Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Reissaajat joitten koiria vahittiin viime viikolla muisti meitä mitä ihanimmilla tuliaisilla.. Vissiin sitä on läpeensä kissa-ihminen kun niistä tehty taidekin puhuttelee enemmän ku muut...

Avokille hiirimatto:

Ja miulle ihana pussukka:

Tämän viikon naurettavan lyhyestä "koira-keikasta" sain toiselta ystävältä karkkia ja solar-lampun.. Vaikka niin vannotin että tuo oli niin pikku juttu hoitaa ettei sitte mitään korvausmenettelyitä!

Tykkään hirveästi turkoosista ja tuo lamppu oli kyllä aivan ihana.. Ei oo mitään aiempaa kokemusta kyseisistä tuotteista niin jännittää ihan että miten se toimii..

Eilen käytiin pitkästä aikaa yhessä salilla.. Kyykätessä avokki huomasi paljo ongelmia mun tekniikassa.. en menny tarpeeksi alas ja ryhin kanssa oli nyt muutenki vähä niin ja näin, seisonta ei ollu riittävän leveä ja jalkaterät ei ollu tarpeeksi ulkonevat.. Jos painoa alkaa olla paljo tuolla mun nykysellä tekniikalla saattaa paukkua paikat pahastikkin rikki... Käytiin liikkeet perusteellisesti läpi niin etu- ku takareisillekki ja sovittiin että toistaseksi kyykkään ilman painoja pelkällä jumppakepillä. Tuleepahan tekniikka hiottua ajatuksen kanssa turvallisesti kuntoon. Voin sitte kuitenki penkillä lopuksi aina rääkätä kinttuni kipeiksi niinku ennenki enkä menetä sitä vähää lihaskuntoa minkä oon onnistunu hankkimaan.. Entisellä salilla kyykkäsin smithillä nii se oli paljo helpompaa ku vapailla tangoilla. Vapaat on kuulemma aina paras ratkasu kun niillä saa ne tukilihakset myös mukkaan erilailla ku kiinteissä laitteissa. Tuntuu vaan olevan oma opettelunsa että oppii oikian ja turvallisen tavan touhuta rikkomatta ittiään..   mut mukava ku joutuu keskittymään ja ajattelemaan tekemisiään..  Ja positiivista että rinta- hauis hommeleissa ei löytyny mitään huomautettavaa vaikka ähistelin ison- ja käppyrätangon kanssa..

Mukavaa torstaita! sain juuri puhelun että autoni on valmistunut maalaamolta.. taidanpas suunnata päivälenkin sille suunnalle ja hakia ruttumuruseni kotiin..

Kivinen kerrostalo tuo mieleen tällä hetkellä lähinna leivinuunin...  Nyt onneksi ulkona ukkostaa ja sataa kovasti vettä mutta muutama päivä tässä menee että asunto viilenee suurinpiirtein siedettäväksi... Viime yönä heräsin tunnin välein juomaan ja huuhtelemaan kasvoja kylmällä vedellä.. Kun kello tuli neljä ja taas heräsin totesin että johan tämä riittää ja vaihdoin nukkumapaikkaa.. Hain vieraille tarkotetun rullapatjan parvekkeelle ja siinä unta riitti mukavasti ihan aamuun asti. Sain välillä jopa peittoakin kääriä ympärille...

Huomenna aamulla vien autoni sinne puskurin uudelleen maalaukseen. Uskomatonta että koko kolarointi jupakka selvisi näin mutkitta muutamassa päivässä. Pitää olla kiitollinen näin hyvästä palvelusta.

Myös se vanha Postipankin pankkikirja jonka eilen Sampoon vein oli jo tänään aamulla mennyt maksuun tililleni..  Jännää että melkein 30v vanhan muiston sai vielä vaihettu rahaksi.. Kokonaista 27e ja 26 centtiä...

Ihanaa sateista tiistaita!

Peltiä siksi että voisin hoitaa pois alta eilen sattuneen papatuksen aiheen ihan ensiksi. Oltiin avokin kanssa lähössä sunnuntai-ajelulle ja huomasin parkkipaikalla että mikäs kumma se minun auton takapuskurissa on.. No kiva punanen maalirantu ja omat maalit rakoilleet ja pois isolta alueelta...  Perjantaina sitä ei vielä ollu enkä ollu ajanu autolla koko viikonloppuna eli ei se omalla ajolla siihen ainakaan ollu tullu.

alkoi kiehua keskushermostossa asti.. ei taas.. eihän tuosta olekkaan kun vuosi kun yks tukevahko maahanmuuttaja tyttönen jysäytti pyöräilyä opetellessa tossa alamäessä parkkeerattuun autoni kylkeen ja se ku oli kielitaijoton,alaikänen ja varaton nii siitä on rikosilmotus edelleen selvitettävänä.. Ei siis oo tietookaan korvauksista.  ilmeisesti ovat miliisilaitoksella hukanneet sen ilmotuksen mappi ÖÖÖ:hön.. 

Avokas huomasi nyt vastäpäätä mun autoo vieraspaikalla punasen auton jolla oli pikkasen saman näköstä osumaa puskurissa ja väriki passas.. Kipitettiin kattomaan tuulilasiamme että onko tämä kolaroija jättäny yhteystietojaan ku kerran autoki on nuin lähellä. No eipä ollu.. soitettiin siis partio paikalle..  Ne totes että syyllinen on kyllä ihan selvä. Sitä kun alkoivat siinä soittelemaan että kuka sitä syyllistä autoa ois mahollisesti ajanu niin ilmeni että ite omistaja oli jostain tosi kaukaa eikä ees tienny kuka autoo on ajanu ja missä päin maailmaa sitä ajellaan ku sitä oli lainattu neljälle eri kaverin kaverille ennen ku se meiän pihaan pääty yhen näistä kaverin kavereista tyttöystävän ajamana.. Tää  18 vee typy oli vasta saanu kortin ja oli onneksi halukas tulemaan selvittämään tätä asiaa paikan päälle ku ei ollu kuulemma ees huomannu mihinkää pahki peruuttaneensa.. Tunnusti sitte kuitenki ja saatiin paperit tehtyä.

Tänään kävi tarkastaja ja huomenna saan varata ajan jo korjaukseen sen vastapuolen vakuutuksen kustannuksella. Uskoni yhteiskuntaamme palautui pikkiriikkisen tämän nopean ja hyvän palvelun takia.    Tuli vaan mieleen että Ihmeen hövelisti ihmiset kyllä lainailee muille autojaan? nyt se on kuitenki se varsinainen omistaja jonka vakuutusmaksut nousee ja boonukset häviää vaikka ei ite ajanukkaan kolaria.. Mie en uskalla tällä omalla tuurillani ees lainata kenenkään autoo... Neljän vuoden kortin omaamisen aikana oon ajanu yhen pahan kolarin (se oli ite aiheutettu ja saatte uskoa että otin siitä opiksi) ja muutama toisten aiheuttama lommo on tullu kanssa.. Mulla on vaan autojen kanssa todella huono karma ku ne ruttaantuu vaikka vaan seisosivat omalla parkkipaikallaanki ihan kaikessa rauhassa... Jos se nyt jottain auttaa nii vaihoin tänään parkkipaikan kauemmas nuista vierasparkeista ku niitten kohilla aina jotain on sattunu.

No mut sitte ilosempiin aiheisiin..

Ajatella että isän tavaroista löyty mulle sukulaistätin vuonna -83 avaama pankkikirja talletuksineen. Olin jo heittämässä sitä saunanpesään mut äiti sano että kannattaa sitä käyä jossain näyttämässä..  ne sanoi pankissa että se on lunastuskelponen ja että korkoaki maksavat ekalta 10v. Jään nyt jännityksellä oottamaan että paljonko 119mk ja 90penniä on kasvanu.. Tuskin montaa euroo mutta hauska juttu silti.

Täällä on ooteltu ja povailtu säätiedotuksissaki jo monta päivää kovaa ukkosta.. Ei vaan oo näkyny vaikka ilma onki painostava ja hikinen.. jos satais välillä nii ilma raitistuis ja jos saatais kunnon ukkonen niin kyllä seki ois mukava ihastella..

Meiän prinsessa on ihan naatti ku kämppä vaan kuumuu ja kuumuu.. se nukkuu parvekkeella melkein aina..

Viime viikolla olin koiria hoitamassa ja Kassu teki mulle änskää sillä aikaa ku olin toisia lenkittämästä. Se oli vetäny kaikki petivaatteet sängystä ja tunkenu sängyn alle.. Tuumin sille ku tulin takas että: Hyi sinua.. ihan vaisusti.. nii herra meni niin söpöksi nöpöksi että..

Miten tuota nyt voi vastustaa...

Viikonloppuna sitte olin pitkästä aikaa avokin mukana rossiradalla ja tietysti kuvasin kultsia touhuissaan.. Kovasti se jo ajaa vaikka kuuma keli oliki.. Kuvaaja ei vaan ehtiny tai osannu taltioia hurjimpia pomppuja vaikka miten koitti.. välillä kastuin päällä olevien sadettimien takia ku koitin niin kovasti sarhata sopivia kuvauskulmia.. Tuolla pöllyää tajuttomasti jos rataa ei kastella..

Se oli kyllä kiva päivä.. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Se oli oikeestaan ainut mitä tulin teille sanomaan... Oon ravannu salilla, vaeltanu metissä ja noussu siellä vaaroille, rullaluistellu ja testannu jo pururataaki... märkää oli!

Rullaluistelua koitin tuossa pääsiäisenä niinki että lähin tuosta meiän kotipihasta suoraan, aiemmin oon menny autolla syrjemmälle ja missä on tasamaata... Pihastamme lähtee älyttömän jyrkkä mäki.. ei hyvä idea.. jarruissa oli nimittäin PALJON säätämisen varaa... tuli jarrutettua pari kertaa lyhtypylväisiin tarraamalla ja penkalle heittäytymällä...  varmaan todella naurettava näky mutta siinä tilanteessa ei naurattanu.. Mitenkään muuten ei ois vauhti pysähtyny.. Meiän naapuruston teillä ja pihoilla ei oo varmaan koskaan ennen ollu niin paljo ulkona ihmisiä nauttimasta auringosta ku tuona sunnuntaina... ETTÄ MUA HÄVETTI! tää puna pysyy poskilla pitkään.... Yksikin sauvakävelevä eläkeläispariskunta kattoi suu apposen auki sitä miun toikkarointia. Nuorempien hymyistä nyt puhumattakaan... En ilenny sille päivää enää nokkaani ulos laittaa mut onneksi mikään muu ei saanu kolausta ku ylpeys.... Ensikerralla meen taas kauemmas testaamaan sitä jarrujen toimivuutta...

Ennen pääsiäistä vaihoin autoon kesärenkaat.. tein sen ensimmäistä kertaa ihan itse alusta loppuun. Itseasiassa hommasin kesärenkaat ja vanteet myös käytettynä omatoimisesti. Olen ylpeä ettei tarvinnu keneltäkään mieheltä mennä apua kitisemään missään vaiheessa..Naisia kun usein sanotaan avuttomiksi näissä asioissa... Puolivälissä renkaiden vaihtoa päätin tosin vaikeuttaa toimenpidettä pudottamalla toisen piilarin hallin lattialle.. tietenkää ei ollu rillit tai varapiilareita matkassa.. Mie en oikeesti nää metriä eteeni jos en käytä linssejä tai laseja että puoliksi sokkona tuli sitten se homma loppuun suoritettua.. Kotona kuittailin reteesti että ensi vuonna hoitelen homman jo silmät sidottuna ku en nähny paljo mitään nyttenkään..

Sain lopultakin myös suoritettua sen autokoulun 2-vaiheen, johan tuota 4v tuliki väliaikasella pöryyteltyä... ei siellä juuri uutta oppinut.. vanhoja kerrattiin ja arvioivassa ajossaki ope sanoi että kaikki on ihan niinku pittää ja hyvin osaan ajella kaupungissa vieraalla autollaki. Itseäni jänskätti vähän se manuaalilaatikolla ajaminen kun yli vuojen oon oman automaattiröntän ratissa keikkunu.. Mut harjottelin isännän pakulla muutaman tunnin ennen kouluun menoa ja kaikki meni ihan hyvin. Paitti että neljättäsataa euroo köyhempi olin sieltä poistuessa... rahastusta se lysti kyllä vaan mun mielestä on vailla suurempaa hyötyä.. Viime viikolla sain varsinaisen kortin haettua poliisilaitokselta ja hymyilytti kun viimenen voimassaolopäivä oli 2052...   Tuntuu kyllä todella kaukaselta..

Oon viimeaikoina nähny myös märkiä unia uudesta polkupyörästä.. entinen pyöräni varastettiin joitain vuosia sitten enkä oo hankkinu vieläkään uutta tilalle.. Yhtenä yönä ajoin unessa pyörällä rannalle kuumana kesäpäivänä... korissa keikkui eväät ja kylmää limpparia. se oli ihanaa! aamulla oli niin haiku että piti kaivaa vanha pyöräkypärä kaapista ja mallata sitä päähän peilin edessä.... huoh... nyt ei olisi varaa lisäinvestointeihin kun liitonpäivärahapäätös antaa edelleen odottaa itseään turhaan, mutta kyllä kesä ei silti ole kesä ilman omaa pyörää... Pakko varmaan hairahtua jos mieleinen vastaan tulee..

Mukavaa vappua kaikille!

Alotin vielä ennen maaliskuulle aiottua diettiä lyhyen rankemman salijakson tänään... Oi riemua kun saa lyhentää sarjoja ja painaltaa lisää kiloja ähellykseen.. Hommanihan on vielä onnettoman lapsen kengissä mutta vielä joskus.. vielä joskus ehkä jo kuntoa riittää..  Onhan tässä loppuelämä aikaa? Pitää osata iloita pienistä edistymisistä niin jaksaa yrittää jatkossaki..

Tämän päivän rimpuilujen perusteella tulen nauttimaan tulevista viikoista oikein kovasti.. saan syödäkkin vielä entiseen malliin suuria määriä ihan huoletta..

Rinta:

Penkkipunnerrus: 3x 6 20kg

Vinopenkki: 3x6 20kg

Flyerit: 3x6 7kg käsipainoilla

Hauis:

Penkillä: 3x6 9kg käsipainoilla

Hammer: 3X6 10kg käsipainoilla ( tässä kohtaa ihmeekseni tajusin että jaksan nostaa yhdellä haballa painon joka vielä hetki sitten lillui ja löllyi vyötäröllä ja persuksissa... )

Vatsat:

vatsapenkki 2x30

vatsarutistus 2X15 15kg

Uusia ihania biisejäki on putkahellu reenailun ratoksi :

Käytin muuten muruseni katastusmiehen arvioitavana.. vikalista oli niin lyhyt etten osannu olla pahoillani vaikkei hyväksyttyä leimaa saatukkaan.. pikkusen hitsaamista ja takapönttö vaihtoon.. ite ku olin diagnosoinu melkosen pitkän ja kalliin vikalistan.  Nytpäs on aikaa korjailla niitä muita pikkuvikoja pitkin vuotta kun leima heltiää näillä parilla korjatulla seikalla. Me so happy!

Ihanaista viikkoa kaikille teille!

Olin taas 4pv kotikonnuilla viihtymässä. Mukavaa puuhastella ulkona vapaasti kun kaupungissa kerrostalossa se ei oo ollenkaan sama ku omakotitalossa maalla.

Torstaina päätettiin puotella lumet katolta, ooteltiin muutaki sukulaisporukkaa avuksi mutta innostuttiin niin että homma hoitui kaksissa naisin ennen ku ehtivät ilmaantua paikalle. Mie puottelin ja äippä kuletteli lumet alta pois.  Olipas mukava huomata uuden liikunnallisemman elämäntavan vaikutukset tuossakin kun ei tullut edes hiki.

Joku muukin oli käyny katolla...

On se ollu näky ku äitin vanha Murhe-kissa on sutostellu tuossa tuulilasilla...

Seuraavana aamuna näky oliki toinen...

Lumitöitä nimittäin riitti parille seuraavallekki päivälle kun satoi 15cm lunta molempina öinä...

Prinsessa sen sijaan nautti olostaan sillä aikaa ku me huhkitiin ulkosalla:

Mikäpä siinä oli kelliessä takkatulen lämmössä... Tuossa valmistui myös maailman ihanin karjalanpaisti.. vei kielen mennessään!

Mie vein saunalle puita miun vanhalla uskollisella sarporo-pulkalla.. se on vieläki tosi hyvässä kunnossa...

Muistan ku velipoika veti minuu tuossa moponsa perässä.. Muutaman kerran piti penkassa ylösalasin pyörähtää ennen ku uskottiin ettei se oo ehkä äitin ja isän mielestä yhtä turvallinen ja hyvä harrastus...

Ihana pihasauna lämpesi iltahämärissä...

ehdin kuvailla myös tekeleitäni joita kotiväelle oon lahjotellu vuosien varrella..

Ammattikoulussa tuli väsättyä tälläsia:

Kolmen taulun sarja on tilaustyö kun porukat hankki uuet siniset sohvat..

Olipas se ihana reissu! Paljon tuli tehtyä hyvää hyötyliikuntaa ja sai sitä raitista ilmaakin.. Pian taas tullaan Äippä!

Ainakin lahjoista päätellen..

Aattoaamuna herättiin jo aikasin ja ku muu perhe alotti riisipuuron keiton, me avokin kanssa karattiin pihalle lumitöihin ja lenkille. Ei oisi kannattanut riekkua hangessa ihan niin pitkään koska sillä aikaa manteli oli jo löyetty nälkäsimpien lautasilta.. ensi vuonna uusi taisto sen saamiseksi..

Seuraavaksi vietiin kynttilöitä porukalla haudalle ja haettiin viimeset täydennykset kaupasta joulupöytään.

Me otettiin ukkelin kanssa hommaksi puitten ja vesien kantaminen pihasaunaan ja lämmitettiinki se oikein hyvin.. ensimmäisillä löylyn ottajilla kuulu tulleen kiire pihalle kun lämmintä oli ollu jo +120.. No mitäs epäreilusti löysivät sen mantelin..   

Lastenohjelmia seuraten ja vaniljaglögiä maistellen ootettiin sitten sitä omaa saunaan pääsyä.  Saunotellessa tontut oli kannellu lahjat kuusen alle. Päätettiin syyä ensin ja nostattaa nuorison jännitystä oottamalla vielä tovi ennen niitten kimppuun käymistä (siis lahjojen, ei nuorison..)

Tässäpä helmiä meiän paketeista..

Mie sain ihanat suojelussiivet suojakseni ystävältä. Laitoin ne jo meiän sängyn yläpuolelle varjelemaan... Punainen liina on passelin pitunen meiän keittiön pöylle ja rakas se on siksi että se on äitin meille virkkaama.. Tonttulyhty ja joulusia kynttilöitä saatiin myös, mie niin tykkään kynttilöistä! Noissa pussukoissa on miulle pehmoset valkoset pörrörukkaset ja avokkaalle mustat räpikkään... tulevat tarpeeseen näillä pakkasilla..

Saatiin myös lämpöpeite ja mualiman sulosimmat fiftarityyliset kahvikupit....

Ihania ihania Iittalan ja arabian astioita pukki oli myös tienny meille paketoia. Nuita ei ite taho koskaan raskia ostaa. Koko-kulhoon oli piilotettu kaikkee muutaki ihanaa... tuoksuvia voiteita ja suihkujuttuja.. 

Saatiin myös suklaata ja arpoja. Niin ja molemmille omat torkkupeitot.. miun peitossa oli tatuointikuvioita..

Avokin kanssa oltiin osteltu toisillemme tuoksupakkaukset. Oisin kyllä pettyny jos sitä ei tänä vuonna ois tullukkaan... Ystävä oli paketoinu meille mieleiset tuikkulyhyt..

Tässä oli se mun ostama yllätyslahja avokkaalle. Pääsee kuvaamaan crossiradalle treenejään. Tuo oli ihan nappivalinta kun se ilostui tuosta oikein kovasti. 

Se oli hankkinu mulle myös pari yllätystä. Niitten saamiseen liittyi pieni seikkailukin.. Ne nimittäin oli piilotettu sen pakuun ulos ja miun homma oli jouluyönä pimeessä taskulampun avulla suorittaa "aarteen metsästys". No löytyihän ne lopulta mutta kamalaa kikatusta ja lumipesun välttelyä se kyllä vaati..

Mutta mieleiset ne kyllä oli... sisätilanlämppäri ja haarotusjohto sen kytkemiseen. Chryslerin laseja ei tartte enää rapata kun nää on saatu asennettua (lahjaan kuuluu myös asennus)...

Sitten innostuttiin maistelemaan vähän punaviiniä ja pelattiin aliasta aamuyöhön asti. Oli kyllä lysti joulu...

Mut ei se hauskuus siihen loppunu, joulupäivänä nimittäin mentiin avokin äidille syömään ja pelaamaan. Siitä jatkettiin kavereitten luokse iltaa istumaan ja eksyttiinpäs jopa kylille  tanssaloimaanki. Hauskaa oli...

Maanantaina oisi koittanut jo arkikin ja aikanen aamuvuoro.. mutta toisinpas kävi... sairastuin nimittäin taas vaihteeksi ja tohtori passitti sairaslomalle kera lääkekuurin... Mut onneksi ei sentään tarttenu joulua sairastaa... Nyt tympii eniten se ettei salillekkaan pääse...   Toivotaan että uusi vuosi alkais terveemmissä merkeissä.. Aijon muuten pitkästä aikaa antaa uudenvuoden lupauksen. Lupailettekos te mitään ensivuodelle?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sain yllätys tuliaisen avokkaalta eilen kun tulin iltavuorosta kotia. Oli ostanu miesten puolelta myös itelleen samaa sarjaa olevan. Se on ihana vaikka siinä lukeekin Yamaha. Tais vaikuttaa ostopäätökseen sen uuen mopon merkki..

Takapuolellakin on kivoja juttuja alaselässä ja niskassa..

Tulipas hyvä mieli. Ei yllätyksiä liian usein tule saatuakaan.. Tais olla ensimmäinen kerta tähän ikään mennessä kun mies ostaa mulle lahjaksi vaatetta...

Chrysleriin ostelin myös: laatikkoöljyt, suodattimen, tiivisteen ja uudet jarrupalat eteen ja taakse...  suosittelen muuten tätä liikettä näihin autoihin: www.usavaraosat.fi/ Loistava palvelu, edulliset hinnat ja nopee toimitus..

Tänä aamuna sain alle myös upouudet Nokian nordmanit. Enkä hetkeekään liian myöhään... lunta tuprutti yöllä ja ensi yönä tulee kuulema lisää. Pelotti jo liukastellakkin vanhoilla läpi vuoden ajetuilla kitkoilla.

Yhteenvetona sain loppusummaksi  vajaan 500e..  väkisin kävi mielessä että josko ostas polkupyörän ja myis murusen pois..  se raukka kun oottaa vielä uutta takapönttöö ja iskareita...   No, ei me niin helposta lannistuta..

Ilosta tiistaita kaikille!

Ensinnä mukavia kuulumisia:

Mie sain uuden kesätukan ja tykkään kyllä kovasti...

Violetti vaan tuppaa vaalennetusta äkkiä haalistumaan mut enskerralla laitetaan taas mustaa niin se ei ainakaa lähe helposti pois.

sit kusti polki hellemekkoja jo kesälomaa varten (parempi ois sit kanssa paistaa!)

Ja True bloodin 2 kauden.. Piti ihan hieraista silmiä kun yhdessä jaksossa oli ihan liian tuttu näyttelijä sivuosassa.. Iki ihana Peter Franzenhan se siinä tuli teurastetuksi.

Oltiin viikonloppuna koiravahtina anopille ja koska avokas oli töissä ja vettä tuli taivaan täyeltä vaakasuunnassa nii me koirulin kans röhnötettiin sylikkäin sohvalla ja tollotettiin koko kausi putkeen. Se sessu oli nii ihana et tippa meinas ihan linssiin tulla ku se piti palauttaa...  sain onneksi luvan "lainata" sitä ihan koska ite haluan lenkkeilykaveriksi.

Perjantaina meiän maahanmuuttaja naapurimme oli saaneet päähänsä alottaa muuttohommat illalla yheltätoista ja möykkä oli sen mukanen, aattelin kumminki että mikäpäs siinä jos ne siitä kerran pois on lähössä. olin jopa ehkä ihan vähä iloinen että kulttuurierojen tuomat ongelmat ei enää ois naapurisopua rasittamassa, VIRHE! Ois pitäny älytä ettei toisista eroon pääsemisestä saa iloita.

Noh, kuinkas kävikään... eilen mulla soi puhelin ja joku kyseli että onko valkonen chrysleri pihassa minun.. no onhan se.. (jouduin vielä ajamaan sen aiemmin töistä tullessani  vieraille tarkotetulle parkkipaikalle ku molemmat omat paikat oli varattu eikä kadun varteenkaan mahtunu. toinen VIRHE! siinä on lappu ettei talon asukkaille.. mie pöljä luulin että se kosla siinä hetkisen aikaa ei mitään haittaa...)

Soittaja ilmotti että maahanmuuttaja on ajanu autoani päin POLKUPYÖRÄLLÄ et alahan tulla pihalle kattomaan.. 

Näin napauttaa karma jos ajattelee toisesta pahaa tai erehtyy luulemaan että omaa itsellään jotain erityisoikeuksia!

No menin ja siellähän tosiaan seisoi tumma hunnutettu neitokainen pyörän kanssa. Oli kuulemma opetellu pyörällä ajamista ekaa kertaa elämässään tuossa meiän jyrkässä mäessä. opastajana toimi 9v pikkuveli.. vauhti oli kiihtyny sen verran kovaksi että ohjaus oli karannu käsistä ja pyörä kuljettajineen paukahti mun autoa päin. Onneksi nää mulle soittaneet teinit oli nähny tilanteen ja pysäyttäneet ne rakkarit etteivät karkuun kerenneet livistää. selvittivätpä vielä rekkarin avulla mun numeronki että saivat ilmotettua. Nousi kyllä "nykyajan nuorien" pojot kovasti silmissä ku nuin fiksusti osasivat toimia!

Soitin poliisit paikalle että asiasta saatiin virallinen mielipide. Nää pyöräilijät ei osanneet juurikaan suomee mut saatiin niiltä sentään yhteystiedot ku tarpeeksi tingattiin.. sen verran tuhti 14v tyttönen oli kyseessä että autossa on runttuja lokarissa ja kuskin ovessa, se ovi ei myöskään lähe enää auki ja peiliki on irti, pölykapseliki oli pyöriny monen metrin päähän... Olipahan jääny rasvanen naaman ja kämmenen jälki tuulilasiinki et kai siinä on kolissu kipeesti itselleenki. Teinit naureskeli että se oli vasta näky ja valtava pamaus ku selittivät sitä tapahtumaa...

Poliisi totesi että saa tytön vanhemmat kustantaa korjaukset..

Ongelma tulikin siinä kun tänään aloin soittelemaan tytön vanhempien perään (heitä ei siis saatu kiinni sillon tapahtumahetkellä)...

kävi ilmi että suomea heidän perheessään puhuu ainoastaan 9v poika ja seki löi mulle luurinta korvaan kun pyysin sitä tulkkaamaan isälleen että kolarista soittelen ja vakuutuksista kyselen. Meinas pukkia jo paniikkia ku vakuutusyhtiökään ei näissä avustamaan ala ellen ota tapausta oman kaskoni piiriin ja siitä taas tulee mulle maksettavaa..

Soitin sitten poliisilaitokselle ja llmeisesti on tehtävä rikosilmotus koska eivät oo halukkaita asiaa selvittämään.. saati maksamaan!

Onko tämä nyt sitten sitä tasaarvoa että ihmiset tulee tänne ja on tän maan kansalaisia mutta niiltä ei sitte kumminkaa saa perittyä samoja korvauksia ku suomalaisilta koska eivät ole kieltä omaksuneet?  Voisin päästä tässä asiassa helpommalla kun maksasin 150e omavastuun ja loput kaskosta niin että maksut nousis ja bonukset alenis.. mutta tämä on enemmän nyt periaatekysymys.... Mieluummin korjaan autoni nyt omalla rahalla ja odotan vaikka useamman vuoden heikäkäisiltä korvauksia mutta periksi en aio tässä nyt antaa. Ei täällä pitäs päästä kenenkään aiheuttamistaan vahingoista ku koira veräjästä. ei meiän eikä muualta tulevien.

tympii kyllä kun just sain auton alle ja taas siinä on pitkäksi aikaa ressaamista ja remppaamista... 

 Mut sellasta tänään, tää lähtee nyt lenkille tuulettamaan päätään.. 

Tässä vielä otos laatikkokissastamme....

Huomenna olis tarkotus lähtee kattomaan yhtä varteen otettavaa löpösyöppöä.. pitäkää rakkaat peukkuja että huomisen jälkeen oisi oma lörppähuuli käytössä...

Tässä on sen verran jännittyny olo että uni ei meinaa tulla millään, siispä notkun kiireettä naamakirjassa ja kuuntelen vanhaa kunnon musaa.

Kumma muuten miten keväällä ja kesällä kääntyy musamaku enemmän tuohon vanhaan rokkenrolliin ja taas syksyllä ja kaamoksen aikaan uppoo paremmin taas huomattavasti synkemmät hevisoinnut.

The Cardiganssin biisi ja video on edelleenki vaan NIIIN siisti..

Niin ja oskari voi jo vähän paremmin, reppana on pari päivää liimautunu mammaan kiinni ja hakenu lohtua ja turvaa mutta on selvästi pirteempi ja ruokaki maistuu jo..

Tää oli vannonu tulentappuraisesti ettei avokkaan pakuun koske... se kun on julmetun iso laitos ja pelkääjän paikalla on jo vahva tuntuma että linjurin etupenkillä tässä matkataan. Mutta kuinkas kävikään..  Edellisestä jenkillä cruisailusta innostuneena ilmotin eilen että: Nyt mie muuten sen pakun-hirvityksenki kesytän.   Sen myös tein ja kaikki meni oikein hyvin. On niin voittaja fiilis ku enää ei ollenkaan pelota lähteä liikenteeseen. Toki ylettömän varovainen kuski olen edelleenki.

Ennakkoluulot isoihin pakettiautoihin oli tosi kovat mutta ajokokemus osottautuikin melko positiiviseksi. Korkealta ohjaamisessa ja suuressa tuulilasissa on se hyvä puoli että sieltä näkee ympärilleen tosi hyvin.  Tukevampaa penkkiä ei  taida ollakkaan olemassa kun se nojallinen laiskanlinna siinä ratin takana.

Aiemmin nauratti se valtaisa ratti tavalliseen henkilöautoon verrattuna mutta kääntäessä tajusi että eipä tuon kokoisessa koslassa pieni ralliratti tulisi kysymykseenkää.. sitä saisi kieputtaa niin maan vimmatusti kääntyillessä. Positiivista oli myös valtavat peilit jotka teki parkkeerauksesta ja peruuttamisesta suorastaan hauskaa.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, naurussa oli pitelemistä!

Tässä joku googlen kuvahaun tulos vähän käsitystä auton koosta antamaan...

Nyt kun ei autojen kokokaan enää pelota on oman jenkkini metsästys laajentunut yhdellä  Chryslerin mallilla lisää...  Haikailemani Neonin lisäksi kiikaroin nyt myös Stratusta,  joka on himpun suurempi koriltaan...

Oon nähny parina yönä jo märkiä unia näista autoista ja herätessä on olo vähintäänkin haikea kun tajuaa että parkkipaikalla ei omaa lörppähuulta vieläkään oota...

Autokuume on kyllä melkonen kestettävä... ei juuri muuta ajatuksiin nyt mahu ku nuo nelirattaiset... Onneksi lähipiirissä on Chrysler faneja muitakin joten niistä puhuminen ei kanssaihmisiä (ainakaan vielä) ole alkanut kyllästyttämään.. koittakaa kestää teki...

Tänään olin ekan kerran kolarin jälkeen auton ratissa, enkä minkä tahansa auton...

aamulla tuli nimittäin erään jenkin omistajan kanssa puhelimessa lätistessä puheeksi se etten oo rattiin vielä päässy tai rohjennu sen rysäyksen jälkeen. Hää tuumi että tulee mua kohta hakeen ja se on muuten ajettava sit kanssa että pelolta saahaan selkä taitettua..

Melkosen hermostuneena ja vapisten hyppäsin kuskin penkille ja pelottiki koko lailla liikenteeseen lähteä.. mutta... autossa kun oli automaattilaatikko ja suuresta koosta huolimatta se kyyti oli kyllä nii letkeetä että suu hymyssä oli väkisin koko ajan. Pelko vaihtu innostukseksi ja sittenpä hujahtiki pari tuntinen ihan siivillä ku kahlasin kaikki kaupunkimme "pahat" ristaukset. Halusin mennä niistä ihan siksi että seuraavan kerran ku ajan en pelkää enää tippaakaan kolaria. En ollu vissiin oikein myöntäny itellekkään sitä tosiasiaa että pieni kammo taisi elämäni ekasta kolarista jäähä.. ois vaan pitäny ottaa heti härkää sarvista niin ei ois tänään tarvinnu jännittää sitä vähääkään.

Mutta siis, ajaminen oli aivan ihanaa! ja nyt jos koskaan on autokuume pahimmillaan... Voin myös kertoa että ne taloudelliset ja edulliset eläkeläisten suosimat viudet ja muut on poistunu mun kiikarista ihan pysyvästi .. Sen verran kolahti että tänään meni viimenenki terveen järjen hiven sen koslan hankinnan suhteen. Tuleva autoni ei tule olemaan pieniruokainen.. eikä naiselle sopiva kauppakassi... 

Sen verran kuitenkin suhteellisuuden tajua että ihan ihanaa vanhaa kultia mulla ei oo mahkuja laittaa...  Onneksi näitä saa uudempinakin.. näkö ei ehkä oo sama mutta matkan teko pehmeää ja  automaatilla lysti ajella. eikä ulkonäkökään mun silmään pahalta näytä...

Ei tosin oo varaa ihan tollaseenkaan.. Mutta merkki on tämä:

Ja malli kutakuinkin tämä:

Hymyilevä sammakko Ja uskokaa täi älkää, avokas on tässä ihan täysillä tukena.. vissiin tajus jo silmien kiillosta että vastaväitteet korkeintaan lisää mun intoa.  Muutamaa autoa voisi käydä piankin katsomassa... pitäkää peukkuja että ne ois mieleisiä!

Muutoin vappuaattoa on vietelty kaikessa rauhassa kahelleen kotona. avokas kokkasi possun sisäfileestä pihvejä sinihomejuusto-kastikkeella ja tuorejuustokasvisnyyteillä. Mie väsäsin salaatin. Oli niin namia että meinas mennä kieli matkassa. Nyt kelepaa mennä unille!

Vappuja vain kaikille!

Bongasin muuten näin työväenjuhlan aatolle osuvaa tekstiä vaikka en niin räpin ystävä olekkaan... puhdasta asiaa: