Meillä oli ruma avokkaan "perintö"kello eteisessä..  Isänsä on sen joskus jostain kilpailusta voittanu ku armas avokkini oli vasta pikkupoika. Siksi on kulkenu matkassamme näinkin pitkään kun on aikanaan ollu avokin poikamiesboxissa ensimmäisenä kellona.

Mikälie tekstikin tuosta alhaalta jo pois kulunu/poistettu aikoinaan..

No tärväsin siihen joitain satoja paloja, puikon kuumaa liimaa sekä muutaman tunnin aikaa ja tältä se nyt näyttää:

Mätsääpähän ainaki nuitten pikaseen kasaan kyhättyjen taulujen kanssa..

Paikoin joutu käyttämään vähä väkivaltaa että sai palat taipumaan tahtoosa kaarevissa tai terävissä kohdissa.. piti myös testata monesti että mahtuuhan viisarit varmasti pyörimään joka kohasta. Mut mukava tätä oli väsätä..

Tämä nyt on niin korni että hipoo jo mauttomuuden rajoja.. Mut en mie koskaan oo väittänykkää että mulla ois tajua hyvän päälle.

Nyt pittää pikkasen vakavoituakki pitkästä aikaa..

Tuli taas paha mieli niistä suru uutisista tuon Topi Sorsakosken pois menemisen tiimoilta.. Taas on yksi tervaskanto pois joukostamme. Vastahan mie alan tajuta että Kari Tapio on meiät jättäny viime vuojen lopulla...  Hää ku läksi yhtäkkiä samoihin aikoihin meiän Isän kanssa... Kuolema on väistämätön osa elämää mutta ei sitä oo koskaan helppo hyväksyä...  Eläinlapsemme pois menostaki on vasta pari kk aikaa nii mieli on herkässä aina ku suru-uutisia kuulee..    Oikein jos huvittaa tiristä nii tämä veisu viimestään avaa ainaki mulla ihan kaikki pavot:

Ainoo positiivinen puoli näissä pysäyttävissä tapahtumissa aina on että elämän arvot tulee tarkastettua. Ei pitäs marista jos on aamusin sukka makkaralla, jossain joku kokee aina ihan oikeeta tuskaa ja pahaa oloa silläki hetkellä.. Pitäs olla itellä kiitollinen että vastoinkäymisistä huolimatta saa niistä selvitä ja porskuttaa. Siinähän sitä vahvistuu entisestään. Näistä oppii myös sen että kohtelee toisia niin hyvin ettei sitte kaduta jos näkeeki sen ihmisen just sillä kertaa sitä viimestä kertaa. Elämä on sillä tävalla kummasti oikukasta..  Menipäs vakavaksi mutta välillä täytyy nämäki ajatukset julki tuua..

Lauantaita kaikille!

Luvassa on patoutumien purkua ja papatusta..

Kun elämä on lomautuksen takia nytten tässä muutosvaiheessa ja kaikki vaihtoehot työelämässä tai koulutuksissa on eessä apposen avoimina.. Tuntuu välillä että voi piä mennä helposti sekaisin kaikkien  näitten pohintojen kanssa.. Onneksi tässä on ollu aikaa miettiä mitä elämältään haluvaa ja kyllä tässä on enemmänki intopiukeena ja kielipitkällä oottelevainen jännityksellä että mitä se tuleva tuopikaan etteen. Sen verran on selekiytyny tuo pääkoppa että tiiän ihan varmasti haluavani opiskella uuen ammatin, siis jos vaan suinni kouluun pääsen..  Nyt se koulunpenkki ois tarjolla kultatarjottimelta kun oesi mahollisuus korotetulla liitonpäivärahalla  ittiään sivistää, näitä mahollisuuksia ei varmasti tule monesti elämässä etteen. Tästä päätöksestä rohkastuneena otin ja hain kahteen eniten mielimääni kouluun. Molemmat alat on miesvoittoset ja täysin poikkeevat toisistaan ja nykysestä ammatistani.. ainoo yhtäläisyys niissä taitaa olla se että molemmat on fyysisiä ja kuntoo vaativia ja työ ite palkihtee tekijänsä, eli jäläki tahi tulos on näytillä heti. Näille tohin hyvillä mielin hakia siksi että lihaskunto alkaa pikkuhiljaa olla suhteellisen ok niin tiiän että voimien puolesta jaksan saman minkä pienempi mieski (paikataan loput sisulla)... Ykkösvalintaani miulla on teinivuosilta jonkinlainen työkokemuski pohjalla..

Nytten ku tässä on ihimisille kertonu aikovansa syksyllä opiskelemaan ja mieliväsä täyellistä alan vaihosta... Niin on olemassa kahen sorttisia immeisiä.. Toiset on niitä jotka kysyy että: HIENOO, mille alalle hait? ja ku kertoilee aiotuista suuntautumisista  ja miksi niihin päävyttiin niin ollaan iloisia ja sanotaan että pärjäät varmasti molemmissa oikein hyvin. Pijetään peukkuja että pääset. Pääasia että on ammatti joka ittiäsi kiinnostaa eniten.

Noh.. sitte on nämä toiset immeiset.. jotka kyssyy kyllä samaten mihin oot hakenu? Mutta heikäläisille ei viitti valottaa tilannetta muuten ku että oon hakenu monille aloille että näjemme sitte syksyllä mikä se ammattikunta on... Se tievon pihtaaminen  johtuu ihan siitä että heikäläisistä tietää jo sen että hyö tunteita säästelemättä lyttäävät sen miun hyvässä hapessa olevan piukeuven ja innon.. sieltä tulisi meleko varmasti lausahuksia: Niinköhän pärjäät ku ei kaikki miehetkää, mitenhän lie työllistymisen laita? palakka on kehno ja härskein taisi olla että liekköhän sinusta siihen, mietihän vielä.. Haje vaan naisten osaaikasia- tai pätkätöitä nii vähemmällä pääset... jne.. Näille immeisille se kouluun lähteminen on jo ihan päätöntä ja ajan hukkaamista. Toki heikäläiset on elämässä ylleensäkki niitä jotka kaivaa sen negatiivisen puolen kaikissa asioissa joista heille kertoilee... että heitin kanssa jutustellessa se on puhtaasti asennoitumis kysymys..   Minä en kuiteskaa halua tässä vaiheessa horjuttaa ommaa uskooni tulevaan ja kuulla mielipiteitä ihmisiltä jotka ei nää missään asiassa mittään positiivista tahi kannustavvaa... Tokihan ne ossaa miun toiveet lytätä vielä koulun alottamisen jäläkeenki, mutta siinä vaiheessa se on jo aevan sama ku matka uuteen on jo alakanu. Sitten se toimii ainuastaan kannustimena että jaksaa opiskella vieläki ahkerammin... En oikein tiijä mistä näitten ihmisten mielipiteet kumpuaa? voiko se olla niin että jos ite ei oo onnellinen nii toisen yritys saavuttaa omia unelmia rohkiasti on jotenki heiltä poisa? Vai tuntuuko se heitin oma onni jotenki paremmalta jos saa toisen onnen puheissaan alennettua? Mene ja tiiä.. van tämmösiä havaintoja tässä on kanssaihmisistä tullu tehtyä. On jo oppinu suojaamaan omat haaveesa ja suunnitelmasa ettei niitä lyttääjät tieltä suista... 

Onko muilla ympärillä ihmisiä joille ei halua antaa sitä lyttäämisen iloa?

Onneksi ne rakkaimmat on kuitenni sitä lempeetä ja kannustavvaa sorttia..  Siitä iso kiitos! Van lyttääjät on valitettavasti pakollisia matkassa kulukijoita.. 

Ikiihana Yölintu saakoot jakkaa teillekki tämän uhmani:

Tää on koittanu vahvasti ahdistavasta ja sekasortoisesta työilmapiiristä huolimatta tsempata itsensä positiiviseen mielentilaan ja avoimin mielin alkanu kattelemaan töitä "sillä silmällä".. Onneksi viimeisiä työpäiviä jo viedään ja ensiviikolla on talviloma.. Mikäs muu terapoisi mieltä ilosemmaksi ku musiikki?

Vanhat klassikot:

Kultainen nuoruus:

Ja tuoretta tuntematonta rapakon takaa:

Ensin sitä negatiivisena ajattelee ettei tarjolla olevista työpaikoista mikään ole minulle sopiva... eikä minusta ole siihen eikä tähän eikä ainakaan tuohon..  ja miksi ei olisi?!? Kun keikautin ajatusmallini täysin uusiksi niin aloin pyöritellä juttuja mahdollisuuksina. Ahkera saleilu ja voimien kasvu on lisänny fyysistä kuntoa ja itsetuntoa niin että miksi en voisi hakea vaikkapa kaivokseen tai talonmieheksi? Tai alkaa opiskella vaikka levyseppähitsaajaksi kun niistä on pula. Enää ei ole pakko tyytyä "naisten töihin"... jos työlle antaa mahollisuuen niin siitä voi oppia ja saaha hauskan lisän kokemuksiin. Sitäpaitsi näin duunarin vinkkelistä miesten palkat on parempia ku naisten liksat...

Ja jos muille työskentely leipii niin miksi ei voi etsiä itselleen mieleistä tiimikaveria ja perustaa yrittäjinä vaikka jonkin kannattavaksi todetun ison ketjun kahvilan tai jätskibaarin jota ei meiän pikkukaupungissa ole... siitähän olisi muillekkin työllistävä vaikutus. Vaikka työ olis raskasta, sitä tekis itselleen.. Ja raskaasta työstä saa myös fyysisen edun kun muistaa pitää itsestään huolta. Ensiviikolla tämä  alottaakin siis mahdollisuuksien kartotuksen ja tutkimisen ihan todenteolla.. Ihminen pystyy vaikka mihin ku vaan kovasti haluaa ja yrittää.. saa haukkua että imelältä kuulostaa... niin miustaki.. van näihin ajatuksiin on tartuttava ja niitä on viljeltävä että asiat saa suttaantumaan..

Toivottavasti se sanonta: "tekevälle töitä löytyy" tulee vielä todistetuksi todeksi..

Toimeliasta viikkoa!

Kiitokset taas ihanalle Miialle tästä tunnustuksesta!

1. Milloin aloitit blogisi? Maaliskuussa 2009.. hui... pari vuotta kohta täynnä! Niin se aika kuluu kun on kivaa.. Pitänee miettiä josko tässä jotain juhlallisuuksia keksittäisiin synttäreitten kunniaksi..

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?  Minusta ja minulle tärkeistä asioista. Kaikenlaisesta mitä teen tai opettelen tai haluaisin opetella. Olen sellanen hurahtelija että innostun suunnattomasti jostain asiasta ja se into kestää siihen kunnes innostun taas jostain muusta. Toki niitä sellaisiakin hurahduksia on tullu eteen jotka on jääneet pysyväksi osaksi elämää ettei sentään ihan täydellinen tuuliviiri oo tällä puolen ruutua!

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Luova hulluus ja höperö luonto? En minä vaan tiiä...

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?Olin jo pitkään plaraillut toisten blogeja ja tympi jo olla se "anonyymi kommentoija"...  Olihan sitä toki jottain tarinoitavaakin oltava että alkuun pääsi. Tämä onkin nykyään rakas harrastus koska tätä kautta saa kontakteja ihaniin ihmisiin joita ei muuten ehkä koskaan elämässä tietäisi.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?Ulkoasua ois kiva saaha enemmän omanlaiseksi ja tietysti sisältöä paremmaksi että joku jaksais näitä jorinoita jatkossaki lukiakki!

Eteenpäin annan tunnustuksen tällä kertaa: Annikalle ja Nellille

Ensinnäkin nuo kylmät väreet meni tänään selkäpiitä pitkin kun eksyin konetta raplatessani piiiiiitkästä aikaa selaimen sivuhistoriaan.. Oikeastaan koskaan ei tule ajatelleeksi että joka ikinen, siis ihan joka ikinen(!)  klikkaus mitä koneella tulee tehtyä, tallentuu jonnekki josta se on pitkienki aikojen päästä löydettävissä... Pitäshän tuo nyt kuitenki sen perustietotekniikan suorittaneena jo tietääkki.. Netissä on paljo hyvää mutta iteltä ainaki joskus unohtuu että kaikesta jää jälki ja että muitten netin tai koneen käyttäjien tarkotukset ei ehkä oo ihan yhtä hyvät. Kotikoneelle tallentuvat tiedot ei nyt silleen haittaa kun ite kahlaan ainoastaan blogeja, päivän lehtiä, youtubea ja facebookkia.  Jotenki vaan tuntuu kornilta että näinkin hauska harrastus ku bloggailu tai vaikkapa se facetus on ja pysyy teksteineen aina ja ikuisesti tuolla pikseli viidakossa vaikka sen ite muistasin poistaakki... Hui... pitäs vissiin miettiä enemmän mitä minnekki julkasee tai minne itsensä klikkaa...  Tosin miut on kyllä peloteltu viirusten varalta niin hyväksi etten ikinä muutenkaan toho avata tai tallentaa mitään mitä en oo varmistanu joltain viisaammalta turvalliseksi..  

Mutta niin siis joo... sain lopultakin valmiiksi sen taannoin alottamani neulepitsijutun..

Kyllä näillä hermoin meni 2m pitkän pitsihuivin kutomiseen todella pitkä aika... mutta lopputulos oli onneksi itelle ihan mieleinen.. tein kiinnittimeksi rintaneulakukan mistäs muusta kun tölkin nippeleistä...

Viime viikolla tiedotusvälineet kerto ikäviä uutisia Kari Tapion menehtymisestä. Ite menetin rakkaan isän yllättäen ihan vähän aikaa sitten ja siksi toisenki tervaskannon poistuminen keskuudestamme kolahti yllättävän paljo.

Molemmat oli samaa ikäpolvea: suoraselkäsiä, uutteria ja rehellisiä, arvossa pidettyjä työläisiä. Molemmat myös lähti toivomallaan tavalla: saappaat jalassa.  Minun mittapuussa tuota parempia miehen malleja ei olekkaan. Nykyaikana ois monella oppimista näiltä konkareilta. Meille isä opetti kotona jo pienestä pitäen että mitään ei saa ilmaseksi, töitä on tehtävä jos mielii jotaki saavuttaa.  Ja töitä on aina riittäny.

Kari teki muuten keikkaa verokortilla, maksaen veroja melkoisesti veroprosentin ollessa huimat  55.. kysyttäessä tästä hän totesi aina että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ei oo ilmasia, hänkin käyttää terveydenhuolto yms palveluita ja haluaa siksi maksaa oman osansa..  Viimeisen parin kk aikana Kartsa teki n. 30 keikkaa joten kyllä siinä on tullu kustannettua palveluja vähä muillekki kansalaisille. Kari oli tunnettu siitä ettei hipsiny keikkailtuaan takahuoneeseen muitten artistien tapaan vaan rantautu juttelemaan ihmisten joukkoon ja huomioimaan fanejaan. Siksi siitä tykkäski kaiken ikäset.

Ei voi ku kunnioittaa ja arvostaa heikäläisiä.  Niin ja toivoo kovasti että ite vois tehä ees jotkut asioista matkansa varrella yhtä hyvin.

Perhettämme kohtasi tällä viikolla suuri suru eikä elämä enää koskaan ole entisensä... tästä johtuen pidän taukoa nyt jonkun aikaa....  Muistakaa kertoa rakkaille useammin että välitätte.. se mahdollisuus ei oo loputtomiin olemassa.

Tämä on fiilinki nytten... Ahistaa ku kaikilla muilla alkaa olla omistuskämpät tai talot ja kesämökkiki vähintään seuraavana hankintalistalla.... Myö tollukat ku on vaa jollotellen nautittu harrastuksista ja  elämästä nää yhteiset vuojet ilman asuntosäästöjä tai muutakaan tylsää ja aikuismaista juttua... 

Viime viikolla tuli kuiteski taas muistutus tästä vuokralaisen veemäisestä asemasta... isännöitsijältä tuli lappu ja kehotus siivota hyvin sillä asunnot tarkistetaan kosteusvaurioitten varalta ja muutenkin tuo yleinen siisteys tutkitaan... Huoh.. onhan se hyvä että tarkistetaan ettei vaan mikään home missään muhi mutta tää on kumminki meiän koti nii tuntuu jotensakkin kornilta että tänne tulee päivällä ku ollaan töissä, joku ventovieras omilla avaimilla nurkkia syynäämään.. Soitettiin kyllä huoltomiehelle että kun kerran täällä käytte niin korjaatteko samalla pari muutaki rempallaan olevaa kohtaa.. niin ja että täällä on kissoja kolme kappaletta, ois suotavaa että niitä ois yhtä monta vielä käyntinne jälkeenki..

Oon ottanu siisteyestä nyt kauheen ressin ja alotin puunaamisen jo sunnuntaina.. tänään jynssään vielä kaikki maholliset paikat viimesen päälle.

Loppujen lopuksi vuokralla oleminen on jumalattoman kallista ainaki näin ku ei mitään asumistukia tai muutakaan valtiolta saaha vaan kaikki menee omasta palkasta.. Ollaan toki siitä onnellisia että ite itsemme elättelemme olematta riippuvaisia muusta kuin työn jatkuvuudesta. Mutta vuokranantaja napisee asukkaille jatkuvasti liiasta veden käyttämisestä, jätemaksuista, lämmityskustannuksista jne.. veden painetta on säästösyistä rajotettu eikä meillä lämpene patterit oikein talvellakaan kun se on nii kallista...

Naapurit juoruaa, kyylää ja möykkää... KAIKKI nimittäin kuuluu.. ja sitte jos hyvin käy nii napisevat siitäki ku lähen ennen kukon pierasua töihin tai että ukko polttaa parvekkeella tupakkaa ja haju leijuu heitin nokkiin... yms yms yms..

Miksi me maksetaan vuokraa kun sillä ei saa muuta kun luvan hengailla täällä kytättävänä?!? tahtoo ison asuntolainan ja oman tönön ja SASSIIN!

tulipas pitkästä aikaa papapapapapapatus-postaus.. jouvatte lukkee välillä mun kenkkuiluaki..

Siistiä keskiviikkoa!!!

Tällä rungolla siis nyt on menty pian 4vk. Utsimiseeni tulevasta on avokki paljastanut että jatkoki on pitkälti samalla pohjalla. Toistot, liikeet ja painot vaan muuttuu kehityksen mukkaan.  Mukavaa ettei palauttava jakso ainakaan vielä ole tarpeen..

Vielä ne tiukassa olevat 5kg kun saisi painosta hierastua pois niin että olisin siinä 60kg hujakoilla niin päästäs pyöräyttämään plussa kaloreille ja koventamaan reenia entisestään. Nyt täytyy muistaa että muutaman sadan kalorin vaje päivittäisestä tarpeesta rajottaa kumminki tahtia. Pelkkä salilla ravaaminen ku ei painoo saa laskemaan niin on vaan maltettava tätä -200g/ vk minkä ruoka ja kevyet aerobiset sitä painoo hitaasti laskee. Asetin mättöpäivät itelleni täydelliseen kieltoon toistaseksi koska ne tuo aina nesteinä vähintään sen 1,5kg takas.Niitä sulatellessa menee aina sitten se viikko kallista aikaa. Maistelen vaan pieniä herkkumääriä viikonloppusin jotta polla pysyy kunnossa. 

Mie vaihtelen reenipäiviä muun elämän vaatiman aikataulun mukaan.. mutta sillä periaatteella että 2 peräkkäisenä arkipäivänä käyn aina salilla ja sitten välissä on yksi lepopäivä. Aerobiset ajotan viikonloppuun ja koitan mahuttaa saleilun lisäksi vähintään sen yhen arkipäivällekkin.

Aina salille mennessä teen aluksi 5min lämmittelyn esim kuntopyörällä, siinä ehtii polkee sen 2km. Se on ehoton maximi koska oon huomannu pitemmän lämmittely ajan vievän ratkasevasti tehoja sarjoista.

Pois lähtiessä sitten 10min palauttava juoksumatolla joka sekin on pisin sallittu aika jotta lihaksilta ei kuluteta ravintoa liikaa aerobisella liikunnalla.

Heti maton jälkeen kipataan kitusiin proteiinipalkkari joka auttaa palautumisessa ja kehityksessä. Aluksi samalla salilla käyvät työpaikan ukot piti sitä naureskellen turhana hifistelynä mutta tulokset jotka oon saanu aikaan näissä kolmessa kuukauessa on kyllä hiljentäny ne ivapuheet tehokkaasti..

Reenien aikana suoritan 15s venytyksiä palautumisen nopeuttamiseksi. illalla sitten reenatut lihakset pittää muistaa venytellä ihan kunnolla. Seuraavana päivänä lihakset on joka tapauksessa arat mutta venyttelemättä ne on oikeesti sitte kipiät.

Edellä merkityt sarjat on aina varsinaisia työsarjoja joita ennen teen aina yhen lämmittelysarjan kevyillä painoilla jotta saan verta pumpattua lihaksiin. Laitan perään painot joihin olin viimeviikkoon mennessä päässyt.  Ensiviikolla alan taas lisätä kaikkia painoja suurempiin. Alotus painot oli 3kk sitte 1-5kg painoilla.

Maanantai:

Rinta:

penkkipunnerrus kp 2x12 ( 8kg painoilla)

vinopenkki kp 2X12 (8kg painoilla)

flyerit kp 2X12 (5kg painoilla)

Hauis:

penkillä kp 2X12  (7kg painoilla)

Hammer seisten kp 2X12  (8kg painoilla)

Vatsat:

vatsapenkki 2X15

vatsarutistus 2X15 (10kg)

Tiistai:

olkapäät:

pystypunnerrus kp 2X12 (8kg painoilla)

vipunosto sivulle kp 2X12 (5kg painoilla)

vipunosto taakse kp 2X12 (5kg painoilla)

Epäkkäät:

koharit kp 3X15 (12kg painoilla)

Ojentajat:

Taljassa tangolla 2X12 (15kg)

koukistus niskan taakse kp 2X12 (4kg painoilla)

Taljassa naruilla 2X12 (15kg)

Ranteet:

Forkut tangolla 3X12 (5kg)

Keskiviikko:

välipäivä elikkäs ropan täydellinen venyttely kaikessa rauhassa (1h)

Torstai:

selkä:

Ylätalja 2X12 (25kg)

Alatalja 2X12 (20kg)

Soutu kontallaan penkiltä kp 2X12 (9kg painoilla)

Selän ojennukset 2X12 (5kg lisäpainolla)

vatsat:

vatsapenkki 2X15

Vatsarutistus 2X15 (10kg)

Perjantai:

Jalat:

jalkakyykky selällään 3X12  (30kg)

Askelkyykky kp 3X12 (7kg käsipainoilla)

Takareidet 3X12 (15kg)

Etureidet 3X12 (15kg)

Pohkeet 3X12 (15kg)

Ranteet:

Forkut tangolla 3X12 (5kg)

Lauantai: Kävely, sauvakävely tms 1h

Sunnuntai: kävely, sauvakävely tms 1h

Jos oikein laiskottaa niin sunnuntai on viikon toinen täydellinen lepopäivä mutta se näkyy sitte siinä viikottaisessa painonpudotuksessa ihan varmasti.

Ähellys musaa tietenkää unohtamatta:

Ja asennetta.. Hyviä mottoja joihin ollaan törmätty matkan varrella.. :

"Ihminen joka haluaa, keksii keinon. Ihminen joka ei halua, keksii selitykset."

"Älä yritä, tee tai ole tekemättä"

"oikotietä onneen ei ole."

"Elämä on ihan just sitä mitä itse teet siitä"

Jos nuista ei jonain päivänä jostain syystä saa virtaa niin viimeistään mussun härnäävät sanat: "Reenaus ei ole mitään tissiposkien hommaa" saa persauksen hilautumaan salin suuntaan.. Mie vielä sille näytän tissiposket... 

Tisseistä tulikin mieleen melko hutera aasin silta.. Oon pitempään lukenu Jutan blogia ja ihaillu sen tarmoo ja sitä miten se ylistää terveellistä elämää.. nyt se oli laittattanu jotain täydennys pistoksia huuliinsa.. mie ymmärrän ne rintaimplantit koska tuolla reenimäärällä tissit katoo ihan varmasti. Tottakai jokainen haluaa olla naisellinen miehekkäästä harrastuksesta huolimatta.. Oon tässä itekki isännälle vitsaillu että muodot on muisto vain ku ei niitä koskaan oo siunaantunu muutenkaa minkää vertaa.. niin että pitäsköhän kirjottaa joulupukille että toisi mammalle tissit? Mutta vakavasti puhuen, ne ei oo mulle niin tärkeet että lähtisin tekemään mutkaa tallinnaan. Eikä tosiaan mitään muutakaan täytettä niin yhtään mihinkää kohtaan. Jotensakkin oon vähän pettyny tuohin Jutan valintaan vaikka jokkaisen oma asiahan se on. Esim Martina Aitolehti on miulle just kauhu esimerkki niitten "täyteläisten" huuliensa kanssa (Pamsusta nyt puhumattakaa)... Ettäpä väkisin laski nyt pikkasen Juttaa mun ihailu asteikolla alaspäin tuo tekemänsä valinta.

Onneksi näitä vahvoja aitoja ihania idoleita vielä löytyy... Esim ihana Eeva Wahlström...

Reipasta viikon alkua kaekille!

Viikonloppu meni mukavan kosteissa merkeissä jo säänki puolesta. Lisäksi vietettiin loman lopettajaiset  kaverin ja isännän kans iltaa istuen ja kokkaillen. Intouvuttiinhan siinä ihan niin että pitihän sitä kylilläki porukalla käyä rökälehtämässä ja ilta veny pitkäksi. Mukavaa kyllä oli..

Onni oli kumminki kaukana siitä seuraavan aamun olotilasta kun heräsin jumalattomaan pään jyskytykseen ja totesin saaneeni mahtimigreenin (alkoholilla taisi olla osuutta asiaan)..  Lauantai meni siis rattosasti laatotus hommissa ja norjan kieltä kerraten.. mut jos jotain positiivista nii vatsalihakset tuli ainaki treenattua siinä samalla... Piikkimatto on kyllä oivallinen apu päänsärkyyn ja migreeniin, enää en tulis toimeen ilman sitä..

Maanantaina alkoi taas työt ja kyllä alkoki uusi viikko hankalimmalla mahollisella tavalla...

Hammasta alko juilia jo sunnuntaina iltasella ja toivoin sen helpottavan sen verran että saan nukutuksi kun herätys 4.30..

No eihän se niin koskaan taia mennä että joku kipu yöksi hälvenee? päinvästoin...

unet jäi pariin tuntiin siinä potiessa ja ylös nouseminenki vähä viimetippaan.. Kiirehän siinä tuli aamutoimien kanssa ja lopulta rynnistin autolle aikomuksena ehtiä töihin ajoissa... sain huomata talven tulleen lomani aikana..  kosla oli ainaki metrin jääkerroksen alla.. (okei okei, ei sitä nyt ihan metriä ollu vaan muutama milli korkeintaan...  mutta paksulta se tuntu ku hinkutin sitä epätoivosesti ikkunoista ja kello senku tikitti..)

Kuhan auto oli rapattu ja pääsin liikkeelle, alko lämmityslaiteki sopivasti hönkiä mukavaa lämpöä.. mut se lämpö taas veti kaiken kosteuden auton sisältä laseihin etten taaskaan nähny mitään eteeni..   Myöhästyin siis töistä.. Tuleehan se talvi joka vuosi eikä sen pitäs näillä korkeuksin asuvaa yllättää enää mutta miksi just tänä aamuna?!?

Hammasta jomotteli mukavasti ja uneton yö teki miusta nii känkkäränkän etten tohtinu juuri ylimääräsiä kellekkään työkaverillekkaan puhella etten pahota muitten mieltä kiukullani..

Töitten jälkeen soitin hammashoitolaan ja koitin varata aikaa lekuriin.. no ne ois antanu ajan puolentoista kk päähän mut eihän se mulle passannu..  Neuvovat seuraavan päivän kipupäivystykseen.. Toinen kipujen ja valvoskelun yö oli siis edessä (ja työpäivä)...

Tänään pääsin tohtorille 2h jonottamisen jälkeen...

Jonossa oli myös ihana vanha pariskunta joista se rouva oli pahasti dementoitunu.. Hyö oli oikein sympaattisia enkä tosiaan millään pahalla heitä kohtaan tätä seuraavaa kerro... Mutta kun se mummu luki koko parituntisen yhtä ja samaa lappua vastapäätään seinältä isoon ääneen: "Hyvät särkypäivystykseen tulevat potilaat, täyttäkää odotustilassa numeroitu esitietolomake huolellisesti etukäteen, Teidät kutsutaan numerojärjestyksessä. kiitos! "..

Oisin mie tienny missä kamalassa paikassa olen ilman että sitä tauotta toitotettiin....

Miusta oikeesti tuntu sen kammottavan pelkoni kans että oon jossain kauhuelokuvassa ku ei voinu keskittyä ees mihinkää lehteen mikä ois vieny ajatukset pois siitä tulevasta koitoksesta.... vapisin ja olin valkonen siinä vaiheessa ku mut kututtiin..

Pelkään oikeesti nimittäin kuollakseni vaan kahta asiaa:

Hevosia:

Ja hammaslääkäreitä:

Sain väliaikasen paikan, tuomion juurihoitoon ja kamalan ripittämisen hampaitten laiminlyönnistä.. olin sen kyllä ansainnukki..

Jotensakkin aattelen aina ku sinne pitäs soittaa että jos soitan huomenna ja taas  huomenna ja huomenna... kyllä silleen menee pikkuvikaki pahaksi..  Tää oli jo nii paha että puudutus ei enää mitään auttanu ja voin kertoa että siitä lekurin tuolista meinas irrota nojat mun voimilla ku se jyryytti juurta auki putsausta varten.. jipii.. oisko aika tällä iällä voittaa ees se toinen pelkosa ja alkaa mennä sinne hampilääkärin ennen ku on liian myöhästä.. Nimimerkillä kerran aiemminki juurihoito ja yksi poistettu hammas... Ois voinu selvitä pelkällä paikkaamisella joka ei oo niin mitään tän jälkeen..

Kyllä tämä asia nyt otetaan haltuun ja lopetaan se nössöily.. Eihän sitä selkärankaa ja sisua monessa muussakaan asiassa puutu..  Mutta hevosten kans en samalle tontille mene ikinä.. Minä en tykkää niistä eikä ne minusta ja hyvä niin.. Niih...

Mut positiivista tästäkin.... pyysin lekuria tekemään varovaisen arvion hampieni kunnosta  ja väläytin jo pelkoni tekohampaista ennen kolmeakymmentä ikävuotta.. Hää tuumi että tilanne on paljo PAREMPI ku luulen... et oikeesaan tän hampaan jälkeen juurihoitoja ei tarvii ja paikkailuilla yms jutuilla selvitään ihan hyvin.. nou hätä! Ja sitten se kehu minuu ku olin osottanu korkean kipukynnykseni ja ottanu oikeen asenteen tuskista huolimatta..  Jännitin jo että joko se vetää lasten "Olitpa reipas"-palkinnon  jostain....

Nyt on olo ok.. leuassa asti tuntuu pientä kipua edelleen mutta se on kyllä lasten leikkiä näitten parin päivän jälkeen...

Parempaa loppuviikkoa kaikille..

Kesälomasta jäi viikko vielä näin syksyllekkin. Tuleepa kyllä tarpeeseen...  Eilen testasin kevyen lenkin verran nilkan kuntoa ja eihän se hyvä ole edelleenkään.. mutta en jaksa siitä nyt ressata.. viikon otan rennosti ja otan niin henkistä ku fyysistäki vapaata treeneistä.. sitten taas kaivetaan motivaatio naftaliinista kun arki koittaa ja tuurilla paikatki on jo palautunu.. jos ei niin alan jo ahistella omaa lääkäriä ja vaatia tutkimuksia ja hoitokonsteja paranemiseksi..

Palefacen uusin levy raikaa meillä edelleen eikä kyllästymisen merkkejä vielä oo havaittavissa.. sanotuksissa on niin paljo totta ja terapiaa.. kotomaan asioista ei voi koskaan ottaa liikaa kantaa...

Lisäksi luin lehdestä pitkästä aikaa itseäni ilahduttavan uutisen. hei mie en olekkaan ainoa joka aattelee että nykytolalle tarttis jotain tehrä...

www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/suomeen-tulossa-uusi-maahanmuuttopolitiikan-kiristamista-vaativa-puolue/190497

Tässä vielä linkki uuden puolueen kotisivuille jos haluttaa tutustua heitin toimintaan..

www.vapauspuolue.fi/index.php

Taietaan sittenkin muuten saaha ruska tänne kainuuseenki.. Oikein mukavaa viikonloppua!

6vk ja kokonaispudotus 6.1kg... alun huiman laskun jälkeen painon putoaminen on tasaantunut vajaaseen kiloon viikossa. Olen oikein tyytyväinen...  Laskelmieni mukaan tänä vuonna vielä saadaan juhlia 10kg:n karistumista... sen nimittäin päätin että sen etapin kohdalla hankin pullon kuohuvaa itelle ja rakkaimmille tukijoille... 

Juhlista puheen ollen, viikonloppuna käytiin kaverin synttäribileissä ja herkkuja ja juomia ei tarjolta puuttunut. Onneksi sain ymmärrystä osakseni eikä kukaan paheksunu mun vesi linjalla pitäytymistä... saivatpahan muutamat minusta kuskin autoineen kaupan päälle.. Pääsihän sitä toki joku uskollinen "epatto"-ystäväni leikillään tuumimaan että olen "nihkeä" tyyppi kun en osaa juhlia.. Ja että olen tylsä kun asetan treenit etusijalle.. mutta se nyt ei minun tahtia haitannu. Juhlakalu kun tiesi etukäteen jo  miten tärkeää tämä minulle on ja halusi osallituvan tärkeään iltaansa selvänäkin... kehaisipa ukkoniki siihen ihan ääneen että minullahan on selkärankaa enemmän ku heillä muilla jotka humaltuu. Piti ihan myöhemmin kiitellä kotona että ku nii nätisti minuu puolusti. Oikein hauskaa oli! Kapakoihin en kyllä matkaan lähteny vaan poistuin puolilta öin kotia nukkumaan koska mielessä siinteli jo aamun kuntosaleilu... Mukava oisi ollu pitempäänkin mukana riekkua. Kiitokset vielä tätäkin kautta ihanasta illasta..

Seuraava aamu palkitsikin illan pidättäytymisen paheista... Vaaka näytti -600g.. Oon huomannu aiemminki tuon että jos yhtään miettii hairahtumista mutta pysyy lujana houkutuksista huolimatta, niin paino onkin seuraavana päivänä tippunu.. Voi olla että kuvittelen mutta kukapa tietää josko se toisten mässäilyn näkeminen saa oman elimistön polttamaan energiaa vieläki enemmän.. höperöltä teorialta kyllä kuulostaa mutta ainaki sillä ajatuksella ei tule lipsuttua kun tarjolla jotain on...  

Vielä pitää avautua poikkeuksellisesti aiheesta josta lupaan olla koskaan enää mainitsematta koska tämä on varmasti jo sohasu ampiaispesään..

Nimittäin BB... aiempina vuosina on löytyny porukasta edes joku tyyppi jonka takia on innostunu ohjelmaa seuraamaan... nyt on mukana vaan muutama "normaali" ihminen jolla on NORMAALIT ELÄMÄNARVOT... ihan oikeesti jos meiän nuoriso seuraa tota ohjelmaa ja ottaa vaikutteita tuosta poppoosta jolle bileet, itseruskettavat ja kauneusleikkaukset on ainoo keino elää niin mitä meiän isänmaantoivot tulee olemaan 10 ja 15v päästä?!? Nuista ku ei tunnu monikaan tietävän ees seksuaalista suuntautumistaan ja humalassa mitään sääntöjä mistään ei ole...  Minusta nuoriso kasvaa kieroon tälläsillä vaikutteilla...  Kyllä, minusta nykykasvatus ja maailman meno edesauttaa sitä että teineistä tulee bi-seksuaaleja ja ties mitä... Vähemmästäki niillä polosilla on pää sekasi.

Mie oon korvesta kotosin ja tunnen itteni jo vanhaksiki tässä nykymaailman menossa... jotenki tuntuu että bb:n seuraaminen jatkossa aiheuttaa mulle enemmän tympääntymistä ja mielipahaa sen mainostamansa viihteen sijaan. En aio kyllä vakituiseen hilautua telkun ääreen niinku ennen vanhaan aina sunnuntaisin... Siihen helevatan kiljumiseen olin kypsä jo edellisinä vuosina. Edes juonnot ei oo mun mielestä siinä talk-showssa luontevat ku Vappu on korvattu...  tällä uudella on kyllä ihan liian suuret saappaat täytettävänä ja se kyllä näky eilisessä ohjelmassaki.

No niin, se siitä... kalkkis ei avaudu tästä aiheesta enempää..

Jotain positiivistaki.. huomasin nimittäin aamulla lenkkipolulla että ruska hiipii pikkuhiljaa metsiin.. näkyy jo aavistuksia tulevasta väriloistosta.. On tämä syksy ihanaa aikaa...

Mukavaa viikon alkua!

Tänäaamuna nielin sisuni ja annoin väsymykselle periksi. Jätän saleilut tänään väliin ja koitan huomenna uudelleen. Parina iltana töissä on meinannu silmät mennä kiinni ompelukoneen ääressä ja aamullaki ollu vielä väsykki olo. Kurkkua on aristellu ja nuhaaki yritelly van mie oon aina sen sitte uneuttanu kiireisen päivän aikana. Roppaa pitäs osata kuunnella ja hiljentää se omatunnon ääni joka soimaa että ku tänään et poltakkaan kaloreita niin paljo ku eilen. Mie en oo hyvä siinä vaan teen ihan liikaa puolikuntosenaki jos oon jottain lujasti päättäny.. Tulos on tämä että olo on lopen uupunu ja univelkaa on kertyny. Ukko jo varotti että yksi välipäivä viikossa reenien välillä on aika vähän että jos pieniki lentsun poikanen tulee nii jarrua pitää painaa melko ankarasti.. Näin siis toimimme ku viisaampi niin kerta neuvoo.. Miun muwulla oliki tänään syndet ja vein sille kahvit ja aamupalan sänkyyn niinku kunnon pikku vaimokkeen kuuluu.. Onnea rakkaalle vielä kerran.

Mukavaa torjantaita! =)

Haaa.... punnitus suoritettiin jälleen ja viikon saldo on -0,3kg... Kokonaispudotuksen ollessa n -3,6kg/3vk... Pääsin jo sille kymmenykselle jolle halajan joten pudotettavaa ei enää ole ainakaan yli sitä 10kg... Ottaen huomion melkoiset rääkit mitä ukkelini salilla mulle tällä viikolla sparras ,pudotus on ihan hyvä koska viikko painottui selvästi enemmän lihasvoimailuun kuin aerobiseen. Tänään alkaa viimeinen viikko tätä haastetta joten seuraavana 7 päivänä kuntoilen vieläkin kovemmin...

Sen jälkeen pyhitän päivän mässäilylle ja lepuutan ruhoani. Se päivä oikeastaan vähän pelottaa... teenkö silloin tyhjäksi kaiken työn? Mutta kuulemma se tekee pelkästään oikein hyvää. Aloitan saman treeniohjelman mukaan uudestaan heti seuraavana päivänä kunnes uusi gofatgo-haaste starttaa 23pv. Siihen olen sitoutunut lujasti jälleen kerran.. ilmottautukaapa mukaan kaikki kuntoa kohottamaan halajavat: www.fitfarm.fi/.. tsempataan toisemme uusien elämäntapojen myötä niin että ensi kesänä kukaan ei häpeile uimarannalla uikkareissa..

Hyvin tehdystä työstä olen palkinnut itseni muutamaan otteeseen...

Viime lauantaina haettiin ukolle pitsaa ja itsekkin herkuttelin sallituissa rajoissa....

Korvasin nimittäin pastan nuudeleilla... ja maistoin ensimmäistä kertaa 3vk jotain makeaa.. pepsi max maistui niin sokeriselta että minulle tuli lasillisesta jumalattoman huono olo ja ähky.. Tässä pitkin viikkoa oon sitte sallinu lasillisen itelle sillon tällön kerran päivässä. ihan siksikin että sitten mättöpäivänä en mene kokonaan shokkiin ja kuole tuskallista ähkykuolemaa..

Olen  innostunut kovasti myös äänikirjoista ja siksi tilasin itselleni uuden lelun..

Alkuviikosta kuuntelin Jouni Hynysen kirjan: Rakkaudella Jouni Hynynen. Könsikäs on kirjansa itse ääneen lukenut ja siksi suosittelen ehdottomasti mieluummin kuuntelemaan sen kuin lukemaan perinteisenä kirjana.. Mies tosin omistaa ensimmäiset luvut (ja melkein koko kirjan) naisväen arvosteluun mutta tekee sen niin sympaattisesti ja äijämäisesti että naurussa on pitelemistä.. tekstistä kun ei ole poistettu niin mitään ylimääräisiä lipsahduksia ja kirosanoja.. nautiskeleepahan mies paatostaessaan jokusen olusenkin..

Nyt kahlaan Waltarin Sinuhe egyptiläistä jota riittääkin kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Hävettää ihan että se on jääny jotensakkin aina lukematta vaikka aikonu oon monesti. Tykkään hirveästi kaikesta Egyptiin liittyvästä ja koulussaki ahmin kaikki tiedot mitä siitä vaan sai.. Kylläpäs on Sinuhen ja Kaptahin seikkailuissa menny mukavasti muutama työpäivä kuin hujauksessa ja lenkitki venyy kun ei millään malta lopettaa kuuntelemista.. Seuraavaksi halajaisin Ozzyn elämänkertaa kuunneltavaksi jos sen vain saisi muualta kuin elisan nettikaupasta ladattua.. se kun ei panahinen anna tilata ku tekstiviestillä eikä tietenkään hyväksy soneran operaattoria.. Toivottavasti äänikirjojen suosio kasvaa ja valikoima ja tarjonta laajenee että tästä motivaattorista ei heti tule loppua..

Treenikassin ryöväsin isännältä kun se on sen töimaaltaan joskus arpajaisissa voittanu..

Laajensin muuten kala ruokavaliota tonnikalasta pakasteina saataviin lohikuutioihin.. nam nam muuten mutta miten kummassa kukaan voi syyä nuita ruusukaaleja???? hirveän makuisia ainaki tuolleen hauduttamalla niinku mie niitä kokkasin! nyt niitä on pakastimessa iso pussi ja otan mieluusti vinkkejä vastaan jos joku tietää miten niistä syötäviä saa? hyi!!!

Mutta tämä sörsseli oli kyllä nam nam nam..

Laskeskelin taannoin miten paljon säästän kun en vedä enää jokaviikonloppusia kalsarikännejäkään.. ihmettelin sitte että miksi kummassa rahaa ei jää sen enempää käteen kun en ostele muutakaan turhaa... tutkinta paljasti että syy on tässä:

siinä lepää 80e jonka olen kantanut luontaistuotekauppaan nyt 2 kertaa....  Toki alkoholin ostamista jouduin perustelemaan itselleni koska minulla oli huolia tai ollut raskas viikko töissä tai aihetta juhlia... Näitten ostaminen on helppoa koska ne tekevät pelkästään hyvää....  Kourallinen niitä napsitaanki joka aamu nyt kun vihreätee-kapselit on ollu käytössä jonkun aikaa..

Jottain aattelin tänä viikon loppuna koittaa saaha räpösteltyäki.. jotenka laihdutus ja kuntoilu postauksiin kyllästyneet.. malttakaa hetki niin saatte lukea muutakin.. <3

Anteeksi vain tästä postauksesta jo etukäteen niille joilla kesäloma on meneillään ja  parhaat lomakelit TODELLAKIN suosivat.. 

mikäs tässä itselläkin olisi rannalla lötkötellessä ja välillä uiskennellessa.. mutta kun töissä oli tänä aamuna jo +30 lämmintä ja lämpeni vaan lisää pitkin päivää... oli todella raskasta hengittää ja yhdessä välissä oikeasti mietin että auttaskohan oloa jos kävis työntämässä sormet kurkkuun ja laattais niin maan perusteellisesti.. kotona ihan sama juttu.. virvottavan suihkun jälkeen vartissa on taas hiki.. yöllä lakanat rullaantuu iholla ja jos tuulettimen laittaa täysille se pörisee niin isosti että unta ei saa millään.. 

Muuten lämmin keli ei haittaa siis ollenkaan mutta kun oisi jaksettava tehä töitäkin ja jos kuumuus ei vielä nujerra niin unettomuus nyt vähintään.. puhh... siinä tuli paljon pahaa sanottavaa meidän ihanasta intiaanikesästä.. MINÄ TOIVON SADETTA!!!

Olkaa ystävällisiä ja laittakaa tää kuulumaan  jos yhtään samoja tunnelmia on käyny mielessä:

Jos nyt alkas tulla kaatamalla vettä, lähtisin pitkälle rauhalliselle kävelylle ilman sateenvarjoa..   En oo kyllä viimeaikoina ollut karman suosikki niin minuun varmaan iskee salama tai jottain nyt tämän avautumiseni takia ku eihän sitä saisi valittaa että on kerranki kunnon kesä... Mie oon vaan saanu kertakaikkiaan ihan tarpeeksi siitä että sisätiloissaki on koko ajan kuuma.. ollu siis jo varmaan 2kk putkeen..

Ootan jo NIIN kovasti syksyä..

Syksy on ihanaa aikaa, se kun lehet kahisee jaloissa ja ilmassa tuoksuu se alkava talvi.. ja ne värit.. saattaa olla jo pikkusen yöpakkasia ja ihania sateisia päiviä kun voi laittaa kynttilöitä palamaan ja käpertyä viltin mutkaan kuuntelemaan ropinaa.. .. ah.. kunpa vain asus taas maalla..

Ja sitten tietysti tulee talvi ja pääsen valittamaan niitä paukkupakkasia ja sitä kun auto routii ja lunta on liikaa tai liian vähän...  Ihminen ei kai oo koskaan tyytyväinen?

Mutta nyt tämä ruustiina lähtee koko kiireisen viikon ajan haaveilemilleen päiväunille.. hilaan tuulettimen sohvan viereen ja siinä pötkötän, verhot kiinni.. oi onnea...

  Ulkona on tällä hetkellä varjossa jotain +34 astetta ja töissä on hallissa keskimäärin +30 viimestään puolessa välissä päivää. Ruumiillista urakkahommaa kun tehään niin voin kertoa että hiki lentää ja voimat hupenee ihan euroja tienatessaki.. MUTTA: enpäs ole laistanut treeniohjelmasta yhtään..

Tällä viikolla olen:

-sauvakävellyt 1,5h

-käynyt kuntosalilla 1h kaksi kertaa

-tehnyt kerran kotona tehotreenin ( sis. 6 liikettä 15 toistoa ja 4 sarjaa+ käsiä vahvistettu käsipainoilla)

-käynyt reippaalla kävelylenkillä pururadalla 2 kertaa (molemmilla kerroilla lämmintä ollut vähintään se +28)

Onnistuneesti siis 6 reenipäivän putki, ja olo on hyvä..   huomenna on taas välipäivä ja lauantaina alkaa uusi haasteviikkko.

Kuumalla kuntoilussa on se hyvä puoli että elimistö joutuu tekemään enemmän töitä vähemmällä liikuntatehollakin.. kun tekkee voimiesa mukkaan ja muistaa kulettaa vesipulloo mukana, ei ongelmaa ole.. ei se tavallista runsaampi hikoilu oo vaarallista.. palaapahan kalorit paremmin..

Ruokien kanssa mulla on vähä ongelmia kun töissä näin aamuvuoroviikolla tauot ei taho sattua mitenkää ihan just jetsulleen niinku ruokavalio edellyttäs.. meillä on tiukka politiikka taukojen pituuksista joten suuria annoksia ei kertakaikkiaan ihan ehdi vetämään. Oon tiukoissa paikoissa korvannu välipalan nopeesti sallituilla proteiinipatukalla (joka muuten on niin nannaa kun siinä on suklaata ) tai palautusjuomalla... aamiaiset on jäänyt pitkälti korvikkeiden varaan ja se kyllä harmittaa..  Näin helteellä tosin ei ruokahaluja olekkaan niin ihan hyvä että aterian tarjoamat ravinteet saa nopeasti ja kätevästi patukasta tai shakeristä..

Niin ja se jatkuva näläntunne mikä seuras sitä hirvittävää alun ähkyä on helpottanu.. nyt aterioitten koko ja välit tuntuu ihan sopivilta.. niitten avulla jaksaa reenata niin paljo paremmin.. Liikunta on varmaan ollu siksiki aina niin vaikee alottaa kun ei oo tullu syötyä oikein, ei sitä sillon oo paukkuja millä mennäkkään..

Joka päivä ootan yhtä innolla että pääsen taas tekemään sitä tulosta... siitä puheen ollen.. tän viikon pudotus oli -0,7kg.. yhteispudotus siis kahden ekan viikon aikana -3.3kg... tupla jee, homma etenee..

Ihanat ihanat eput loistavine sanotuksineen..

Tottakai aherran keittiössä myöskin:

Varioin tulisen version nuudelikeitosta (korvasin vain nuudelit täysjyväpastalla).. kaveriksi salaatti mixiä ja ihania mehukkaita tomaatteja..

Ja niitä salaatteja... kanasalaattia.. paahdettua kesäkurpitsaa ja tuoreita makeita suippopaprikoita..

Välillä on pakko saaha tuhdimpaakin ja käytän sillon kaikki sallitut kasvikset esim risottoon..

ja sitten on saatava taasen salaattia...  tässä tonnikala sellaista..

Ja sitten keksitään vaihtelua erilaisesta makaroonista, salaatti ja tomaattilaaduista, esille laittamisesta ja pilkkomistavoista..

Kivaa on ollu!  Tämä ei ole dietti vaan elämäntapa-remontti.. kuinkas teiän muitten viikko on menny?

Tulin vaan ilmottamaan viikon kokonais pudotuksen joka oli 2,3kg... yhtä huimiin tuloksiin tuskin tulevina viikkoina päästään...

Kävin aamulla lähi ässässä kaupassa ja kassalla minua palveli nuori poika äärimmäisen kohteliaasti ja teitittelikin niin kauniisti niinkuin mummelia ikään.. pitäsköhän tässä alkaa kokea itsensä vanhemmaksi rouvashenkilöksi... tai alkaa käyttää vaaleenpunasia kuteita ja britney spears-saparoita..  Mut kai se parttiarallaa 30 eukko näyttää sellasen 18 vuotiaan kesäharjottelijan mielestä jo melko ikälopulta.. sen ikäsillähän on varmaan joku 15-16v tyttöystävä.. eihän sitä itekkään sillon koskaan aatellu että näin vanhaksi elää..

Ekan viikon treenit on takana... Onpas hyvä fiilis.. parin viimepäivän voimailuista ei ole siunaantunut edes lihaskipua vaan mukavaa puristavaa tunnetta jonka lihasten kehitys on aiheuttanu..  notkeus on myös selvästi lisääntyny päivittäisen venyttelyn tuloksena..  Ukko ku on mulle jo vuosia naljaillu että oon notkee ku näkkileipä kun en venyttele kunnolla..   

Oon lisänny tehotreeneihin vielä useemman sarjan painojen kanssa käsien lihaksille koska edelleen on naurettavan vaikeeta se etunojapunnertaminen.. tosin tänään sain suoritetuksi joitakin suorastaan täydellisiä jotka vaan kannusti yrittämään niin kauan että koko sarja menee kertaheitolla.

Nälkä muuten ehtii hyvinki tulla jo aterioitten välillä mikä on merkki siitä että keho kuluttaa tarkkaan kaiken minkä kupuuni vejän..  Nälän tunteesta on oppinu jopa tykkäämään..    Jotensakkin on energisempi ja positiivisempi mielenlaatu ylipäätään ja töissäki tehoja irtoaa huomattavasti paremmin.

Huomenna ei saa rehkiä että energiavarastot ehtii palautua. 7 suoritusta (3 aerobista ja 5 tehotreeniä) tälle viikolle menee kyllä alkuinnostuksen piikkiin , ensviikolla on maltettava ottaa rauhallisemmin ettei tarvii ylikuntoo pelätä ku se katkasee hyvän alun laakista myöski.  Kosiskelin ukkooni sparraajaksi viikonloppuna salille (tehokkaampien harjotusten toivossa).. kai sitä on lopullisesti hurahtanu tähän touhuun ku olo senku paranee mitä enemmän jaksaa itteesä rääkätä.. masokisti mikä masokisti... Minkäs teet ku halu nähä tuloksia ja näyttää närhen munat kaikille onnistumista epäileville on suuri...

reeni reeniltä ja ateria aterialta.. periksi ei anneta..  Eilen aamulla paino oli pudonnut 0.3kg.. nesteitä.. =)  Tein tiistaina myös mahdottoman hikitreenin lihaksille niin että en vois voinu tehä enää yhtäkään toistoa enempää. Ukko sano että näin se lihasvoimailuissa on tehokkainta. Parahiksi oli lauantain voimailusta jalat palautunu että pysty täysillä tekemään. Sitte dietmixit vedin ja rauhassa venyttelin ja menin suihkuun.. ihmettelin että mikä on tämä outo tunne vatsassa.. sittten kuului kurinaa.. Mulla oli NÄLKÄ!  siis ihan mahtava tunne.. tuntu siltä niinku ois tulppa altaan pohjalta avattu ja vesi virtaa taas. vasta nautittu proteiini juoma oli siis menny suoraan lihaksiin joita oli oikeesti rasitettu niin että ne tarvitti ravintoa..  saman huomasin töissä päivällä ku olin eri osastolla ku tavallisesti ja sain ainaisen istumisen sijaan nostella painavia kangas pakkoja ja juoksennella hiki päässä muutenki.. (työpari oikein ihmetteli että kylläpä ne pakat nyt riuskasti liikkuuki).. Otin siis työstäki kaiken mahollisen hyödyn että lihakset tekis töitä.. ruokkikseen mennessä oli ihan kiljuva nälkä.. mie oon niin onnellinen ku roppa on alkanu toimimaan..

Iltapalana testasin sitä vaihtoehtoa käyttää raejuustoa rahkan sijasta leseitten ja mehukeiton kanssa.. se oli oikeesti niin lähellä laatotusta ettei oo taivaan tosikaan.. joten rahkaa tulee mun iltapala tästä lähtien olemaan...hyi olokoot, puistattaa se raejuusto sotku vieläki.. 

Oon ottanu tavaksi raportoia kullalle tuntemuksista ja se on ihan mielellään kuunnellukki ja kertonu viisaampana mistä mikäki johtuu. Se varotteli odottamasta liikoja 4:ssä viikossa tapahtuvaksi.. sanoinki että tämä on alku.  Sovittiin että kk jälkeen pietään 1 lepopäivä jollon on pakko mässätä kaikki ne herkut mitä ei oo saanu nyt syödä. Se "buustaa" elimistön aineenvaihdunnan ja sitten suunnitellaan tän saman rungon mukaan seuraava 4vk jakso ja treenit. Mulla on kyllä ihana mies.. 

Tässä kk  pätkässä on kummiski se äärettömän hyvä puoli että kasvu on myös henkistä.. suhde ruokaan on jo muuttunu ja muuttuu varmasti vielä lisää. Ruoka ei oo lohdun antaja, eikä se oo juhlan aihe.. se on yksinkertasesti sitä polttoainetta mitä elimistö tarttee elääkseen.. on sisäistettävä se tosiasia että se mitä syöt ei paranna esim pahaa mieltä tai saa elämän juhlahetkiä tuntumaan sen hienommilta.. Ja jos ei keksi tekemistä niin ei saa mennä sinne jääkaapille kun ei ole edes nälkä... se on omasta mielikuvituksesta kiinni ottaako telkkarin ääressä käsiin ne kutimet vai sipsipussin...  vasta ku sen ruuan aseman elämässä tajuaa voi alkaa nauttia siitä terveellisesti ja lihomatta.. Vaikka mistäpä mie tiiän, nää on vaa näitä miun höpinöitä joita on putkahellu viime päivinä mieleen..

Totesin myös pitkään syöneeni mielestäni vähän mutta täysin vääriä asioita.. pienen pienet ruokaannokset kun on ollu sellasista raakaaineista että on sisältäneen koko päivän kalorit. Nyt viimestään on todettu että terveellistä ruokaa saa tosiaan syyä niin että napa ruskaa ilman sitä lihomisen pelkoa..

Myös tätä ahkeraa treenaamista (6pv/vk) oon ajatellu asennemuutoksena.. kun joka päivä keskittyy joka ikiseen suoritukseen kovasti niin seuraavana päivänä ku kello soi kukonlaulun aikaan eikä tosiaan huvittas nousta.. tajuan että jos en nyt nouse dietin vaatimiin päivärutiineihin, koko edellisien päivien työ on menny hukkaan..  mulle nämä tiukat säännöt itessään on jo motivaattori.  Tottakai treenit vähenee kun ihannepaino on saavutettu.. 6pv viikossa alkaa olla jo ammattimaista urheilua.. Uskon että opin nauttimaan siitä tunteesta että taas rääkkään kaikella rakkaudella itseäni sillä liikunnalla.. Ja se polte mikä elimistössä on sen jälkeen ei tule millään muulla konstilla.. 

Tän päivän aamupaino oli ennallaan, mikä onki ihan oikein koska eilen  tein sitä  lihastreeniä ja lihas painaa enemmän ku läski..  Edistystä oli kuitenki tapahtunu koska lihaksissa ei ollu havaittavissa arkuutta juuri ollenkaan..  Pienen pieniä askelia..  Niin mukavata!

oon koittanu saaha ruuista mahollisimman mukavan näkösiä ja makusia sallituissa rajoissa..  hyvin oon mielestäni uusia makuja keksinykki ettei oo joka päivä ihan samaa lusikoitavaa.. pitää vaan olla valmis käyttämään tunti päivästä siellä kyökin puolella.. Eilen tein lounaaksi ihanaa kanakasvisvokkia ja päivälliseksi tonnikalapasta-salaatin..  Huomasin että annosten koot saa pienemmäksi kun käyttää painavampia kasviksia.. blondilta meni siihen havaintoon 4pv..   Eipähän tarvii töissä hotkia niin kiireellä sammiollisia mukana roudattuja salaatteja..

Tän päivän herkut näyttää tältä..

Ihanat huurteiset kuningatarmarjat rahkan päällä...

Halusin jotain "gurmeeta" jotein käytin osan kasvisten sallitusta painosta sipuliin ja tein siitä, jauhellihasta, chilijauheesta  ja oljystä täytteen paprikaan.. paistelin uunissa ja pistelin raejuuston ja salaatin kera..  Kyllä oli vaivan väärti.. namnam..  Mietin että jos olisin käyttäny tänään munan valkuaista oisin erotellu sen keltuaisesta raakana ja kipannu tohon päälle ennen uuniin laittoa..  pitääpä testata joku kerta..

Illallinen koostuu riisistä, herneistä, pinaatista ja parsasta sovelletusta risotosta.. ja kyllä.. koko kattila on vedettävä vaikka annos on puolet pienempi kuin eilinen salaatti...

Ukoltani kysyin muuten että miksi tää syömisen määrä on näin suuri vaikka laihuttaa.. se sano vaa pilke silmäkulmassa että koska syöminen on niin mukavaa.. Uskon!

Tsemppiä kaikille painoaan kesyttäville!