposti myytävät (sydäntä, ja harrastuksia lähellä olevat) laadukkaat tuotteet..  Tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.. Sitten on ne varjopuolet kuten pitkät työpäivät, huoli kaupan käynnistä, kilpailusta  ja menestyksestä.. mitä kaikkea se stressi sitten huonoimpina aikoina onkaan pahimmillaan.. Voi jos oisi kristallipallo josta voisi tarkastaa jokaisen vaihtoehdon vaikkapa vuoden päästä tästä hetkestä... Mutta asioilla on tapana järjestyä.. Parin viikon päästä tästä eteen päin päätöksiä on jo pitänyt tehdä.. Joku väläytti sitäkin että kyllä nuo kaikki voisi toteuttaa toki yhtä aikaa. Siihen ei ihan taia rahkeet sentään riittää vaikka miten haluaisi. Kaikesta huolimatta tämä tälläinen valinnan vaikeus on positiivinen ongelma. Minähän voisin olla pelkästään pitkäaikais työtön ja vailla mitään sunnitelmaa elämässä jos niin itse haluaisin. Mieluummin näin päin että saan puntaroida monen hyvän vaihtoehdon välillä, ja kuka tietää ehkä ehdin tosiaan suorittaa vielä joskus useammankin näistä suunnitelmista.. 

Kesä on lopuillaan mutta meillä lapset nauttii vielä täysin rinnoin parvekkeella olostaan:

Yhtenä päivänä sinne oli pujahtanu iso kärpänen.. Aikansa sitä vahattiin mutta sitte ei jaksettu enää..

Mamma sen sijaan on tänä kesänä nauttinut lavatansseista peräti 2 kertaa. Suvi Teräsniska oli maineensa veroinen ja näkemisen arvoinen ihana raikas nähtävä. Tietenkään siellä väkijoukossa ei kuvaaminen onnistunu ku lava oli tupaten täynnä. Meinasi saaha varpaansa tallottua vaikkei tanssinukkaan ensinkään. 

Toisissa tansseissa sitten oliki sitä tilaa kun artisti oli maineensa kanssa tasapainoillu yölintu.. Ikävää oli todeta että median puheissa oli vähän perääkin solistin ja pändin ongelmien suhteen. Tosi fani tosin kyllä tukee näissä alamäissäkin että kyllä oltiin hyvissä ajoin eturivissä kiljumassa ja tukea antamassa tälläkin kertaa vaikkei hohdokkain keikkansa ollukkaan.. Seuraavalla viikolla tiedottivat että Markus on irtautunu pändista joten hieman siitä haiku tuli kun sama se porukka ei nyt sitte enää ikinä voi olla. Toevon mukkaan Simo skarppaa nyt ja saa asiansa kuntoon ennen ku on liian myöhästä. Ei saa antaa periksi..

Miun mielestä tuo tyttöjen ilta oli kyllä tämän kesän kohokohta ja tosi hauska jo ihan pelkästään seuranki takia, Kiitokset vielä tätäkin kautta "seuralaiselle"! Pääsin myös ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan tuollon miun ite väsättyjä tylliä ja pääkallohametta.. Johan nuitten valmistumisesta muutama vuosi onkin ja ovat vaan harmikseni kaappia koristaneet.

Tällä viikolla oon sitten taas lenkitelly koiria ja poteny siivousvimmaa. Se "tauti" tulee yleensä keväällä ja syksyllä ja kestää viikosta puoleentoista riippuen siitä miten paljo turhaa kamaa on tullu kerrytettyä. Se alkaa pienestä viattomasta viikkosiivouksesta ja yltyy ja yltyy pian siihen että kaikki kaapit ja laatikotki pitää purkaa, puunata ja järjestää. Tähän kohtaukseen on hyvä tarttua ja hankkiutua eroon kaikesta tarpeettomasta. Sen lisäksi että meiän roskakatos sai kiitettävästi täytettä myös siskontyttöni sai ilokseen aika monta säkillistä vaatteita ja kenkiä. Pois antamisesta tulee hyvä mieli puhumattakaan siitä miten ilosena hykerrellen ihastelen järjestyksessä olevia ja siistejä kaappeja..  

Viimesen vuorokauden kärsin pitkästä aikaa migreenistä. Se oli yks pahimmista mitä on koskaan ollu. Pimeessä pysty vaan makaamaan piikkimatolla ja juoksemaan välillä norjankielen kertauskurssille vessanpöntön kanssa..  Tänään aamulla herätessäkin jyskytti vielä ohimoita mutta onneksi iltapäivän puolella olin jo takas elävien kirjoissa.. Nyt olo on jo voittajan ku ruoka pysyy sisällä ja suihkussakin pysty käymään. Täytys vissiin ihan oikiasti mennä lääkäriin ja pyytää kunnolliset ropit näin pahojen kohtausten varalta.

Sellaista tämän ruustiinan arkeen.. Mukavaa viikonloppua!

Avokin kk mittainen kesäloma alkoi viikko sitten ja siksi suuntasimmekin pitkästä aikaa yhdessä miun kotikonnuille..  Pari päivää meni mukavasti saunoessa, grillatessa, nurmikkoa ajaessa ja Lantin kanssa touhutessa. Itikan pistoja riitti kuten maalla kuuluuki.. Oon ihan varma että ne haistaa kaupunkilaisten veren ja ovat sille persompia ku ei ne vaan paikallisia niin paljoo tiklaa.. Niin se vaan menee.

Ennen reissua sain yllättävän työtarjouksen entisellä alalla  sohvien parissa, uusi aloitteleva yritys kyseli olisiko intoa ja halua ottaa haaste vastaan ja kehittyä entisestään ja laajentaa osaamista.. Kyselijän kehut  ammattitaidostani ja vapaus vaikuttaa omaan työhön isoine vastuineen tottakai imarteli jotenka lupasin ainaki harkita asiaa. Työporukka olisi pieni ja töitä tehtäisiin tiiviisti ja hyvässä hengessä, entisestä työilmapiiristä täysin poiketen. Isoon tehtaaseen en enää simputettavaksi halua, enkä samojen ihmisten alaisuuteen joitten kanssa jo olen töitä joutunu tekemään. Valitettavasti aiemmalla työnantajalla oli jo vuosikausia pinttyneet tavat kohdella työntekijöitä huonosti ettei siellä siitä johtamistavasta varmaan koskaan osata erottautua. Kyllähän mie ompelijan hommista aina oon tykänny että sikäli ehtisin kouluun ja alan vaihtoon myöhemminki.. Töissä olevana voisi sitten aikastaa sitä oman talon hankintaaki, Opiskelijana kun ei kannata niin isoja lainoja edes kysellä. Isoja päätöksiä, tällä hetkellä olo on juupas eipäs ailahtelua mutta eiköhän ne ajatukset vielä siitä kasaannu ja asiat hauduskele kypsäksi. Toisaalta on perhosia mahassa kun syksy voi vielä tuua tullessaan melkein mitä tahasa.   Rohkiasti kohti uusia tuulia joka tappauksessa..

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Luvassa on patoutumien purkua ja papatusta..

Kun elämä on lomautuksen takia nytten tässä muutosvaiheessa ja kaikki vaihtoehot työelämässä tai koulutuksissa on eessä apposen avoimina.. Tuntuu välillä että voi piä mennä helposti sekaisin kaikkien  näitten pohintojen kanssa.. Onneksi tässä on ollu aikaa miettiä mitä elämältään haluvaa ja kyllä tässä on enemmänki intopiukeena ja kielipitkällä oottelevainen jännityksellä että mitä se tuleva tuopikaan etteen. Sen verran on selekiytyny tuo pääkoppa että tiiän ihan varmasti haluavani opiskella uuen ammatin, siis jos vaan suinni kouluun pääsen..  Nyt se koulunpenkki ois tarjolla kultatarjottimelta kun oesi mahollisuus korotetulla liitonpäivärahalla  ittiään sivistää, näitä mahollisuuksia ei varmasti tule monesti elämässä etteen. Tästä päätöksestä rohkastuneena otin ja hain kahteen eniten mielimääni kouluun. Molemmat alat on miesvoittoset ja täysin poikkeevat toisistaan ja nykysestä ammatistani.. ainoo yhtäläisyys niissä taitaa olla se että molemmat on fyysisiä ja kuntoo vaativia ja työ ite palkihtee tekijänsä, eli jäläki tahi tulos on näytillä heti. Näille tohin hyvillä mielin hakia siksi että lihaskunto alkaa pikkuhiljaa olla suhteellisen ok niin tiiän että voimien puolesta jaksan saman minkä pienempi mieski (paikataan loput sisulla)... Ykkösvalintaani miulla on teinivuosilta jonkinlainen työkokemuski pohjalla..

Nytten ku tässä on ihimisille kertonu aikovansa syksyllä opiskelemaan ja mieliväsä täyellistä alan vaihosta... Niin on olemassa kahen sorttisia immeisiä.. Toiset on niitä jotka kysyy että: HIENOO, mille alalle hait? ja ku kertoilee aiotuista suuntautumisista  ja miksi niihin päävyttiin niin ollaan iloisia ja sanotaan että pärjäät varmasti molemmissa oikein hyvin. Pijetään peukkuja että pääset. Pääasia että on ammatti joka ittiäsi kiinnostaa eniten.

Noh.. sitte on nämä toiset immeiset.. jotka kyssyy kyllä samaten mihin oot hakenu? Mutta heikäläisille ei viitti valottaa tilannetta muuten ku että oon hakenu monille aloille että näjemme sitte syksyllä mikä se ammattikunta on... Se tievon pihtaaminen  johtuu ihan siitä että heikäläisistä tietää jo sen että hyö tunteita säästelemättä lyttäävät sen miun hyvässä hapessa olevan piukeuven ja innon.. sieltä tulisi meleko varmasti lausahuksia: Niinköhän pärjäät ku ei kaikki miehetkää, mitenhän lie työllistymisen laita? palakka on kehno ja härskein taisi olla että liekköhän sinusta siihen, mietihän vielä.. Haje vaan naisten osaaikasia- tai pätkätöitä nii vähemmällä pääset... jne.. Näille immeisille se kouluun lähteminen on jo ihan päätöntä ja ajan hukkaamista. Toki heikäläiset on elämässä ylleensäkki niitä jotka kaivaa sen negatiivisen puolen kaikissa asioissa joista heille kertoilee... että heitin kanssa jutustellessa se on puhtaasti asennoitumis kysymys..   Minä en kuiteskaa halua tässä vaiheessa horjuttaa ommaa uskooni tulevaan ja kuulla mielipiteitä ihmisiltä jotka ei nää missään asiassa mittään positiivista tahi kannustavvaa... Tokihan ne ossaa miun toiveet lytätä vielä koulun alottamisen jäläkeenki, mutta siinä vaiheessa se on jo aevan sama ku matka uuteen on jo alakanu. Sitten se toimii ainuastaan kannustimena että jaksaa opiskella vieläki ahkerammin... En oikein tiijä mistä näitten ihmisten mielipiteet kumpuaa? voiko se olla niin että jos ite ei oo onnellinen nii toisen yritys saavuttaa omia unelmia rohkiasti on jotenki heiltä poisa? Vai tuntuuko se heitin oma onni jotenki paremmalta jos saa toisen onnen puheissaan alennettua? Mene ja tiiä.. van tämmösiä havaintoja tässä on kanssaihmisistä tullu tehtyä. On jo oppinu suojaamaan omat haaveesa ja suunnitelmasa ettei niitä lyttääjät tieltä suista... 

Onko muilla ympärillä ihmisiä joille ei halua antaa sitä lyttäämisen iloa?

Onneksi ne rakkaimmat on kuitenni sitä lempeetä ja kannustavvaa sorttia..  Siitä iso kiitos! Van lyttääjät on valitettavasti pakollisia matkassa kulukijoita.. 

Ikiihana Yölintu saakoot jakkaa teillekki tämän uhmani:

Tää on koittanu vahvasti ahdistavasta ja sekasortoisesta työilmapiiristä huolimatta tsempata itsensä positiiviseen mielentilaan ja avoimin mielin alkanu kattelemaan töitä "sillä silmällä".. Onneksi viimeisiä työpäiviä jo viedään ja ensiviikolla on talviloma.. Mikäs muu terapoisi mieltä ilosemmaksi ku musiikki?

Vanhat klassikot:

Kultainen nuoruus:

Ja tuoretta tuntematonta rapakon takaa:

Ensin sitä negatiivisena ajattelee ettei tarjolla olevista työpaikoista mikään ole minulle sopiva... eikä minusta ole siihen eikä tähän eikä ainakaan tuohon..  ja miksi ei olisi?!? Kun keikautin ajatusmallini täysin uusiksi niin aloin pyöritellä juttuja mahdollisuuksina. Ahkera saleilu ja voimien kasvu on lisänny fyysistä kuntoa ja itsetuntoa niin että miksi en voisi hakea vaikkapa kaivokseen tai talonmieheksi? Tai alkaa opiskella vaikka levyseppähitsaajaksi kun niistä on pula. Enää ei ole pakko tyytyä "naisten töihin"... jos työlle antaa mahollisuuen niin siitä voi oppia ja saaha hauskan lisän kokemuksiin. Sitäpaitsi näin duunarin vinkkelistä miesten palkat on parempia ku naisten liksat...

Ja jos muille työskentely leipii niin miksi ei voi etsiä itselleen mieleistä tiimikaveria ja perustaa yrittäjinä vaikka jonkin kannattavaksi todetun ison ketjun kahvilan tai jätskibaarin jota ei meiän pikkukaupungissa ole... siitähän olisi muillekkin työllistävä vaikutus. Vaikka työ olis raskasta, sitä tekis itselleen.. Ja raskaasta työstä saa myös fyysisen edun kun muistaa pitää itsestään huolta. Ensiviikolla tämä  alottaakin siis mahdollisuuksien kartotuksen ja tutkimisen ihan todenteolla.. Ihminen pystyy vaikka mihin ku vaan kovasti haluaa ja yrittää.. saa haukkua että imelältä kuulostaa... niin miustaki.. van näihin ajatuksiin on tartuttava ja niitä on viljeltävä että asiat saa suttaantumaan..

Toivottavasti se sanonta: "tekevälle töitä löytyy" tulee vielä todistetuksi todeksi..

Toimeliasta viikkoa!