Yhtäkkiselle viikon kestäneelle koiranvahtikeikalle korpeen nappasin kiireesti mukaan vaan jämälankoja ja sukkapuikot sekä sukkakirjasen. Nämä valmistuiki muutamassa päivässä.

Ensin ajattelin että väri on kyllä vähä turhan pirtsakka mun makuun mutta oikeestaan nää on just hyvät näin pimeneviin iltoihin.

Varressa on olevinaan sydänkuviot mutta värien samankaltasuuen takia eivät erotu ainakaan jalassa ihan niin hyvin ku oisin halunnu.

Nämä tulikin yllättävän pian tarpeeseen, tänään nimittäin heräsin kummaan olotilaan ja kolotukseen. Lämpöä oli ja kurkkua kaikertaa.. Nyt se syyslentsu on siis minussa. Mutta mieluummin nyt ku sitte ku koulu on alkanu, eikä tämä olotila nyt edes pahimmasta päästä ole...

Loppuun Hemppa joka auttoi äitiä farkkujen paikkauksessa...

Ällös huoliko, en oo alkanu tirkistelijäksi tai muutenkaan normaalia pervessimmäksi... Otsikko sai alkunsa siitä että pala-puutteessani menin kodintukkuun tonkimaan alelaareja halvan palapelin toivossa. Yleensähän ne rumat jää myymättä vuosikausiksi..  Löysinkin aika kamalan mutta ihanan edullisen joka kuului sarjaan joka esitteli saksalaisia kaupunkimaisemia.. Haluaako kukkaan suomalainen seinälleen saksalaisen kaupungin kuvan ellei vähintään ole asunut siellä? Sikäli saa ihmetellä että tälläsia yleensä täällä myydään mutta minun onneni oli että tämä oli pyöriny hyllyssä tähänki asti.

Eilen sitte oltiin Isännän kanssa hiomassa ja maalaamassa tallilla meiän pakua (jopa minä rohkenin tarttua hiomalaikkaan ja annoin maalipinnalle kyytiä.. Yllättävän kivaa hommaa muuten!)... Samalla reissulla sitten tehtailin kaikki 1000 palaa uusiin sävyihin.. Osa täytyi maalata vähintään kahdesti että olin tyytyväinen. Avokki haukkui minua palapelien sarjaraiskaajaksi..   Voitte kuvitella paloja loniessani järkytykseni kun keskellä yhtä palaa törötti NAKU MIES joen rannassa...

En saanu siitä parempaa kuvaa, pahoittelen! Palaa livenä katsoessa hahmosta ei tosiaankaa voi erehtyä.. Pervoja nuo saksalaiset.. 

Paloja on taas reippaasti jäljellä ja sormet syyhyää uusiin hullutuksiin..

Esittelen kuitenki ensin tämän toisen hyllyn jonka välttämättä halusin tehä vielä eilen illalla/yöllä loppuun.. Tykkään tästäkin ja yhdessä nämä on tuplasti näyttävämmät. Melkein harmittaa ettei hyllyjä ole enää enempää...

Näette samalla myös tuon meiän  "viihdekeskuksen"... Ideoin sen joskus muinoin kun olin vielä sisustusliikkeessä töissä. Tilit tuntui hupenevan aina suoraan takas työnantajalle kaikkiin niihin ihaniin tavaroihin jota päivät pitkät tuli töissä ihasteltua..

Jalalliset kaiuttimet ja muu tekninen rumennus on isännän hankintoja.. Niitä en oikeasti edes olisi halunnu ottaa olkkaria rumentamaan ja pölyä keräämään.. En tykkää nuista pursuilevista johoistakaan olleskaan..

Sellaista tänään, mukavaa Torjantaita!

Nyt mitä todennäkösimmin suututan kaikki palapelien intohimoiset harrastajat... Oon ostanu eräämmän 1000 palan pelin vuosien varrella mutta kaikki kissojen omistajat varmaan ymmärtää miten epätodennäköstä on että siinä vaiheessa kun komeus valmistuu, on siinä kaikki palat tallella..  viimesimmän kohdalla heitin toivon kun imuroidessa löysin muutaman palan makkarista sängyn alta ja yhden olkkarin maton alta..  Vaikka miten olin koittanu tekelettä uteliaitten leikkiviltä tassuilta varjella.. Ois varmaan viisasta hommata se sellanen kokoamis matto jonka voi aina kääriä rullalle taukojen ajaksi... No en ollu kumminkaa heittäny loput palat sisältänyttä laatikkoo pois vaikka tiesin ettei siitä osien puuttumisen takia kalua enää tule.. se putkahti kaappeja raikatessa esiin ja inspiraatio iski välittömästi.

Alkuun näky oli tämä..

Ja sitten pieni muodon muutos maalilla joka sanoo ravistaessa KILIKOLI:

Näistä jäi hauskat jäljet alustaan..

Seuraavaksi tarvitsin: Kuumaa liimaa pistoolista  ja vanerin palan joka on maalattu maalilla, jota voi tuhertaa liidulla aina uudestaan ja uudestaan... 

Käytin myös sisal-köyttä jota jäi kissojen raapimispuu-projektista yli.

Liidulla piirtelin kuluvan kuukauden tärkeine menoineen..

Paikka oli jo valmiiksi mietittynä keittiössä.

Tämä tuli meille ihan tarpeeseen koska ei olla saatu aikaseksi hankkia seinäkalenteria tänä vuonna. Nyt on kätevää kopioida puhelimen kalenterista kaikki tärkeimmät aina kuun alussa talulle.  Puhelimeen kaikki tulee muutenkin aina laitettua. Liidulla kirjailuun ei mene kuin 10min.. Sen verran aikaa löytyy aina ja kalenteri on taatusti originelli vuodesta toiseen..

Oi.. paloja jäi varmaan se 900kpl ja aloitinkin jo seuraavan projektin..  Siitä en paljasta vielä sen enempää mutta varsinaista tilataidetta on kyllä luvassa...

Tänään sormet on pikkasen kärtsähtäneet ja liimaset.. syy on siinä että ostin pitkään haaveilemani kuumenevan liimapyssyn. Inspiraation iskiessä mieleinen tulos on tärkiämpää ku semmonen pikkuseikka että pienonen palamisen aiheuttama turtumus ilmaantuu sormenpäihin.

Alotin tämän projektin oikeestaan jo joskus talvella ku olin itelleki selittämättömästä syystä TAAS kerran hamstrannu kivan värisiä muovipusseja. Mietin mitä niistä sais ja tulin siihen tulokseen että niitten rakennetta pitäs muuttaa kestävämmäksi että ne kestäs jatkokäsittelyn ja käytön jonaki muuna. Keksin testata kokonaisten pussien silittämistä kosteen liinan alla. Se oli ihan hyvä ratkasu kun se muovi vetäyty kasaan kumimaiseksi kestävämmäksi ja paksummaksi liuskaksi. Ei sitä repimällä rikki saanu vaikka miten koitti. 

Avokilla on paha tapa jättää tyhjiä karkkipapereita tietokonepöyälle, lehtikoriin jne.. niitä loju siivouspäivänä taas pitkin poikin ja päätin testata myös niitten kestävyyen. Ne meni hauskasti kurttuun ja kupli lämmetessään mutta ei silti olleet liian koppuroita käsitellä.

Lopulta mulla oli silitettyjä roskia melkonen keko enkä millään keksiny mitä niistä tekisin. Jemmasin ne kaappiin ja unohin kokonaan.

No sitte käynnisty tämä parveke-projekti.. Ja nämä värit tuli jostain mieleen.. Aamulla heräsin ja tiesin mitä tekisin.. Tämä oli kyllä hirmuisen työläs mutta kaiken sen väärti..  Työvälineinä käytin vaan käsiä,saksia, liimapyssyä (JA PALJON LIIMAPUIKKOJA) ja vanhan farkkuhameen..

Nyt on oma ainutlaatunen namimatto.. Se tuntuu ihan oikiasti mukavalta paljaan jalan alla ja uskon että se tuossa käyttötarkotuksessa kestää pitkään. Ainaki toivon niin!

Lisäsin myös kaapeista löytyneitä koristekukkia kun oikeita en luovalta hulluueltani ehtiny ostamaan.

Tilaa on vielä, mitähän sitä huomenna keksisi..

Eilen pesin ja tyhjensin kaikesta turhasta romusta parvekkeen. Melkein sen 5v mitä tässä ollaan asuttu oon haaveillu saavani sinne myös kukkia ja pöyät ja tuolit. Jotenki se on aina jääny mutta nyt kun mulla tosissaan ON aikaa siellä viettää, päätin tarttua toimeen...

Parvekkeella oli lojunu yks vanha tuunattu tarvikehylly jonka olin jo heivaamassa kokonaan mutta keksinki sille eteiseen parempaa käyttöä. Meiän kengät ei mahu mihinkää tavalliseen telineeseen ja yleensä ne onki lojunu vaa yhtenä kasana jossain eteisessä, van eivätpä loju enää..

Vanha rottinkinen kukkapöytä on niin sympaattinen että sen käytin vaan suihkussa ja vein takas entiselle paikalleen. Istuttelin vaan kukkia jotta sais ensimmäistä kertaa mun omistuksessa sitä varsinaista virkaasa toimittaa.

Kukkia täytyy varmaan käydä ostelemassa vielä lisääkin.. En voi uskoo että viherpiiperrys into iski minuunki... Jokin roikkuva amppeli täytyy ainaki saaha ja yhteen isoon ruukkuun haluan istuttaa vielä paljo orvokkeja...

Kävin tänään taas lenkittämässä ja ruokkimassa paria käppänä neitua ja niitten omistaja oli jättäny mulle pöyälle kiitos-lahjan.. Se kuuluu kylpyhuoneeseen mutta on niin kaunis ja ihana ja väreiltään passeli että sijoitin sen hetkeksi koristamaan parveketta.

Nuo lyhdyt pongasin pöytää ja tuoleja kaupassa etsiskellessäni.. Makoisan väriset! Muratin purkki on siskonpojan pienenä minulle itse koristelema ja siksi rakas.

Keksin sijottaa kesäiset magneetit metalliseen ikkunalautaan pöyän kohalle, yhdessä on kätevästi lämpömittariki.

Ruman tuuletustelineen valjastin lyhdyille ja kuorrutin muoviköynnöksellä..

Isosta lyhdystä tein miun kissoille häkin, hyvin näyttävät viihtyvän..

Toki niillä oikeillaki kissoilla on oma piilosa siinä vieressä. Siitä onki välillä aina kiistaa kuka kolmesta saa tuolla varjossa makoilla. Lasi-, ja muoviverhot antaa pikkusen näkösuojaa naapureilta. Peittävämpää ei toiseen kerrokseen tarttekkaan, jollei joku keksi puujaloilla alkaa kulkemaan.

Katossa killuu pyykit kuivumassa kesät talvet..

Taannoin opettelin virkkaamaan tätä ihanan retroo siksakkikuviota.. Sillä oliki hyvä päällystää uuet istuimet nii ei takamus hikua.. Tuskin huomaakaan että oskari tunki väkisin kuvvaan..

Molemmat on tietysti erilaiset nii ei vahingossakaa oo tylsää ja tavallista..

Retroon ku nyt päästiin nii meillä ei oo kovinkaa montaa ylimäärästä muovipussia enää kaapeissa.. Ne on parvekkeen lattialla.

Koko setti on aika riemun kirjavaa, minä tykkään! Näemmä miun puuhia vakoiltiin tuolta ikkunasta..

Minen taia raskia ees avata tuota pakettia ku on nii nätti... Kiitokset vielä kerran Tepalle!

Meillä käy joskus tupakoivia vieraita joten piilotin tulentekovälineet lasten pinkkiin kassiin seinälle.

Vanhan rottinkitoolin päälle asetin kirjahyllyn vanhan lasin johon maalasin auringon. Sen päällä ei haittaa vaikka tuhkaa tumpatessa karisteleeki ku voi kosteella sitte aina pyyhkiä.  Samalla maalasin lasipurkeista lyhtyjä oottamaan hämärtyviä iltoja.

Kyllä tuolla kelpaa kahvit tai kesäsiiderit nautiskella... Mulla on kyllä sen sorttinen inspiraatio että tuonne tulee vielä vaikka mitä pientä kivaa ku ehin tekemään ja laittamaan. Toivottavasti ette siis kyllästyneet ihan kuoliaaksi..  Aurinkoista keskiviikkoa!

Olin taas 4pv kotikonnuilla viihtymässä. Mukavaa puuhastella ulkona vapaasti kun kaupungissa kerrostalossa se ei oo ollenkaan sama ku omakotitalossa maalla.

Torstaina päätettiin puotella lumet katolta, ooteltiin muutaki sukulaisporukkaa avuksi mutta innostuttiin niin että homma hoitui kaksissa naisin ennen ku ehtivät ilmaantua paikalle. Mie puottelin ja äippä kuletteli lumet alta pois.  Olipas mukava huomata uuden liikunnallisemman elämäntavan vaikutukset tuossakin kun ei tullut edes hiki.

Joku muukin oli käyny katolla...

On se ollu näky ku äitin vanha Murhe-kissa on sutostellu tuossa tuulilasilla...

Seuraavana aamuna näky oliki toinen...

Lumitöitä nimittäin riitti parille seuraavallekki päivälle kun satoi 15cm lunta molempina öinä...

Prinsessa sen sijaan nautti olostaan sillä aikaa ku me huhkitiin ulkosalla:

Mikäpä siinä oli kelliessä takkatulen lämmössä... Tuossa valmistui myös maailman ihanin karjalanpaisti.. vei kielen mennessään!

Mie vein saunalle puita miun vanhalla uskollisella sarporo-pulkalla.. se on vieläki tosi hyvässä kunnossa...

Muistan ku velipoika veti minuu tuossa moponsa perässä.. Muutaman kerran piti penkassa ylösalasin pyörähtää ennen ku uskottiin ettei se oo ehkä äitin ja isän mielestä yhtä turvallinen ja hyvä harrastus...

Ihana pihasauna lämpesi iltahämärissä...

ehdin kuvailla myös tekeleitäni joita kotiväelle oon lahjotellu vuosien varrella..

Ammattikoulussa tuli väsättyä tälläsia:

Kolmen taulun sarja on tilaustyö kun porukat hankki uuet siniset sohvat..

Olipas se ihana reissu! Paljon tuli tehtyä hyvää hyötyliikuntaa ja sai sitä raitista ilmaakin.. Pian taas tullaan Äippä!

Mutta kun aiemmin tällä viikolla pelastamani rakkausfarkut saivat minut silpomaan julmasti muutaman vanhan vaatekappaleen... Auttamattomana vanhana pehmona miun tuli surku nuita hyvin palvelleita uhrattuja yksilöitä.. Aloitin sormia syyhyttävän elvytysoperaation eilen... ja viimeistelin potilaani aamulla... 

"runko" on siis vanhan farkkupaian.. tein muotolaskoksia ja kavensi sitä roimasti jotta sain tyköistuvan..

Edessä  jo olleisiin taskuihin laitoin rispaantuvat röyhelöt...  Samalla rypytetyllä kaitaleella kierrätin myös alahelman. Jos vain malttasin laittaa tämän päältäni pari kertaa pesukoneeseen niin nuista toivottavasti tulis oikein pehmoset ja kivat..

Rakkauttani denimiin kuvastaa sydän kauluksessa... Se löytyi nappipurkin syövereistä..

Takapuolelta löytyy myös joku "juttu"..

Hyö saa kans rispata reunoiltaan kaikessa rauhassa..

Se on iha ok tollasten siistien tummien farkkujen kanssa.. siistillä en tarkota että olis hienot vaan että niitä ei ole tuunattu räiskyviksi... rakkaustuninkien kanssa liivi näyttäs lähinnä kantritapahtuman cowgirl- asulta..  Bootsit ja stetsoni vaa puuttuu..

Tulipas tästä mieleen että kuntoilun saralla taitaa määrätietosesti vielä hommia riittään pitkäksi aikaa...  kamalaa nähä itsensä selkäpuolelta...

Me like... oiskohan sama kohta muuttaa blogin nimi farkkutuunaajan päiväkirjaksi?

Löysin jo vuosia sitten jemmaamiani kissatilkkuja. Lätkin ne kehysten väliin ja vaihoin safaritaulujen tilalle sängyn yläpuolelle. Ne passaa kyllä paremmin ton väsäämäni tilkkupeiton kanssa..

Piirrokset on kyllä hieman nuoremmille ikäpolville suunnattu, mut satumaisuushan se oli ton peitonki tavote..   Mennenee näin kevättä kohti kuljettaessa vähän lapsekkaampiki sisustus.

 Eipähän päästä vahingossakaan vieläkään aikuistumaan...

Halusin uuen ja erilaisen pipoloisen täksi talveksi.. Neuloinkin kissan korvaisen läppäpipon Novitan Puro-langasta.  Alaosa ja korvat on helmineuletta ja muuten sileää neuletta.

tein myös IIIIIIIIiiiiisot pampulatupsut heilumaan niinkuin kissan tassut niden juostessa.

Halusin tehdä myös lapaset  samaa sarjaa niin ajattelin kokeilla huovuttamista. Neuloin ensin jättiläisen kintaat joissa on mukana kutistumisvaraa noin puolet. Täytin muovi- ja pakastepusseilla päättelyn jälkeen ja heitin muun pyykin mukaan pesukoneeseen 40 asteeseen. Melkonen myttyhän sieltä pyykistä tuli mutta kosteana oikomisen jälkeen tumpuista tuli ihan sopivat.

Tää setti pääsi tänään jo tositoimiin kun uhmasin -20 asteen pakkasta ja kävin kaverin kanssa kävellen  kaupingilla kaffella.. ei muuten palellu päätä eikä käsiä..

Niihän se joulu tuli ja meni, uusivuosikin on jo ihan nurkilla. Oma aattomme meni mukavasti perinteisin menoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni rohkenin tekemään itse alusta loppuun myös porkkanalaatikkoa ja täytyypä kyllä myöntää että parempaa siitä niin tulee kuin ostettuna kaupan einestiskiltä. Ensivuonna uhkasin tehdä kaikki laatikot  kun se ihan mukavaa puuhaakin oli.

Pukki toi mm timangikorvikset ja hajuvettä, astioita, lahjakortin ja tietysti niitä skottilaisia viskejä sekä Chileläisiä viinejä. Ostin meille yhteiseksi lahjaksi liput huhtikuun 10pv olevaan Helkattiin vuokatissa, kun siellä esiintyy Children of  bodom ja Stratovarius. <3 Nuo nyt on niitä pändejä jotka täytyy nähä livenä ainakin kerran. Bodomilla ei ilmeisesti keikkoja liikoja ensivuonna liene ja tosi mukavaa että ne esiintyy nyt tuossa lähikunnassa.

Mutta niin, kaikki joululahjat sain myös itse väsättyä pukin konttiin. Tiukille se veti koskapa viimeisen kolmiohuivin sain valmiiksi virkkauksen täyteisen yön jälkeen aattoaamuna klo 5.30! Naureskelinkin että kun tänä vuonna oli aie ottaa lahjojen kanssa rennosti niin ähräsinkin työläimmät ja vaativimmat tuotokset kuin koskaan ennen!

Virkkasin asennepipon eräälle pikku anarkistille.

Rokkistaran voimarannekkeet  neuloin jotta soitto kulkee huononakin päivänä.

Ompelin pörröisestä tekoturkiksesta pikku neidille sänkyyn peiton. Lisäsin pohja kankaasta sydämmet piristämään päällypuolta. <3

Neuloin söpöjä pannulappuja intarsianeuleena.

Ne sai sävy sävyyn pareikseen koristelemani torkkupeitot. Ankaran kokkailun ja syömisen jälkeen ne päiväunet vasta maistuukin!

Päätin palkita myös itseni pompula puuhkalla.

Näitten lisäksi väsäsin lisää jo aiemmin esiteltyjä pompom kaulaliinoja ja rose-mohairista tehtyjä kolmiohuiveja. huh, mikä urakka mutta lahjat ovat kuulemma olleet mieleisiä ja siksi siis kaiken vaivan arvoisia. On palkitsevaa tehdä itse ihmisille jotka osaa arvostaa käden taitoja. <3

Tänään sataa losotti vettä oikein kunnolla kun herättiin. Mies lähti töihin ja päätin viettää vapaapäiväni pitkästä aikaa räpöstelemällä itselle jotain kivaa(useimmiten kun teen nykyään muille). Oon kaipaillu jo pitkään jotain naisellisempaa oleskelu vaatetta niitten ainaisten lökäverkkareitten sijaan. Siitä se ajatus sitten lähti.. mahtava päästää vaan mielikuvitus valloilleen ja antaa mennä..  siispä:  mitä saadaan aikaseksi melkein roskiksesta pelastetusta verhoilusametista ja vanhoista lempparifarkuista jotka on jo niin hiti etteivät pysy jalassa muttei niitä ole hentonut heittää poiskaan?

no tietysti  rento hengailuhame! Eteen sihtasin 3 tikattua farkkujen lahkeiden sivusaumaa yksityiskohdaksi ja taakse yhden. ompelin huolella kaikki  saumat kulutusta kestäväksi jotta hameeni kestää kotona rötväystä piiiiitkään. <3 Helman jätin kumminkin  kääntämättä että saa hapsuuntua kaikessa rauhassa.

Tästä saattoi tehdä muotolaskoksilla tosi istuvan koska venyvä vakosametti antaa mukavasti myöten ja vetoketju sivulla helpottaa pukemisessa ja riisumisessa. Ralliruutua mietin hetken että onko liian sekava oranssille kankaalle mutta sitten muistin että tänään saa olla villi ja vapaa niin löysin rantein suruuttelin senkin vielä lopuksi.

Käytin tähän siis entisten farkkujen kaikki lemppari osat eli tosi leveät lahkeet ja mukavat takataskut.  ketjunkin pystyi käyttämään tähän uudelleen kun oli niin hyvässä kunnossa. Oli pitkästä aikaa ihana tehdä mitä mieli eikä harmittanu yhtään ees kurja keli. =D Olin niin luomisen tuskassa etten ees huomannu ihmetellä oudon huteraa oloa ja palelua.. vasta iltasella tajusin mitata kuumeen ja lämpöähän se näytti. sitä ollaan taas lentsua keräämässä.   Tää ilta siis menee villaviltin alla kuumaa lipittäen ja toivoen taudin ohi menemistä.

Kaverin kaksosille pipersin tälläset pienen pienet villatöppöset. Tyttöjä kun ovat niin tein remmien napeiksi villaset kukkaset.

Pahoittelut pitkästä hiljaiselosta. Vietettiin hetki ilman tietokonetta koskapa näyttömme päätti sanoa työsopimuksensa irti. Onneksi takuuta oli vielä jäljellä ja täytyypä kyllä antaa Samsungin merkkihuollolle lämmin kiitos erinomaisesta palvelusta. Hakivat vanhan täältä kotoa ja toivat samalla uuden tilalle. Näillä korpikorkeuksilla ei olla totuttu noin oivalliseen palveluun.  Mutta niin, on talvi ja sormet alkaa sillon aina syyhytä leikkimään langoilla... keväällä ja kesällä ompelukone viehättää sitten taas enemmän. Talvella on ihana käpertyä viltin mutkaan sohvalle telkkarin ääreen ja antaa käsien näpertää omiaan.

Meitin vanhat pannulaput alko olla jo sen verta loppuun ajetut että päätin tekaista uudet ja entistä ehommat. Nää oli kyllä niin kivat virkata että samaa kuviota tulee varmasti käytettyä myöhemminkin. pussukat, pipot ja kaulaliinat saa kummasti asennetta pääkalloin. =) Yhteen lappuun tarvitaan aina 2 kuviokappalette jotta langanpätkät jää sinne niitten väliin pois näkyvistä ja kaksinkertasena ne estää paremmin näppejäki palamasta. Langat oli jotain ikivanhoja loppuja merseroidusta puuvillasta. Värit ei silleensä passaa meiän keittiöön mutta eipä nää näytille oo tarkotettukaan vaan ihan käyttöön ja kulutusta kestämään. Ruskeassa ainakaan ei lika niin äkkiä näy.

kallot saa varmasti nousemaan paremminki esiin jos tekis reilummista vastaväreistä, tai mitähän tapahtuisi jos käyttäisi vaikkapa toisena lankana jotain pörröistä tai muuten vaan ihan eri laatuista lankaa? täytyypä testata jossain välissä.

Tähän asti oon perinteisesti tehny joululahjat ainakin osittain ite joka vuosi. Viime vuonna vedin lahjapajailustani jo hirmu ressit kun näytti että kiirehän niitten kanssa tulee ja homma alkoi olla loppumetreillä jo vähän pakkopullaakin. Olin jo päättäny että tänä vuonna annan itselleni sapattivapaata ja ostan lahjat väsäämisen sijaan. Mieleen on vaan nyt alkanu putkahdella toinen toistaan kivempia lahjaideoita itse toteutettuna... hmmm.. täytyy varmaan muutama lahja kumminkin pipertää ihan omin pikkukätösin. kuhan ei tulisi taas haukattua liian isoa palaa. Hitleriina on kumminkin vakaasti päättänyt viettää ressittömän joulun vuonna 2009!

Muistuipa erään toisen blogia lukiessani mieleen käsi- ja taideteollisen aikainen kirjansidontakurssi ja sen tuotokset. Tässä kirja joka on pyörinyt vielä toistaiseksi puhdas sivuisena ihan koristekäytössä. Hartaana V8:n lukijana materiaalia kannen kuvitukseen löytyi kotoa ja kirjan kannet hioin hiekkapaperillla samaan henkeen kuluneeksi ennen lakkausta. Mitäköhän tähän alkaisi raapustelemaan...   Bertalle sattuneista vastoinkäymisistä saisi tosin jo romaanin mutta ne on itsellekkin sen verran hermoja raastavia tapauksia että niitä ei kyllä kiinnosta enää alkaa dokumentoimaan! Ehkä se jää oottelemaan vielä sitä kun on se oma jenkki alla joskus. <3

Tällänen siitä tuolista nyt tuli. Ite tykkään kyllä, ja tulevaisuudessa tätä voi muutella vielä jos innostuu ja alkaa vanhä kyllästyttää.   Tää oli alunpitäen tumman ruskee ja huono kuntonen kun pinta oli kulunu rikki monesta kohtaa. Hiomalla ja maalaamalla sai paljo aikaseksi. En löytäny mistään kansiosta kuvaa alkuperäsenä vaikka ennen alottamista sen kyllä otin.

Tällästä rytöläjää se saa somistaa.. voi että kun saisi pian sen oman talon johon voisi laittaa oikeesti sievän ompelu/työhuoneen jossa ois kiva käyä muutenki kun räpöstelemässä. toista se on tälleen pikku makkariin ängettynä. Van tänäänpä laittelin tätäkin kuntoon että ees pikkusen joutusampaa oisi tuo tekeminen. Päällystelin noita pahvilaatikoista tehtyjä säilytysrasioita iloisilla lahjapapereilla etteivät olisi niin ankean näkösiä. Seinällä riippuu leipardikuvioinen astetta vahvempi lahjakassi jonka pongasin prismasta kauppareissulla. siinä säilyy kätevästi kaikki koriste- ja kanttinauhat ja lappuun voi kirjottaa mitä pussukka sisältää.

peitin toisen pöydän aukon keinonahan palalla (joka on vielä valitettavasti tosi ryppyinen mut oikenee kyllä),  Ruuvasin sellasen tangon tohon aukkoon et verhoo pystyy avaamaan ja sulkemaan tarvittaessa. Keskeneräisille töille hankin ton kukkakuvioisen korin jotta ei aina tarvii kaappeihin piilotella tai jättää pitkin pöytiä levälleen.

ja tää on se syy ton aukon peittämiselle.. tässä on noin puolet mun kangasvarastosta. loput sängynaluslaatikoissa. pitäs vissiin jatkuvan hamstraamisen sijaan ommellakki näitä välilllä..

Nytpä löytyy mielekkäimmät harrastuskirjat ja tykötarpeet käden ulottuvilta. Nimesin rasiat ja laatikot sisältönsä mukaan jos sattuu olemaan pitempi väli että jotakin on tarvinnut ja pääsee unohtumaan. Aiemmin väsäämästäni arkusta tekaisin nuppineulatyynyn.

Sain monta vuotta sitten vanhan kaapin joka on kiertänyt suvussa jo pitkään, ei tosiaan oo mikään antiikkinen eikä arvokas. Halusin tehä siitä erilaisen ja oman näkösen. maalasin sen valkosella ja tein kalvolle sabluunat joilla tuputtelin kuviot lopuksi. Aihe oli luonnollisesti kissat ja hiiret, kissapedot kun on lähellä sydäntä. se on selvästi itse tehdyn näkönen eikä tosiaan kovin kummoinen mutta itselle rakas. Tähän liittyy myös eräs vedonlyönti silloisen miehen kanssa. Hän väitti että en sunnittelemaani muutokseen pysty/kykene.. van kun lomaa töistä koitti niin eipä kauaa nokka tuhissut kun oli jo kaappi valmis ja voitto tuli kotiin.. ja siihen mahtuu nykyäänkin kaikki liinavaatteet.

Toi pehmokoira on muuten mun ensimmäiseni. sai sen jo vastasyntyneenä laitokselle kummitädiltä ja sedältä. Aika on jo patinoinu ja saanu pinnan rakoilemaan ja kuviotki vähä haalistumaan. voi olla että seuraavassa muutossa (toivottavasti omaan taloon) tää saattaa mennä autotalli kaapiksi..

Francinen keikalle siis pääsin kuin pääsinkin.. tupla jee. Mahtavastihan ne pojat veti niinku aina. Illan haittapuolia oli tosin taas yks saapasrikko ja tiettykin taas mun uusimmat lempisaappaat (ne ryppyset timangikullanmurut).. niistä irtos kantalappu ja kannasta alko nahka rullaantua irti.. ei siis käppäillä niilläkään ilman suutarin reissua.. yhyy! Selkä kesti yllättävän hyvin kun sitä istumista ei niin paljoo tullut kun siitä se tuo mun ruotoni ei oikein nyt tunnu tykkäävän. Asuksi valkkasin aiemmin tuunatun paitulin ja näillä mentiin... Ite viihdyin näissä vermeissä ja mukava oli sanoo kun joku tuli kysyyn et mistä tollasia paitoja saa et: Ei mistään!