Ensin hoijan kyllä alta pois tuon Tuuria osion, se kun ei allekirjottaneen kohalla voi useinkaan tarkottaa muuta ku huonoa sellaista. Tälle talvellekkin on nimittäin ollu autoista sitä harmitusta.. Edellisen harjottelun aikoihin tuli työmatkoja päivittäin se 80km ja jostain syystä nukuin tosi huonosti ensimmäiset yöt kun kotikonnuilta käsin harjotteluun kuljeskelin. Univelka, pitkät työpäivät ja pimiä ei oo paras mahollinen yhistelmä autoillessa. Tuona päivänä töitten jälkeen teki kovasti mieli jottain makiaa jotenka paikallisessa äs-marketissa asioituani tein lähtöö kotia kohti mielessä sauna ja äitin tekemät pöperöt. Taisihan siellä takana auto olla ku peruuttamaan parkista pois läksin van aivoihin tieto siitä kulkeutu semisti sen verran myöhään että rysähys oli jo tapahtunu. Peruuttelin siis toisen auton keulaan ja nostin taas vakuutusmaksuja siinä rytäkässä bonusten poistumisen muodossa. Selkärankanen kansalainen ku olen nii jäin tottakai tunnustamaan tekoni ja antamaan kiltisti yhteystiedot vaikka kukaan ei nähnykkään koko tilannetta. No onneksi omaan autoon ei tullu ku naarmuja, juurikin siihen kesällä maalattuun puskuriin nimittäin johon joku tuolloin tuossa parkkipaikallamme jysäytti peruuttaen.. Aattelin jotta mitäpä tuo yks kolo komiassa lissää, että saa oman auton vauriot olla korjaamatta. =P

Noh.. viikko tästä eteenpäin lähti avokki pakullaan työmatkalle kohti Espoota. Autoa oli huollettuki ennen reissua ja tankki tottakai täynnä. Vähän jälkeen Iisalmen kone sanoi räks poks pumpampum ja sanoi työsopparinsa lopullisesti irti.. Hinaus takas kolomen koon Kaijjaaniin maksoi vaivaset 365e ja työmatka jäi tekemättä. Onneksi säälivät meitä sen verran vakuutusyhtiöllä että korvasivat sen hinauksen. Kun ei heti saatu autoa pois tuosta kadunvarresta mihin se piti ajokelvottomana jättää hinauksesta niin olipa siihen mukava parkkisen pirkkonen käyny lyömässä sakkolapunki tuulilassiin.. Auto oli siis sallitussa paikassa mutta sen tuulilasi oli väärään suuntaan. Parkkeerattu siis oikeelta tulleena tien vasempaan reunaan ja tästä pieni huomautusmaksu. Nyt siis metsästellään avokkaalle uutta pakua koskapa kevät ja kesän rossikisat kolkuttelee jo melko lähellä ja reeneissä ois pakko päästä pyörinensä käymään.

Sivumennen mainittakoon että viikkoo ennen joulua meiltä levis kotoo myös pöytäkone kokonaan..  emolevy ja jotain piirejä tms hepreaa kuului kärynneen pahemman puoliskon puheista päätellen lopullisesti.. Uudet osat vaatis 500e investointeja.. Juu saahaan luvan pärjätä mun läppärillä jonku aikaa!

Nämä jutut muistu mieleen ihan vaan siksi että eilen koitti taas tottuuven hetki ku uljas ryslerini kohtasi katastusmiehen..  Kaikki meni muuten hyvin, löyty vaan yksi ainut vika.. sehän ei kuulosta pahalta ensinkään van se vikapa sattu olemaan sen verta paha että nyt miun tuulilasissa koreilee iso punanen tarra AJOKIELTO... Testatessa oli paukahtanu 2 (!!) jarruletkua ja jäljelle jääneet kaksiki oli alkanu vuotaa ja pahasti. Sain pistää kaikki puhheen lahjat pelliin että sain sen juron vanhan jäärän katsastajan myöntämään, että jarruja on vielä sen verran että saan ajettua autoni hallille 700m päähän avokin työpaikalle tulevaa huoltoo varten. Se vannotti että eteneminen on sitte kävelyvauhtia jos sitäkään.. Kyllä se hirvitti se lyhytki väli iltapäiväruuhkassa ku tiesi että taakse jää kellertävä jarrunestevana jonka myötä jarrut hupenee ja pian häviää kokonaan... selvisin kummiskin suuremmitta ongelmitta ja maahantuojalta sain tilattua uuet letkutki niin että maanantaina viimestään ovat matkahuollosta lunastettavissa.. Onni onnettomuuessa että jarrut hävis testatessa eikä liikenteessä, siinä ois voinu käyä pahastikkin.. Toisekseen se jurottava katsastelija oli nii ällikällä lyöty tästä räikeestä ja äkillisestä viasta että se ei muuta enää nähnykkään ja tuo jäi ainooksi korjauskehotukseksi paperiin... =P Ite oisin epäilly kourallisen yhtä sun toista hitsattavaa ja nippelin vaihtelua olevan... Taisin silti päästä vähällä...

Puh.. nyt ilosempiin aiheisiin.. Ensinnäkin Lantti voi hyvin ja on onnellinen. :) Koulussa opittujen ravitsemustietojen pohjalta ollaan muutettu ruokintaa vieläki terveellisemmäksi ja soppelimmaksi koulutukseen. Myös ruokailuajat muutettiin säännöllisemmäksi ja määrät laskettiin sopiviksi. Ollaan saatu hyviä tuloksia. Herra oppi taannoin "maahan" komennon alta kymmenen minuutin käskyn harjottelun alottamisesta. :) Lisäksi ollaan otettu äipän kanssa ihan perussääntöjen kertausta koiran kanssa käyttäytymisessä että pysyy herra yhtä ilosena ja kivana koirana vielä tulevaisuuessaki. Helposti tullee se kiva karvanen kaveri lellittyä pilalle.

Oon myös testaillu matalahiilarisia ruokaohjeita itelläni. En todellakaan ala miksikään karppaajaksi koska miun aivot tarttee opiskellessa hiilareita toimiakseen, mutta siis jonkin verran koitan puotella pois niitä pahoja hiilareita ja sokeria. Parisen kiloo oon saanu joulukiloja pois jo pelkästään sillä että oon jättäny viikonloppuoluset kokonaan juomatta. Tässä näytteitä mun kokkailuista..

Tonnikalapannari:

6 munaa

250g raejuustoo

200g juustoraastetta

50g voita sulatettuna

2 tlk tonnikalaa vedessä

pieni tölkki tonnikalapyrettä

valkosipulia ja pippuria

mietoa chilijauhetta ja yrttiseosta

(lisäsin tähän vielä kinkkukuutioita reilusti)

kaikki sekasin, pellille ja uuniin 200*/puoli tuntia.. Namskis!

Tarjosin vielä muna-tonnikala-feta salaattia niin sanotaanko että proteiinia ainaki piisasi ja nälkä lähti.. :)

Lisäksi oon tehny paljo pihvejä, lihapullia ja murekkeita ilman korppujauhoja, lisukkeeksi kasvisgratiineja, salaatteja jne.. ei oo isäntäkään valittanu. Se ku puputtaa leipää ja muuta niin paljo että saa tarvitsemansa hyvin niistäki.

Yhtenä iltana mulla teki jumalattomasti mieli sipsejä tai muuta epäterveellistä, väsäsin tälläsia coctaillättyjä laittamalla pellille juustoja, makkaraa, kasviksia ja mausteita pinoiksi ja paistelin rapsakoiksi. Lähti herkuttelun himo ja pahin sipsintuska.

Hemppaki on kondiksessa, se on kyllä melkonen rasavilli ja se koettelee välillä hermojaki ku on niin kovapäinen ettei ota kuuleviin korviin kieltoja niin mistään..

Se ossaa avata vessan peilikaapit ja tiputella kaikki tavarat altaaseen, se aukoo roskakaapin ovet ja syö kahvinporoja ja kananmunankuoria mm.. Kerran se sinkoutu astianpesukoneesta luukku auki pamahtaen. Se osaa kuntopyörän päältä sytyttää makuuhuoneeseen isot kattovalot keskellä yötä, samaten olohuoneen jalkalampun lattianappia painamalla, Se kiikkuu henkareissa olevissa vaatteissa ja kaatelee pyykkitelineen ja kiipeilee ovien päällä. Roikkuu verhoissa ja suihkuverhossa, Änkäytyy kasseihin, pusseihin ja laatikihin ja varastaa niistä tavaraa, saattaa kannella tilallekkin jopa jottain. Jos puhelin soi se hyökkää räppimään sitä tassulla, Se tykkää olla mukana suihkussa ja kuivatakkin se herra sieltä tullessa sitten pittää. Toki se läntäröi itekseenki päivisin ihan mielellään vesikupissa leluillaan, ja vessapaperit on lysti purkaa lattialle tai silputa koko rulla. Pakko siitä on silti hirmusesti tykätä. <3

Oi ja niin oli se ystävänpäiväkin! Sain opiskelemaani alaan liittyen ystävältä aivan ihanan lahjan! Nimittäin partyliten kynttilälyhtyjä.. aivan ihania! Pakko on samalla esitellä myös aiemmin lahjaksi saamani emokissa ja viimejouluna saamani kissanpentu kynttiläjutut.. NIIN ihania! ite en pihinä noita ois kyllä koskaan raskinu mennä ostamaan..

Jottain käsitöitäki oon sentään ehtiny tekemään.. Näitä tamppoonilangasta väsättyjä kaulaliinoja tein 2kpl tilauksesta. Turkoosina tein yhden myös itselle ja äipälle lahjaksi muuten vaan.

Sukkalankoja oli jääny jälelle vielä sukkien ja calorimetrin verran.. Ainaki nuo on pirtsakan värisiä! Mennenee vaikka navetassa talvella jos ei muuten käyttöön eksy. ;)

Semmoista taas tänne "pohojoseen"..  Mukavaa viikonloppua vain kaikille! Tämä viettääkin sen taas työssäoppimassa koirahotellilla mutta eipä kuulkaas harmita pätkääkään! :)

Terkuin taas vaihteeksi autoton Hitleriina

Peltiä siksi että voisin hoitaa pois alta eilen sattuneen papatuksen aiheen ihan ensiksi. Oltiin avokin kanssa lähössä sunnuntai-ajelulle ja huomasin parkkipaikalla että mikäs kumma se minun auton takapuskurissa on.. No kiva punanen maalirantu ja omat maalit rakoilleet ja pois isolta alueelta...  Perjantaina sitä ei vielä ollu enkä ollu ajanu autolla koko viikonloppuna eli ei se omalla ajolla siihen ainakaan ollu tullu.

alkoi kiehua keskushermostossa asti.. ei taas.. eihän tuosta olekkaan kun vuosi kun yks tukevahko maahanmuuttaja tyttönen jysäytti pyöräilyä opetellessa tossa alamäessä parkkeerattuun autoni kylkeen ja se ku oli kielitaijoton,alaikänen ja varaton nii siitä on rikosilmotus edelleen selvitettävänä.. Ei siis oo tietookaan korvauksista.  ilmeisesti ovat miliisilaitoksella hukanneet sen ilmotuksen mappi ÖÖÖ:hön.. 

Avokas huomasi nyt vastäpäätä mun autoo vieraspaikalla punasen auton jolla oli pikkasen saman näköstä osumaa puskurissa ja väriki passas.. Kipitettiin kattomaan tuulilasiamme että onko tämä kolaroija jättäny yhteystietojaan ku kerran autoki on nuin lähellä. No eipä ollu.. soitettiin siis partio paikalle..  Ne totes että syyllinen on kyllä ihan selvä. Sitä kun alkoivat siinä soittelemaan että kuka sitä syyllistä autoa ois mahollisesti ajanu niin ilmeni että ite omistaja oli jostain tosi kaukaa eikä ees tienny kuka autoo on ajanu ja missä päin maailmaa sitä ajellaan ku sitä oli lainattu neljälle eri kaverin kaverille ennen ku se meiän pihaan pääty yhen näistä kaverin kavereista tyttöystävän ajamana.. Tää  18 vee typy oli vasta saanu kortin ja oli onneksi halukas tulemaan selvittämään tätä asiaa paikan päälle ku ei ollu kuulemma ees huomannu mihinkää pahki peruuttaneensa.. Tunnusti sitte kuitenki ja saatiin paperit tehtyä.

Tänään kävi tarkastaja ja huomenna saan varata ajan jo korjaukseen sen vastapuolen vakuutuksen kustannuksella. Uskoni yhteiskuntaamme palautui pikkiriikkisen tämän nopean ja hyvän palvelun takia.    Tuli vaan mieleen että Ihmeen hövelisti ihmiset kyllä lainailee muille autojaan? nyt se on kuitenki se varsinainen omistaja jonka vakuutusmaksut nousee ja boonukset häviää vaikka ei ite ajanukkaan kolaria.. Mie en uskalla tällä omalla tuurillani ees lainata kenenkään autoo... Neljän vuoden kortin omaamisen aikana oon ajanu yhen pahan kolarin (se oli ite aiheutettu ja saatte uskoa että otin siitä opiksi) ja muutama toisten aiheuttama lommo on tullu kanssa.. Mulla on vaan autojen kanssa todella huono karma ku ne ruttaantuu vaikka vaan seisosivat omalla parkkipaikallaanki ihan kaikessa rauhassa... Jos se nyt jottain auttaa nii vaihoin tänään parkkipaikan kauemmas nuista vierasparkeista ku niitten kohilla aina jotain on sattunu.

No mut sitte ilosempiin aiheisiin..

Ajatella että isän tavaroista löyty mulle sukulaistätin vuonna -83 avaama pankkikirja talletuksineen. Olin jo heittämässä sitä saunanpesään mut äiti sano että kannattaa sitä käyä jossain näyttämässä..  ne sanoi pankissa että se on lunastuskelponen ja että korkoaki maksavat ekalta 10v. Jään nyt jännityksellä oottamaan että paljonko 119mk ja 90penniä on kasvanu.. Tuskin montaa euroo mutta hauska juttu silti.

Täällä on ooteltu ja povailtu säätiedotuksissaki jo monta päivää kovaa ukkosta.. Ei vaan oo näkyny vaikka ilma onki painostava ja hikinen.. jos satais välillä nii ilma raitistuis ja jos saatais kunnon ukkonen niin kyllä seki ois mukava ihastella..

Meiän prinsessa on ihan naatti ku kämppä vaan kuumuu ja kuumuu.. se nukkuu parvekkeella melkein aina..

Viime viikolla olin koiria hoitamassa ja Kassu teki mulle änskää sillä aikaa ku olin toisia lenkittämästä. Se oli vetäny kaikki petivaatteet sängystä ja tunkenu sängyn alle.. Tuumin sille ku tulin takas että: Hyi sinua.. ihan vaisusti.. nii herra meni niin söpöksi nöpöksi että..

Miten tuota nyt voi vastustaa...

Viikonloppuna sitte olin pitkästä aikaa avokin mukana rossiradalla ja tietysti kuvasin kultsia touhuissaan.. Kovasti se jo ajaa vaikka kuuma keli oliki.. Kuvaaja ei vaan ehtiny tai osannu taltioia hurjimpia pomppuja vaikka miten koitti.. välillä kastuin päällä olevien sadettimien takia ku koitin niin kovasti sarhata sopivia kuvauskulmia.. Tuolla pöllyää tajuttomasti jos rataa ei kastella..

Se oli kyllä kiva päivä.. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Luvassa on patoutumien purkua ja papatusta..

Kun elämä on lomautuksen takia nytten tässä muutosvaiheessa ja kaikki vaihtoehot työelämässä tai koulutuksissa on eessä apposen avoimina.. Tuntuu välillä että voi piä mennä helposti sekaisin kaikkien  näitten pohintojen kanssa.. Onneksi tässä on ollu aikaa miettiä mitä elämältään haluvaa ja kyllä tässä on enemmänki intopiukeena ja kielipitkällä oottelevainen jännityksellä että mitä se tuleva tuopikaan etteen. Sen verran on selekiytyny tuo pääkoppa että tiiän ihan varmasti haluavani opiskella uuen ammatin, siis jos vaan suinni kouluun pääsen..  Nyt se koulunpenkki ois tarjolla kultatarjottimelta kun oesi mahollisuus korotetulla liitonpäivärahalla  ittiään sivistää, näitä mahollisuuksia ei varmasti tule monesti elämässä etteen. Tästä päätöksestä rohkastuneena otin ja hain kahteen eniten mielimääni kouluun. Molemmat alat on miesvoittoset ja täysin poikkeevat toisistaan ja nykysestä ammatistani.. ainoo yhtäläisyys niissä taitaa olla se että molemmat on fyysisiä ja kuntoo vaativia ja työ ite palkihtee tekijänsä, eli jäläki tahi tulos on näytillä heti. Näille tohin hyvillä mielin hakia siksi että lihaskunto alkaa pikkuhiljaa olla suhteellisen ok niin tiiän että voimien puolesta jaksan saman minkä pienempi mieski (paikataan loput sisulla)... Ykkösvalintaani miulla on teinivuosilta jonkinlainen työkokemuski pohjalla..

Nytten ku tässä on ihimisille kertonu aikovansa syksyllä opiskelemaan ja mieliväsä täyellistä alan vaihosta... Niin on olemassa kahen sorttisia immeisiä.. Toiset on niitä jotka kysyy että: HIENOO, mille alalle hait? ja ku kertoilee aiotuista suuntautumisista  ja miksi niihin päävyttiin niin ollaan iloisia ja sanotaan että pärjäät varmasti molemmissa oikein hyvin. Pijetään peukkuja että pääset. Pääasia että on ammatti joka ittiäsi kiinnostaa eniten.

Noh.. sitte on nämä toiset immeiset.. jotka kyssyy kyllä samaten mihin oot hakenu? Mutta heikäläisille ei viitti valottaa tilannetta muuten ku että oon hakenu monille aloille että näjemme sitte syksyllä mikä se ammattikunta on... Se tievon pihtaaminen  johtuu ihan siitä että heikäläisistä tietää jo sen että hyö tunteita säästelemättä lyttäävät sen miun hyvässä hapessa olevan piukeuven ja innon.. sieltä tulisi meleko varmasti lausahuksia: Niinköhän pärjäät ku ei kaikki miehetkää, mitenhän lie työllistymisen laita? palakka on kehno ja härskein taisi olla että liekköhän sinusta siihen, mietihän vielä.. Haje vaan naisten osaaikasia- tai pätkätöitä nii vähemmällä pääset... jne.. Näille immeisille se kouluun lähteminen on jo ihan päätöntä ja ajan hukkaamista. Toki heikäläiset on elämässä ylleensäkki niitä jotka kaivaa sen negatiivisen puolen kaikissa asioissa joista heille kertoilee... että heitin kanssa jutustellessa se on puhtaasti asennoitumis kysymys..   Minä en kuiteskaa halua tässä vaiheessa horjuttaa ommaa uskooni tulevaan ja kuulla mielipiteitä ihmisiltä jotka ei nää missään asiassa mittään positiivista tahi kannustavvaa... Tokihan ne ossaa miun toiveet lytätä vielä koulun alottamisen jäläkeenki, mutta siinä vaiheessa se on jo aevan sama ku matka uuteen on jo alakanu. Sitten se toimii ainuastaan kannustimena että jaksaa opiskella vieläki ahkerammin... En oikein tiijä mistä näitten ihmisten mielipiteet kumpuaa? voiko se olla niin että jos ite ei oo onnellinen nii toisen yritys saavuttaa omia unelmia rohkiasti on jotenki heiltä poisa? Vai tuntuuko se heitin oma onni jotenki paremmalta jos saa toisen onnen puheissaan alennettua? Mene ja tiiä.. van tämmösiä havaintoja tässä on kanssaihmisistä tullu tehtyä. On jo oppinu suojaamaan omat haaveesa ja suunnitelmasa ettei niitä lyttääjät tieltä suista... 

Onko muilla ympärillä ihmisiä joille ei halua antaa sitä lyttäämisen iloa?

Onneksi ne rakkaimmat on kuitenni sitä lempeetä ja kannustavvaa sorttia..  Siitä iso kiitos! Van lyttääjät on valitettavasti pakollisia matkassa kulukijoita.. 

Ikiihana Yölintu saakoot jakkaa teillekki tämän uhmani:

Siskoni piipahti tuossa yllättäen kylään ja me kun ei itse olla kahvileivän syöjiä (tai minä olisin liikaaki ja siksi niitä ei meillä ikinä oo) niin siinäpä jykkäski tenkkapoon että mitäs ihmettä sitä kahvin kanssa tarjoaisi.. Onneksi löysin epäterveellisten välipalojeni-kätkön kuivakaapista ja sain jotain tarjolle...

Höpöteltiinki siinä kaffitellessa että myslipatukkahan onki huomattavasti vähäkalorisempi ja terveellisempi kahvipöytään kun esimerkiksi pulla, ja maistuuki ihan hyvältä... Näitä täytyy melkein alkaa vakituiseen pitämäänki ainaki naispuolisten vieraitten varalta jemmassa. Säilyvät pitkään ja  tulee itselläkin näitä syötyä.

Tein äitienpäivälahjaksi tänä vuonna tyynynpäällisiä:

Nämä 40X40 kokoiset sai Anoppi. Hänestä tuli ihan vasta mummu ensimmäistä kertaa nii ajattelin että kunnon Ulla Taalasmaa-kuvio sen olla pittää..

Oma äitini sai siniseen olkkariinsa hyvin passaavat kesäiset kukkatyynyt kokoa 60X60:

Tein myös tölkinnippeleistä vielä yhden pannunalusen kun aiemmat vaaleat oli kuulemma varovaisella käytöllä etteivät vaan likaannu... Tämän päälle voi mustan valurautapannun laskea ihan huoletta.

Säästin rahaa ja luontoa enkä käyttänyt lahjapaperia... AIkuisilla tuskin on samaa viehtymystä lahjapapereitten repimiseen kuin lapsilla..

Viihdyin äitienpäivän vierailulla melkein viikon, siellä oli jo kevät aluillaan niin leikin taas luontokuvaajaa..

Melko karuahan se vielä on kun ei juuri viheriöi..

Takapihan uimaallaskin on vielä täynnä talvenlumien sulamisvettä ja lehtiä. Mutta tässä uidaan kyllä jo kk päästä.

Melkoinen surina ja pörinä kyllä täytti kaikki puskat kun mehiläiset ja muut oli tohkeissaan siitepölyn kimpussa...

Ojassa molski vesimyyrä.. ristin sen ihanaksi karvapyllyksi kun näin sen uimassa ja viputti mennä niin ilosesti. Neitiki huomasi sen ja jäätiin kuuntelemaan sen liikkeitä pitkäksi aikaa.

Sitten lähdettiin saalista etsimään kuivemmista paikoista..

Flexissa ei ihan riittäny narua niin pitkälle metsään ku nirppu ois halunnu...

Mutta halkopinon alta ja pitkästä heinikosta me saatiin kyllä ihan tarpeeksi saalista..

Neiti on napannu tänävuonna valjaissa päästäisen ja melko monta sisiliskoa.. Tai no itseasiassa sisiliskon häntiä.. ne peijoonit ku tiputtaa häntäsä kiemurtelemaan ja sitte heittäytyy muka kuolleena liikkumattomaksi.. menee Mirkkuun ihan täyestä ja sitte se polleena telottaa sitä hännäntöpöä..

Limaista mutta maukasta?!?

Ja sitten uutta saalista vaanimaan...

Äitin vanha seitsen varpainen Murhe-kissa seuraili huvittuneena meiän puuhia..

Muutama päivä kaupunkiin paluun jälkeen saatiin kuulla että Murhetta ei enää ole..  Ei tiietty mikä raukalle yhtäkkiä lienee tullu.. Vanhahan se oli mutta pihapiirissä on kyykäärmeitä ja joku on saattanu myrkyttää vaikka hiiriä kun oireet täsmäsi myrkytykseen.. Iso aukko jäi kun vanha vaari meiät jätti.. Sen verran oli valloittava ja persoonallinen tapaus että suru tuli puseroon kaikilla tästä uutisesta..

Isän vasta pois mentyä toivon että löydämme äidille seuraksi  uuden eläinystävän vaikkapa pienikokoisesta koirasta (saa vinkata jos joku tietää hyvää kotia etsivää turrea, ei tartte olla pentu mut nuori kuitenki jotta on iloa pitkään). Jollei sopivaa löydy, saattaa olla että meiän neiti muuttaa maalle ainaki joksiki aikaa seuraa pitämään. Hää kun on oppinu meiän tuolla maalla reissatessa käymään ulkona valjaissa tarpeillaan, ei tartteta hiekkalaatikkoo siellä ollenkaan.

Iloisempiin aiheisiin siirtyäkseni näytän teille herkkuhampparin joita väsäsin MM-kisojen ja kiekkokullan(!) kunniaksi.. Oli kyllä hieno voitto ja kisat Suomelta yleensäkkin!

Slurps! Ja jenkkakahvat kiittää ja kuittaa... Kunhan nyt eivät pilaisi tätä fiilistä tuolla liialla hösöttämisellä ja hehkutuksella... Ainakin ne Leijonien voitonjuhlat oli nii ärsyttävät että en saattanu kattua ku pätkiä ja harmitti että Pasila peruttiin sen örvellyksen ja alaarvosen hoilaamisen takia.. pah..

Mutta nyt tämä lähtee nostattamaan pyöräkuumetta ja kiertelemään sen alan tarjouksia..  Avokas väittää että mulla on pakkomielle.. polkupyörän saamisesta ja sillä ajamisesta.. keskustelu kääntyi jotensakkin niin että tapaturmaalttiina henkilönä tarviisin myös apurattaat ja mahollisesti varasuunnitelman vesistöjen läheisyyessä kulkeville pyöräteille..

itse ehotin vielä jotain pärisevää juttua takarenkaaseen ja pitkää viiriä tarakalle heilumaan että näyn ja kuulun varmasti...

Mukavaa viikon jatkoa!

Teenpäs pitkästä aikaa ostoksista postauksen.. Tänään täällä kaupunkipahasessamme nimittäin järjestettiin jopa suurkirppis..  Suuntasimme ystävän kanssa sinne jalan.. siinäpäs sitä tulikin liikuntaa kun intouvuttiin siinä juorutessa kiertämään vielä muutkin kirpparit ja kaupat. Välillä tosin käytiin kaffella ja porkkanaleivoksella että ei se reissu nyt pelkkää kalorin kulutusta ollu..

Tarttuihan sitä jotain omaankin haaviin vaikka mitään en oikeesti aikonu ostaa, köyhä kun olen.. ..

Tämä niin miun tyylinen takki että ihan meinasi polvet nähessä pettää kustansi 1e! :

Virheettömässä kunnossa ja passelin kokoinenki....

Tää toinen oli sit siitäki eestä kulahtanu ja just siksi niin ihana...  Kustansi 2e!

Tuohon täytynee lisätä pikkasen omia juttuja että on enemmän oman olonen mutta tää alkaa olla lähellä sitä miun pitkään metsästelemää unelma rotsia. Ei miulla ookkaan vasta ku 6 nahkatakkia naulakossa...

Nuo tuhlailut nyt ei juuri omaatuntoo saanu kolkuttamaan, päinvastoin..  Viereisissä laareissa oli vanhanaikasia ja piloille venyneitä nahkatakkeja hintahaitarilla 20-50e...Vihaksi pistää aina sellaset myyjät jotka ilikiääki pyytää uuen verosia hintoja.. Tai mihin sattuu laitetaan mainos tekstit: "VINTAGE" tai "RETRO" joka yleensä tarkottaa vaan todella kulahtanutta! pyh sanon minä.. Kirpparilla täytyy olla kirpparihinnat.. ei sellaset mitä niistä ite on aikanaan kaupassa maksanu... Kai se myyjän perimmäinen tarkotus nyt pitäs olla päästä vaivatta eroon liiasta tavarasta ja niin että sen löytäminen tuo ostajalle iloa. Vaatteisiin ja tavaroihin pätee sama periaate ku autoihin.. jos ostat uunituoreen pirssin ja ajat sen liikkeestä ulos, on hinta siinä vaiheessa jo tippunu tonneja siitä mitä ite maksoit... 

Toinen naurettava yritys rahastaa on nämä "kädentaidot".. mikäs siinä jos villasukat tai pipo on hyvin tehty ja viimeistelty, kyllä niistä taitoja arvostavat sen 20e voipi maksaa... mutta jos tuotokset on yhtä hyvää laatua ku ala-asteen käsityötuntien ekat harjotustyöt ja lapussa komeilee 22e, alkaa tällä tätillä sappi kiehua... Näillä tekijöillä kun on usein vakkari paikka varattuna ja tekevät koko ajan vain lisää ja lisää helpon rahan toivossa  tätä "aitoa käsityötä"..  Surettaa jos ymmärtämätön ostaa kalliilla kamalan räpöstyksen ja samalla hinnalla saisi huolella tehdyn ja kestävän tuotteen. Mur!  Tieten niinhän sitä sanotaan että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.. pitäs vissiin arvostaa enemmän itelläki taitojaan, voisi pyytää nylkyrihintoja.. Mut ne tilaustyöt mitä vuosien varrella oon tehny/teen jatkossa,teen kyllä aina varmasti niin hyvin että kehtaan niitä omiksi tekeleikseni kehua..

Sellaista mielen päällä tänään.. Aurinkoista lauantaita!

Tässä tuli yllättävä käänne tähän 8v kestäneeseen totuttuun arkeen..  sen kunniaksi Hitleriina tempasee tänäiltana tavoitteistaan poiketen pikkuisen.. noh.. perseet olalle näin kainuulaisittain ilmaistuna.. Ikänsä töitä tehneenä on nimittäin melkonen kolaus jäähä toistaseksi lomautetuksi yhen yhtäkkiä..Vallankin kun syy on huonossa johtamisessa eikä omassa työpanoksessa. Laskeskelin olleeni yli 10v työelämässä mukana ja piti näköjään se pakkotyöttömyyski kohallaan kokea.. Mutta.. positiivisia puolia lomautukseen löytyy muutama.. nyt on kaikki aika maailmassa reenata ittensä kesäkuntoon ja edelleen on käyttöoikeus työpaikan kuntosalille.. Mutta luulen kyllä että parin kk jälkeen alan olla melko kypsä kotoiluun.. että armottoman työn metsästys käynnistyy heti seuraavana arkipäivänä jos itseäni ollenkaan tunnen... Saa vinkata jos keksii että mille alalle tässä ois soveliasta hakia..

Mut enpäs tilitä enempää ku Petri osaa paremmin:

Viikonloppuja!